Tänään heräsimme kukonlaulun aikaan puoli viideltä aamulla virkeänä uuteen päivään. Aurinko oli nousemassa ja viereisen laiturin T&T expres käynnisteli jo turbiineitaan :)
Päätimme tehdä nopean lähdön heti lasten herättyä, ja jo yhdeksältä hyppäsimme autoon valmiina uuden päivän haasteisiin. Ensimmäisenä suuntasimme pesutupaan viemään lastillisen pyykkiä pyykättäväksi. Tämän jälkeen päätimme aloittaa saaren kierroksen. Tähän mennessä olemme käyneet aina pienen lenkin, mutta nyt päätimme kiertää koko saaren rantoja myötäillen (tai ilmeisesti kartturi päätti) siten, että mukavan rannan tullessa vastaan voisimme pysähtyä pulikoinaan.
Ensimmäinen ranta oli Plymouth ja Great Grourland Bay, mutta rantaan asti emme päässeet, vaan päädyimme läheiselle leikkikentälle :). Leikkien ohessa kävin viereisellä muistomerkillä, joka oli pystytetty vuonna 1783 kuolleen Betty Stiven nimisen naisen muistolle. Naisen haudan muistokirjoituksesta on tullut vuosien saatossa yksi puhutuimmista aiheista ("mysteeri") saarella, josta jokaisella on antaa sinulle oma selityksensä. Kirjoitus kuului näin: “…She was a mother without knowing it, and a wife without letting her husband know it, except by her kind indulgences to him…” niin...tulkitseppas sitten tuota :)
Seuraavaksi suuntasimme Castara Bayn kautta Englishman's bayn uimarannalle. Siellä aallokossa pulikoimme muutaman tunnin. Olihan hauskaa. Aatoksesta on tullut mahdoton vesipeto. Pari tuntia molskittuamme viereemme ui saksalaisherra, joka kertoi, etä hän ja hänen vaimonsa olivat ihastelleet pari tuntia lastemme intoa ja olivat hyvin kiitollisia näkemästään: "on niin mukava nähdä, kun teidän lapsenne jaksavat olla innoissaan näin pienestä asiasta kuin ranta ja aallot" "etenkin poika vain juoksee aaltoihin, sukeltaa rantaan aallon mukana ja juoksee kerta toisensa perään takaisin aaltoihin...käsittämätöntä!" niin...onhan se ihmeellistä, kun saamme jatkuvasti liplatella aaltojen päällä veneessämme ja silti pienet ovat kerta toisensa perään aivan tohkeissaan aalloista, hiekasta ja vedestä yleensäkin :)
Englantilaismiehen-lahden jälkeen jatkoimme matkaamme Parlatuiver Bayn kautta Bloody Baylle ja viimeisenä vuorossa oli Pirate Bay. Paljon näimme kauniita lahdelmia. Saimme mutkitella mitä kauneimpia mäkiteitä keskellä viidakkoa...välillä tiet olivat kieltämäti hurjempia kuin Norjassa (...mutta onneksi kasvillisuus on täällä niin sankkaa, että pudotusta ei kyennyt näkemään). Täälläpäin on kehitetty todella toimiva tienlaitojen niittokeino. Niittämisen hoitavat nimittäin lehmät. Varo siis lehmiä ajellessasi Tobacolla :) muuten tiet ovat huomattavasti parempikuntoisia kuin Barbadoksella...ainoastaan ympäristö on hurjempi. Markku päivitteli moneen kertaan: "Miten ne ovat nämä tiet tehneet tänne...käsittämätöntä".... Barbadoksella meille kerrottiin, että täällä kasvaisi oikeastaan mikä vain kasvi, mutta paikalliset eivät jaksa viljellä. Nyt maaston nähtyäni en kyllä ihmettele asiaa....onhan se aika mäkistä!
Luonto oli jälleen kaunista...Upeita maisemia, paljon lintuja...on jotenkin niin hienoa, että koulussa opetan viidakonkerroksia oppilailleni ja täällä pääsen ne todella itse näkemään. On mieletöntä katsoa metrin päästä, kun kolibri lentää kukan sisään räpyttäen siipiään niin tuhottomasti, on hienoa nähdä Orkideoita kasvamassa niiden luonnollisessa ympäristössään puun rungoilla ilmajuurten ylettyessä todella kauas itse kasvista....Kyllä meillä biologian ja maantiedon opettajilla on mukavaa :) Mukava on kuulla myös takapenkiltä pyyntö: "voitaisiinko taas pysähtyä kuuntelemaan viidakonääniä?"....viidakonääniä...meillä ei nyt kuitenkaan vielä tässä vaiheessa aina olla niin teoreettisia lapsille, vaan välillä olemme etsineet keijuja ja välillä puun takaa on saattanut kurkistaa peikko, rölli, tai jopa "pöökö"(mörkö), kuten Suvi asian itse ilmaisee...
Olipa jälleen hyvä ja kehittävä päivä :)
Palaillaampa taas asiaan....
