Aurinkoa, lämpöä, rytmiä....näin voisin kiteyttää karibian Pienet-Antillit. Kyllähän se aika tiivis kiteyttäminen olisi, sillä kyllähän näille saarille mahtui paljon paljon enemmän.
Mitä minä odotin? Odotin tottahan toki aurinkoa, lämpöä ja musiikkiakin, mutta oma mieleni rakensi näistä saarista jotain mystistä. Hei! Kyseessähän oli kuiten Karibia ja etenkin Karibianmeri taivaallisine purjehdusolosuhteineen! Odotukselle ei löytynyt rajoja. Kyllähän sitä odotti löytävänsä melkeimpä taivaan maan päältä :)
Kovat olivat siis odotukset. Yhtäkiä Barbadoksen siintäessä kaukasuudessa huomasin säikähtäväni. Muiden into saaren näkemisestä ei yhtä suuressa mittakaavassa tarttunut minuun, sillä huomasin pelkääväni mieleni pilvilinnojen sortuvan...mitä, jos tulenkin pettymään? Mitä, jos edessäni siintävä saari ei olekaan sitä minä minä toivoin? Tämän kaiken lisäksi huomasin tuumaavani itselleni, että maisterintutkinnostani huolimatta en tiennyt näistä edessä odottavista saarista oikeastaan yhtään mitään järkevää....
Tietämättömyyden tunteesta huolimatta avasin kuiten silmäni ja annoin tämän totaalisen kulttuurishokin iskeä kasvoilleni niin, että heittelin sivuun kaiken sen mitä en halunnut nähdä, tai kokea juuri sillä hetkellä. Näinhän me teemme kaikki tavalla, tai toisella tutustuessamme uusiin paikkoihin ja alueisiin...olet odottanut matkaasi Pariisiin, tai Venetsiaan koko sateisen syksyn. Perille päästyäsi saat todeta saman sateen jatkuvan myös siellä...aterioidessasi ravintolassa tunnet kuinka viemärinhaju tunkeutuu sieraimiisi...et kuitenkaan anna näiden pienten, tai suurempien sivuseikkojen pilata lomaasi, vaan keskityt olennaiseen...hei!...tämähän on Pariisi jne. Sama koski näitä kaikkia upeita saaria. Jos pystyit suodattamaan sopivasti, oli kaikki upeaa ja kokemisen arvoista ja valehtelematta monessa paikassa sitä vain pysähtyi ihailemaan maailman kauneutta...kuinka ihmeellinen se pystyi olemaan...
tämä pieni pala taivasta maan päällä :)
Tässä pienet saarien kohokohdat koosteena:
Barbados.... kohteistamme ensimmäinen. Barbadokselta löysimme matkamme hienoimman hiekkalaadun. Tämä valkoinen hieno hiekka oli upeaa! Tämän lisäksi Barbados oli täynnä ystävällisiä ihmisiä (joskin ei palvelualoille pakatuilla :) ), upeita rantoja mahtavine aaltoineen. Tämä toden totta oli saari, jossa saimme tyydytystä ajatuksellemme Karibiasta hiekkarantoineen ja lämpimine vesineen.
Tobago...upea luonto ja jälleen upeat rannat. Loman alkuvaiheesta näkee, että rannat olivat todella arvossaan. Päivät suunnittelinme niin, että jossain vaiheessa pääsimme pulahtamaan upeaan vihreään veteen. Ajelimme reilun viikon ympäri saarta, jumitimme itsemme keskelle viidakkoa :) jne. Tältä saarelta meille jäivät todella hyvät muistot vaalikulkueista lähtien!
Trinidad...hei! Kuinka lujaa musiikkia voikaan kuunnelle? Ajattele jokin suuri desibeliluku ja sen jälkeen kymmenkertaista se. Rekat täynnä kaiuttimia, musiikki täysillä...niin lujalla, että olosi on kuin elvyytettävänä basson tärisyttäessäsi rintaasi. Päivän jälkeen tuntui kuin sydänkin olisi hyppinyt soca-musiikin tahtiin. Täällä ihmiset juhlivat. Koko kansa juhli vuoden kestänyttä odotustaan...."rhum is what we want, soca's what we need" :) siitä on Trinidad tehty karnevaalien aikaan...kauniita naisia, komeita miehiä....wining..todellista karibianrytmiä, värinää!
