perjantai 30. marraskuuta 2012

Ultuma Thule ja yölliset työnäänet (Las Palmas)

Hiphei!

Mieli alkaa vähitellen kääntymään purjehduksen suuntaan. Aamulla pidimme ruotsalaisittain möten pöytämme ympärillä ja listamme tarvittavat työt ja tehtävät. Ruokalistat alkoivat hahmottumaan, mutta katsellessamme pientä jääkaappia lavuaarimme alla, saimme todeta, että sen sisälle ei valitettavasti mahdu kaikki mikä tarvitsee kylmäsäilytystä. Niinpä Kata lähti etsimään arkkupakastinta venekäyttöön ja etsikin sitä tomerasti koko päivän, mutta valitettavasti ilman tulosta. Juu-u...katsotaan miten käy... Syömmekö koko ylityksen purkkilihaa, vai löytyisikö vielä jostain pakastin meidän tarpeisiimme --> ei muuta kuin iltaratoksi google eteen ja auttamaan meitä pakastimen 12V etsinnässä, aikaa ei tilailuun, pitäisi löytyä täältä :)

Nooh, ei meillä mahdotonta hätää ole :) Myyjät olivat ihmetelleet, että mitä ihmettä me pakastimella??? "Meri täynnä kalaa..te kalastatte"...niin... Ehkä tähän voisi luottaa, jos olisimme aikuisten kesken matkalla, mutta nyt kun lapsoset ovat matkassa, haluamme turvata heidän ruokatarpeensa pakkaamalla myös lihaa mukaan.

Kata etsi siis pakastinta. Sanna puolestaan keräsi yhteen ruokalistaa jota aamulla suunnittelimme yhdessä niin Suomeksi, Ruotsiksi kuin Englanniksikin. Tomi puolestaan autteli Sannaa ja hääräili yhtaikaa veneen keittiössä valmistaen erikoiskahvejaan ja tiskaillen altaaseen kertynyttä tiskiä. Markku puolestaan työskenteli ulkona Niklaksen kanssa. Tavoitteena heillä on nostaa hanhenkaulojamme (ilma-aukot) niin, että kannella kestää olla vettä 60 cm paksu vesipatsas ilman, että vesi tulee sisään. En halua miehistömme (lähinnä Tomin, joka nukkuu alla) kokevan samaa kohtaloa kuin minä muinoin, jolloin makeat yöunet katkaisi hanhenkaulasta sisään syöksynyt vesiryöppy, joka Itämeren kesälämpöisenä säikäytti ilmat pihalle :)

No mitä minä tein? Lapset olivat yötä mummin luona, kuten myös tänään ja ensimmäisen kerran koko matkan aikana minä nukuin rauhassa korvatulpat korvissani pitkään... No joo... kello yhdeksään :) tämän jälkeen hoitelin päivän juoksevia ja kasaantuvia perheen asioita esim. soittamalla verotoimistoon, kirjoittamalla verotoimistoon, etsimällä lomakkeita netistä, miettimällä miten tulostan lomakkeet, soittamalla uudelleen verotoimistoon jne. Olipas turhauttavaa..."kaikki puhelinneuvojamme ovat juuri nyt varattuina jne."

Aikamme touhuttuamme Sanna totesi, että nyt on jo nälkä. Hetken päästä Kata saapui turhautuneena pakastimen etsintämatkaltaan ja totesi hänelläkin mahan huutavan ruokaa. Ei kait siinä... Suömään! Löysimme lyhyen etsinnän jälkeen kiinalaisen ravintolan joka tarjosi Buffet-aterian hintaan 6.80, joka sisälsi kaiken mahdollisen! Sait ottaa valmiita ruokia (mukaan lukien sushia), tai kerätä raakoja aineksia, jotka sinulle kypsennettiin. Hedelmien lisäksi jälkiruokana sait syödä seitsemää eri jäätelölajia ja juomat kuuluivat hintaan, eli EI valittamista!

Päivämme ei suonkaan päättynyt tähän, sillä olimme vielä luvanneet vierailla Skandinaavisen turistikirkon messussa yhdessä Ritva-mummin ja Toinin (Markun isän serkun) kanssa, joka asuu pysyvästi Las Palmasissa. Messu oli suomeksi ja tilaisuus kaikkinensa täyden salin lisäksi todella mukava.

