Täällä sitä edelleen elostellaan. Viikon vietimme Canouan saarella. Saari on toiseksi suurin saari grenadiinien saarijoukosta. Ihmiset ovat ystävällisiä, joka paikasta löytyy upeita rantoja ja elämä on täälläkin "yllättäen" hyvin leppoisaa. Ankkuroiduimme pääosaksi saarella viettämästämme ajasta Charlestown bayhin, jossa meno oli mainingeista johtuen aikas keikkuisaa, mutta ankkurin pito oli kahdella ankkurilla oikein hyvä. Eikä meitä keinutus haitannut..nukkuipahan yöt hyvin, kun luontoäiti hoiti tuudittamisen :)
Ankkuripaikalta kuljimme kumiveneellä viereisen Tamarind hotellin laiturille, johon kiinnitimme veneemme. St. Vincent- vierailun ajaksi kiskoimme kumiveneemme rantaan ajoittaisista suurista mainingeista johtuen. Tämä oli hyvä juttu, sillä kahden päivän päästä rannalla oli vastassa yllätys, sillä valehtelematta noin puolimetriä rannan hiekasta oli huuhtoutunut kovasta aallokosta johtuen mereen! Siinä hetken ihmettelimme rannan uudelleen muotoutumista ja pohdimme mitenköhän saisimme reippaasta aallokosta johtuen oman kumiveneemme vesille. Kyllähän se onnistui, mutta takamushan siinä kastui ;)
Juttelimme saarella, eräänä päivänä kauniina, mukavan taksikuskin kanssa, joka oli kuusi kuukautta elellyt Tanskassa. Hän kertoi, että lähti maasta lokakuussa, kun niveliä alkoi palelemaan. Hän kertoi, että häntä oli yritetty saada jäämään, mutta hän oli tuumannut yrittäjälle, että "tännekö jäädä?!! Täällähän lehdetkin tippuvat puusta, kun on niin kylmä....ei ei...ei tämä ole minun paikkani.." Eikä nämä ihmiset oikeastikaan ymmärrä kuinka joku voi pitää talvesta pohjoisessa. Minä olen yrittänyt puoltaa ja mainostaa talven ihanuutta, lunta ja sen puhdasta valkoista olemusta...mutta ei net oikein ota uskoakseen :) täytynee vielä jatkaa yritystä :)
Eilen siirsimme veneemme Canouan saaren toiselle laidalle, South Glossy Bay nimiseen niemeen. Sieltä pystyimme kävellen noutamaan markun siskon perheineen lentokentältä. Harvoissa paikoissa pystyy purjeveneellä käväisemään lähes lentokentällä :). Lentokentän pihalla ihmettelimme hetken maakilpikonnia, jotka viettivät iltaista ateriahetkeään leppoisasti lentokentän melusta huolimatta ojarummun vieressä. Lentokenttä oli muuten ahkeran rakennustyön alla. Canouan saaren pinta-alasta noin puolet on on hotelliketjujen ja golf-kenttien peitossa ja tämä kiitoradan pidennys palvelee juuri näitä turisteja, joita saarelle halutaan kuljettaa yhä suuremmilla lentokoneita. Nyt siis kiireellä tutustumaan Canouanin lähes käsin kosketeltavaan luonnonkauneuteen, sillä kohta se voi olla lentokentän valmistuttua vaikeaa :)
Illasta nautimme upean aterian Glossy Bayn rannassa sijaitsevassa Italialaisessa ravintolassa joka täyttyi illan aikana äärimmilleen asiakkaista. Olimme käyneet ravintolassa aikaisemminkin silloin, kun saatoimme Tanjan ja Jarin lentokentälle. Tällöin meille paikkaa suositteli paikallinen lentokenttätyömies. Samalla reissulla tutustuimme myös paikalliseen yksityiseen esikouluun ja kouluun. Näyttivät aivan samoilta kuin koulut meilläkin. Ainoa vain, että pihalla kasvoi palmut ja ikkunat vaikuttivat kovin heppoisilta näin suomalaisittain ajateltuna :)
Tänään tulimme snorklailemaan Tobago Cays -saarille. Ensimmäsenä suuntasimme Jack Sparrown rommikätkölle (Petit Tabac) ja saimme todeta sen olevan tyhjennetty. Elokuvan autiosaarta ei kuitenkaan voinut missään määrin väittää autioksi....olivat varmaan muutkin kuulleet tästä rommikätköstä :) Ei sentään...saaren olivat valloittaneet leijalautailijat joiden taidonnäytteitä saimme välillä katsella hieman turhankin läheltä. Leijailivat nimittäin niin hurmoksessa kameroille temppujaan esitellen, että välillä lauta suhahti metrin päässä lapsista. Tähän Markku-isä hieman reagoi kehoittamalla kohteliaasti lautailijoita varovaisuuteen, jonka jälkeen saimme ihailla "leijailua" sopivan etäisyyden päästä. Vedestä bongasimme päivän aikana kilpikonnia, merikäärmeen ja pallokaloja. Ihan kiva päiväsaldo :)
Nyt kannella pohditaan para-aikaa minne siirtyisimme yöksi ankkuriin. Minulle on aivan sama...kunhan ankkuri-, tai poijupaikka on pitävä :)
Ps. Toissapäivänä kävi hauskasti lauttamatkalla saapuessamme St. Vincentiltä. Olemme huomanneet, että tällä Trinidadin soca-musiikilla on hauska vaikutus paikallisiin, jotka suorastaan intoutuvat kuullessaan tätä karnevaalimaan musiikkia :) Markku laittoi peräpenkistä soimaan karnevaaleissakin kovasti soineen Differentology-kipaleen ja mitä tapahtui? Edellä olleiden penkkirivien matkustajat kääntyivät tervehdykseen ja lantiot alkoivat notkumaan...ei kait siinä! Musiikissa on taikaa :)
