lauantai 29. kesäkuuta 2013

Goudaa Goudasta

Heips,

Otsikko kertookin kaiken. Goudaa olemme Goudasta ostaneet...ja jo syöneetkin! Hyvää on! Hieman möhlättiin, sillä olisimme halunneet olla tänään jo Amsterdamin edustalla, mutta myöhästyimme yhdestä rautatiesillan nostosta ja siinäpä se eteneminen sitten olikin :)

Muuten olemme jälleen ihmetelleet tätä hollannin ihmeellisyyttä. Purjehdimme juuri ennen matkamme yöpistettä yli moottoritien! Siis moottoritien....moottorietien päällä meni kanava, jossa me purjeveneellä rauhallisesti liplattelimme. Vieressä oli välillä lehmiä välillä teitä liikenneympyröineen. Nostosiltoja ja sulkuja olemme ohitelleet roppakaupalla...vielä olisi ennen Amsterdamin kaaosta jäljellä 11 ;)

Kaunista täällä on ja toden totta näkemisen arvoista!

Palaillaan!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kohta lähdemme jatkamaan kohti Amsterdamia!

Heips,

Kohta matkamme jatkuu kohti Amsterdamin yötä. Ohitamme Amsterdamin yön aikana ja jäämme nukuskimaan luultavasti jonnekin lähettyville :) Hieman tuhnuiselta vaikuttaa päivämme...siis sumuiselta ja tihkusateiselta, mutta mielet on hyvät!

Vahvuutemme on nyt viisi, kun Jari liittyi joukkoomme.

Täällä istuskelemme aamupalalla lämpimiä voileipiä syöpötellen. Kymmeneltä aukeaa viereinen nostosilta ja siihen nostoon tähtäämme. Kaikki muut mutustelevat jo leipiään..ainoastaan makean aamu-uninen Aatos vielä tuhisee makuhuoneessa peittonsa alla....oikeastaan minun paitani alla, sillä sen hän ilmeisesti kokee oikein mukavaksi, kun on peiton syrjään potkinut ja paitani peitokseen vetänyt :)

Mukavaa päivää myös sinne helteiseen koto-Suomeen!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Kuvia vuorovesistä taulukoina









Brightonista Doverin kautta Rotterdamiin

Hei,

Noin pari sataa mailia edettiin täysin kivuttomasti ja oikeastaan tosi mukavasti. Suunnitelmamme toteutui oikeastaan täydellisesti, sillä ajatuksemme oli hyödyntää vauhdikas myötävirta välille Brighton-Dover, levähtää doverissa vastavirtahetki ja jälleen lähteä myötävirtaan kanaalin ylitse. 

Tämä virtauksien laskeminen on todellista tarkkuuslajia. Meikäläisestä tuntui aluksi, että mitäs noista, mutta ne, kun vaikuttaa ihan hillittömästi, jopa kaukana rannikostakin. Alderney Race on yksi tunnetuimpia vuoroveden virtauspaikkoja täällä kanaalin alueella. Me hyödynsimme tätä vuorovesivirtaa matkallamme  Brightoniin. Tämän vuorovesivirran antama vauhtilisä voi huipuissaan olla jopa 11 solmua. Meidän saama vauhtilisä oli luultavasti noin viiden, tai kuuden solmun luokkaa. Muualla kaanaalissa virtaukset eivät voimakkuudeltaan ole aivan vastaavia, mutta keskimäärin itse olen huomannut moottorilla samoilla kierroksilla ajaessani, että myötävirtaan vauhti on helposti seitsemän-kahdeksan solmua ja vastavirran huopuissaan lukema on käynyt jopa 3.0 kn tienoilla....tämä on sillä hetkellä todella masentavaa :) 

