sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Azoreilla

Hiphei,

Täällä sitä ollaan! Vaikka mieli on ollut jo hitusen puhki palmuista ja hiekkarannoista, tarjosi Azorit maisemiltaan meille aivan jotain uutta ja mielenkiintoista. Kroppa on ollut vielä väsynyt, niin että mieleenkään ei ole tullut auton vuokraaminen, mutta maisemista olemme nauttineet sitäkin enemmän. Jylhät kalliot, vesiputoukset... Ai että on kaunista.

Eilen saimme viettää viimeisen päivän yhdessä Tarmon kanssa. Tarmo vei meidät vanhaan linnaan (nykyään hotelli/ravintola) illastamaan. Olipa ihanaa. Mielemme lepäsi. Kiitos Tarmo sinulle hyvästä ja lämpimästä seurasta, kiitos ateriasta jonka meille tarjosit...olet ihana ihminen :) Tervetuloa luoksemme myös Tornioon!

Tänään olen pessyt pyykkiä, selvittänyt ajatuksiani Atlantin pidemmän ylityspätkän jäljiltä ja ihan vain oikaissut jalkani upeissa maisemissa ja nauttinut. Tiättekö kuinka mieletön tunne on imaista keuhkot täyteen raikasta ilmaa karibian kuumuuden jälkeen....kuinka lämmittävä tunne on tehdä puna-apiloista seppele piikulle :)? Täällä me olemme juuri atlantin keskiselänteen ylittäneinä oikeastaan keskellä ei mitään, mutta silti olo on kuin olisi melkein kotona ;)

....Hauska juttu onkin, kun Markku eilen minulle innoissaan sanoi, että "hei kultu...me ollaan ylitetty Atlantti!" Minä tyynenä osoitin takanamme olevaa veneliikettä jonka nimi on "Mid Atlantic Sea Service", ja tuumasin, että niin...minusta jotenkin tuntuu, että olemme jonnin verran vielä keskellä tätä suurta sinistä, mutta voiton puolella. Juuri tuossa Markku katseli karttaa ja tuumasi, että "jaaaa...juuri näytimme ylittäneemme Atlantin keskiselänteen Floresin ja Faialin saarten välissä". Mutta hei! Ei tämä masenna, kun sitä ajattelee siltä kannalta, että 12 päivää Englantiin, tai 8 päivää Corunaan, josta kolme päivää Ranskaan :)

Ennen lähtöä lupasin isälleni, että jos asiat menevät huonosti lupaan sen heti kirjoittaa. Uskomatonta, mutta isi...minä olen ylittänyt Atlantin kohta kahteen suuntaan ja huomaan edelleen hymyileväni :) Toivottavasti hymyilen vielä Englannissakin...

Nyt jälleen univelkaa nukkumaan. Ehkä jo huomenna jaksan hieman kertoilla näistä saaristakin...

Palaillaan!