Nyt vuorossa hieman historiapläjäystä alueelta :) hyppää pari kappaletta yli, jollei kiinnosta....
Näiden kauniiden Grenadiinien saarten varhaista historiaa voidaan kuvata Brittien ja Ranskalaisten välisenä taisteluna, jossa oman osansa tästä näyttelystä hoiti alueen alkuperäinen väestö, eli caribit sekä myöhemmät nk. mustat caribit.
Taistelun, joka kesti ja kesti, lopulta voittivat britit, joille saarten hallinta merkitsi lähinnä strategista voittoa, sillä saarten pieni maa-ala ja vedenpuute tarkoittivat käytännössä sitä, että saaria oli vaikea asuttaa. Kuitenkin niin britanniasta kuin ranskastakin löytyi perheitä, jotka halusivat saada saaret asuinkelpoisiksi ja pyrkivät tekemään niin orjatyövoiman avulla. Kun orjuus kiellettiin, saarten elämä palautui takaisin luonnonmukaiseen kalastukseen ja pientalouteen.
Grenadiinien hyötykäyttö lähti nousuun, kun St. Vincent alkoi kannustamaan yksityisiä maanomistajia kehittämään saarten toimintaa. Tämän kannustuksen tuloksena saaret ovat osakseen kokeneet suuren muodonmuutoksen, kuten Canouan, jossa lähes puolet saaresta on suurten hotelli- ja golfketjujen hallinnassa.
Eräs erikoisuus saarista on Mustique, yksityisomisteinen saari grenadiinien joukossa, jonka herra Colin Tennant sai kukoistukseen. Saaren luxusasuntoja omistavat mm. britannian kuninkaalliset, Mick Jagger, Raquel Welch ja David Bowie. Näiden maailman tähtien läsnäolosta johtuen meikäläisittäinen kulkeminen saarella on rajoitettua, jotta esimerkiksi englannin kuninkaallisille voidaan taata rauha lomailuun saaren suojissa. Me skippaamme saaren tältä erää ja annamme näille jettset-lomalaisille rauhan paratiisissaan :)
Bequian saarella oli myös oma mielenkiintoinen historiansa. Saari on suurin grenadiinien saarista, joka on St. Vincentin hallinnassa. Saaren 6000 asukkaan väestö koostuu pääosin afrikkalaisesta- sekä eurooppalaisesta perimästä (pääosin skotteja ja ranskalaisia). Tähän täytyy kuitenkin lisätä kalastajat New Bedfordista, jotka tulivat 1800 luvulla saarelle pyytämään valaita ja jotka jakoivat myös tämän kullanarvoisen taidon paikallisille kalastajille.
Nykyään valaanpyyntiä säädellään tiukoilla kansainvälisillä sopimuksilla, mutta silloin tällöin, kun rannikkovyöhykkeelle eksyy valas, saa se aikaan pienessä kalastajayhteisössä vipinää, kun kalastajat yrittävät harppuunoiden avulla saada valaan kiinni, sekä kuljetettua sen Petit Nevisin saarelle käsittelyä varten. Tämän valaanpyyntitradition johdosta saaren kalastajat ovat tunnettuja myös veneenrakennustaidoistaan. Veneet rakennetaan paikallisista materiaaleista ja historiansa aikana nämä veneet ovat osoittaneet merikelpoisuutensa useassa tapahtumassa. Näiden veneiden pienoismalleja myydään saarella myös turisteille muisto-/tuliaisesineinä.
Mutta nyt saareen nimeltä St. Vincent...
Tänään jätimme taaksemme Bequian kauniin saaren ja siirryimme tänne St. Vincentin pääkaupunkiin (Kingstown). Matka meni moottorilla vastatuulessa, mutta näin lyhyt matka moottorilla meni oikeastaan akkuja lataillessa sekä maisemia ihaillessa :)
St. Vincentin saaren Kolumbus löysi St. Vincentin päivänä. Saaren hallinnasta käytiin vääntöä ranskalaisten, englantilaisten sekä paikallisten caribien välillä. Tämä ranskalaisten ja englantilaisten välisen saaren hallintaoikeuden ratkaisi Versaillesin sopimus vuonna 1783 Britannian hyväksi. Tällä välin saarelle oli asettunut kuitenkin toinen ihmisjoukko ns. mustat caribit jotka olivat entisten orjien ja alkuperäisten caribien jälkeläisiä. Nämä mustat caribit halusivat suojelle oikeuksiaan saareen ja tähän oikeuteen myös ranskalaiset tarttuivat tarjoamalla yhteistä liittoumaa britanniaa vastaan. Tämä liittouma kuiten epäonnistui, caribit ajettiin suurimmaksi osaksi pois maasta (lähinnä Hondurakseen) kuten myös ranskalaisia kehoitettiin poistumaan saarelta. Vielä tänä päivänä voit nähdä ranskan jäänteitä kartan nimistössä ja paikallisten kasvojen piirteistä voit silloin tällöin huomata jäänteitä myös näistä alkuperäisistä saaren asukkaista :)
Vaikka saari on pieni, voi sen historiasta löytää siteen myös kaukaiseen Tahitin saareen. Kuuluisa kapteeni Bligh kuljetti uudella Providence -aluksellaan yli 500 leipäpuuta Polynesiasta St. Vincentin saarelle. Nykyään näitä leipäpuita näkyy vähän siellä ja täällä ja leipäpuun hedelmää on tarjolla muodossa, jos toisessa. Maku muistuttaa mielestäni hieman bataattia sekä keitettyä perunaa.