Nyt olemme touhuilemassa veneellä. Kello on 23.00 ja olohuoneesta kuuluu kolinaa, rapinaa, työnääniä ja naurua. Tässä pieniä otteita juuri kuulemastani puheensorinasta: "jes! saan taas askarrella", "missä on se vihko johon päivällä kirjoitin?", "nosta se pakurikääpä pois pöydältä, ehkä se löytyy sen alta","miten ne suojat sänkyihin voisi tehdä?", "niin....siihen tarvisi siis vaseliinia ja harjanvarren.", "eikös tuo kuulosta jo vähän irstaalta" "...ei, kun meinasin vaneria ja harjanvartta :)" .....on todella mukavaa, kun veneen täyttää taas puheensorina. Ei tällä veneellä kukaan voi tuntea oloaan juuri nyt yksinäiseksi...

Hymyillen ja hyvää yötä toivottaen!

torstai 29. marraskuuta 2012

Miehistön vaihto...

Heipparallaa!!

Kuinka monta ihmistä voikaan veneeseen mahtua? Riippuu tietenkin veneen koosta, mutta nyt lähinnä ajattelin meidän venettämme :) Kahden viikon kokemamme perusteella voin lämpimin sydämin sanoa, että veneeseemme mahtuu vallan mainiosti neljä aikuista ja viisi lasta! Kaksi viikkoa Tervaskannon perheen kanssa oli menoa, meinikiä, touhua ja naurua, sekä välillä myös itkua (lasten osalta). Mutta pienistä kohelluksistamme huolimatta kaikki meni enemmän kuin hyvin. Jee me!!!

Kokemamme perusteella olemme hyvin onnellisia, että meillä on ystäviä kuten Ruusu, Jukka, Toivo, Lilja ja Oiva, joiden kanssa pystymme kokemaan ja näkemään maailmaa ilman mitään huolia, yhdessä rinta rinnan. Kernaasti olisimme teidät vielä pitäneet veneellämme :) Kiitos vielä kokemastamme kahdesta viikosta... Se säilyköön muistoissamme!!

Eilen siis saattelimme matkaan ystävämme kohti talvista Rovaniemeä ja itse jäimme veneelle ihmettelemään hiljaisuutta joka valtasi veneemme :) Haikeaksi tämä mielen teki, mutta onneksi pitkään emme pystyneet ihmettelemään ja sormiamme pyörittelemään, sillä tiesimme seuraavan porukan odottelevan jo kuumeisesti Tervaskantojen saapumista Ouluun, sillä samalla koneella he lähtisivät Palmasiin. Tämä "porukka" on tietenkin mahtava, pirteä ja iloinen ylitystiimimme, jolla ei nuoresta iästään huolimatta kokemusta elämästä puutu! Sanna, Tomi ja Katariina Tervetuloa joukkoomme!

Elämä veneellä ei olisi kuitenkaan mitään ilman pieniä yllätyksiä ja tämän tarjosi tänään kipparimme, nimittäin aamulla ylitystiimimme kasvoi vielä yhdellä henkilöllä, Ruotsalaisella palomiehellä (Niklas), joka usean kyselijän joukosta läpäisi Markun tiukan seulan miehistömme jäseneksi :)... Liekö vaikutusta ollut sillä, että Niklas tuntui rennolta naapurivaltion kansalaiselta, omasi laajan purjehdustaustan, oli kipparin ikäinen ja vieläpä kipparimme näköinen :) eli nyt meitä matkalle lähtee kuusi aikuista ja kaksi lasta :)

Niklas uutena jäsenenä koeponnistettiin välittömästi pukemalla hänelle kipparin toimesta sukellusvehkeet päälle ja antamalla harja käteen --> vuorossa oli veneenpohjan puhdistus ja potkurin tarkistus. Hienosti hän testin läpäisi ja pintaan noustessaan oli hänellä vastassaan muu ylitystiimimme, joka saapui paikalla Ritva-mummin avustama ja tervehti Niklasta iloisesti laiturilta vilkuttamalla.