Grenada...suuri maustesaari, mutta sekin vaalitunnelmissa! Siis nämä saaret näyttävät todella nauttivan vaaleista. Vaalikulkueessa automme keittää. Pysähdymme vaalitalon pihalle lisäämään nesteitä kuumaan koneeseemme. Näemme jälleen upeita maisemia suihkulähteineen kaikkineen. Päälimmäisenä mieleeni kuiten jäi mausteet, etenkin muskottipähkinä, joka komeilee saaren lipussakin...näitä pähkinöitä on muuten veneeseemmekin siunautunut useampia :)
Grenadiinit...nämä saaret määritellään useissa oppaissa karibian helmiksi.
- Ensimmäinen Union Island ei antanut saarista oikein maittavaa kuvaa, sillä jouduimmehan ostamaan tullitädiltä aterian saadaksemme leimat passeihimme eikä vaihtorahaakaan ollut saatavilla...mutta hei!..."ei kait se haittaa?" ;)
- Seuraavana vuorossa Tobaco cays -saaret. Aivan upeaa! Täältä löysimme paratiisimaisemat ja niin turkoosinvihreän veden, että tätä vihreämpää tuskin voi edes kuvitella. Saimme vierailla saarilla kahteen otteeseen markun sisarten kanssa ja ai että....olipa kaunista. Ainoan miinuksen saarille voisin antaa rasittavista venepojista sekä turismista (johon kyllä itsekin lukeuduimme)... Toivottavasti korruptoituneen maan rahat löytävät lupaamansa kohteen ja luonnonsuojelun, sillä tätä menoa tuosta paratiisista emme saa pitkään nauttia.
-Canouan oli vuorossa kolmantena. Rauhallinen, joskin köyhähkön oloinen pieni saari grenadiinien joukossa. Täällä saimme viettää rauhallista elämää. Markku pelasi saaren biljardikuningasta vastaan muutaman pelin ja käsittämättömällä Hannu Hanhi-tuurillaan hän teki mitä ihmeellisempiä pussituksia ja voitti molemmat pelit. Kyllä oli monttu auki niin vastapelaajalla kuin muullakin yleisöllä. Tapahtunut muistutti hyvin paljon Uuno elokuvaa, jossa Uuno pelaa biljardia armeijassa. Ainoa ero Uunon ja mieheni välillä oli kuiten se, että Uuno taisi olla oikeastikin hyvä pelaamaan, kun taas mieheni ei taida olla edes harrasteluokkaan lukeutuva..siis ihan käsittämättömiä kierre osumia ja pussituksia useiden seinien kautta....kyllähän siinä markkukin raapi välillä päätään...."että näin...se sitten meni pussiin..." ;)
- Peguia...viimeinen saarista, joilla vierailimme. Kauniilta vaikutti. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmasti viettäneet sitä saarella enemmän. Tuttavaveneemme Adele mm. kehui saaren yhdeksi parhaista karibian kohteistaan. Pikkuisen harmittaa, että meille jäi saaresta hieman "juosten kustu"-olotila, mutta ompahan jotain mihin tulla tutustumaan seuraavalla kerralla ;)
St. Vincent johon suuri osa grenadiineistäkin kuuluu oli jälleen villi juttu...Meille niin varoiteltiin saaresta etukäteen...kuinka vaarallista siellä onkaan. Tätä emme kokeneet. Saarella vierailimme kahteen otteeseen. Ensin lautalla ja hotellissa...olihan mukavaa. Törmätä muihin suomalaisiin ja ihmetellä kuinka puoli saarta puhui Suomea tietämättämme Christina Cruisesin rantaan parkkeeranneesta aluksesta mitään :) Toisella kerralla kiertelimme markun siskon perheen kanssa saarta autoillen hieman hurjaakin tiestöä pitkin. Jälleen oli kaunista. Markku sai saarelta ikimuistoisen tulivuorikiipeilymuiston ja minä onnellisen kokemusta rikkaamman miehen..
