Matkaa olisimme jatkaneet vauhdilla kohti pohjoista, mutta nyt luonto asettui meitä vastaan iskemällä kasvoillemme tiukan vastatuulen. Emme edes yrittäneet vastatuulimenoa, sillä muistissamme oli liian hyvin vielä kuvat itämeren terävistä ja ryskyttävistä aalloista, joten päädyimme vain käyttämään hyväksemme matalapaineen upeat sivutuulet ja kurvata tuttuun suojasatamaan kelejä odottamaan :) mielestäni tämä oli hieno idea, sillä Kalmar on todella miellyttävä pikkukaupunki :)
Saapuminen satamaan oli ihana..."hei katsokaa pojat, tuolla on suomalainen vene...mennään heti juttelemaan...ihana puhua Suomea!", "hei! Tuolla on toinen suomalainen vene...mahtavaa!". Kuinka kiva olikaan nähdä siniristilippuja lämpimän, suorastaan kuuman, kesäpäivän iloksi.
Satamassa kiinnitys tehtiin edelliskerrasta opittuna lähemmäs kaupunkia ja viereistä ostoskeskusta. Äkkiä purjehduskamppeet pois, sillä hiki virtasi kuumuudesta otsalla. Eipä siinä pitkään maisemia ihailtu, kun pääsimme kalmarille jo tuttuihin töihin, nimittäin pelastamaan veden varaan tippunutta veneilijää. Mikä tätä paikkaa vaivaa ;)? Viime vuonna aivan sama juttu ja jälleen... Setä oli niin tohkeissaan auttamassa viereensä saapuvaa tanskalaisvenettä, että kompuroi jalkoihinsa ja "flip"! Minä rauhassa katselin tätä komeaa kierteellä sivuköyden ylittävää lentoa ja laskeutumista veteen...muistan pureskelleeni vielä hetken kädessäni ollutta nektaria ennen kun sain tapahtuneen purjehdusväsymyksestä johtuen kelattua päähäni uudelleen.... "Siis todentotta...olen jälleen Kalmarissa, ilma on helteinen ja rauhaisa...syön nektaria ja mitä sitten?...naapuriveen ruotsalaisherra päättää aloittaa uintihyppyharjoituksensa..." Muistan vain lentävät jalat, kierteen ja plums...."Markkuuuuuu....täällä on mies vedessä!!!"
Mitä tekevät parkkiin yrittäneet tanskalaiset? Oikeaoppisen äkkiperuutuksen, sillä muuten olisi naapurikansalaisemme päässyt tsekkaamaan veneenpohjaa. Mitä tekevät 15 rannalla istunutta ihmistä, jotka nauttivat sataman elämästä katselemalla meidän veneilijöiden touhuja? Uskokaa, tai älkää...nauroivat partaansa! Voi mahotonta!.....jos olisin juoksuni ohessa kerennyt sättimään aivan kyykkyyn nauramaan käpertynyttä ruotsalaisrouvaa (kuulin puheesta), olisin sen tehnyt. Nyt kuiten katsomaan uimaria...Siihen mennessä, kun minä ehdin paikalle, kukaan läheisistä ihmisistä ei ollut laiturin reunalla katsomassa miten tilanteessa kävi...Sen sijaan naurettiin ja imitoitiin näyttävää kierrelaskeutumista....Kun me kerkesimme paikalle, oli herra kääntynyt kohti oman veneensä perää ja oletin hänen kiikkuvan sieltä veneeseen. Näin ei kuiten käynyt, sillä vanhemmaksi herrashenkilöksi tämä olisi vaatinut liikaa ponnisteluja. Tanskalaiset, joita mies oli juuri yrittänyt auttaa laituriin huusivat meille, että mennä auttamaan. Niinpä Markku ja Jari yhdessä kolmannen veneilijän kanssa kiiruhtivat paikalle ja auttoivat miehen veneeseensä.
