Brighton and London...here we come!

Hipheips

Täällä olemme olleet matalapainesuojassa Brightonissa. Jouni ja Satu lähtivät kotiin ja me jäimme jälleen tänne ihan keskenämme....

Ihan ensalkuun ennen tarinoita, kiitos ja kumarrus Jounille ja Sadulla avusta matkallamme :)

Mutta nyt tarinaan pitkään...

Perjantaina vuokrasimme auton ja kuskasimme Jounin ja Sadun Lontooseen mukavaan hotelliin viimeistä yötä viettämään, ennen lauantain lentomatkaa koto-Suomeen. Vietimme mukavan päivän seikkaillen yhdessä ympäri kaupunkia...tuli käytyä kenkäkaupoissa, kenkäkaupoissa ja kenkäkaupoissa...ei vaiskaan :) kävimme toki hyvissä kenkäalennuksissakin, mutta kyllä me vierailimme paljon muuallakin, kuten esim. "Viktorian salaisuuksissa" ;) Lasten kanssa kävimme ihmettelemässä maailman vanhimman lelukaupan valikoimaa ihan niissä kaikissa kuudessa kerroksessa...huh, huh... Suville tarttui mukaan pupu (lahjana yökuivaksi oppimisesta), joka nappia vääntämällä pomppii, heiluttaa korvia ja kuonoa ja tottakai ääntelee....oi, että pupu on sitten ihana ja tärkeä. Sitä katsotaan pää kallistellen puolelta toiselle, sitä halataan ja pusutetaan ja äidiltä muistetaan joka välissä varmistaa, että onhan pupu ihana: "äiti...onhan pupu ihana?" "No on Suvi se ihana" "joo-o...pupu on ihana" "äiitiii...Aatos sanoi, että pupu ei ole elävä!" "No Suvi....on se leikisti elävä" "joo-o...on pupu leikisti elävä...AATOS!...Pupu on leikisti elävä!!!" Jne. jne......

Pupun valintaprosessi oli mainio. Suvi tiesi, että saa valita kaupasta jotain. Isäänsä etusormesta vetäen Suvi kierteli ympäri kauppaa. Pupuun törmätessään se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Heti pupua ei oltu otettu mukaan, sillä isi oli koittanut, että joskos katsellaan jotain muutakin, mutta käytävän päässä oli piiku pysähtyny, huokaissut ja sanonut, että "pupu". Tässä vaiheessa isi oli tuumannut, että turhapas tässä on enää muuta katsella ja sanonut piikalle, että hakee nut sitten sen pupun. Piika oli juosten hakenut pupun, ottanut isiltä rahan (tämän jo osaa hyvin), kävellyt kassalle ja voi sitä ilmettä, kun kassissa (ihan omassa) oli ihana pupu sisällä......

Lelukaupan jälkeen kävimme vielä Sadun ja Jounin kanssa katsastamassa muutaman ihan perus turistikohteen, "Ison-Benin" ja "Lontoon sillan". Iso-Beni oli paikallaan ja kumautteli meille iloisesti juhannuksen kunniaksi. Mehän vietimme juhannusta "ihan" niinkuin Suomessa. Veneilimme saareen (UK) ja etsimme saaresta sen parhaan juhlapaikan (Lontoo) :). Towerin siltakin oli edelleen paikallaan, eikä suinkaan sortumassa, kuten lasten kanssa lauleskelemme ("lontoon silta sortuu kai, sortuu kai...")....Tieten en tiedä mikä silta se loppupeleissä sortuu, mutta tästä sillasta me milikuvissamme laulamme. Nyt muksutkin tietävät mistä lauleskelevat ja minkä tornin vierestä Peter-Pan ystävineen liitelee matkallaan sadusta tuttuun Mikä Mikä Maahan.

