Biskaja 2 (Quessant-La Coruna)

Toisen päivän iltana menin jälleen nukkumaan x määräksi tunteja. Yöllä herättyäni edessämme siinsi Quessantin majakka. Ihmettelin moista, kun meidän piti saapua sinne aamuksi. Jouni kertoi, että illalla matka oli taittunut mukavasti. No niin minäkin olin samaa mieltä, sillä Jouni oli puhaltanut meneen minunkin osuuden, ei ajallisesti, mutta matkallisesti -> vuorovesivirrat. Koska oli yö, niin päädyimme ratkaisuun kiertää Quessantin saari sen sijaan, että olisimme kokeilleet koskenlaskua saarten välitse (tulvavuoksessa jopa 9 solmua). Ranskan luoteiskärki päästi meidät leppoisissa mainingeissa ohitseen ja edessä oli enään legendaarinen Biskaja.

Kolmantena päivänä delffiini/pyöriäislaumat tulivat moikkailemaan meitä (youtube perhepurjehdus). Tohdin herättää Jounin kesken makeimpien unien, koska muistelin hänen puhuneen delffiinien näkemisestä. Yhdessä katsoimme näiden virtaviivaisten luontokappaleiden leikkiä veneen ympärillä. Kokeeksi heitin yhdelle pari juustonaksua, mutta ainakin tämä yksilö oli krantun puoleinen. Jos kanaalilla oli koleaa ja sumuista, niin Biskajalla oli tuuletonta ja aurinkoista. Itse viihdyin varjossa, mutta Jouni nautti paahteesta. Yöt Biskajalla menivät tähtiä tuijottaessa. Melkein pystyin näkemään pohjantähden laskun kohti horisonttia. Yöt täällä alkavat olemaan jo pitkiä ja ohjausvuorossa unettaa. Itse nukahdin rattiin keskellä biskajan yötä seurauksena veneen välitön ohjautuminen tulosuuntaan. Torkkuni kestivät 2 mailin ajan ja harmistukseni nauratti Jounia. Myöhemmin Jounille sattui samanlainen lyhyempi torkahdus puuduttavaan ajoon auringonpaisteessa. Jounin herätessä lähelle oli ilmestynyt? Saksalainen purjevene, jolle Jouni kuittasi piruetit käden nostolla.

Moni voisi kuvitella, että hui kauhistus, jotta rattiin on nukahtanut.. Tähän voisi tietenkin mainita, että kuvittele itsesi kumipatjalla keskelle Perämerta ja laske todennäköisyys, että kohtaat jonkun saatikka törmäät siihen. Kovin oli yksinäistä myös Biskajalla ja laivan näkeminen aiheutti heti maininnan "katsoppa täällä on muitakin". Se siitä..

Lähempänä Espanjan rannikkoa kohtasimme troolareita, jotka kalastivat laumoina (kuvat plotterilla ja luonnossa) . Näytti olevan tehokasta toimintaa purjehtiessani lähemmäs hommaa tarkastelemaan. Muistaakseni Afrikan poijjaatkin on kehunut uutisissa näiden troolareiden tehoa heidän kotivesilllään. Mene ja tiedä..

Viimeinen yö meni purjehtiessa isopurjeella kohti La Corunaa. Alkuun purje oli täysillä kunnes tipotellen kohti rannikkoa reivasin/rullasin sitä pienemmäksi. Tuuli voimistui kohti rannikkoa lähestyttessä ja Jounilla alkoi olla tukalaa omalla vuorollaan, joten päädyimme pienentämään purjeen pöytäliinan kokoiseksi, sekä ohjailun tehostamiseksi käynnistimme moottorin.

Lähestyminen La Corunaan meni puikkelehtiessa matalikkojen lävitse. Perämeren "sankareille", kuten minä, matalikko täällä tarkoittaa esimerkiksi 50m syvää kukkulaa ympäröivässä 200m syvässä mannerjalustassa. Näissä 'matalikoissa' isot aallot murtuvat (you tube -> point panic).

Monet asiat tulee otettua täällä vakavasti, vaikka paikalliset näyttävät oikovan reiteiltä, minkä kerkeävät. Tietenkin voisin kutsua hispanjoolat laskemaan pelastusliiveillä matkakoskea. Minusta kun se on ihan mukavaa ja ei kovin vaarallistakaan. Elämä on kait suhteellista.. .. Tai jotain sinne päin.

Rooman imperiumin ajalta oleva Herculeksen majakka viitoitti loppumatkamme ja Biskaja tuntui selätetyn. Kiinnitimme rautaprinsessamme Real club nauticon laituriin ja kättelimme Jounin kanssa toisiamme. Jouni tilasi satamassa euroopan kiertoliput kohti kotia. Lentäminen kotiin voi olla joskus edullisin kiertäen esimerkisi Mallorcan kautta, niinkuin Jounin tapauksessa. Onnea Jounille Saksaan.