Mitä tästä opimme? Vastaus: Kalmar on paikka, jossa ilmeisesti ihmiset pakkaavat tipahtelemaan veneiden kansilta veteen...älä siis kuljeta taskuissasi mitään elektroniikkaa, tai vastaavaa :) ...varmista vielä, että viereinen vene on tarpeeksi kaukana ennen kuin suoritat mahdollisen oman ilmalentosi, jotta et lyö päätäsi ja tärkein sekä viimeinen huomautus ei kyllä imartele naapurikansalaisiamme, mutta viimeisenä varmista, että vierelläsi on muita veneilijöitä,(muutaman sataman jälkeen ei mielellään muita skandeja), jotta hypyn jälkeen pääset takaisin veneeseesi....tämä siis siinä tilanteessa, että et ole ennakkoon varautunut mahdolliseen vahinkokeikautukseen laskemalla perätikkaitasi veteen ;)
No se siitä kompuroinnista. Helle muuttui yhtä nopeasta, kun oli kasvoillemme iskenytkin. Sade ja tuuli alkoivat töihin, eli nappiajoituksella satamaan saavuimme. Päätimme lähteä kylpylään, jotta lapset saisivat hetken kirmailla vesielementissään. Kylpylä oli selvästi vuodelta miekka ja kilpi, mutta jälkikäteen kunnostettu rakennus. Pukukopit olivat siistit. Suihkuissa ihmettin hiuksiani pestessäni, että miksi saunoja oli kaksi ja miksi toisessa lukee "kuiva" ja toisessa "märkä". Oletin, että "märkä" viittaa meille perinteiseen saunaan ja ihmettelin saunaan mennessä, että mistä löydän kiulun. Kyseessähän oli ensimmäinen saunamme piiiitkäään aikaan. Kysyin vesikiulua eräältä naiselta suihkun puolelta ja hän ihmetteli, että mitä minä sillä...."no heitän kiukaalle löylyä..." "Miksi ihmeessä haluat heittää kiukaalle vettä?...sinnehän tulee vettä koko ajan katosta", "täh!?" Menin saunaan katsomaan ja toden totta! Katossa oli yksi pieni sumutin joka sumutti "sumua" saunan ilmaan..."vai että märkä sauna :)" No kiitosta saunoile erinomaisesta lämpötilasta...kuumahan siellä oli niinkuin piti, eli kello kädessä saunominen ei olisi täällä onnistunut ;) Näin lopussa olen vielä tytyväinen, että en naiselta koivuvihtaa tiedustellut....
Toinen erikoinen piirre meikäläisittäin oli paikallisten naisten häveliäisyys. Itse en tilannetta etukteen edes rekisteröinyt, vaan tempasin vaatteemme pois ja suihkuun. Pesin itseni ja ihmettelin samalla muiden kylpijöiden katseita. Vasta lopussa tajusin, että muut naishenkilöt minua ja erästä kiinalaisrouvaa lukuunottamata pesivät itsensä uima-asuissa, saunoivat uima-asuissa (eivät istuneet lauteilla, vaan seisoivat keskellä "kuivan" -saunan lattiaa) ja uima-asuista riisuuduttiin pyyhkeen sisällä ennen pukeutumista. Tähän kyllä olin jo törmännyt tanskalaisten osalta, jotka eivät sallineet veneessään alastonta peseytymistä aikuisilta ihmisiltä, jotta heidän murrosikäisten lastensa mielet eivät järky. No...maassa maan tavalla...minä noukin pyyhkeen ympärilleni ja pyrin pukemaan itseni ympäröivien naisten tapaan ilman mitään turhia pyllyn vilautuksia. Ja tämä oli muuten haastavaa (ja luultavati paheksusta herättävää) aivan liian pienellä pyyhkeelläni, joka juuri ja juuri riitti ympärilleni :). Kaiken kaikkiaan yllättävää, johon en ollut osannut varautua...voihan tieten olla, että olin kylpylässä väärään aikaan, jolloin vuorossa olivat häveliäämmät, sillä tähän en kyllä ole aikaisemmin Ruotsissa törmännyt.
Kylpylä oli kiva, joskin vesi oli kylpyläidyliin aikas kylmää. Lapsia se ei hidastanut, vaan vesipetomme olivat elementissään. Nyt voi kyllä sanoa, että Suvin uimaan oppiminen on hiuskarvan varassa. Yritystä riitti ja eteneminen on vauhdikasta, joskin edelleen veden alla tapahtuvaa :) Aatos puolestaan uiskenteli hyvin tuttuun tapaan...nyt nautittiin vesileluista ym.
Kylpylän jälkeen nautimme erinomaisen illallisen paikallisessa ravintelissa.
Mukava oli päivä...nyt edelleen pohjoistuulen pitäessä pintansa, nautiskelemme ainakin vielä tämän päivän Kalmarista!
