Vihreä maustesaari...niin voisin Grenadaa kuvata muutaman täällä viettämämme päivän jälkeen. Kaneli, paprika, inkivääri ja etenkin muskottipähkinä ovat saaren tuotteita parhaimmillaan. Kauppahallissa kävellessäsi voit tuntea aisteissasi maustearomeiden kirjon, nähdä hymyilevän tarjoilijan ja ennen kaikkea tuntea olevasi tervetullut saarelle.
Grenadan asukasmäärä on arviolta noin 130,000, josta afrikkalaista syntyperää noin 75%. Geologisesti Grenadan historia juontaa juurensa noin 38 miljoonan vuoden päähän, jolloin saari syntyi vedenalaisen tulivuorenpurkauksen johdosta, mutta vasta Kolumbuksen myötä vuonna 1498 saari tuli vanhan maailman tietoisuuteen. Kolumbus nimesi tämän paraatiisimaisen vihreän saaren nimellä "Concepcion". Myöhemmin ranskalaisten valloittajien myötä saari nimettiin "Granadaksi" ja brittiläisten valloittajien myötä Grenadaksi. Historiaa voisikin luonnehtia ranskalaisten ja brittiläisten väliseksi vallanvaihdosketjuksi, joka jatkui aina vuoteen 1795, jonka jälkeen saari pysyi brittiläisten valloittajien hallussa aina vuoteen 1974, jolloin saari itsenäistyi.
Itsenäisyyden jälkeen saaren rauhalliset olot eivät jatkuneet pitkään, vaan johtivat useiden sarjojen kautta myös Yhdysvaltojen käväisyyn saarella vuonna 1983, jolloin saaren hallintoa hieman rukattiin uuteen muotoon ja mm. 14 sosialistisen vallankumouspuolueen (PRG:n (People's Revolutionary Government)) jäsentä tuomittiin kuolemaan. Kuolemantuomiot muutettiin kuiten elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi vuonna 2009 ja samassa rytäkässä vangituista vangeista päästettiin 17 vapaaksi.
Mitä me olemme nähneet ja kokeneet? Matka tänne oli ensinnäkin vellova ja ryskyttävä. Kaiken tämän lisäksi perheemme kaikki jäsenet olivat kesäflunssan houreissa ja niinpä tänne tulo meni 90%:sesti päättäväisten vieraideimme johdolla. Kiitos heille, olemme täällä :)
Eilen vuokrasimme auton...oikean tilaihmeen. Ne jotka eivät mahtuneet penkeille, päätyivät peräluukun paikoille...ja ketkäs siellä olivatkaan? No pikkupotsit ja äiti. Siellä met sitten matkustimme kuumassa peräluukussa ympäri saarta ihaillen maisemia ikkunoista (jotka eivät muuten peräluukussamme auenneet). Kuumuutta riitti ja sitä ei helpottanut se tosiasia, että jälleen kerran olimme eksyneet keskelle vaalikulkuetta... "Karibialla kyllä osataan juhlia", tuumasi Tanjakin takapenkiltä. Meno oli aivan samaa kuin Tobagolla muinoin. Autoraukkamme ei kestänyt vaalijuhlaa ja pian lähtömme jälkeen huomasimmekin jäähdytinvetemme kiehuvan. Onneksi automme levisi hetkeksi virallisen vaalihuoneen edustalle. Onneksi sen vuoksi, että saimme haastatella virallisia vaalivalvojia apua odotellessamme ja hetkeksi sen vuoksi, että kesti vain hetken, kun autovuokraamon herrashenkilö saapui moottoripyörällään paikalle ja korjasi akkumme ja kiehuvan koneemme kirjaimellisesti lusikkaa apunaan käyttäen! Tämä lusikka takataskussaan korjaaja jatkoi matkaansa, ja matkaa jatkoimme myös mekin :)
Aikamme huristeltuamme saavuimme kauniille vesiputoukselle, jossa olisi jopa uiminenkin ollut sallittua. Varmasti olisimme hikisinä ja nahkeina mielellään sen tehneetkin, mutta tässä tilanteessa voisin sanoa, että tieto lisää tuskaa. Muistelin opiskeluaikaisia kuvia bilhartsiasta ja jutustelin hieman Arton kanssa, joka myös vahvisti epäilyni. Makeassa vedessä emme uisi...niinpä jatkoimme matkaamme hikisinä hieman tuskissamme, mutta ilman loista pesimässä imusuoniimme :) parempi näin, vaikka en kyllä tiedäkään taudin esiintymisestä kyseisellä alueella. Parempi näin ja kaikkihan autossa olivat hikisinä, jolloin hetkellisen tuskankin voisi ajatella olevan jaettu :)
Tänään Arto ja Riikka lähtivät kohti Trinidadia ja kotilentoa. Kiitos heille mukavasta vierailusta luonamme :) Lähdön jälkeen vierailimme paikallisessa marketissa ja ostimme mm. Aatokselle uudet kengät jälleen puhkikuluneiden tilalle. Marketin jälkeen vierailimme saaren eräällä upealla rannalla, jossa lapset pääsivät jälleen omaan vesielementtiinsä.
Täällä on ollut mukavaa. Katsotaan mitä huomenna tapahtuu.
Ps. Nyt nettimme on todella hidas. Voipi olla, että kirjoittelu jää ainakin hetkellisesti vähemmälle ja päivittelen sitten kerralla aina vähän enemmän.
