torstai 4. heinäkuuta 2013

Cuxhaven, viimeinen paikka atlantin puolella! ...ja myöhemmin Brunsbüttel...


Aamuyöstä neljältä heräsimme. Ankara sivutuuli pukkasi venettämme toisen veneen kylkeen, johon olimme kiinnittyneet. Jouduimme hetken, tai oikeastaan kippari joutui hetken, jos toisenkin pohtimaan miten pääsemme tilanteesta yli ilman kolistelua veneiden kylkiin. Hyvin kaikki meni...springi paikalleen ja menoksi ;) Saimme myös aamu neljältä apua naapuriveneemme kipparilta, joka mitä luultavammin oli kiinnostunut myös oman veneensä kyljestä ;)

Helgolandiasta täytyy kyllä sanoa, että todella positiivinen tunnelma veneiden kesken vallitsi koko sataman alueella. Alun alkaen me olimme parkissa toisena, jonka jälkeen meidän kylkeemme kiinnittyi vielä kaksi venettä. Illasta Markku laskeskeli, että koskahan meidän tulee lähteä ja hieman noloina ilmoitimme vieressämme olleille veneille, että meidän pitäisi lähteä aamuyöstä neljältä. Kaikki meni jälleen upeasti. Kaikki neljä venettä (myös se vene johon me olimme kiinnittyneet) starttasivat moottorinsa ja suoritimme veneiden uudelleen järjestelyn. Hetken pyörimme satama-altaassa odotellen, että toiset kolme venettä kiinnittyivät lähtöjärjestyksensä mukaisesti ja lopuksi me ensimmäisinä lähtijöinä kiinnityimme neljänsiksi ;)

Markku ajeli hetken, jonka jälkeen Jari siirtyi ohjaukseen ja ennen kuin kerkesin hep sanoa, olimmekin jo perillä. No joo..välillä taas tapahtui...ensinnäkin tuuli oli meidän suhteen hankala ja tämän voitte nähdä spotistakin, joka osoittaa meidän suunnan ihan vääräksi...suurin piirtein kohti itää. seuraavaksi tuuli yltyi niin makeaksi, että vessassa vieraillessani sain pitää varpailla ja käsilläni kiinni vessan ovesta kuin apinan puunoksasta, jotta en olisi "tipahtanut" pöntön yli...tässä vaiheessa kannelta kuuluikin, "jaa....jokos vähän reivattaisiin". Seuraava jänskä juttu oli, kun reippahan kokoinen poliisialus kiinnittyi kylkeemme tahtoen tietää kaikki perusjutut veneestämme (moottorin merkki ja tyyppi ja hevosvoimat jne. VHF laitteemme merkinkin ottivat ylös). Tässä vaiheessa lapsilla oli hauskaa ja minulla pukkasi hikeä, kun yhtaikaa jouduin vastailemaan poliisin kysymyksiin moottorimme merkistä, mallista ja hevosvoimista, kun samalla käsiln pukkasin kaikin voimin vieressä rymisevää alusta irti veneemme kyljistä.

Cuxhavenin satamassa kaikki oli kuin ennenkin. Etsimme mukavan ravintolan (Am Pier), jossa nautimme kalakeittoa, possupihvejä, perunaohukaisia jne. Kolmen tunnin maissa vietetyn hetken jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Kielin kanavaa. Meno oli vauhdikasta...tuulta ei juuri lainkaan, mutta myötävirran saattelemana vauhtimme yltyi välillä jopa kahdeksaan solmuun käyden matalimmillaankin kuuden solmun paremmalla puolen.

Sulun lähettyvillä otin yhteyden sulkuvalvojille, jotka pitivät sulun sen aikaa auki, että kerkesimme sulutukseen. Kaikki meni hyvin, joskin sulku on rakenteellisesti aika tökeröä muotoilua, sillä vene kiinnitetään veden varassa kelluviin ponttooneihin. Tämä rakenne palvelee luonnolisesti laivoja hyvin, mutta näin pienveneilijöille tämä tarkoittaa sitä, että fendarit, eli leputtajat, tulee laittaa kirjaimellisesti veteen makaamaan, jotta ne suojaavat venettä.

Sulutuksen jälkeen suuntasimme Brunsbüttelin satamaan. Vastassa oli töykeä satamavahti (jolla mitä ilmeisemmin oli työpäivä päättymässä), joka halusi satamamaksun kuumeisesti ennen kuin olimme kunnolla edes kiinnittyneet. Hän ohjasi meidät reippaasti pienempien veneiden kylkeen sanomalla minun kieliymmärryspyyntöihin, että "nyt olette saksassa ja täällä puhutaan saksaa" . Tämä oli ensimmäinen törky-kommentti tässä maassa ja minä, kun vielä kohteliaasti pyysin, että voisiko hän sanoa englanniksi, mitä hän tarkoittaa. No...maksua maksaessani kerroin hänelle, että mielestäni asiakaspalvelun taso ei nyt aivan kohdannut kysyntää ja toivotin, että hänellä olisi parempi päivä huomenna.

Valitettavasti tilanne ei jäänyt tähän, sillä seuraavaksi laiturin reunimmainen miespariskunta alkoi valittamaan meille siitä, kun isommalla veneellä tulimme heidän viereensä. Nyt täytyy kyllä sanoa, että täällä ei tuule yhtään ja heidän veneensä voi hyvin, mutta näitä tyyppejä nyt tuntuu riittävän jokaiseen satamaan....valitettavasti, mutta useimmiten olen saanut seurata tällaisia tilanteita sivustakatsojana. Äh..ihan äsyttää tuollainen tyhjä vouhotus! Kertaakaan he eivät ehdottaneet, että hei...käynnistetään moottorit ja vaihetaan teidät sisimmälle paikalle....tämä ero Helgolandian ja Brunsbüttelin välillä. No ei tässä turhia murehdita...huomenna matka jatkuu!

Pääasia kuitenkin on, että nyt olemme jättäneet taaksemme valtameri, vuorovesi ja kanavapurjehduksen (poislukien tämän Kielin kanavan).

..Itämeri...täältä tullaan!