Täällä olemme. Olemme paahtaneet todella. Olen kiskonut Markun mastoon kolme kertaa ja viimeisen kerran jälkeen hän hikistä vaimoaan lohdutti vielä tiedolla, että "kappas...pultti jäi mastoon...pitää vielä mennä hakemaan se..." ...."jaaahas..kiitos rakkaani...saako kuiten hetken leputtaa lihaksiani...?" Aatos muuten reippaasti autoi minua nostohommissa. Kun minä vinssasin, Aatos "kiskoi" köydestä, jotta emme saaneet sitä "engelsmannille", eli jumiin. Kiitos pienelle työmiehelle..hommat sujuivat nopeammin :)
Siis maston kimpussa olemme häärineet...niin tuon metallisen tolpan, joka keskellä venettämme osoittaa kohti taivasta ääntäkään päästämättä...tämä on siis tavoitetila...jotta säilytämme tämän pystön mastomme ja etenemme matkallamme kohti kotia, olemme ostaneet uuden rullalaitteen ja vantin sekä laitoimme purjeemme huolto-ompeluun. Käsittämätöntä mitä pelkkä tuuli saa aikaiseksi. Ihan uudet purjeet joita on suojeltu ja hellien käsitelty....niin se alkaa tuulentyö näkymään. No ei sillä....ei mitään mahdottomia, mutta pientä ruopeamaa siellä ja vähän täällä. Purjeiden ompelija hieman motkottikin purjetta hakiessaan, että hällä nyt on hieman merkittävämpiäkin töitä kuin pientä paikkailua, mutta Markku lohdutti setää sanomalla että "eikös sinun ole hyvä tehdä tämäkin työ, tai viemme sen toiselle purjeenkorjaajalle paljon isompana työnä seuraavassa määränpäässämme"...otti setä purjeemme vastaan...aikoi palauttaa muutaman päivän päästä.
Tämä Horta se on tehokas paikka! Veneitä riittää ja Atlantin jälkeen näyttää huollettavaa olevan muillakin...jopa nuilla miljoonapaateilla :) meillä sentään ongelmat tulivat suht. kauniilla kelillä, jolloin sen suuremmilta ongelmilta säilyttiin. Satamaan saapuessamme vastaamme tuli veneitä ihan resuilla purjeilla. Yhdenkin veneen vihreästä genuasta oli jäljellä vain riekaleita (kiitos edelleen Jarin, että me emme olleet tähän matalapaineeseen törmänneet). Ilmeisesti tämän purjeen rullalaite oli myrskyssä jumiutunut aukiasentoon, jolloin vedossa olevaa purjetta ei saanut vedettyä sisään. Myrsky siis sai kaikella voimalla repiä purjeen, kuten oli tehnyt myös veneen vantillekin, jolloin purje rullalaitteineen roikkui veneen kyljellä... Surkea tilanne ja muisto heille.
Touhuilun keskellä olemme innoissamme odottaneet tuttavaveneemme Adelen lähestymistä Hortaan. Ehkä huomenna hekin ovat täällä, ehkä ylihuomenna. On mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Meidänhän piti tulla yhtämatkaa, mutta he tosiaan tekivät päätösen kääntyä Bermudalle, kun meitä tämä vaihtoehto ei houkuttanut. Pääasia, että olemme kohta täällä yhdessä, voimme halata ja jälleen onnitella toisiamme onnistuneesta ylityksestä :)
Täällä olemme viettäneet yhteistä aikaamme tanskalaisen perheen kanssa, joka kolmen lapsensa (noin 14v, 9v ja 12v) on viettänyt kaksi vuotta purjehdusmatkalla Karibialla. Perheen tavoitteena oli purjehtia aina Uuteen-Seelantiin asti, mutta vene jäi ihan käytännönsyistä karibialle ja Uuteen-seelantiin matka jatkui lentokoneella :) Perhe jatkaa matkaansa kohti Tanskaa ja kesäistä Kööpenhaminaa huomenna aamusta. Hyvää matkaa tälle purjehtivallle ystäväperheellemme...12 päivää sinistä Atlantia on heillä edessään!
Mukava on ollut jälleen seurata tuota omaa Puuha-Peteäni. Aina puhallushetkinään. Tämä on hetki, jolloin Markku on kyllästynyt laskemaan sin,cos,tan -laskuja maston vaijereiden laskukulmista, on hän tarttunut rälläkkään ja mennyt kannella höyläilemään ystäväämme ruostetta pois. On ollut huvittavaa seurata kuinka miehet (ikään ja arvoon katsomatta) ovat pörränneet hänen ympärillään... "Mitäs teet...jaajaajaa...." Mutta arvatkaas mikä pörräys alkoi, kun isäntäni kaivoi luukustaan hitsausvälineet....kuinka voikaan niinkin yksinkertainen asia kuin hitsaus kiinnostaa muita miehiä.....on ollut maltalaista, hollantilaista, englantilaista, tanskalaista, ruotsalaista ja jälleen maltalaista haastattelijaa...yksi jopa halusi testata laitetta!
Nytkin on mieheni hävinnyt jonnekin. Kysyin Aatokselta, että missä isi, johon Aatos tyynesti vastaa "no se lähti näyttämään jotain sille uteliaalle engelsmannille..." Ja jatkoi omia touhujaan...itseasiassa olemme juuri paistaneet läjän lättyjä, joita riitti tanskalaisveneen lapsillekin tarjoiltavaksi. Vaikka en laskenut, niin väittäisin Suvin ja Aatoksen masuun mahtuneen ainakin 6 lättyä! Viimeistä lättyä ennen Aatos puristeli masuaan ja tuumasi, "että katsos äiti...täällä on vielä pikkuisen tilaa...mutta taitaa mahtua vain puoli lättyä..."
Ei kait tässä...me jatkamme tuusailua ja touhuilua...kyllä tästä hyvä tulee! Viikonloppuna saamme toivottavasti rullan paikoilleen, sitten voimme sään salliessa suunnata kurssimme kohti manner-eurooppaa.
Nyt iltapesulle ja nukkumaan. Tänä yön näyttäisi unikin riittävän, sillä viime yönä aallot osuivat niin pahasti satamaan, että tyynyllä ei meinannut pysyä. Nyt vene on ihan stabiili, joskin vuoroveden vaikutuksesta laskemme suhteessa laituriin noin metrin aina kuuden tunnin välein...jännää, että siihenkin on jo niin tottunut!
Hyvää yötä ja palaillaan!