Minulla on nyt väärä kone, jolla kirjoitan tätä tekstiä, mutta laitan toisella koneella kuvat teille ohjelmista, joita Markku käyttää apunaan suunnitellessaan etappejamme...mielestäni kuvaajat on aika mielenkiintoisia. Ensimmäinen kuva on tuulista, joissa sakaroiden häntä näyttää tuulen suuntaan ja poikkisakarat tuulen voimakkuuden...samaa indikoi myös värit. Vihreä on "pliisua" tuulta, jolla meidän vene etenee moottori apunaan. Keltainen on tuulta, johon me pyrimme, sillä silloin rouva liikkuu. Seuraava kuva on vuorovesivirroista. Punainen on luonnollisesti voimakas virta ja vihreä jälleen laimea. Viimeiset kuvat ovat  vuorovesitaulukoita. Eri alueille maailmassa on laskettu omat vuosittaiset vuorovesitaulukot, joissa käy ilmi vuoroveden voimakkuus ja kellonajat nousu- ja laskuvedelle. Kuva on otettu Doverin taulukoista, joista näkee vuorovesivihtelun olevan todella runsas, noin seisemän metrin luokkaa.

No nyt myötävirtaan Brightonista Doveriin. Olimme sopineet, että Markku pistää nukkumaan ja minä valmistelen veneen lähtökuntoon. Yön pimeinä tunteina tankkailin vesitankin, pesin kannen, siivoilin sisällä jne. Katselin Markun tekemiä laskelmia, joissa otetaan huomioon niin tuuli, kuin virtauksetkin. Yhtäkkiä huomasin, että ei hitsi. Markku on unohtanut ottaa huomioon vuoroveden sataman ulosaukon suhteen. Kuten jo aikaisemmin kerroin, emme päässeet satamaan ensimmäisellä yrittämällä, vaan jouduimme hieman viettämään aikaamme satama-aukon ulkopuolella ennen sisäään menoa. Nyt jälleen kello neljän lähtö oli laskuveden matalimmassa notkahduksessa, jolloin emme pääsisi ulos satamasta. Päädyin siis herättämään Markun tuntia aikaisemmin, jotta rouvamme köli ei raapisi liejupohjaa matkalla ulos. 

Matkaan siis lähdimme hienoiseen vastavirtaan. En tiedä kuinka matka eteni, sillä itse kömmin pehkuihin. Seitsemän tunnin kuluttua Markku herätteli minut ohjaamaan ja silloin pääsin köröttelenään hienoiseen vastavirtaa, jota ei kuitenkaan kestänyt mahdottomia ennen uutta myötävirtaa ja jälleen veneemme eteni kohisten seitsemän-kahdeksan solmun vauhtia. Tavoitteenamme oli ehtiä Doveriin ennen kello kolmea iltapäivällä, jolloin vastavirta alkaisi kasvamaan. Näin saisimme hyödynnettyä kaksi myötävirtaa ja ottaisimme takkiin ainoastaan yhden vastavirran.

Doverin satama oli jälleen ruuhkainen. Satama on pilottikirjamme mukaan englannin vilkkain, sillä lähimpänä ranskaa sijaitessaan se toimii lauttaliikenteen solmukohtana mantereen ja saaren välillä. Saapuessamme satamaan, sieltä lähti kolme lauttaa ja neljä lauttaa tuli tilalle. Kävellessäni läheiselle ruokakaupalle ohitseni ajoi rekkoja pitkänä letkana...oli saksan-, liettuan-, puolan-, slovakian- ja hollannin kilpiä. 

Satamassa vietimme kuusi tuntia. Pesimme pyykkiä, kävimme suihkussa ja lepäsimme, sillä tarkoituksemme oli jälleen lähteä yönselkään, vieläpä kanaalia ylittämään. Vuosi sitten tullessamme doveriin, näimme ainoastaan yhden laivan laivojen kulkukaistalla. Nyt meillä ei ole ollut kanaalissa hetkeäkään, että olisimme nähneet vain yhden laivan, sillä laivoja on kyllä valitettavasti aina riittänyt molemmille käsille. Onneksi ilma tällä kertaa oli selkeä, sillä sumussa eteneminen on enemmän kuin pelottavaa!