Jätettyämme miehistömme hotellille olemmekin sitten autoilleet pari päivää. Markku on ajanut ja minä jälleen olen kartturoinut. Ajo on sujunut kuin tanssi. Täällä on helppo ajaa. Auto on ollut vähän erilainen kuin Karibialla saimme tottua (aivan uusi Ford Focus), mutta liikenne tuttua, joskin aika lailla jäykempää...enää ei autonikkunasta viisota kääntymisen merkiksi jne. :) Jos autoilu on onnistunut, niin voin kyllä jo hieman kehaista omaa työtäni kartturinakin...enää ei kovinkaan usein ajeltu näitä "oikoteitä", vaan pysyttiin ihan reitilläkin...välillä tuli niitä hauskoja hetkiä, jolloin kyllä kuskikin jo hymyili, kun minä tuumailin itsekseni "jaa-a...nyt kyllä meidän pitäisi olla tuolla viereiselle kaistalla, jonka nyt tuo betoniaita erottaa tästä kaistasta, mutta ei kait tässä...ajellaan nyt tässä vähän....jahas kappas...nythän nämä tiet yhtyivät..." Tässä näin vuoden harjoitelleena voisin pitää Suomessa sellaisen "vaimo kartturina -kurssin", jossa ihan vain ensalkuun käsiteltäis näitä jippoja kuinka näyttää siltä, että hallitsee homman ja kuinka pitää kuski tyytyväisenä...se nyt on kuiten jonkin sortin avain myös onnelliseen parisuhteeseen, kun saa nämä mieltä välillä kiristivät (ainakin vääränpuoleisessa liikenteessä miljoonakaupungissa) siirtymävaiheet hoidettua ainakin jouhevan oloisesti jollei jouhevasti lävitse :)

Ei vaiskaan...Mukava on ollut pärryytelle. Ainoa ongelma autoilun suhteen on parkkipaikkapula. Eihän nyt seitsemän? miljoonan ihmisen kaupungista voi olettaakaan, että parkkiruutu olisi tyhjänä aina siellä jonne haluat mennä. Täällä on parkkihalleja, mutta ole tarkkana minne auton törkkäät, sillä kalleimpien parkkihallien maksut heiluvat 50 punnan päivätaksan tietämillä. Täällä meillä Brightonissa on ilmainen suuri ja uusi parkkihalli, mutta ei Lontoossa. Nyt pari päivää olemme gaaramme jättäneet Westfield Stratford City Mall ostoskeskuksen (valtava ostari) parkkihalliin, jossa 24h säilytys maksaa viisi puntaa. Ostarilta olemme matkanneet metrolla (8 puntaa päivälippu) keskustaan, jos sinne olemme mielineet.

Tuo metro on muuten Lontoossa kätevä. Se toimii ja pelaa hyvin. Jos siis Lontooseen suuntaat, muista tarkistaa, että hotellisi läheisyydestä löytyy tämä kätevääkin kätevämpi tunnelbana, jota käyttämällä pääset ihan mihin vain, mukaan lukien lenokenttä (ainakin Heathrow sekä Stansted, jonne junayhteys eräältä metropysäkiltä). Nuot lentokenttäyhteydet kannattaa tarkistaa...minä vain kuuntelin, katselin ja totesin, että "jahas tuonnekin pääsee". Metrokartan kärkyttävää habitusta ei kannata säikähtää, sillä jokainen linja on tarkoin väritetty....täällä jopa minä löydän oikean metron!

Tänään päätimme viettää viimeisenä lontoo-päivänä lastenpäivää. Eilen illasta vierailimme kuuluisassa Brightonin huvipuistossa, joka on rakennettu suuren laiturin päälle. Päällämme jylisseestä valtavasta matalapaineesta johtuen (tästä syystä myöskään purjehdusmatkamme ei ole edennyt) huvipuisto oli kuiten kiinni. Surullisista ilmeistä johtuen päätimme tänään jatkaa lasten-teemalla. Minne lapset halusivat? No tottahan toki "lasten maan päälliseen taivaaseen", eli Hamleysin lelukauppaan! Sinne siis uudestaan!. Arvatkaas kuinka pitkään vierailumme kesti? Vietimme MONTA tuntia pelle-esityksiä katsellen ja leluja testaillen. Ja eihän sieltä päässyt tyhjin käsin pois...tällä kertaa mukaan tarttui katossa ja seinillä kulkeva kauko-ohjattava auto (joka kainalossa juuri nukutaan) ja Sofia-prinsessa-palapeli (joka kainalossa ei juuri nukuta, sillä sen tilan vie ihanaakin ihanampi pupu). Suvi nimesi jotenkin ihmeen kaupalla palapelinsä kuvan, Sofia-prinsessan, Filosofia-prinsessaksi ja nyt meillä on veneellä korjausyrityksistämme (huom. niitä on useita) huolimatta mainiot "Pissa-possu"(Pipsa-possu) ja "Filosofia"(Sofia).

