sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Cascais (Portugal)

Hei vaan kaikille,

Coruna oli kiva paikka, Baiona oli kiva paikka, mutta niin on kyllä Cascaiskin!

Eilen saavuimme aika tarkalleen kahden vuorokauden yhtäjaksoisen purjehduksen jälkeen Lissabonin (autolla 30 km) lähettyville Cascaisin satamaan. Täältä Lissaboniin pääseen kätevästi junalla ja tästä lähtö etiäpäin tapahtuu aikanaan oikein sujuvasti.

Kahden vuorokauden purjehdus meni oikein mallikkaasti ja lähes ilman kommelluksia. Baionassa Markku valmisteli Seppoa lähtöön. Nyt oli Sepon aika tarttua ohjaksiin ja odotuksemme Sepon taitoja kohtaan olivatkin korkeat. Seppoahan olimme valmistelleet lähtöön jo koto-Suomesta asti, sillä siellä jo totesimme Sepon jalan olevan aivan liian lyhyt ohjaamiseen ja niinpä veimme Sepon verstaalle, jossa Sepolle hitsattiin jalanjatko alumiinista...Ja nyt Seppo pääsisi tositöihin.

Tunnin etenemisen jälkeen Seppo kuitenkin päästi valittavan äänen ja asiaa tutkittuamme saimme todeta Sepon lisäjalan katkenneen hitsauksestaan...Seppo oli siis pois pelistä :( Minä kömmin iltahämärässä ohjaimiin, ihailin delfiinien hyppynäytöstä veneen ympärille ja ihmettelin kuinka helposti vene ohjautui juuri sinne suuntaan minne halusimmekin mennä...Jos tämä eteneminen on kerta näin helppoa, niin mikäs siinä....Sanoin Markulle keskiyön vuoronvaihdolla, että älä koske ruoriin, sillä nyt menemme juuri oikeaan suuntaan. Jos minä olin asian ottanut jotenkin naismaisesti itsestään selvyytenä, oli Markku puolestaan hieman uteliaampi selvittämään, että miksi vene tekee juuri niinkuin haluamme....ja mitä ihmettä!?? Lähes poikkinaisesta jalastaan huolimatta Seppo sinnikkäästi ohjasi meitä kohti päämääräämme... No nyt siellä koto-Suomessa ihmetellään, että kuka ihme on tämä Seppo joka jalka poikkinaisena ohjaa venettä. Seppo on, tai kohta pääsemme osioon Seppo oli, meidän tuuliperäsimemme (väline joka on kuten autopilotti, eli vempele joka ohjaa venettä haluttuun suuntaan).

Matkamme jatkui keveästi läpi ensimmäisen vuorokauden. Seppo ohjasi ja me istuskelimme ja nautimme maisemista. Minä tein vuorollani jalkahoidon ja Markku puolestaan lueskeli Sinuhe Egyptiläistä. Sitten juuri, kun pääsimme nauttimaan ohjaamisen helppoudesta, Sepon suunnalta kuului pamahdus ja saimme todeta Sepon jalan olevan irrallaan..ainoastaan sisäputki piti hitsauksestaan hajonneen "ulkoputken" kiinni peräsimessä. Niin me sitten yhteistuumin nostimme Sepon kannella tutulle paikalleen, jossa se oli köllötellyt jo Suomesta asti, ja mitä luultavammin siinä Seppo köllöttelee vastedeskin. Nyt, kun saimme maistaa purjehdusta tuuliperäsimen avulla, voimme todeta itseohjaamisen olevan hyvin raskasta puuhaa, mutta sitähän me (ja etenkin Markku) olemme tehneet jo Suomesta asti (kyllä tosipurjehtijat ohjaa itse...näin täytyy ainakin hokea itselle ;) )

Kuinka matka meni lasten näkökulmasta? Meillä, kuten tuttavaveneellämme Talismanilla, videot olivat vapaasti käytettävissä ja uunin alalaatikkoon oli laitettu hedelmiä, vihanneksi, pähkinöitä ja muuta naposteltavaa helposti saataville. Eikä lapset valittaneet. Ensimmäisenä päivänä piika oli hieman merisairas, mutta urheasti pieni käveli pieni punainen ämpäri kädessään paikasta toiseen siltä varalta, että "ossennus" tulee ja kerran se myös tuli (ja osui ämpäriin), mutta siinäpä se. Seuraava päivä meni hyvin. No entäs veneen emäntä itse? Siinähän tuo...pientä edistystä on jo havaittavissa, sillä todellisen merisairas en ollut lainkaan. Pientä vääntöä tunsin mahassani aina toisinaan, etenkin silloin, kun jouduin toimimaan sisällä (lähinnä kokkausvuorot). Yövuoroa olin pelännyt etukäteen, sillä horisontin hävitessä olo muuttuu helposti vaikeaksi, mutta nyt tähdet ja kaupunkien valot valaisivat matkaamme, joten horisonttikin pysyi näkyvissä ihan kivasti.