Matka meni jälleen hyvin. Skippasimme Ranskan, sillä siellähän tuli jo käytyä. Skippasimme jälleen myös Belgian, joka jälleen ankeine rannikoineen suorastaan työnsi meitä ajamaan ohitseen kohti Hollantia, jonka mahtavat kanavat jo kutsuivat meitä nukkuessamme. Suunnittelimme ajelevamme sisään heti Vlissingenin jälkeisestä uomasta. Täällä ei kuitenkaan ollut meidän kaipaamaa sulkua/nostosiltaa ja niinpä päädyimme jatkamaan matkaa kohti seuraavaa. Olisi ollut hienoa mennä Eurooportin (maailman suurin ja vilkkain satama-alue) kautta, mutta jätimme sen väliin (olisi pitänyt kysyä lupa). 

Minä ohjailin aivan rauhassa ja nautiskelin pohjoisen raikkaasta auringonpaisteesta...untuvatakki päälläni :) Yhtäkkiä kuiten huomasin rannikkovartioiden lähestyvän venettämme hurjaa kyytiä. Setät pysähtyivät viereemme ja kovasti kiikaroivat veneemme suuntaan. Minä vilkutin miehille ja jatkoin ohjaamista. Pian alus kuiten jatkoi matkaansa ja minä sain huokaista helpotuksesta, sillä koen nämä viralliset tilanteet aina jotenkin ahdistavana....Pitkään en valitettavasti saanut huokaista, sillä alus vitsi vie kääntyi takaisin kohi venettämme. Tällä kertaa sain kuulla korvia vihlovan tööttäyksen ja näin minulle osoitetun kyltin, jossa käskettiin (huomaa...ei pyydetty, vaan käskettiin) ottamaan yhteys VHF kanavalla kahdeksan. No minä rymistelin sisään ja kömysin kipparin hereille, joka unisena otti yhteyden alukseen. Ja yllättäen meiltä ensimmäisenä tivataan, miksi emme vastanneet radiokutsuun aikaisemmin...no eihän meillä ollut radio päällä.....no Markku tarttui turvalliseen selitykseen ja syytti vaimoaan, joka ohjatessaan älysi vain vilkutaa rajavartijoille....minä jälleen hymyilin ja vilkutin miehille anteeksi pyytävästi...ajattelivat varmaan, että vitsi mikä blondi...

No ei siinä. Hollanti on ollut euroopan puoleisista maista tarkin rajavalvonnan suhteen. Hyvin asialliseti meiltä jälleen tiedusteltiin aikaisemmat satamat, seuraava satama, veneen tiedot, kipparin tiedot jne. Tosi fiksusti hoitivat asiansa...minähän se en ymmärtänyt heidän viestiään, vaan ainoastaan vilkutin :) nooh..ei kait siinä mitään kummempaa...ilmoitimme vartijoille suuntaavamme kanaviin ja sieltä aluksi Rotterdamiin. Hieman huijasimme, sillä pysähdyimme auringon laskiessa ensimmäiseen valtavaan huvivenesatamaan yöpymään. Hinta oli hirvittävät nolla euroa! Saimme sähköä ja suihkukoodit ja suihkut oli muuten tosi mahtavat!

Aamusta jatkoimme matkaamme. Eteemme kurvaai jossain vaiheessa proomu, jonka päällä törötti ihan hillitön nosturi, joka mainosti nostavansa 40 000 kiloa. Tämän proomun korkeus oli reippaasti mastoamme korkeampi ja huippu juttu oli se, että proomu suuntasi kohti Rotterdamia. Mikä tässä oli niin huippua? Vilkkaat sillat täällä Hollannissa aukeavat huviveneille vain tiettyyn aikaan.. Aika voi olla tasatunnein, tai sitten vaikka ilta kahdeksan ja kymmenen välillä. Jos kuiten siltaa alittaa työalus, aukeavat sillat kelloa katsomatta välittömästi. Tällöin on sallittua alittaa sillat työveneiden "imussa" ja niinhän me teimme. Tämä nosturiproomu auttoi meidät läpi kolmesta sillasta ennen kuin tiemme erkanivat, mutta tämä riitti meille, sillä olimmekin aivan satamamme lähettyvillä. Saimme nähdä Eurooportin "perät" ja nekin oli näkemisen arvoiset. Täällä on kanavissa katuja, joissa laivat etenevät kohti esim. Petroleum-satama ykköstä, kakkosta, kolmosta jne. Ja tätä riitti!