Mutta paljon on taas tapahtunut...mieli on onnellinen :)

Aamuyöstä neljän aikoihin jatkamme matkaa...nyt on matalapaine väistynyt, muu vene nukkuu....minä siivoilen ja valmistelen venettä lähtöön.

Laitan kuvia, jos nettimme sen sallii...jollei nyt onnistu, laitan myöhemmin....

Seurailkaa spottia!

Palaillaan.....

Guersey, Alderney race, menoa kanaalissa

Hei,

Tässä muutama kuva matkan varrelta. Eihän tuo mieheni malttanut olla testaamatta kuuluisaa Alderneyn "rallia" ja lujaahan me mentiin :) Kanaalissa oli myös hieman ruuhkaisaa. Yöllä Sadun vuoron alkaessa pimeydessä takanamme näkyi kuudet laivan valot ja edessä kolmet. Seurasta ei ole siis pulaa :)

Biskajan ylitystä, vuorovesiseilaamista kanaalissa, Aber Wrach ja Guernsey

Hiphei,

"Qui voit molène boit sa peine, Qui voit Quessant boit son sang"

Vapaa suomennos vanhasta bretonilaisten merimiesten runosta: 

"Se joka näkee Molenen, juo omaa kipuaan, Se joka näkee Qessantin hörppii omaa vertaan"

Jos minulta joku kysyisi minne merialueille en haluaisi mennä, niin luettelisen heti afrikan ja etelä-amerikan hurjat eteläiset vedet unohtamatta kuitenkaan hyistä pohjoista jäämerta. Pohjanlahtikin saisi listassani erityismaininnan alueena, jossa en haluaisi aikaani vietellä. Myös juuri ylittämämme Biskajanlahti kuuluu listaan merialueena jota kunnioitan viettämällä mahdollisimman vähän aikaa sen parissa. Menomatkalla kunnioitin biskajaa jopa niin paljon, että ylitin lahdelman matkustajalautalla ;)

Corunassa avasin "Maailman purjehdusreitit"-oppaan valmistautuakseni koitokseen. Ensimmäinen lause biskajan kohdalla oli "The Notorious Bay of Biscay". No niin....

Niin, tai näin, Biskaja oli ylitettävä. Nykyään lahdelma ei kuiten ole viereenkään niin pelottava kuin entimuinoin, sillä sääennusteet antavat jo suht. tarkan ennusteen kolmen päivän ajalle, jonka tuo lahden ylitys ottaa. Eri tilanne on rahtiliikenteellä ja muulla vastaavalla, joka tiukoista aikatauluistaan johtuen joutuu toisinaan kokemaan lahden mahtavankin luonteen. Biskajan pelottavuus perustuu mannerjalustaan, joka lahden poikki kulkiessaan nousee hyvin lyhyellä matkalla aina viidestä kilometristä sataan metriin. Nousun ollessa näinkin jyrkkä, nousevat myös mainingit suurella merenkäynnillä mahtaviin korkeuksiin. Jos yhtään epäilet kirjoittamaani, voit käydä youtubelta klikkaamassa filmin Armenin majakasta ("Armen lighthouse"), jonka eilen ohitimme aamutuimaan turvallisen etäisyyden päästä. Myös merikartta satoine hylkyineen kertoo karuakin tarinaa lahden historiasta, joka on sisältänyt myrskyineen niin rauhaisat kuin sotaisatkin vaiheensa.

Meidän kohdaltamme ylitys meni oikein mukavasti. Corunassa eräs brittivene jonka olimme nähneet jo hortassa, kyseli, että koskas olemme lähdössä ja ilmoitin, että parin päivän päästä. Sedät tuumasivat minulle hymyillen, että "eheii...teidän täytyy lähteä huomenna, jos muutaman päivän päästä haluatte olla toisella laidalla, sillä matalapaine lähestyy". Jahas...sääkarttaa katsomaan ja niinhän se Corunan vierailu jäi sitten vähän tynkäiseksi, sillä matkaan lähdettiin jo seuraavana päivänä. 

Ajoituksemme osui nappiin. Nappasimme läheisen matalapaineen perstuulet ja saimme pari päivää nautiskella vinhasta, joskin sateisesta menosta. Hieman jännitimme, että niinköhän käy, että kohtaamme matalapainen heikenneen, mutta silti voimakkaan silmän juuri mannerjalustan kohdalla. Näin ei onneksi käynyt, sillä matalapaine kääntyi etelään ennen kuin me ehdimme mannerjalustalle...hyvä! Delfiinejä ihailimme lähes joka päivä ja näkipä kippari ja Jouni jättimäisen valaankin ihan veneemme tuntumassa...("sen hengitysaukko oli ainakin kolmen ihmispään kokoinen!")

