Huh, kun taas on vierähtänyt aikaa... Sitä on joka ilta hokenut itselleen, että tänään kirjoita blogi, mutta veneelle tullessa olo on ollut enemmän kuin poikki ja aina kirjoitus on jäänyt :) no nyt sitten...
Vuokrasimme siis auton...no jostainhan juttu on aloitettava ja siitä se on helppo aloittaa, mutta itse auton vuokraus ei ollutkaan niin yksinkertainen projekti. Ensinnäkin vuokrahinnat ovat täällä todella kovat. Jos Kanarialla vuokrasimme pikkuauton 23 euron päivähintaan, niin täällä hinta oli 100 usd/vrk, eli valtava! Toisekseen kalliilla hinnalla olettaa saavansa hyvää, mutta täällä autot näyttivät olevan loppuun ajettuja, joskin kyllähän rahalla, siis pinolla rahaa, olisi voinut saada uudemmankin auton käyttöönsä :)
No auto alle ja menoksi. Ensimmäisenä päivänä lähdimme kiertelemään länsirannikkoa. Pysähtelimme rannoille, kävimme uimassa ja syömässä. Se muuten pitää vielä väliin sanoa, että saarella on muutama hyväkuntoinen päätie, mutta pääosin tiestö muistuttaa hyvin heikkokuntoista (joskin asfaltoitua) metsätietä. Ja tiekartassa teiksi on merkitty myös teitä, joissa me ihmettelimme keskellä peltoa pohjan juuttuessa kiinni ruohotuppeen, että "eihän tämä nyt voi olla tie" :), mutta paikalliset sokeriruokoa niittävät herrasmiehet kuiten viittoivat meitä jatkamaan ja neuvoivat kääntymään risteyksestä oikealle... Niin no...
Ensimmäisenä päivänä siis kiertelimme ja kaartelimme länsirannikkoa. Toisena päivänä teimme suunnitelman seuraavan: ensin suuntaamme St Nicholas Abbeyn rommitislaamolle. Tämän jälkeen kukkatarhalle ja sieltä Bottom bayn-rannalle aaltoja katsomaan. Tislaamolle pääsimmekin, mutta vasta kello kolme iltapäivällä, sillä sitä ennen vierailimme matkan varrella eteemme putkahtaneessa "viidakossa". Täältä viidakosta Markku ja Sanna kantoivat hymyissäsuin ämpärillisen savea, jota he aikoivat käyttää rannalla ihonhoitoon (tästä tarinaa myöhemmin). Mutta nyt takaisin aiheeseen tislaamo.
Saint Nicholas Abbey oli siis kohteemme. Tämä tislaamo (vuoden 2012 tislaamo) tuottaa saaren kalleinta rommia. Rommi tehdään alusta loppuun perinteisin menetelmin käsin. Rommia pullotetaan singneerattuihin pulloihin, jotka suljetaan omasta metsästä saatavilla mahonkisilla korkeilla. Hinta rommilla oli makia, ilmeisesti myös makukin, mutta lohdutuksena ostajille voimme kertoa, että pullon saa täyttää käytön jälkeen uudelleen ja hei!!, puoleen hintaan :) Tislaamo on ainoita tislaamoita ja rommin ostopisteitä, joista asiakas joutuu maksamaan (aikuinen 20 barbaaridollaria) päästäkseen ostamaan rommia. Tästä syystä osa autoilijoista jäi autoon :) rommin ostaja joutuu todella venyttämään kukkaronsa nyörejä, sillä alle 100 barbaaridollarin, et rommia ulos liikkeestä saa :)
Tislaamon jälkeen saimme todeta, että emme ehdi kukkatarhalle, vaan suuntaamme suoraan rannalle. Matkalla näimme kuiten paikan jossa oli aivan mahdottaman suuret aallot... Siis niin suuret aallot, että en ollut eläessäni nähnyt vastaavia... Tämä nyt voisi olla myös minun liioitteluani (ns. "Lapin lisää"), mutta kyllä aaltoja päivitteli takapenkiltä normaalisti hyvin tyyni Tomikin...niin, että kyllä aallot olivat valtavia. Meri suorastaan kuohui valkoisena vaahtona aaltojen vyöryessä rantaan.
Nyt tavallinen tallaaja ajattelisi, että olisimme ihailleet aaltoja turvallisen etäisyyden päästä, mutta mitä se semmoinen olisi ollut. Siis oletus siitä, että nämä muut autoilijat olisivat pysyneet autossa...ehei...minä pysyin turvallisen matkan päässä kuten myös lapset, mutta kaikki muut kirmailivatkin onnellisena juosten aaltoja pakoon :)
Illalla kävimme vielä Oistinsin mukavalla kalatorilla syömässä erinomaisen kalaillallisen. Näin siis autoilupäivä numero kaksi.
Kolmas autoilupäivä. Kuulostaapas hienolta, mutta todellisuudessa päivä päättyi lähestulkoon kirjaimellisesti pellolle. Ei kuitenkaan niin, että olisimme kolaroineet. Ei suikaan. Auto vain sanoi sopimuksensa irti kohdalla, jossa ympärillämme näkyi ainoastaan sokeriruokopeltoja. Soitimme vuokraisännelle joka toimitti meille uuden auton. Tämän jälkeen jatkoimme matkaamme rannalle, jonne olimme luvanneet lapsille mennä.
Rantaa ennen parkkeerasimme automme vanhan raunioituneen komian rakennuksen viereen. Kävimme uimassa, jonka jälkeen suihkuttelimme itsemme retkisuihkun avulla raunioituneen autiotalon kuistilla puhtaaksi suolavedestä. Suihkun aikana rakennuksen ohi käveli paikallinen herrasmies joka hymyili suihkuhetkellemme. Kysäisin häneltä, että mikä mahtanee olla rakennuksen historia ja hän kertoi, että rakennus oli toiminut satoja vuosia sitten Afrikasta (lähinnä Gamibiasta) tuotujen orjien vastaanottokeskuksena. Tämän tiedon jälkeen rakennusta katsoi aivan uusin silmin...hurjat ovat mahtaneet olla tunnelmat näillä ihmisillä, jotka ovat jonossa odottaneet vuoroaan mahdollisesti samaisen kuistin portailla...
Mutta nyt...voi vitsi...uni korjaa jälleen tämän blogistin :) Tänään olemme nostaneet veneemme laskuvalmiuteen. Huomasimme nimittäin, että itse peräsimme oli skegin löystymisestä johtuen hieman vääntynyt ja nyt irroitimme itse peräsimmekin ja Markku on vääntänyt sen suoraan. Juhliaksemme tätä yhteistä lomaamme Barbadoksella, meidät kutsuttiin viereiseen ravintolaan juhlimaan ja tulimme juuri sieltä tanssimasta. Olemme kovasti Sannan kanssa harjoitelleet tätä paikallista tanssityyliä ja vähän voisin sanoa, että kyllä se sieltä alkaa pikkuhiljaa löytymään :) Piakkoin suuntaamme kohti Trinidadia, mutta sitä ennen palailemme vielä asiaan :)
Hyvää yötä ja huomenta :)