Vaikkakin vilkutus Niklakselle oli iloinen, saimme kuulla miehistömme olevan nälkäinen. Ei kait siinä. Syömään! Miehistö lähti Ritvan johdattamana edeltä ja me valmistauduimme lähtemään perästä. Lähtö kuitenkin viivästyi kipparimme jouduttua jo tuttuihin töihin, nimittäin irroittamaan köyttä toisen veneen potkurista. Köysi irroitettiin, Brittivene kiitti ja jatkoimme ruokailemaan.

Voimia tankattuamme saavuimme takaisin veneelle lasten jäädessä vielä mummin luokse yökyläilemään. Veneellä kippariamme odotti kuitenkin toinenkin tehtävä, nimittäin...yllätys yllätys, toisenkin veneen potkuriin oli juuttunut köysi...!! Jälleen puku päälle ja veteen :) köysi irtosi jälleen pienen ponnistuksen jälkeen ja nyt muun venekunnan jo nukkuessa aikaeron painostamana, myös kipparimme silmät ovat väsyneet. Koska Suvi ei ole nyt isistä huolehtimassa, koin tehtäväkseni esittää Suvin perinteiseksi muodostuneen kysymyksen: "isi...onko kaikki hyvin?..." johon sain unisen vastauksen "on...kaikki on hyvin :).."

Nyt jäämme odottamaan veneen touhujen valmistumista (4-7päivää), jonka jälkeen starttaamme. Yritän kirjoitella teille päivittäin touhuistamme ja valmistautumisestamme tulevaan, mutta nyt kaikki on hyvin...

Nyt nukkumaan ja
Hyvää yötä myös sinulle!

Ps. Ruusu lähetti kuvan pikkumiehistöstä ARC:n lähtöä ihmettelemässä

maanantai 26. marraskuuta 2012

Las Palmas

Heips!

Täällä sitä ollaan!! Eilen, kun saavuimme satamaan, portilla oli poliisit vastassa sanomassa, että satamaan ei pääse. ARC eli maailman ilmeisesti suurin purjehdustapahtuma, kilpailu yli Atlantin oli viivästynyt huonon sään vuoksi ja ainoastaan kilpailuluokka lähti matkaan eilen. Cruising, eli harrasteluokka lähtee pääosin matkaan vasta huomenna eli tiistaina. Poliisit olivat kohteliaita ja ilmoittivat, että odottakaa kello kolmeen, niin nähdään mitä tapahtuu.

Laskimme ankkurin muiden noin 50 veneen viereen ja jäimme odottamaan. Laiturilla Ritva-mummi jo vilkutteli iloisesti lapsille.

Pitkään emme odotelleet, kun kohta poliisiveneen kautta viereemme tuli satamamestari joka ilmoitti, että satamaan ei asiaa tänään!! Tähän hänelle kerroimme, että meillä veneessä viisi alle kuusivuotiasta lasta, johon hän totesi, että "aaaa" ja nappasi radiopuhelimen käteensä. Keskustelun jälkeen hän ilmoitti meille, että seuratkaa perässä satamaan. Sieltä löytyi kuin löytyikin meille paikka!! Jotenkin olin luottanut tähän paikan löytymiseen alusta asti, mutta satamassa huomasin, että nämä ankkurissa olevat veneet odottivat kaikki myös pääsyä satamaan, jopa järkyttävän kookkaat katamaraanitkin! ....ja meidän rautarouva viiden pienen lapsen ansiosta lipui heidän ohitseen sataman ainoalle vapaalle paikalle...onneksi pienet kuitenkin yhdessä vilkuttivat kaikille ohittamillemme veneille hieman helpottaakseen heidän närkästystään meidän saadessa paikan ohi heidän (eräs suorastaan törkeän suuri (kolme kerrosta) katamaraani oli mm. odottanut paikkaa satamasta jo viikon) :)! Hiphei! Kannattaa tehdä lapsia (tai ainakin matkustaa heitä veneessä)!!

Espanja on siis todella lapsiystävällinen maa. Tänään siirryimme varsinaisen sataman ulkopuoleiseen satama-altaaseen, mikä meille ok, sillä hinta yöltä kohtuulliset 11 euroa!!! ja kaikki palvelut lähellä. Tämäkin satama-allas on pullollaan veneitä. Suurin osa lähdössä huomenna matkaan ARC:n mukana.