St. Lucia..valopilkku köyhempien saarten jälkeen. Mahtava tiestö ja jälleen upea luonto. Nyt olemme nähneet kuuluisat pitonit! Saarella Aatos oppi uimaan..se on kyllä ikimuistoista ja piikakin yritti kaikkensa :) hienosti meni Suvillakin! Satama uima-altaineen ja siisteine suihkuineen kruunasi saarella viettämämme ajan. Siellä meillä oli hyvä olla. Ensimmäisen kerran matkan aikana nautimme ihan vain satama-elämästä...heräämisestä aamulla varpaita heilutelle ja kylkeä kääntäen...satamassa tutustuimme myös maan maittavaan kurpitsakeittoon! Rodney Bayn -sataman hinta noin 30 euroa yöltä ei ollut palveluihiin nähden yhtään paha hinta.
Martinique...jos oletimme, että infraltaan St. Lucia olisi edustanut sitä parasta karibiaa, olimme väärässä. Martinique oli mieletön. Oli aivan ihanaa päästä hyvin varusteltuun ruokakauppaan ja kuinka helppoa oli...hinnat euroissa ja pystyimme käyttämään pankkikorttiemme depit-osaa creditin sijaan! Ihan mahtava paikka meille....juustoja, patonkia, kuivakinkkua ja vain hitusen korkeammilla hinnoilla kuin emämaassa Ranskassa. Juuston ja patongin lisäksi nautimme upeista maisemista sekä ajamisen helppoudesta...ensimmäinen saari, jossa oikeanpuoleinen liikenne!
Dominica...yksi köyhimmistä saarista Haitin jälkeen. Viidakkomainen hyvin luonnonmukainen saari. Me parkkerasimme veneemme poijupaikalle, josta teimme tutustumiskäyntejä saarelle. Aikaisemmin tapaamamme ruotsalaispariskunta oli kertonut meille kiinalaisten saari-invaasiosta ja sen kyllä huomasimme. Kiina-kauppoja joka nurkalla. Ensimmäisen kerran totesimme hyvin nopeasti, että "tämä on jo nähty...eiku eteenpäin"
Guadaloupe..ennen Guadaloupea vierailimme Iles De Deshaiesin saarilla. Aivan upea saarirykelmä! Nautimme lähes joka hetkestä, paitsi siitä, kun veneemme meinasi karata ankkurin petettyä...huh, huh...olipa tuuria. Todella turisteille, eli juuri meille rakennettua ympäristöä. Jatkuva lauttayhteys Guadaloupelle toi täysiä lauttoja rantaan ja vei täysiä lauttoja mennessään. Ensimmäisen kerran karibian aikana huomasin nauttivani kliinisestä turismiympäristöstä. Tämä saariryhmä jäi todella mieleeni kauniina, kylläkin matkailupainotteisena.
Itse Guadaloupe oli myös mahetsu paikka. Siellä tunsin jälleen eläväni ja kerääväni uusia voimavaroja loppujen saarten kohtaamiseen. Ihana luonto viidakkoteineen, joskin tällä kertaa viidakon läpi meni kunnon maantie..laajat marketit valikoimineen eivät jälleenkään jättäneet veneasujaa kylmäksi. Jos olisin nyt uudelleen saarella, täyttäsin jo täällä veneen säilykevarastot paluumatkaa ajatellen, sillä tätä laajempaa säilykekokoelmaa en nähnyt muilla karibian saarilla. Ihana paikka...toisella laidalla ruskeat hiekkarannat ja toisella valkoiset...siistiä!
Antigua..tätä saarta kohtaan meillä oli suuret odotukset. Saari mainoo olevansa yksi karibian purjehduskeskuksista. Odotuksemme eivät ainoastaan liittyneet satamapalveluihin, vaan oletimme saaren muutenkin erottuvan kuten St. Luciankin muista EC-saarista. Höpö, höpö...englantilainen satama oli kyllä huisi historiallinen kohde. Kyllä ymmärrän täysin miksi englanninlaivasto piti poukamaa tukikohtanaan. Muuten saari oli kyllä hyvin samanlainen kuin esim. Tobago...Tobago oli vain siistimpi.
