maanantai 8. lokakuuta 2012

Muxia (Spain)

Hip hurraa,

Noin kello 19 saavuimme Muxian uuden karheaan satamaan. Tämä onkin villi paikka, sillä vuonna 2010 valmistunutta uutta satamaa ei vielä ole otettu virallisesti käyttöön, joten laituripaikka on ilmainen! Tietenkään laitureilla olevista sähkötolpista ei tule sähköä eikä vettä, mutta ilmainen on aina ilmainen ja nämä miinukset täytyy mukisematta niellä.

Matka tänne meni "suurissa" (2-3 metriä) mainingeissa edetessä. Ei net varmaan suuria paikallisille kalastajille olleet, mutta kyllä tätä tyttöä välillä hurjistutti ylämäkeä katsellessa ja mahanpohjaa kutitti aina alamäen koittaessa. Nyt ei siis ollut kyseessä mikään myrsky, sillä tuulimittari näytti maksimissaan 15 metriä sekunnissa.

Aamulla oli hieman vaikeaa lähteä. Itse koin hyvin raskaana tutun ja turvalliseksi muodostuneen Marina Secan hylkäämisen ja siirtymisen tuntemattomille vesille ja vielä, kun vesialueen nimi on "Costa del Morte", jännitystä on aina ilmassa. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin. Aaltojen odotin olevan ikäviä, mutta niitä ne ei olleet. Mainingit ovat kyllä valtavia mäkiä, mutta niihin noustaan ja sitten lasketaan alas. Yhden kerran tuli tömähdysääni keulan iskiessä aaltoon, jolloin vauhti hidastuu ja tätä ääntä saimme kuunnella koko matkan vastatuulessa Itämerellä, eli eri mukava on täällä mennä. Odotin myös satavan vettä koko ajan, mutta sitäkin tuli kuuroluontoisesti vain pari kertaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin pitkän ajan jälkeen kannoin lapset ennen lähtöä perähyttään ja laitoin myös lasten pelastusliivit lähietäisyydelle...onneksi turhaan :)

Hurjia ja kauniita olivat rantakalliot, joihin aallot törmäsivät ison pärskähdyksen saattelemina. Majakoita näkyi runsaasti kukkuloiden huipuilla ja kaikki ne huokuivat viestiä "älä tule lähelle". Ja siitä me myös pidimme huolen. Aallokko tuli nyt siitä suunnasta, että pystyimme suht. lähietäisyydeltä rannikot ohittaman siten, että saimme kunnolla ihailla niiden jylhiä kallioita ja karikoita, mutt silti turvallisen etäisyyden päästä.

Muxian lähestyessä ikävä sumu alkoi peittämään rannikkoa, mutta onneksemme sumu ei muodostunut liian sankaksi rantautumista ajatellen, vaan pystyimme jatkamaan. Itse satamaan oli helppo parkkeerata, sillä noin 200 venepaikan satama oli lähes autio. Suurin osa veneilijöistä näyttää suuntaavan Camarinaksen puolelle, joka on Rian vastarannalla. Toki nyt on jo niin myöhäinen aika, että sekin vaikuttaa veneilijöiden vähäisyyteen. Tällä kertaa satamasta löytyi ainakin rankalaisperheen vene, joka on menossa samaan suuntaan kuin me, eli Karibialle :) Perheen rouva oli aivan innoissaan nähdessään muitakin perhepurjehtijoita...

Illastamassa kävimme paikallisessa kotiravintolassa, jonka tarjontaan kuului isot syvät lautaset täynnä tuoretta salaattia, lautasellinen ranskiksia ja fileepihvi, leipäkori, viinipullo, kaksi vesipulloa ja jäätelöt hintaan 20 euroa!!! Ei paha...

Nyt on järettömän hyvä mieli :) Meillä on muuten veneellä Markun veljeltä lainassa oleva Spot-lähetin, joka on tänään ollut päällä ja laittaisimme teille osoitteen josta voisitte reittiämme seurata lähes reaaliaikaisesti, mutta, kun emme muista osoitetta....eli voisiko Jari, tai Tanja meille kertoa sen osoitteen, niin voisimme jakaa sen muillekin? :)

Palaillaampa!