Rotterdamin satamamme sijatsee aikas keskellä kaupunkia. Kävelimme illasta tuonne keskustaan noin 15:sta minuutissa. Sataman hinta 28 euroa yö, joka sisältää suihkun, sähkön ja veden. Satama on pieni, mutta rohkeasti sisään....kyllä aina tilaa yhdelle veneelle on. Saimmekin aikas ison paikan...mikä tässä...täällä on hyvä olla :)

Tässäpäs taas matkakertomusta......

Palailemmapa taas asiaan...huomenna pitäisi markun veljen liittyä seuraamme :)

Hyvää yötä!


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Rotterdam

Hiphei!

Siiryimme jälleen sisävesille. Sen verta oli mukavat muistot viime vuodelta :) pikkuisen valitsimme eri reitin ja nyt vietämme yötä keskellä Rotterdamin kaunista kaupunkia.

Myöhemmin lisää...nyt seikkailemaan uuteen tuttavuuteen!



















maanantai 24. kesäkuuta 2013

Dover jälleen!

Hiphei!

Juuri saavuimme Doveriin. Satamaan saapuessa kysytään lupa sisään tuloon. Kysymys tehdään oikeastaan kaksi kertaa. Ensin saapuessa pääsatamaan (lauttaliikenne)ja toisen kerran saavuttaessa marinaan. Kaikki meni hyvin! Saimme kivan paikan heti sulkua vastapäätä. Jatkamme matkaamme luultavasti kymmeneltä illasta, jos vain suinkin pääsemme silloin ulos satamasta :) Brightoniinhan yritimme kaksi kertaa...ensimmäisellä kerralla vetä oli liian vähän ja odottelimme sata-aukon ulkopuolella tunteroisen ennen kuin vesi oli nousut rouvallemme tarpeeksi :)

Nyt syömään, suihkuun ja kauppaan...joskos siinä kerkeäisi hieman lepäämäänkin...

Huomenna joko Ranska, Belgia, tai Hollanti!

Seurailkaa spottia ;)



Dungenes nähty!

Hei,

Ohitimme muutama tunti sitten Dungenesin ankean näköisen niemenkärjen, jota koristaa suuri ydinvoimala. Edessä siintävät Doverin valkoiset kalliot. Matkaa sinne 5 mailia. Vauhti oli erinomainen takasivutuulessa (~7,5 kn), mutta nyt tuuli tyyntyi ja etenemme moottorilla.



Lisää kuvia Lontoosta ja Brightonista


















Brighton and London...here we come!

Hipheips

Täällä olemme olleet matalapainesuojassa Brightonissa. Jouni ja Satu lähtivät kotiin ja me jäimme jälleen tänne ihan keskenämme....

Ihan ensalkuun ennen tarinoita, kiitos ja kumarrus Jounille ja Sadulla avusta matkallamme :)

Mutta nyt tarinaan pitkään...

Perjantaina vuokrasimme auton ja kuskasimme Jounin ja Sadun Lontooseen mukavaan hotelliin viimeistä yötä viettämään, ennen lauantain lentomatkaa koto-Suomeen. Vietimme mukavan päivän seikkaillen yhdessä ympäri kaupunkia...tuli käytyä kenkäkaupoissa, kenkäkaupoissa ja kenkäkaupoissa...ei vaiskaan :) kävimme toki hyvissä kenkäalennuksissakin, mutta kyllä me vierailimme paljon muuallakin, kuten esim. "Viktorian salaisuuksissa" ;) Lasten kanssa kävimme ihmettelemässä maailman vanhimman lelukaupan valikoimaa ihan niissä kaikissa kuudessa kerroksessa...huh, huh... Suville tarttui mukaan pupu (lahjana yökuivaksi oppimisesta), joka nappia vääntämällä pomppii, heiluttaa korvia ja kuonoa ja tottakai ääntelee....oi, että pupu on sitten ihana ja tärkeä. Sitä katsotaan pää kallistellen puolelta toiselle, sitä halataan ja pusutetaan ja äidiltä muistetaan joka välissä varmistaa, että onhan pupu ihana: "äiti...onhan pupu ihana?" "No on Suvi se ihana" "joo-o...pupu on ihana" "äiitiii...Aatos sanoi, että pupu ei ole elävä!" "No Suvi....on se leikisti elävä" "joo-o...on pupu leikisti elävä...AATOS!...Pupu on leikisti elävä!!!" Jne. jne......

