Tässäpä loppuosa lupaamistani kuvista :) huomasin tuossa itsekseni, että suurin osa kuvistani liittyi kalastamiseen, kalastamiseen ja kalastamiseen.... Ne nyt ilmeisesti olivat niitä meidän tähtihetkiä ;) Videoista räpsin muutaman kuvan, joissa nyt vilahtaa delfiineitäkin...niitä, kun on lähes mahdotonta tallentaa kuvalle siinä hetkessä, kun ne vieressä hyppelevät.
Niklaksen sormi on puolestaan parantunut hyvin. Kuvassa ei mielestäni näy niin hyvin kuinka fiksulta haava näytti näin meikäläisen silmin. Siellä nyt varmaan lääkärisihmiset nielaisevat aamukahvinsa väärään kurkkuun kuvaa katsellessaan, mutta ei hätää. Pipi näyttää oikein fiksulta. Tuntoa haavan alueella ei vielä kuulemma ole, mutta eikhän se siitä ajan kanssa ainakin pikkuisen helpota...
Tarkkaaville katsojille vielä tiedoksi, että lasten kylpykuvissa näyttää kuin lapset olisivat keikkuneet takakannella ilman liivejä, ja juu-u, niin net keikkuivatkin, mutta haaroistaan net olivat kyllä kiinni veneessä :) ei siis hätää....
Pelikuva ei sinällään kerro koko hauskaa totuutta tilanteesta, sillä pelitilanteessa oli oikeasti aikas keikuttava keli ja pelinappulat on kiinnitetty pelilautaan milläs muulla kuin purkan palasilla. Ennen peliä pelaajille jaettiin mäykytettäväksi purkkapalat, joista sitten pelin edetessä napsaistiin palaset ukkojen pidikkeeksi. Kannella Katariina vielä ilmoitteli ohjatessaan tulevista kallistuksista huutelemalla "hoi!!", jolloin kaikki pitivät kiinni nappuloistaan :)
Kuva Markusta näytön kanssa kertoo loppumatkasta, jolloin meillä oli vedenalaisen kameran kautta live-yhteys peräsimeen ja sitä tukeviin haruksiin. Kipparin suosikkipaikka tuntui olevan viinikaapin edessä, jonne hän oli virittänyt Ipad:n ja josta hän seurasi suuntaa ja vauhtia sekä näytön, josta hän seurasi peräsimen heiluntaa. Sieltä saimme ohjausvuorossa kuulla vuoron perään vuorollamme ohjeistusta; "Suunta!!", "otahan parempi suunta", "minnes olet matkalla..Grönlantiinko...ei ei...nyt menee Brasiliaan...keskityhän?", "näyttäis, että tätä vauhtia olemme perillä loppiaisena...trimmatkaa..","no nyt näyttää hyvältä!" jne. Toisinaan kipparin pää ilmeistyi perähuoneemme kattoluukusta, jos meno yön tunteina kävi kovaksi "...mitäs täällä tapahtuu??" Luonnollisesti minä ja Sanna saimme sukulaiskortilla aina suoran ohjeistuksen :) Yhteisellä vuorollamme pohdimmekin aina, että kuulukohan ohjeistus viinikaapin edestä, vai kattoluukusta, jos jotain onnistuimme säheltämään :) Ja kaikki nämä ohjeet ja neuvot otettiin vastaa positiivisesti koko matkan ajan, mikä mielestäni oli tosi hieno juttu. Matkalla opimme myös, että aina ei riitä, että tekee parhaansa "te pystytte vielä parempaan!!......nyt näyttää hyvältä!!"
Kyllähän suuri kiitos siitä, että olemme täällä ehjinä ja kaikki hyvin, kuuluu kipparille Markulle, joka koko matkan vietti huomattavasti vähempiunisia hetkiä kuin muu venekunta. Minä näin vierestä katsoneena olen hyvin ylpeä kipparistani, jolle vielä ei ole tullut vastaan hetkeä jolloin hän nostaisi kädet ylös ja toteaisi, että asialle ei voi tehdä mitään....aina voi tehdä jotain :) Kipparin mottoja ovatkin jo vuosia olleet seuraavat lauseet: "se joka luovuttaa kerran, luovuttaa aina" ja "hiki säästää verta" ja nämä piirteet myös muu venekunta minun ohellani on matkan aikana oppinut tunnistamaan :)
Mutta nyt nukkumaan! Pyykit saimme pyykkituvasta pestyinä, kuivattuina ja viikattuina...olipas ihanaa arjen pientä luksusta! Muu venekunta lähti vielä hummailemaan ja minä jäin tyytyväisenä veneelle ankkurivahdiksi kahden vieressätuhisijan kanssa :)
Hyvää yötä, tai teillähen suurimmalle osalle lukijoista voi melkeinpä sanoa jo hyvää huomenta ja mukavaa loppiaista!
Barbados kiittää ja kumartaa!
Palaillaan!