Meillä puolestaan alkoivat huoltotyöt. Tervaskannot lähtivät rannalle lasten kanssa ja me jäimme valmistelemaan venettä matkaa varten. Matkaan lähdemme, kun kaikki on valmista, eli noin 4-7 päivän päästä. Huomenna vuorossa miehistön vaihto. Tervaskannot lähtevät matkaan kohti Rovaniemeä ja tilalle saapuu ylitystiimimme :)

Mieli hyvä ja kiitollinen (satamapaikasta etenkin)....ja kroppa hikinen --> täällä on kuuma!!!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Las Palmas näkyvissä!

Heips,

Matkamme on mennyt erinomaisesti. Tuulta ollut oletuksista huolimatta sopivasti, mutta para-aikaa tuuli kiihtymässä, joskin kuljemme Kanarian saarille tyypillistä kiihdytyskaistaa pitkin, eli tuulennousu hetkellisesti saattaa johtua myös siitä. Oletettu saapumisaika Las Palmasiin 11.30.

Kaikki ovat voineet hyvin :), aaltoa ei juuri lainkaan.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Matka Las Palmasiin alkanut

Lähdimme matkaan noin tunti sitten. Keli nyt upeampaakin upeampi, mutta yöllä jo luvassa kovaa purjehduskeliä. Perillä Palmasissa noin vuorokauden kuluttua. Seuratkaa Spotilta!

Fuerteventura autoillen

Heips,

Miehet olivat vuokranneet edellisenä päivänä auton käydäkseen kiipeilemässä Petangurian alueelta löydettävällä kallioesiintymällä (kuvia myös sieltä alla). Miesten matka oli mennyt hyvin, mutta auton he olivat saaneet vasta yhdeltätoista ja kaiken lisäksi hieman kalliimman auton ilmastointi ei ollut toiminut. Nyt miehet aamutuimasta pähkäilivät, että koska auton sai niin myöhään, ei sitä tarvitse palauttaakaan kuin vasta yhdeltätoista...

Vuokratädin tavattuamme saimme kuitenkin kuulla, että auto olisi kuitenkin pitänyt palauttaa vioistaan ja myöhästymisistään huolimatta jo kahdeksalta, ja koska emme olleet autoa ajallaan tuoneet oli meille täksi päiväksi varattu auto annettu etiäpäin!! Siis täh! No siinä hetken mukavan vuokratädin kanssa keskusteltuamme saimme kuin saimmekin jo käytössämme olevan viallisen auton halvemman auton hinnalla käyttöön myös päivämme ajaksi. Näin siis päivämme pääsi käyntiin ja varsinaisia tavoitteita päivällemme oli kokonaista kaksi: a) ostaa lisää hiekkaleluja b) löytää leija jota voisimme lennättää windy beachillä :) ..

Cruisailimme ensin läheiseen saaren pääkaupunkiin ilman mitään hajua mistään. Parkissa aloimme hieman hymyillen pohtimaan, että no niin...nyt olemme täällä...mistä leijat???? Jukka aloitti google-etsinnän ja minä pyörähdin ympäri ja näin takanani alueelle hyvinkin tyypillisen China-storen, joista löytää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Juoksin liikkeseen ja kysyin lonkalta, että sattuisiko heillä olemaan leijoja ja siihen he välittömästi, että "joo!, seuraa perästä" ja niin me saimme leijat + ämpärit ja lapiot.... Ja halvalla!

Kaikki olivat tyytyväisiä ja jatkoimme matkaamme kohti rantaa. Pienen välipalapysähdyksen jälkeen saavuimme tälle tunnetulle 9 kilometriä pitkälle hiekkarannalle, josta saimme valita halutun kohdan itsellemme. Lennätimme hetken leijoja, jotka muuten lensivät upeasti, ja tämän jälkeen jatkoimme ihan rannan tuntumaanra.

