Eilen saavuimme tänne Passe Terren sataman edustalle. Pilottikirjamme mukaan veneemme syväys on liian suuri mennäksemme satamaan, joten kiinnitimme itsemme läheiseen poijuun. Harmillinen tilanne sinällään, sillä itse sataman syväys vaihtelee 3-5 metrin välillä, mutta suuaukko vain 2 metriä :) Miksi näin? Yllättäen hurrikaaneilla on jälleen osansa asiaan. Sataman suuaukon aallonmurtaja on sortunut hurrikaanin seurauksena ja suuaukonpohja ei ole mudan peittämä, vaan suurten kivilohkareiden, joten kolkutteleminen ei meitä nyt napannut :) Toisten yietolähteiden mukaan vika korjattu ja toisten ei. Suurta vahinkoa ei ole tapahtunut, sillä satama täynnä, joten meitä ankkurielostelijoitakin mainingeista huolimatta riittää :)
Nyt ei ole tapahtunut paljoakaan erityista, sillä tänään olemme parannelleet flunssaa. Saimme tämän lahjana Martiniquelta ilmeisesti nätiltä pikku tytöltä, joka nukke kainalossa räkää poskilla valuen leikki lastemme kanssa ravintolan leikkipaikalla. Yllättäen ;) Suvi sairastui ensimmäisenä (kuka halusi myös leikkiä tällä räkäisellä nukella....kyllähän minä näin tuhon merkit...) ja sen jläkeen kaikki muut. Oikeastaan minulla on vain karhea kurkku, mutta jostain syystä minä kärsin vatsataudista... Äh, mikä typerä tauti! Muu perhe tietää jo katseestani mikä on hätänä "jaha...nytkös pitää mennä?" "juu-u ja mielellään äkkiä!"
Kaksi päivää täällä on tuullut kovasti. Todella kovasti meikäläisittäin. Laitoimme itsemme kahdella köydellä poijuun kiinni ja niinhän toinen köysi pamahti tuulen röykytyksestä poikki päivällä. Onneksi olimme veneellä tautejamme parantelemassa :) nyt olemme kiinni jousikiinnityksellä. Katsotaan kestääkö paremmin. Olemme jo tottuneet kuuntelemaan jousien narinaa ja heti, jos hiljenee, pää kannelle katsomaan vieläkös olemme kiinni :)
Huomenna tuulen pitäisi tyyntyä. Jos olo vain sallii, jatkamme matkaamme saaren pohjoisosaan hyväksi kehutulle Anse Deshaies poukamaan. Siellä varmaan vietämme päivän pari saarta kierrellen ja sitten jatkamme matkaamme.
Nyt olemme kivassa ravintolassa illallisella. Odotamme yllätyksellä mitä eteemme tulee...voi tätä ranskankieltä :) otanpas kuvan ateriastani, kun se eteeni saapuu....voitte sitten arvailla mitä se sisältää, sillä itsekään en tiedä! (pahoitteluni...unohdin ottaa kuvan heti alkuun, mutta jotain kuvassa on vielä jäljellä on...hyvää!)
Palaillaampa asiaan, kunhan saamme nettiyhteyden jälleen eteemme!
Kaikki hyvin!
Ps. Jari, tai Tanja ilmeisesti kyseli meiltä sähköpostejamme. Kaikki mainitsemanne ovat käytössä :)
