Nyt me olemme siis täällä! Tämä on kyllä uskomatonta, sillä nyt olemme todella matkamme eteläisimmässä pisteessä ja täältä käännymme kohti pohjoista, kohti kotia ja kohti yötöntä yötä.
Mutta nyt Trinidad.....Miten voisin paikkaa kuvata muutamalla sanalla? Lämmin, soca, karnevaalit, wining & rum.
"Yllättäen" täälläkin lämpöä on piisannut. Saapuessamme satamaan olimme hieman hukassa siitä, että minne meidän tulisi mennä tullautumaan. Ajelimme kohti Internetin antamia ohjeita tullauspaikasta, kun takaamme kuului jo niin tutuksi tullut huudahdus "moi, moi, mukulat!" ja kukas se oli onnellisesti satamassa? No ystävämme Ruotsista, eli Aurora :) Tästä innostuimme, että "Täh! , teilläkö on laituripaikka?, Paljonko maksoi jne." kertoivat meille saaneensa sataman viimeisen paikan... "Äh..." No Markku lähti tulliin ja kysymään joskos satamasta löytyisi vielä paikka ja niin hän onnistui sumplimaan meille vielä "viimeisimmän" sataman paikan :) ja hintakin noin 20 euroa yöltä! Palvelut täällä ovat kuin hotellissa (joka on muuten sataman yhteydessä)...uima-altaat, matkan parhaat satamasuihkut, ravintola aamubuffetteineen, halvat pesutuvat jne. Kyllähän täällä on passannut olla :) Ja joukkomme on muuten kasvanut kahdella tulokkaalla, kun Arto ja Riikka ovat liittyneet joukkoomme.
Tänne ei kuitenkaan tultu oleilemaan satamassa, vaan tutustumaan paikalliseen nähtävyyteen, karnevaaliin. Tämä on nyt se juttu, jonka Markku näki pari vuotta sitten Youtube-kanavalta tutustuessaan Trinidadin & Tobagon elämään. "Tänne me lähdetään!" Mikäköhän lie ollut se juttu, joka sai mieheni katseen kääntymään Trinidadin karnevaalien suuntaan ;) ? No ei kait siinä...Markku näytti samaisen videon tohkeissaan veljelleen sanoen "Eiköhän lähdetä Jari tuonne vuonna 2013?" ja niinpä tuo näyttää Jarikin olevan täällä, eli jotain kummaa siinä videossa täytyi olla :)
Karnevaaleihin maa, tai maat ovat valmistautuneet pitkään. Soca artistit ovat julkaisseet karnevaalikappaleensa heti loppu vuodesta, tai vuoden alusta ja näitä kappaleita radiokanavat soittavat kerta toisensa jälkeen ihan lopputtomalta tuntuvalla tahdilla. Jo tässä vaiheessa olemme oppineet tuntemaan nämä pääasiassa rommista, wining:ista ja paikallisessa käytössä kovastikin olevasta termistä "bacchanale:sta" kertovat kappaleet. Tämän vuoden voittaja soca-biisi löytyy Youtube-kanavalta laulun nimellä "Differentology", esittäjänään New Bunji Garlin. Laulussa kerrotaan osuvasti kuinka kansa on jälleen valmis juhlimaan karnevaalia kaduilleen. Ja juhliahan täällä osataan!