Rannalle kävellessämme huomasimme, että vastaamme alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän hyvin vähäpukeista väkeä. Vasta, kun vierestämme nousi eräs täysin Aataminasussa oleva herra keskeltä aavikkoa olevasta heinäkasasta, totesimme, että "niin...no joo..." Näimme kuitenkin, että rannalla oli myös väkeä, jolla oli jotain pientä päälläkin, joten jatkoimme innokkaiden lastemme (hehän eivät ihmetelleet tilannetta lainkaan) perässä matkaamme rannalle... Tämä vaatteet päällä-käsite osoittautui kuitenkin pääosin vääräksi, sillä bikinit ja uimahousut eivät oikein virallisesti olleet kovinkaan usean henkilön päällä, sillä ihmiset tuntuivat vain varjostavan niillä osiaan paahtavalta auringolta ja, kun hiekasta noustiin ylös mennäkseen uimaan, uimavaateet napattiin pois.... :) --> tästä syystä rannan kuvat pääosin vain aalloista, sillä lasten kuvaaminen ilman ympärillä näkyviä aataminasuja olisi ollut mahdotonta.

Aallot rannalla olivat upeat ja siellä me nautimme ja ihmettelimme muutaman tunnin sinistä taivasta (uima-asut tiukasti päällämme) ja näitä Aatamisasussa tallustelevia ja köllötteleviä ihmisiä (edelleen uima-asut tiukasti päällämme). :) Tämän jälkeen hyppäsimme tilaihmeisiimme ja jatkoimme matkaa kohti Ajuyn pienen kalastajakylän upeiksi mainittuja luolia (joista kuulimme aamulla hotellin respassa saksalaisturisteilta)....ja kenen suunnistamana...no minun!...ja olenko ikinä väittänyt osaavani suunnistaa?

Matkaan siis! Kiemurtelimme pieniä teitä läpi alueiden joissa miehet olivat edellisenä päivänä kiipeilleet. Tiet kulkivat yhä korkeampana vuoristossa ja ne muuttuivat välillä jopa hyvin kapeiksikin :) mikäs siinä matka jatkui, mutta muuttui vähitellen kilpailuksi aurinkoa vastaan, sillä luoliin ei olisi mukava mennä ilman aurinkoa edes luolan suulla. Vaikka vuoristotiet mutkittelivat ja ne olivat kapeahkoja, täytyy kyllä myöntää niiden näyttäneen paremmilta kuin Norjassa, sillä roudasta ei täällä ole tietoakaan ja teitä reinustivat metallikaiteiden sijaan kunnon betoniporsaat, jotka antoivat ainakin mielikuvan turvallisesta tiestä :).

Saavuttuamme perille (noin kahden tunnin maisema-ajelun jälkeen) pieneen kalastajakylään, pystyimme välittömästi löytämään luolille, sillä kylässä oli kokonaista kolme poikkitietä. Luolat näyttivät olevan paikan päänähtävyys ja nähtävyydeksi voidaan myös luokitella mahtavat mainingit, jotka löivät jylhinä luolille johtavan reitin kallioihin (reitti kulki ylhäällä).

Luolat näimme (jotka suuaukolta katsottuina näyttivät todella hienoilta) ja sinne päästyämme Ruusun kanssa totesimmekin, että koska reitti luolille oli niin hurja, lähtisinme nuorimpien kanssa takaisin kylälle etsimään mukavaa ruokapaikkaa ennen pimeyden laskeutumista. Miehet ja vanhimmat pojat tutkivat vielä aikansa luolia, jonka jälkeen hekin saapuivat illan pimeydessä ruokailemaan kanssamme.

Ruokailun jälkeen Markku otti suunnistuksen huoltaakseen (mietin että miksiköhän?? :) ) ja päivän kahden tunnin maisemareitin sijaan olimme perillä 45 minuutissa lähes lähtöpaikassamme. Tervaskannot suuntasivat nukkuman ja me kävimme vielä ruokakaupassa hieman täydentämässä ruokavarastojamme seuraavan päivän purjehdukselle. Tämän jälkeen säädimme vielä hetken automme tankkauksen kanssa ja jutustelimme suomalaisen, kymmenen vuotta Fuertella, asuneen hotellin vastaanottonaisen kanssa, joka antoi meidän pitkän päivän jälkeen käyttää hotellin suihkuja peseytymiseen oman satamamme torakkasuihkun sijaan!!! Mahtava juttu ja kiitoksia vain sinne!

Unisina kömmimme veneelle kellon ollessa jo puoli yksi...Hyvä ja tapahtumarikas päivä takanamme :)

Palaillaan!

