Hei,
Aikavyöhykematkailumme alkaa tuottamaan tulosta...joskin hieman hitaasti, mutta nyt olemme siirtyneet jälleen yhden aikavyöhykkeen Suomea kauemmaksi. Nyt olemme oikeastaan aikavyöhykkeiden kuningaspaikalla, nollameridiaanilla.
Aamulla heräsimne kauniiseen auringonpaisteeseen. Touhuilimme aamun ja puolenpäivän aikoihin starttasimme yhdelle etukäteen jännitetyistä osuuksista. Ylittäisimme vilkkaan Englannin kanaalin. Osuisimmeko konttiin, mahtuisimmeko laivojen väliin,vai olisi meri meille aivan armoton?
Kun lähdimme satamasta, keli oli upea. Markku oli laskenut tarkoin vuorovedet ja virtaukset ja matkamme eteni huimaa vauhtia. Saimme virtauksista vauhtia 1-2 solmua ja etenimme kohti Doveria kuuden solmun vauhtia (siis paljon rautarouvallemme)!
Suunnitelma oli, että jossakin Calaisin tietämillä menisimme laivaliikkenneväylän yli. Näin me myös teimme. No oliko laivojen välissä tilaa? No olihan siellä. Ei laivoja nimittäin juurikaan näkynyt... Olisi ollut kiva nähdä semmoiset laivojen ruuhka-ajot, mutta ei niin ei. Kyllähän niitä siellä Kielin kanavassa tieten riitti :) Liikenneväylä ohitettiin vauhdilla moottoria apuna käyttäen, ihan vain kaiken varoiksi.
Hieman matkan jälleen edetessä, Markku huikkasi kannelta, että "Englanti näkyy!" Näkyviin tuli ensimmäisenä satumaiset valkoiset korkeat kalliot. Ne oli juuri samanlaisia mitä olin nähnyt vanhoissa englantilaisissa sarjoissa ja elokuvissa. Tuli aivan mielettömän hyvä olo! Nyt olemme päässeet jo tänne asti! Pienet kylät kallioiden reunoilla ja majakat huipuilla huokuivat jonkinlaista satumaista tunnelmaa, mutta sitten näin vanhan linnan muureineen juuri Doverin sataman taustalla erään kallion laella (rakennettu 1180-luvulla) ja totetesin lapsille, että nyt kyllä olemme kaukana kotoa :)
Doverin satamaan ei marssita takki auki. Tämä on yksi Britannian vilkkaimmista satamista ja se kyllä näkyi. Jokaisen veneen isosta pieneen tuli pyytää lupa satamaan pääsylle. Ensimmäisen kerran otimme yhteyttä (VHF) kaksi mailia ennen sataman pohjoista/itäistä suuaukkoa. Saimme ohjeen siirtyä 200 metrin päähän ja sen jälkeen ottaa uudelleen yhteyttä. Näin teimme. Sataman suuaukoilla on myös "liikennevalot", jotka ohjaavat niitä joilla ei esim. radio toimi. 200 metrin kohdalla meille kerrottiin, että meidän tulee odottaa satamasta poistuva lautta, jonka jälkeen saamme siirtyä satama-altaaseen. Odotimme lautan ja ajoimme sisään.
Sataman sisällä siirryimme pienempään sisäsatamaan, jossa otimme yhteyden radiolla huvivenesataman satamakonttoriin. Sieltä meille kerrottiin minne voisimme veneemme parkkeerata. Saimme paikan 124, mutta paikalla 125 oli leveästi parkkeerattu Belgialainen paatti, joka ei ollut halukas ottamaan rouvaamme viereen ;) Otimme uudelleen yhteyden konttoriin, josta saimme viereisen kylkipaikan 123 :) nyt oli hyvä paikka meille. Hypättyäni laiturille huomasin tieviitan, jossa luki Lontoo. Siis Lontoo! Huh huh. Kylläpä me olemme seilanneet.
Nyt olen väsynyt, mutta onnellinen
Hyvää yötä kaikille
Lisämaininta: Lähdimme puolenpäivän aikoihin satamasta kohti seuraavaa. Pilottikirjamme ylisti Doverin satamaa maasta taivaisiin. Juu-u, ehkä logistisesti satama toimi kuin junanvessa, mutta on yksi asia jossa minä todella kranttuilen ja se on pesutilat. Doverin pesutilat oli kyhätty suurten konttien sisään ja varmasti näiden engelsmannien mielestä nämä konttien näköiset suihkurakennukset sisältöineen ovat siistejä, mutta eivät ne valitettavasti täytä minun kriteeristöä. Ymmärrän kyllä näin viime syksynä Lontoossa neljän tähden hotellissa piipahtaneena, että maa on hieman takapajula, kun puhutaan pesutiloista, mutta pointtini on nyt se, että jos pilottikirjan mukaan tämä oli upea paikka, niin minkähänlainen mahtaa olla seuraavan sataman pesutila? ;) kaiken lisäksi satamat täällä ovat kalliita. Dover maksoi 30 puntaa yöltä ja hinnat eivät ainakaan tule tästä laskemaan, mutta nautitaan nyt vain uusista maisemista ja etenkin siitä, että täällä kommunigointi on helppoa. Ranskassa meinasi välillä epätoivo iskeä, kun kukaan ei puhunut Englantia...
