Päivät menevät lentäen. Eilen oli siis vuorossa lastenpäivä ja tästä lastenpäivästä tuli mieluinen myös vanhemmille, nimittäin päätimme vierailla Euroopan suurimmassa ocenaariossa eli paikassa, jossa voi ihailla niin suuria kuin pieniäkin kaloja. Ocenaario oli avattu vuonna 2009 ja se oli upea paikka. Koko perhe kulki innoissaan läpi maailman meret aina Antarktikselta Intian valtamerelle ja mangrovemetsiin. Saimme ihailla monenlaisia mereneläviä, mutta myös lintuja (esim. pingviineitä) ja touhukkaita saukkoja. Kaiken kruunasi valtava (siis valtava!) akvaario, jonka ympärille koko ocenaario oli rakennettu. Saimme ihailla tonnikalaparvia, barracuudia ja niitä koko matkan puhuttaneita haita! Kokemus oli kaikkinensa todella hyvä ja annan paikalle hyvät pisteet näin lapsiperheen, mutta myös vanhempienkin kohteena. Hintakaan ei ollut paha. Taisi olla 13 euroa aikuiselta ja jotain Aatoksesta.
Ocenaarion jälkeen seikkailimme hetken ocenaarion takapihan puutarhassa ("taikametsä" lapsille), jonka jälkeen hyppäsimme kilometrin mittaisen kondoolihissin kyytiin, joka kyyditsi meidät aivan Dubain Burj Al Arab -hotellin näköisen hotellin viereen. Tästä meidän seikkailunme jatkui läpi pitkän "taikametsän" suurelle Vasco da Gama ostoskeskukselle, josta haimme täytettä ruokavarastollemme, mutta myös vatsoillemme.
Ostarin jälkeen seikkailimme takaisin metroasemalla. Matkaan meni mutkineen noin 20 minuuttia ja se oli hyvin työlästä ostoksia kantaessa. Turhautumisen jälkeinen hymy oli taas hellässä, kun metroasemalla käännähdimme ympäri ja näimme lasiovien takana samaisen liikkeen josta olimme 20 minuuttia aikaisemmin lähteneet. Olisimme siis päässeet metrotunneliin 20 minuutin mutkittelun sijaan minuutissa kävelemällä oikeaan suuntaan :)
Sellainen oli siis eilinen.
Tänään aamu alkoi matkaan valmistautumisella. Huomenna meidän olisi tarkoitus lähteä vuorokauden purjehdukselle kohti Portugalin eteläkärkeä ja Lagosta. Meillä oli aamulla edelleen samat kaasut käytössämme kokkailussa kuin Suomesta lähtiessämme. Nyt kuitenkin kaasupullomme pohja alkoi näkymään ja pohdimme mitä tekisimme. Tankkiaseman täti ilmoitti, että täyttö ei onnistu ja heiltä voi muutaman kilon camping-kaasupullon ostaa 54 eurolla...ei kiitos. Markku muisteli, että pilottikirjamme mainitsi mystisen Carloksen, jolle kannatti soittaa näissä kaasuasioissa. Siis kuka Carlos? Ei mitään tietoa, mutta puhelin käteen ja soittamaan. Carlos puhui sujuvaa Englantia ja jo tunnin päästä hän oli portillamme odottamassa pulloamme ja tästä tunnin päästä oli pullo jo meillä takaisin täytettynä. Me olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Markku kysyi Carlokselta, että miten hän on päätynyt pilottikirjaamme. Carlos ei sitä tiennyt, mutta oli tilanteesta oikein tyytyväinen (ilmeisesti olivat muutkin herralle soitelleet) :)
Mutta nyt laitamme nukkumaan ja huomenna matkaan...
Huvää yötä!