St. Kitts ja Nevis...täältä minulla ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, sillä vietimme maassa vain yhden yön ja senkin ankkurissa autiossa poukamassa.
St. Batheleum...ensimmäinen ökysaari. Tänne kaikki rikkaat! Upeita verovapaita liikkeitä, kauniita kävelykatuja, roppakaupalla ravintoloita...siis ihana paikka....joskin meidän budjetilla elämiseen aivan liian kallis. Saarella nautimme matkamme kalleimman illallisen. Oli se hyvää, mutta olihan se kallistakin! Saari jäi kuiten ilopilkkuna ja positiivisena kohteena mieleeni.. Jos tykkäät isojen jahtien bongailysta...tule tänne "karibian monacoon"!
St. Martin/Maarten...ihana paikka...täällä, jos jossain saat veneesi ylityskuntoon valmiiksi. Sen takaavat isot tarvikeliikkeet sekä ruokamarketit. Wifi-yhteys lähes joka paikassa saatavilla ja täältä muuten taisin löytää matkamme parhaan satama-suihkun! Kuumavesisuihkut tekivät terää orastavassa flunssassa. Ainoa suihkutilojen miinus ei suinkaan ollut suihkujen hieromaominaisuus, vaan suihkutilojen armoton kylmyys. Kattoon asennettu ilmanjäähdytin teki riisuutumisesta kivuliasta, joskin suihkuun tultiin kuumuudesta ja kuumasta suikusta lähtiessä kylmä pukutila taisi olla vain hyvä juttu. IGY-satama oli hieno, joskin kallis...maksoimme kolmesta vuorokaudesta ennätykselliset 210 USD.
BVI eli British Virgin Islands...tämä oli nyt se kohde jota minä olin odottanut matkamme suunnittelusta lähtien. Nyt vain kävi niin, että ilmeisesti matkajännitys sai minun huomioni kiinnittymään vain veneeseen. Sen sijaan, että olisin halunnut lähteä tutustumaan uusiin mahtaviin rantoihin, mietin, että tuokin pitää vielä tehdä ennen ylitystä. Toisaalta matkan rantainto tyydytettiin kahden ensimmäisen kuukauden aikana kiitettävästi ;)....niin eipä tuo rantojen puutos niin haitannut.
Huh, huh! Jopa luetteloon mahtui kohteita.. Näin monen kohteen jälkeen mieli huusi jo apua. Muistan muinoin opiskeluaikoinani opetellessani kaikkia kauniin kotimaamme kasveja (niitä, kun muistaakseni oli reilu 800), niin suomeksi kuin latinaksi, että jokainen päivä päättyi siihen, että kävelin kuin sumussa kotiin ja siellä ensimmäisenä lääkekaapille hakemaan helpotusta pääkipuuni. Loppuajasta kannoin päänsärkylääkettä mukanani harjoitussalissa, jotta sain lääkkeen heti napata, kun aivoni tiedon tulvassa alkoivat ilmoittamaan olemassaolostaan. Myös karibialle olisi ollut hyvä varata jotain superlääkettä, sillä alkumatkasta sitä imi kaiken tiedon saarista sisäänsä, kuin lapsi namupussinsa sisältöä karkkipäivänsä aamuna. Loppumatkasta pää oli jo niin täynnä, että täytyi alkaa toputtelemaan. Sen sijaan, että olisi nähnyt vain hyvää, alkoi jo erottamaan niitä epäkohtiakin...köyhyyttä, vinoja taloja, rasittavia venepoikia, likaisuutta jne.