Ps. Kuvat miesten kiipeilyreissulta harmillisesti sekottuvat ohjelman johdosta...yritän perillä Las Palmasissa hieman säätää kuvia vielä erilleen autoreisduluvistamme.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Isla De Lobos & Puerto Del Castillo (Fuerteventura)

Heips,

Hieman ovat nyt venyneet päivitysaikani, mutta muistan teitä lukijoita kyllä aina ajatuksissani. Jostain kumman syystä viiden lapsen päiväviihdytyksen jälkeiset illat ovat olleet hieman väsyneitä ja niin blogi on aina jäänyt kauniiksi ajatukseksi...

Lanzarotelta otimme iloisen lähdön ja suuntasimme ankkuriin Isla De Lopoksen rannalle (matkaa noin 10nm). Isla De Lobos ei suinkaan ole saanut nimeään susien mukaan niinkuin nimi antaisi olettaa, vaan hylkeiden mukaan jotka muinoin ovat saarta asuttaneet.

Saari oli habitukseltaan karu, mutta laguuni johon parkkeerasimme kaunis ja vesi sinisen vihreä, jossa pohjaan pystyi erottamaan täysin selvästi (vaikka matkaa pohjaan kymmenisen metriä). Jukka haltioitui näkymästä niinkin suuresti, että kävi hetken kolistelemassa Markun sukellusvälinevarastolla ja hyppäsi veteen ihailemaan vedenalaista maailmaa Markun räpylät jaloissaan.

Pitkään ei veneessä maisemia ihailtu, kun nuori gastimmekin alkoi vaatimaan jo kipparille tuttua rantautumista. Ilma oli hieman pilvinen ja matka rannalle hieman hurja. Ennen rantaa matalikko, jossa aallot murtuivat jonka johdosta itse ranta lähes tyyni. Murtumisvyöhyke oli kuitenkin ohitettava ajamalla siitä kumiveneellä läpi, tai sitten rantautumalla sivusta ja kävelemällä hieman enemmän. Arvatkaas kumman valitsimme? No tällä kertaa sen minkä toivoit, eli rantautumisen aikaisemmin ennen murtumisvyöhykettä.

Ja suunnitelma käytäntöön. Naiset ensin rantaan, jonka jälkeen lapset seuraavalla lastilla. Kaikki meni hyvin. Oli hellyttävää katsella rannalla ja laskea, kun kapsia lastattiin veneeseen: "yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi...kaikki kyydissä" Kun kumivene lähestyi rantaa kerkesin jo todeta, että gastimme nuorin Oiva (1v9kk), on jäänyt veneelle, mutta ei...sieltä pieni pää kurkisti keskeltä venettä :) ja kaikki rannalle. Tämän jälkeen miehet ahersivat veneellä ja naiset rentoituivat lasten seurassa...no joo...pientä ironiaa ehkä lauseessa, mutta ihan oikeasti lasten leikit ovat menneet todella hyvin yhteen ja touhuaminen heidän kanssaan on ollut mukavaa ja palkitsevaa.

Rannalla saimme ihmetellä paikallisten arkeologien työtä. Arkeologit etsivät rannan tuntumasta muinaisen roomalaisen kylän jäännöksiä. Aatos puolestaan pohti, että heidän käyttämät lapiot ja sihdit olisivat hyviä myös meidän leikkeihin ;) No rannalla leikimme illan, jonka jälkeen miehet tulivat lastiaan/gastiaan :) hakemaan veneelle....arvaatkos kumpaa reittiä? No tottakai murtumisvyöhykkeen läpi ja hyvinhän se meni ja nyt kun reitti oli kerran koettu oli sama viedä vaimot samaa reittiä veneelle..."jos te ette saa venettä pysymään kohtisuorassa aaltoon nähden, kaadumme", oli kipparin ohje naismiehistölle... ;) ...onneksi vesi oli lämmintä ja rystyset jännityksestä vain puolivalkoisena puristin melaa kädessäni valmiina soutaamaan, mutta eipä sitä tarvinutkaan käyttää kipparin löydettyä vielä paremman reitin veneelle...no entäs nuori gastimme rannalla? ...lapset saivat kävellä hieman syrjempään turvallisempaa kyytiä odottamaan :)

Seuraavana aamuna kello viisi oli aika lähteä vaihtamaan maisemaa kohti Puerto Del Castilloa (20nm). Puerto Rosario on Fuertteventuran pääkaupunki, mutta siellä tilaa huviveneille ilmeisesti hyvin vähän pilotimme mukaan ja suurin osa veneistä ohjataan Castilloon. Castillossa tilaa kuitenkin edelleen hyvin rajatusti (vain puoli laituria), josta syystä päätimme varata paikan satamasta etukäteen kolmeksi päiväksi.