Pupun valintaprosessi oli mainio. Suvi tiesi, että saa valita kaupasta jotain. Isäänsä etusormesta vetäen Suvi kierteli ympäri kauppaa. Pupuun törmätessään se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Heti pupua ei oltu otettu mukaan, sillä isi oli koittanut, että joskos katsellaan jotain muutakin, mutta käytävän päässä oli piiku pysähtyny, huokaissut ja sanonut, että "pupu". Tässä vaiheessa isi oli tuumannut, että turhapas tässä on enää muuta katsella ja sanonut piikalle, että hakee nut sitten sen pupun. Piika oli juosten hakenut pupun, ottanut isiltä rahan (tämän jo osaa hyvin), kävellyt kassalle ja voi sitä ilmettä, kun kassissa (ihan omassa) oli ihana pupu sisällä......

Lelukaupan jälkeen kävimme vielä Sadun ja Jounin kanssa katsastamassa muutaman ihan perus turistikohteen, "Ison-Benin" ja "Lontoon sillan". Iso-Beni oli paikallaan ja kumautteli meille iloisesti juhannuksen kunniaksi. Mehän vietimme juhannusta "ihan" niinkuin Suomessa. Veneilimme saareen (UK) ja etsimme saaresta sen parhaan juhlapaikan (Lontoo) :). Towerin siltakin oli edelleen paikallaan, eikä suinkaan sortumassa, kuten lasten kanssa lauleskelemme ("lontoon silta sortuu kai, sortuu kai...")....Tieten en tiedä mikä silta se loppupeleissä sortuu, mutta tästä sillasta me milikuvissamme laulamme. Nyt muksutkin tietävät mistä lauleskelevat ja minkä tornin vierestä Peter-Pan ystävineen liitelee matkallaan sadusta tuttuun Mikä Mikä Maahan.

Jätettyämme miehistömme hotellille olemmekin sitten autoilleet pari päivää. Markku on ajanut ja minä jälleen olen kartturoinut. Ajo on sujunut kuin tanssi. Täällä on helppo ajaa. Auto on ollut vähän erilainen kuin Karibialla saimme tottua (aivan uusi Ford Focus), mutta liikenne tuttua, joskin aika lailla jäykempää...enää ei autonikkunasta viisota kääntymisen merkiksi jne. :) Jos autoilu on onnistunut, niin voin kyllä jo hieman kehaista omaa työtäni kartturinakin...enää ei kovinkaan usein ajeltu näitä "oikoteitä", vaan pysyttiin ihan reitilläkin...välillä tuli niitä hauskoja hetkiä, jolloin kyllä kuskikin jo hymyili, kun minä tuumailin itsekseni "jaa-a...nyt kyllä meidän pitäisi olla tuolla viereiselle kaistalla, jonka nyt tuo betoniaita erottaa tästä kaistasta, mutta ei kait tässä...ajellaan nyt tässä vähän....jahas kappas...nythän nämä tiet yhtyivät..." Tässä näin vuoden harjoitelleena voisin pitää Suomessa sellaisen "vaimo kartturina -kurssin", jossa ihan vain ensalkuun käsiteltäis näitä jippoja kuinka näyttää siltä, että hallitsee homman ja kuinka pitää kuski tyytyväisenä...se nyt on kuiten jonkin sortin avain myös onnelliseen parisuhteeseen, kun saa nämä mieltä välillä kiristivät (ainakin vääränpuoleisessa liikenteessä miljoonakaupungissa) siirtymävaiheet hoidettua ainakin jouhevan oloisesti jollei jouhevasti lävitse :)