Maisemat olivat kauniita. Aallot iskivät jyrkkiin kallioihin, mainingit olivat valtavia (kalastusalukset katosivat maininkien taakse), delfiinit esittivät omia taitojaan ja aurinko paistoi. Etukäteen pelkäsin kalastusaluksia, mutta sekin osoittautui turhaksi, sillä kaikki mitä edessä oli vastassa, näkyi tutkassa. Paikalliset kalaverkot olivat tieten yksi ongelma, sillä niitä tuntui riittävän, mutta suurin osa (98%) oli sellaisia, että niissä oli jokin koho/kanisteri, josta lähti ilmeisesti verkko, tai rapumerta??, tai jokin vastaava kohtisuoraan alaspäin, joten ei hätää. Ilmeisesti onnistuimme väistämään nämä kaikki...ainakaan mitään muksahdusta emme kuulleet. Päivän valossa siirryimme lähemmäs Portugalin rannikkoa ja noin puoli mailia rannasta vastaan tulivat "rysät", eli kunnon verkot, joihin ei purrella kannata osua. Näitä emme kuiten nähneet kuin kaksi kipaletta koko matkalla. Entäs valaat?... Niitä emme varmuudella nähneet yhtään ja hyvä niin. Emme halua törmätä niihin, tai saati sitten joutua niiden kanssa leikittelyyn/parittelumenoihin :)

No entäs Cascais? Aluksi suunnittelimme suuntaavamme suoraan Lissaboniin. Tämä olisi kuiten tehnyt turhan mutkan joelle ja emme väsyneinä jaksaneet edes ajatella turhia maileja, joten päädyimme ensimmäiseen Lissabonin läheiseen satamaan ja tämäpä ei ollutkaan yhtään hullumpi ratkaisu. Cascais on ilmeisesti Portugalin rikkain "provinssi" heti pääkaupungin jälkeen....rantoja, lämpöä, golfbaanoja, turisteja ja valtavia veneitä! Meidän 47 jalkainen on todellakin pikkukastilainen. Eilen totesimme mastomme olevan toiseksi lyhin laituristamme..kerkesin jo hihkaista, että hei!, tuolla on yksi lyhyempi, mutta se nyt sattui olemaan tuollaisen 70 jalkaisen ketsin takamasto :) Me pääsimme laituriin, jossa veneet vaihtelevat 45-70 jalan välillä ja tuolla satama-altaan toisella puolella on ns. megajahdit. Hieno on satama ja myös ensimmäinen, jossa tulijat saivat viinipullon tervetuliaislahjana. Hintakin olisi kesäkaudella "hyvä", mutta me saavuimme tänne juuri talvikauden ensimmäisen kuukauden aikana ja saamme maksun puoleen hintaan, joten ei paha. Talvikaudesta ei lämpötilojen suhteen ole muuten hajuakaan ja satama on aivan tupaten täynnä (lähinnä brittejä ja jenkkejä, mutta mahtuu mukaan muutama ruotsalainen ja ainakin yksi suomalainen meidän lisäksi)

Se missä Cascais saa minun pisteeni on sujuva englanninkielentaito ja tehokas henkilökunta. Täällä tunsin olevani heikko kielitaidoltani ja tämä onkin mielestäni se hyvä juttu.

Illasta kävimme ravintolaillallisella. Ravintolan valinta oli ahdistavan vaikeaa, sillä sisäänheittäjät kilpailivat kuumeisesti mahdollisista asiakkaistaan. Valitsimme paikan jonka tarjonta sopi lompakollemme ja saimmekin koko perhe masumme turvoksiin (etenkin piika, joka oli ilmeisesti paastonnut purjehduksen, sillä lihaa upposi aikas lailla). Illallinen oli hyvä, suorastaan erinomainen, ja väsyneinä rojahdimmekin lämpimän suihkun päätteksi sänkyihimme...ja uni maittoi kaikille :)

Tänään Markku ja lapset ovat leikkineet paikallisella suurella leikkipuistolla ja minä olen puolestani siivonnut ja pyykännyt. Huomenna luultavasti lähdemme Lissaboniin, tai sittenpä sen näkee miltä aamulla tuntuu...me, kun heiluttelemme aamulla varpaita peiton alla, katselemme ulos kattoikkunasta ja päätämme vasta sitten mille alamme :)

Nyt alamme grillailemaan iltapalaa ja pistämme yöpuulle.

Hyvää yötä myös sinulle!