Maanantai ja tiistai olivat vuoden karnevaalin päätapahtumapäivät. Maanantaina aamusta lähdimme kohti kaupunkia. Hotellin pihalla tapasimme taksikuskin joka olisi tarjonnut meille kyydin kaupunkiin hintaan 300 TT/henkilö. Tähän emme suostuneet, vaan lähdimme etsimään paikallista, jo Barbadokselta tuttua, "kebabbi-koppia". Taksikuskin mukaan tätä emme tulisi löytämään, mutta niinpä noin viiden minuutin pysäkkiodottelun jälkeen pääsimme paikallisen Maxi-taksin kyytiin hintaa 5TT/henkilö! Hah! Tällä Maxi-taksilla pääsimme muuten illalla takaisin kaupungista ja samalla hinnalla, eli kylläpäs säästyivät rahamme! Hauska juttu taksikyytissä tapahtui, kun kuski kesken matkan pysähtyi paikallisen grillin kohdalla, tilasi aterian, antoi rahat erään asiakkaan käteen, joka sitten puolestaan nouti aterian kuskille. Ja täysi taksi istui tyynesti paikallaan odottaen kuskin aterian valmistumista, ei sentään aterioimista :)
Maanantaina vuorossa oli musiikkikulkue ("Parade of the bands"), jossa rekat toisensa perään ajoivat ympäri kaupunkia tanssiva ("wining" on kansan hyvinkin usein käytössä oleva tanssityyli) kansa väleissään, soittaen musiikkia todella kovaa. Onneksi olimme varautuneet tähän tärykalvot räjäyttävään kokemukseen korvatulpillla, joihin paikalliset pääasiassa suhtautuivat hymyillen. Täällä ei selvästikään olla kuultu opetusta korvakarvojen rajallisesta määrästä ja tinnityksestä...no oli miten oli...musiikkia ja tanssia ("wining") kyllä riitti socasta perinteiseen metallirunpuun ("steeldrums") ja calypsoon.
Tiistaina vuorossa oli karnevaalin huipentuma. Kansa oli pukeutunut upeisiin asusteisiin. Naiset ja miehet näyttivät molemmat upeilta. Jälleen musiikki soi lujaa ja rekkojen väleissä kulkenut juhlakansa tanssi, lauloi ja riemuitsi tästä mahtavasta jopa "hieman" vappua muistuttaneessa juhlassa. Mittakaava tapahtumalla oli aivan järjetön, ehkä hieman sekava (välillä itsekin huomasimme kulkevamme keskellä paraatikulkuetta), mutta silti kuumuudesta (varjopaikat suosiossa) huolimatta nautimme joka hetkestä :) Mahtava kokemus!
Meno molempina paraatipäivinä parani iltaa kohti. Liekö vaikutusta ollut kulkueiden väleissä ajaneilla "nesteytysrekoilla", joista paraatilaiset saivat hieman "nestettä" mukanansa kuljettamiin kippoihin. Onneksi paraatilaisten nesteytyksestä johtuvasta varjopuolesta piti huolen "BajaMaja-rekat", joiden kyytiin hädästä kärsineet nousivat rekan perän kautta....ja kaikki tämä tapahtui rekan liikkuessa!
Ja olihan paljon näkemistä! Ja näkeminen ei rajoittunut pelkkään katseluun, ainakaan miesten osalta, sillä silmänilon lisäksi miehet saivat useaan otteeseen kutsuvia ehdotuksia yhteiseen wining-tanssiin ja taisipas joku pyyntöön suostuakin :) näkemisen ja kokemisen arvoista oli vierailla myös niissä harvoissa ravintoloissa, jotka olivat auki, nimittäin asiakaspalvelun laadusta pystyi huomaamaan, että työntekijät olisivat olleet paljon mieluummin jossain muualla, kuin töissä :) Ja monessa paikassa näin olikin, sillä koko maa tuntui lähestulkoon olevan kiinni..."It's carnival!"
Turvallinen olo meillä on ollut kaikilla ennakkovaroituksista huolimatta. Kyllä täällä voi turistina olla, kunhan pysyy pois tietyiltä alueilta, mutta näitä "ei-suositeltavia alueitahan" löytyy lähes kaikista suurkaupungeista. Monesta asiasta huomaa, että Trinidad ei kuitenkaan ole turismiin keskittynyt saari, vaan tulee toimeen aivan jollain muulla (lähinnä teollisuudella esim. öljyyn liittyvällä tuotannolla). Turistiliikkeitä (en kylläkään niitä kaipaakaan) on suht. vähän, turisteja (ainakin näin vaaleita) ihmetellään ja jopa pyynnöstä valokuvataan, mutta yllättävintä on ollut huomata paikallisten suosiminen, jota tapahtuu esimerkiksi useissa ravintoloissa, siten, että jonoissa paikalliset ohjataan turistien ohi. Tämän kanssa tulee kuiten toimeen ja elämä jatkuu :)
Täällä on ollut hyvä olla!