Ei vaiskaan...Mukava on ollut pärryytelle. Ainoa ongelma autoilun suhteen on parkkipaikkapula. Eihän nyt seitsemän? miljoonan ihmisen kaupungista voi olettaakaan, että parkkiruutu olisi tyhjänä aina siellä jonne haluat mennä. Täällä on parkkihalleja, mutta ole tarkkana minne auton törkkäät, sillä kalleimpien parkkihallien maksut heiluvat 50 punnan päivätaksan tietämillä. Täällä meillä Brightonissa on ilmainen suuri ja uusi parkkihalli, mutta ei Lontoossa. Nyt pari päivää olemme gaaramme jättäneet Westfield Stratford City Mall ostoskeskuksen (valtava ostari) parkkihalliin, jossa 24h säilytys maksaa viisi puntaa. Ostarilta olemme matkanneet metrolla (8 puntaa päivälippu) keskustaan, jos sinne olemme mielineet.

Tuo metro on muuten Lontoossa kätevä. Se toimii ja pelaa hyvin. Jos siis Lontooseen suuntaat, muista tarkistaa, että hotellisi läheisyydestä löytyy tämä kätevääkin kätevämpi tunnelbana, jota käyttämällä pääset ihan mihin vain, mukaan lukien lenokenttä (ainakin Heathrow sekä Stansted, jonne junayhteys eräältä metropysäkiltä). Nuot lentokenttäyhteydet kannattaa tarkistaa...minä vain kuuntelin, katselin ja totesin, että "jahas tuonnekin pääsee". Metrokartan kärkyttävää habitusta ei kannata säikähtää, sillä jokainen linja on tarkoin väritetty....täällä jopa minä löydän oikean metron!

Tänään päätimme viettää viimeisenä lontoo-päivänä lastenpäivää. Eilen illasta vierailimme kuuluisassa Brightonin huvipuistossa, joka on rakennettu suuren laiturin päälle. Päällämme jylisseestä valtavasta matalapaineesta johtuen (tästä syystä myöskään purjehdusmatkamme ei ole edennyt) huvipuisto oli kuiten kiinni. Surullisista ilmeistä johtuen päätimme tänään jatkaa lasten-teemalla. Minne lapset halusivat? No tottahan toki "lasten maan päälliseen taivaaseen", eli Hamleysin lelukauppaan! Sinne siis uudestaan!. Arvatkaas kuinka pitkään vierailumme kesti? Vietimme MONTA tuntia pelle-esityksiä katsellen ja leluja testaillen. Ja eihän sieltä päässyt tyhjin käsin pois...tällä kertaa mukaan tarttui katossa ja seinillä kulkeva kauko-ohjattava auto (joka kainalossa juuri nukutaan) ja Sofia-prinsessa-palapeli (joka kainalossa ei juuri nukuta, sillä sen tilan vie ihanaakin ihanampi pupu). Suvi nimesi jotenkin ihmeen kaupalla palapelinsä kuvan, Sofia-prinsessan, Filosofia-prinsessaksi ja nyt meillä on veneellä korjausyrityksistämme (huom. niitä on useita) huolimatta mainiot "Pissa-possu"(Pipsa-possu) ja "Filosofia"(Sofia).

Mutta paljon on taas tapahtunut...mieli on onnellinen :)

Aamuyöstä neljän aikoihin jatkamme matkaa...nyt on matalapaine väistynyt, muu vene nukkuu....minä siivoilen ja valmistelen venettä lähtöön.

Laitan kuvia, jos nettimme sen sallii...jollei nyt onnistu, laitan myöhemmin....

Seurailkaa spottia!

Palaillaan.....











torstai 20. kesäkuuta 2013

Guersey, Alderney race, menoa kanaalissa

Hei,

Tässä muutama kuva matkan varrelta. Eihän tuo mieheni malttanut olla testaamatta kuuluisaa Alderneyn "rallia" ja lujaahan me mentiin :) Kanaalissa oli myös hieman ruuhkaisaa. Yöllä Sadun vuoron alkaessa pimeydessä takanamme näkyi kuudet laivan valot ja edessä kolmet. Seurasta ei ole siis pulaa :)