Tänään on ollut ihana päivä. Yöllä saavuimme melkeimpä mahdottomaan aikaan 03.30 La Corunan linja-autoasemalla. Minä jännitin, että heräävätkö lapset ja mitä jos ne päättävät nukkua. Äärimmäisenä hätäsuunnitelmana minulla oli, että nukumme bussiaseman penkeillä...
Bussiasemalla jouduin nipistämään Aatosta kantapohjasta, että sain hänet hereille. Aatos pomppasikin reippaasti ylös ja lähti hipsuttelemaan kohti ovea. Suvin nappasin syliini, ja kuin ihme olisi tapahtunut, sillä piika aloitti iloisen kilkatuksen. Näin ei ole näiden lasten kohdalla tapahtunut vielä ikinä (niin ovat sikeäunisia)!
La Coruna on noin 400000 asukkaan kaupunki, jonka päänähtävyytenä toimii Herkuleksen torni (rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla eaa.) joka on vanhin edelleen toiminnassa oleva roomalaisten rakentama majakka. Tämän majakan myös me näimme kaukaisuudessa kävellessämme kohti aamuyön yösijaamme. Lapset kilkattivat ja katselivat innoissaan aamuyön toimijoita: roska-autoja, lakaisuautoja ja "pora-autoa", joka rikkoi tienpintaa.
Hotellilla yövahti katseli ihmeissään tätä yöllistä kolmikkoa. Oli mahtavaa törmätä ensimmäiseen espanjalaiseen joka puhui minua paremmin englantia (siihen ei vaadita paljoa :) ). Hän kysyikin minulta, että mitä ihmettä teen siellä siihen aikaan ja minä selitin. Vuodatin koko tarinan kielitaidottomista lippumyyjistä ja hän ystävällisesti hymyillen antoi meille huoneen alennettuun hintaan. Oli ihanaa oikaista jalat, katsoa kattoon, ristiä kädet mahan päälle ja huokaista. Pääsimme perille. Nyt saisimme nukkua, käydä kylvyssä ja syödä aamupalan ennen päivän uusia kokemuksia :)
Kahdeltatoista luovutimme huoneen ja lähdimme bussipysäkille. Päätin aamulla hotellilla, että tuli vaikka puukkoja taivaalta, niin minähän vien lapset merenrannalle, jonne olen luvannut heidät viedä jo niin monta kertaa. Jätimme laukkumme bussiasemalle säilytykseen ja pienen säädön jälkeen pääsimme bussiin joka vei meidät rannalle. Tämä on muuten jo sen luokan kaupunki, että julkinen liikenne toimii kuin junan vessa. Missasimme kielisähellyksen vuoksi (yllättäen) pari oikeaa linuria, mutta niitä meni jatkuvasti ohi joten no hätä, pääsimme nopeasti oikeaan bussiin.
Aamu oli pilvinen ja vettä hieman tipahteli taivaalta. Kerkesin jo pohtimaan, että harmillista, mutta rannalla mieli jo muuttui. Kävelimme rannan tuulensuojaisaan laitaan ja näin kuinka lapset nauttivat ajastaan. Pulikoimme vedessä, juoksentelimme hiekalla ja rakensimme "hiekkaveistoksia". Kesken hiekkalinnan rakennuksen myös Suvi pystytti oman kaltevan torninsa juuri sille paikalla johon Aatoksen kanssa suunnittelimme rakentavamme komian juoksuhaudan. Hieman nolona keräsin tämän piikun ponnistaman tornin ja vein sen lähimpään roskalaatikkoon :)
Saimme kesken hiekkaleikkien myös ilouutisen. Markku ja Jouni olivat lähellä satamaa. Kaksi tuntia oli ajallisesti matkaa satamaan. Niinpä keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme lippastamaan kohti satamaa. Myös aurinko oli tullut esiin pilvien takaa ja porotti kuumasti päällämme, joten oli aivan oiva hetki jättää ranta sinne vauhdilla kerääntyville auringonpalvojille ja siirtyä varjokujille.
Kävelimme hitaasti, mutta varmasti kohti satamaa. Haistelimme kaikki kukat ja pysähdyimme penkeille, sekä juttelemaan jokaiselle kissalle, koiralle ja pululle joka vastaamme tuli :) Satamasta jo isi lapsilleen soittelikin, kun ei meitä näkynyt.
Ihana oli jälleennäkemisemme hetki :)
Nyt on rauhallista. Jounikin pakkasi tavaransa ja hyppäsi lentokoneeseen ilmeisesti välietappinaan Saksa. Suuri kiitos Jounille, että saimme veneemme tänne Espanjaan!
Nyt olemme kaikki väsyneitä, mutta edelleen onnellisia. Nythän meidän kiire loppuu pariksi viikoksi (onhan sitä rytinällä ja takapuoli pitkällä tovi jo edettykin). Täällä touhuamme tovin ja tulemme sitten syyskuun alussa käymään Suomessa. Luultavasti vene on täällä La Corunassa koko tuon ajan. Kirjoittelen seikkailuistamme blogille, mutta tämä edellinen tiedoksi niille blogin lukijoille, jotka kuumeisesti odottavat matkamme etenemistä, että nyt on siis pieni hengähdystauko tuon merenvalloituksen suhteen :) Laitan tarkemmista ajoista kunhan ne varmistuvat ensin myös meille...
Kuinka muuten meni Biskajan ylitys? Sen Markku saa itse teille kirjoittaa... kunhan herää noilta sikeiltä unilta ja palaa takaisin tähän hetkeen :) Luvassa on tarinaa delfiineistä, aalloista, lämpötiloista ja ehkä jopa jostakin jännittävästäkin....
Stay tune!
