Heips,
Tänään aamulla lapset heräsivät innokkaina. Heti olisi pitänyt lähteä Pepin luokse... Ainoa ongelma oli vain kello, kun se näytti 7.35. Yö oli minulla mennyt pitkäksi. Täällä oli maan valtava ukkosmyrsky. Sellainen jota en muista heti aikaisemmin kokeneeni. Salamoita oli joka puolella ja koko ajan. Siirsimme lapset omaan sänkyymme, kun pauke oli pahimmillaan juuri yllämme (noin klo 00.30). Sängyssä kävi kuitenkin olo kovin hiostavaksi näiden lämpöpatukoiden syleilyssä. Niinpä äiti otti tyynyn kainaloon ja siirtyi lastensänkyyn salamoiden ja jyrähdyksien välistä aikaa laskeskelemaan... No niitä aikani laskin, mutta eihän siitä tullut mitään, kun tuntui että rintamia oli useita ja ne vain pyörivät päällä... Puoli kolmelta olen vilkaissut viimeisen kerran kelloa ja sen jälkeen nukahdin luonnonvoimien vielä jatkaessa näyttävää valonäytöstään. Olin muuten todella kiitollinen siitä, että mastomme ei ollut sataman korkein :)
Takaisin aamuun... Aamupalan jälkeen pueskelimme rauhassa ja lähdimme kohti pysäkkiä. Pahaksi onneksi bussi juuri lähti pysäkiltä (viisi minuuttia etuaikaan) ja me jäimme kyydistä, vaikka Aatos pienikin juoksi hädissään toinen kenkä kädessään... No emme lannistuneet, vaan lähdimme tunniksi rannalle katseleen paikkoja. Tutustuimme mm. Ruotsin käytöstä poistettuun ydinjätettä kuljettaneeseen alukseen ja Ruotsin suunnitelmaan siitä kuinka maa voi tarjota ratkaisunsa ydinjätteen loppusijoitukseen koko maailmalle...
Tunnin seikkailtuamme kaupungilla menimme hyvissä ajoin pysäkille ja niin pääsimme bussiin jossa lapset nököttivät vieräkkäin jännittyneinä, mutta innoissaan. Perillä Kneippbyn hurvittelualueella aloitimme Sommarlandista, jossa Pepinkin piti asustella. Näin verrokkina Grönalundiin, tämä paikka oli ihan huippu pienten lasten kohde! Tekemistä riitti ja olisi riittänyt koko päiväksi, mutta olimme maksaneet myös viereisestä Vattenlandista, joten Sommarlandissa päätettiin viettää aikaa kolmisen tuntia.
Ilma vierailumme aikana oli koko ajan sumuinen, kostea ja kuuma. Onneksi aurinko ei vielä paistanut. Alueelta löytyi kymmeniä pomppulinnoja, oli härveleitä ja liukumäkiä, kiipeilypaikkoja ja veneitä useaan eri lähtöön. Ja kaiken tämän kruunasi Huvikumpu! Siellä Peppi nukkui sängyssään ja Tommi ja Annika kuuntelivat satua. Ainoa mitä ei löytynyt oli limsapuu... Liekkö se jäänyt sinne Huvikummun alkuperäiselle paikalle... Mutta aivan mahtava kohde pienille lapsille (2-8v ehkä vähän vanhemmillekin).
Iltapäivästä auringon jo vähän kurkistellessa teimme vaihdon Vattenlandiin. Valtava vesipuisto (en tiedä kuinka suuri se on maailman vesipuistoihin verrattuna, mutta minä en ole vastaavissa ennen käynyt...) otti meidät raikkaasti vastaan. Vesi oli kylmää. Nyt olisi aurinko saanut paistaa. Onneksi altaiden vieressä oli lasiseinäinen "sauna" jossa pystyi välillä lämmittelemään. Aatos urheasti huulet sinisenä jaksoi tempoa ja intoilla liukumäestä seuraavaan. Suvi puolestaan tyytyi enemmälti katselemaan.
Viimeisten tuntien aikana aurinko tuli esiin ja touhuaminen vedessä alkoi tuntumaan jo miellyttävältä. Suvikin jo intoutui veteen ja sen jälkeen silmät piti piettää tarkkaavaisina. Jossakin vaiheessa pienten vedonlyöntien jälkeen päätin laskea kaikki paikan liukumäet läpi. Olihan osa niistä hurjia! Tässä paikassa suuremmillekin lapsille ja lapsenmielisille on viihdykettä! Uimataidottomille (lähinnä Suvi) tarjolla oli kaksi allasta omine juttuineen ja liukumäkineen. Kellukkeilla uimataitoisille altaita oli edellisten lisäksi kaksi suurta jo isoine ja pitkine liukumäkineen. Aatos tykkäsi kovin.
Paikat menivät kuudelta kiinni ja yllättäen ilman suurempia kakinoita pääsimme lähtemään bussipysäkille. Siellä Suvi totesi, että isin syli on tuttu ja turvallinen kohde sammahtaa päivän touhuista väsyneenä. Ajelimme bussilla Östracentrumiin syömään ja kauppaan. Aatos on oppinut tienaamaan kolikoita tekemällä isille töitä. Kaupassa Aatos päätti auttaa isiä tavaroiden kantamisessa ja niin hän rahtasi paperipaketin kaupungin halki veneelle laulellen iloisesti Kummelista tuttua "uli uli uli uli u u u"- "laulua". Ihmiset katselivat menoa hymyillen... Aatos oli sinnikäs eikä suostunut paketistaan luopumaan, vaikka kyselin pitkin matkaa. Aikoi antaa äidille palkastaan puolet jotta äiti voisi ostaa jotain kivaa... Kultainen poika.
Satamassa oli saavuttuamme veneet vaihtuneet. Läheisyyteenmme oli parkkeerannut useampi Turun Pursiseuran vene. Heillä on kesäinen Eskader-purjehdus Visbyyseen.
Nyt vene nukkuu. Huomenna jatkamme matkaa...
Hyvää yötä, nää kauniita unia, ihan niin kuin ystävän kuvia (näin Aatos loruilee)