Vuosi 1902 on surullinen saaren historiassa, sillä silloin saaren tulivuori La Soufriere purkautui aiheuttaen 2000 ihmisen kuoleman (vuori purkautunut myös vuonna 1979). Tämä oli katastrofi saarelle, mutta uutisarvo pieneni kahden päivän kuluttua, jolloin läheisen saaren, Martiniquen, Mont Pelee purkautui aiheuttaen 30 000 ihmisen kuoleman.
Nykyisin maanviljely on saaren pääelinkeino, kiitos tuliperäisen hedelmällisen maaperän. Turismin osuus saarella on pysynyt verrattain pienenä verrattuna grenadiineihin. Tämä johtunee siitä, että saaren rannat ovat tuliperäisestä pohjastaan johtuen pääosin tummahiekkaisia, jolloin markkina-arvo "paratiisisaarena" on pienempi verrattuna muihin lähialueen saariin.
Meidän perhe tutustui saareen jo viime viikolla. Kokemus oli mukava ja osakseen suorastaan huvittava :) Viimeisenä aamuna kävelimme kaupungilla etsien aamupalaravintolaa (huonolla menestyksellä). Yhtäkkiä takanamme oli valkoinen pariskunta, joka kysäisi meiltä suomeksi, että etsimmekö ravintolaa. Täh! Olemme seuramatkojen ulottumattomissa ja yhtäkkiä meiltä kysytään keskellä Kingstownin kyläraittia suomeksi, että etsimmekö ravintolaa. Ei kait siinä...jatkoimme matkaamme hieman hämillämme. Kaippa pariskunta oli purjeveneellä liikkeellä....
Jatkoimme matkaamme ja yhtäkkiä seuraavakin valkoinen pariskunta tervehtii meitä suomeksi. Täh! Nyt Markku aloitti kokeen ja sanoi kaikille vastaantuleville valkoisille "terveppä terve!" ja uskokaa tai älkää, kaikki vastasivat hänelle suomeksi "terveppä terve!" Siis mitä ihmettä! Aikamme asiaa päiviteltyämme päätimme kysyä asiaa seuraavalta vastaantulijalta. Meille sanottiin hymyillen, että rantaan on aamusta parkkeerannut Kristiina Cruisesin alus ja noin 450 suomalaista oli valloittanut Kingtownin kadut :) Eipä siis ihme, mutta hauska tapahtuma silti.
Juuri silloin, kun luulit olevasi ainoa saaren suomalainen, olit väärässä, sillä tietämättäsi suomalaiset olivat suorittaneet joukkomaihinnousun saarelle. Että sillä tavalla! :)
Tänään olemme nautiskelleet lämmöstä. Aikuiset pojat kävivät kauppareissulla, kun naiset ja pieni poika suorittivat oman maihinnousunsa Young Islandin upealle hotellirannalle. Pienen neuvonpidon jälkeen hotellin laituripoika näytti meille rannan ja antoi luvan sen käyttöön. Ranta ei kuitenkaan pettävästä ulkomuodostaan huolimatta ollut mikään unelmaranta, sillä vedenalainen maailma osoittautui todella pistäväksi. Ensimmäisenä meitä varoitettiin merisiileistä. Ja voi vitsi, kun niitä riitti ja kuinka suuria ne olivatkaan! Siis järjettömän kokoisia merisiilejä. Ei siis jalkoja syvempään veteen, mutta snorklailu sallittiin. Toinen peto löytyi snorklaillessa, nimittäin pienen pieni meduusa, jonka polttava lonkero hipaisi kuin hipaisi käsivarttani aiheuttaen makian poltteen. Polte ei ollut kuitenkaan verrattavissa siihen meduusaan johon tein tuttavuutta vuonna 2007 kreikan purjehdusmatkallani, joten tällä kertaa mieheni sai huokaista helpotuksestaan, sillä viime kerralla kylmä olut oli hyvä helpotus poltetuskaan :) Nyt kipu hävisi lähes heti polttohetken jälkeen.
Nyt vene alkaa jälleen hiljenemään. Vietimme makean juusto-/viinihetken, nauttien erilaisia tuontijuustoja sekä portugalilaista viiniä, jonka arvo on noussut taivaisiin viinin matkatessa ekologisesti yli atlantin valtameren purjeveneellä :) Barbadokseltahan kuljetettiin rommia purjelaivalla eurooppaan ja tämän matkan aikana rommin hinta kuulemma nousee taivaisiin :)
Huomenna autoilemaan kahden auton turvin :) lähdemme tutustumaan saareen ja tottakai tähän vielä toimivaan tulivuoreen.
Hyvää yötä ja palaillaan asiaan!
Ps. Tänään myös paukkuliivien toimintaa testattiin ihan käytännössä... Hyvin toimivat :)