Ihminen joka varaa muutaman viikon loman minne tahansa, on yleensä varautunut lomaansa siten, että ruokailut suoritetaan ulkona, asuminen tapahtuu hotelleissa, tai hostelleissa jne. Meidän matka oli siitä erilainen, että me asuimme aina kulloisellakin saarelle, emme syöneet aina ulkona, sairastimme kuin kotonamme ja koitimme hoitaa aivan arkisiakin asioita siinä, missä muutkin kansalaiset (täytin mm. veroilmoitukseni St. Lucialla...hyi!). Tässä vaihessa alkoi huomaamaan niitä epäkohtia, joita lyhyen ajan lomalainen ei kerkeä vielä näkemään. Järkeään kaikki EC-maat, eli entiset britannian saaret olivat suht. retuperällä. Tästä poikkeuksena tietyiltä piirteiltä Barbados, St. Lucia ja Trinidad &Tobago. Barbadoksen pelasti kaunis luonto ja kukoistava turismi. Trinidadilla oli puolestaan öljy ja Tobagolta maa sai turismitulonsa. Parhaiten britannian entisistä siirtomaista Trinidadin lisäksi toimeen näytti tulevan St. Lucia, sekin turismin avulla. Todellisia valopilkkuja olivat puolestaan kaikki edelleen ranskan vallassa enemmän, tai vähemmän olleet saaret, samoin kuin hollannin.
Nyt kokeneena nämä saaret hyvine ja huonoine puolineen, minne suosittelisin matkustamista? Ensinnäkin haluaisin suositella matkailua joka ei kohdistu ainoastaan yhdelle ainoalle saarelle. Tämä olisi mielestäni hyvin tylsää. Minä todennäköisesti valitsisin kohteekseni joko Martiniquen, tai Guadaloupen. Kummaltakin saarelta pääset helposti viereisille saarille (Dominica, St. Lucia, St. Batheleum, Iles Des Saintes, Marie Galante jne) , asiat toimivat ja mitään ylimääräistä ei tarvitse kokea. Etenkin Guadaloupe monipuolisine rantoineen tarjoaa Karibian lomalaiselle myös sitä lämpöä, aurinkoa ja hiekkarantoja, joita jokainen karibialle matkustava varmasti jossain määrässä etsii. Jos puolestaan haluat kokea sitä Karibiaa itseään ilman Euroopan vaikutusta, suosittelen matkustamista Trinidadille karnevaalien aikaan. Matkan toteuttaisin itse niin, että osan matkasta asuisin Tobagolla ja tutustuisin upeaan luontoon piilorantoineen ja osan lomasta viettäisin Trinidadilla karnevaalihumun keskellä...sillä se, jos jokin, oli todella sitä jotain aitoa Karibiaa!
Nyt miettiessäni päälimmäisiä tunteitani, olen äärettömän tyytyväinen ja onnellinen. Tässä matkustaessani kahdeksan kilometriä (käsittämätöntä!) vettä allani olen jo useaan otteeseen pohtinut, että oliko kaikki se kokemani tämän arvoista, että jälleen huomaan viettäväni veneessä putkeen noin kaksikymmentä päivää ja yötä. Aina tulen johtopäätökseen, että oli...todella oli! Pystyn kyllä täydestä sydämestäni sanomaan, että vaikka välillä saattoi olla vaikeaa, niin minä olin onnellinen.
Karibia antoi minulle juurikin niin paljon kuin siltä uskalsin odottaa. Ja, jos Karibia antoi, niin kyllä se ottikin :) ...ainakin pala minun sydäntäni jäi sinne...
...saarille, joissa lämmin iltatuuli puhalsi kasvoilleni auringon laskiessa punaisena siniseen mereen, vain noustakseen hymyilemään jälleen seuraavana aamuna...
...saarille, joissa musiikki korvasi univelan...
...saarille, joissa ei stressattu ja mietitty turhaan huomista...kyllähän se huominen aina tulee pelkäsi sitä, eli ei...
...ja ennen kaikkea saarille, joissa aallot löivät lämpiminä rantaan huuhtoen jalkojamme kävellessämme käsikädessä kohti venettämme auringon laskiessa, ihaillessamme omia pieniä lapsiamme, jotka myöskin kulkivat käsi kädessä intoa puhkuen vastaanottamaan seuraavan heidän jaloilleen ryöpsähtävän aallon....
Se oli vasta elämää....ja juurikin.... sitä unelmaa :)