Kello viideltä miehet olivat täydessä vauhdissa ja minä...niin..mitäs itse haluaisit tehdä siihen aikaan? Moottorin käynnistyessä nostin kuitenkin ruhoni pehmeän sängyn pohjalta ja kävin auttelemassa miehet matkaan ja tulin jatkamaan uniani samalle pehmeällä ja edelleen lämpimälle paikalle. Matka eteni kuulemani mukaan hienosti. Atlantti näytti meille hyvin tyynehkön puolensa ja olin siitä kiitollinen. Heräsin köyhienritareiden tuoksuun, puheensorinaan ja kun vihdoin pääsin sängystä ylös olimme jo lähellä satamaa.

Satama-altaaseen päästyänme saimme todeta satamassa olevan todellakin vain yhden laiturin johon purjeveneellä uskaltaisimme parkkeerata. Pilottikirjassa mainittiin heti styyrpuurin puolelta löytyvän tankkaus-/respalaiturin, mutta terve!...sen betoniseinän viereen emme menneet :) onneksi ilma oli hyvä ja vesi korkealla, joten Markku pyöritteli venettä ympyrää altaassa (josta suora yhteys paikan päärannalle) ja minä tartuin puhelimeen. Soitto satamamestarille joka ilmoitti, että voisimme parkkeerata ainoan laiturin ainoalle vapaalle paikalle kylkiparkkiin.

Perillä jällen yhdellä välietapilla :)!

Puerto Del Castillo on jälleen tehty turisteille...etenkin Briteille. Nyt olemme lasten osalta nauttineet kolme päivää rannasta ja muutamista leikkipisteistä. Miehet ovat käyneet tänään omalla seikkailullaan kiipeilemässä ja huomenna lähdemme kahden auton voimalla kiertämään myös tämän saaren.

Itse kuitenkin sanoisin, että Lanzaroten Rubicon/Playa Blanca oli huomattavasti monipuolisenpi kohde kuin tämä. Rubiconiin verrattuna Castillon satama ympäristöineen on hieman kuivahko/tylsähkö ja palvelut heikommat (esim. pyykki pitää pestä noin 500 metrin päässä hotelli Barcelon pyykkituvassa) ja hei!...nyt kuitenkin puhutaan pilottimme mukaan saaren "pääsatamasta" vierasveneiden osalta. Siis näin erilaisia voivat saaret olla.

Jos itse olen hieman äimistellyt, mistä tarjonnasta ovat viikon/kahden, tai jopa useamman pakettimatkailijat valmiita maksamaan, ovat lapset puolestaan nauttineet täysin siemauksin...ei niitä kiinnosta onko laiturilla torakoiden raatoja ja löytyykö suihkutiloista torakoira elävinä...heille riittää, että masu on täynnä, tekemistä riittää...ja ennen kaikkea läheltä (ja rantaanhan on lyhyt matka (200m))! Ja vaikka nyt voisi hieman sanoa tämän satama-/turistilomakohteen olevan tylsähkö hotelliresortteja täynnä oleva, olemme silti nauttineet :) etenkin tänään on ollut todella hyvä päivä niin naisilla ja lapsilla kuin miehilläkin omalla matkallaan (saavat itse siitä kirjoittaa...sen verta väsynyt olen jälleen rentouttavan, kuuman ja toihurikkaan päivämme jäljiltä).

Täällä me olemme ja kaikki on hyvin!

Ps. Eilen oli minun ja Markun vuoro olla lastenvahteina. Olihan se mainiota katsella ihmisten ilmeitä, kun Markku käveli edellä katraan kanssa. Eräs Britti nousi oikein pöydästä seisomaan laskeakseen jonotaapertajamme. Minä viimeisenä osoitin vielä repussa matkustanutta Oivaa ja näytin miehelle, että kyllä...viisi niitä on...ja kaikki alle kuusivuotiaita!


keskiviikko 21. marraskuuta 2012