Toissapäivänä lähdimme iloisina matkalle kohti staande mast routin alkua, joskin vieno vastatuuli puhalsi venettämme kohti, mutta mikäs siinä...Amsterdam, here we come!
Ja nyt pienoisiin vastoinkäymisiin...
Heti purjeiden noston jälkeen Markku pyysi minut pikapikaa takaisin kannelle. Keulapurjeemme lötkyi paikallaan hyvin huteran näköisesti. Pikaisesti purje takaisin rullalle ja sen jälkeen totesimme tarvitsevamme luultavasti uuden purjerullan, joka rullaa purjeen rullalle vaijerin ympärille niin, että sitä ei tarvitse ottaa alas käytön jälkeen.
Nettiyhteytemme pätki jo Alankomaita lähestyttäessä, mutta jo sana Selden ja Furlex saivat jostain syystä niskavillani pystöön...epäilyni ei ollut turha, sillä kohta Markku huikkasi minulle, että uusi purjerulla lähetettynä reittimme viimeiselle pisteelle maksoi 3300 euroa. 3300 Euroa! Markku lohdutti, että hintaan tulee 10% alennus, jos laitteen asentaisi itse. Minä iloisena, että 10% pois 3300 eurosta, mutta ei...alennus oli jo laskettu :( Sanoimme myyjälle, että otamme illalla yhteyttä, kun saamme lähetysosoitteen varmistettua.
Jatkoimme matkaa ja otimme yhteyttä myös Markun veljeen joskos hänen nettinsä olisi nopeampi kuin meidän purjerullien hintojen vertailuun. Jari oli kuitenkin Sarvessa hitaan netin äärellä eikä hän voinut paljoa meitä auttaa.. Kiitos kuitenkin siitä mitä pystyi tekemään.
Vahingosta huolimatta elämä jatkui. Eihän purjeella ollut mitään kiirettä, sillä kanavassahan kuljetaan vain moottorilla. Kulkeminen kanavissa oli muuten toden totta helppoa. Sillat toimivat liikennevaloilla ja kanavat kulkivat kuin tiet. Ja mitä tulee Alankomaiden nimeen, se todellakin on alankoa. Heti ensimmäisellä sululla vedenpinta laski noin metrin ja kun ajelimme kanavassa, olimme silti ympäröivän maaston yläpuolella...siis yläpuolella! Joillakin kohdilla reunojen takaa pilkotti ainoastaan kaksikerroksisten talojen kattoharjat. Kuvittelin mielessäni paikallisten asuntokauppiaiden mainostekstejä "myytävä talo rantatontilla aivan veden ääressä, vesinäkymä kattoikkunasta, tai parvekkeelta" :)
Matkamme eteni ilman muita ylimääräisiä katkoja lähes päivän päämääräämme, mutta viimeinen nostosilta oli kiinni ruuhka-ajan ja jouduimme odottamaan nostoa tunnin ajan. Hetken odoteltua viereemme kiinnittyi kovaääninen proomulta näyttävä purjevene. Mukava pariskunta alkoi haastattelemaan meitä ja nyt tulee se otsikko Hups! Kävi nimittäin ilmi, että olettamamme Staande mast rout alkoi vasta kolme saarta Borkumin jälkeen. Eräs versio Staande mast routia kyllä alkoi täältä, mutta vain veneille joiden syväys oli 1,95 metriä. Soitimme kanavan valvojalle ja hän vahvisti tiedon. Eräs pätkä suunnittelemastamme reitistä oli liian matala veneellemme. Voisimme lotota ja jatkaa matkaa, mutta hän ei sitä suositellut. Kiitimme häntä ja pariskuntaa ja kävimme kääntymässä pisteessä jossa meidän piti yöpyä ja ajelimme takaisin tänne sulun viereen, jonka takaa löytyy jo vanha tuttavuutemme Pohjanmeri vuorovesineen ja "miellyttävine" tuulineen.
Eilen päättyi tämä kanavaseikkailumme ainakin tältä erää ja lähdimme takaisin alkuperäisen suunnitelmamme osoittamalle reitille.
Jotenkin kuulen päässäni isäni ajatukset, kun hän lukee tämän tekstin. ...Juu, juu... Olisi pitänyt selvittää etukäteen eikä edetä tuulispäänä ja törmätä seinään. Uskoimme kuitenkin hollantilaistätiä joka Holtenaun satamassa kertoi meille, että sinne vain. Hekin ovat menneet reitin ja heidän syväys on 10cm syvempi. Mistä me olisimme voineet tietää, että näitä reittejä on useampia ;)? Nyt mieleeni tulee eräs toinen sanonta: "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis".
Nooh... Saimme nähdä upeaa Alankomaiden maisemaa. Haistella erilaisia tuoksuja ja nähdä erilaisia kyliä taloineen ja pihoineen. Ylimääräistä matkaa kertyy kaikkineen noin 70 mailia ja se harmittaa, mutta kyllä pettymys on jo vähän laantunut.
Mitä siis voin tähän loppuun todeta... Seuraavalla kerralla ota asioista paremmin selvää :)
North Sea here we come... Katsotaan menemmekö reitiltä takaisin sisämaahan ja Amsterdamiin.
Ps. Jos paljon huonoa, niin jotain hyvääkin. Markku avasi juuri purjerullan ja totesi, että sen ruuvit olivat pettäneet. Hän korjasi sen ja kappas! Meidän ei tarvitse tilata ainakaan vielä uutta purjerullaa :)
Nyt hyvää yötä kaikille.
Se kuinka jatkuu Pohjanmeren valloituksemme, selviää seuraavassa jaksossa :) ...sitten, kun löydämme netin.