Reittimme johti suoraan kohti ranskan biskajan puoleista kärkeä. Karttaan merkittiin selvästi, että armenin majakka kierretään kaukaa :) Kippari ei kuitenkaan malttanut olla menemättä Quessaintin saaren ja mantereen välistä, sillä väliköstä saisimme mukavan kosketuksen vuorovesivirtoihin. Meri kiehui ja kohisi ympärillämme kuin painelimme salmesta läpi...onneksi meidän ei tarvinut hörppiä omaa vertamme, kuten runossa sanotaan ;)

Viimeisen päivän aikana tuulet kääntyivät vastaisiksi ja jouduimme ajamaan moottorilla yrittäen selviytyä tietyille kohdille karttaa tiettyyn aikaan mennessä, jotta emme joutuisi vänkäämään hirveästi vuorovesivirtoa vastaan. Tästä syystä suuntasimme muutaman tunnin levähdykselle Aber Wrachtin pieneen kylään heti Qessaintin jälkeen. Kylässä uusi satama suihkuineen otti meidät biskajan ylittäjät ilomielin vastaan ja saimme maksaa 12 euroa suihkuttelusta ja kuuden tunnin pysäköinnistä laiturin laitaan.

Illasta kahdeksan aikoihin kippari katsoi sääkarttaa ja vuorovesikarttaa todeten, että nyt on hyvä mennä ja saisimme iloiset vauhdit kohti Guernseyn verovapaata saarta. Niinhän siinä kuiten kävi, että pariksi tunniksi pääsimme keliin, joka oli aivan jotain muuta, kuin mitä olimme odottaneet. Saimme huomata, että olemme saapuneet kanaaliin, sillä aallot muuttuivat hetkessä loivista mainingeista kapeiksi ja teräviksi....ja kuinka pieleen sääennuste voikaan näyttää, sillä keli oli juuri sitä, mistä oppaista varoitettiin...vasta-aalto/tuuli ja myötävirta...huh! Kyllä oli kipparilla parituntia leipomista ryskytyksessä..minä tulin kannelle kahdelta yöllä ja silloin kanaali oli puolestaan rasvatyyni. Moottorilla pöröttelin myötävirran loppuhetkillä kuutta solmua ja kolmen tunnin päästä samoilla kierroksilla 3,7 solmua vastavirran hidastaessa etenemistämme, mutta jälleen siitä kolmen tunnin päähän ja vauhti oli jälleen kuusi solmua! Onhan tämä villiä!

Guernsey.

Verovapaa saari omilla oikeuksillaan ja jopa omalla rahayksiköllään. Englannin punnat käyvät saman arvoisena valuuttana saarella, mutta automaatista käteemme lyöty paikallinen raha, guernseyn punta, ei käy englannissa....onneksi emme olleet vielä tankanneet ja saimme rahat "hävitettyä" tankkimme loputtomaan imuun :) kaupungilla kävellessämme jokainen liike mainostaa verovapautta ja edullisuutta...tiedä häntä..oli nimittäin aikas tyyriitä nuot kymmenien kultaliikkeiden tuotteet...ainakin ikkunoissa, joista kävin niitä silmin ostelemassa. 

Kauppoja täällä on siis paljon. Ostosparatiisiksi kutsuttu ja dieselkin on suht.edullista (0,79 puntaa/l). Historia saarella on pitkä. Saari on toiminut Ranskan ja Englannin välisenä kaupan keskuspisteenä...luonnollisesti saaret ovat kuuluneet vuoroin toiselle ja toiselle. Välillä myös viikingit ovat saaren omineet. "Satama",jossa killistelemme on alunalkaen rakennettu roomalaisten aikana 46jkr, mutta jokainen uusi aikansa on jättänyt satamaan omat jälkensä. Kaunista täällä on. 

Satama-sanan olin laittanut heittomerkkeihin sillä, että ei tämä oikein satama ole. Meidät, kuten muutkin alukset, määrättiin kiinnittymään satama-altaiden ulkopuolella oleviin kelluviin ponttooneihin. Täältä maihin pääsee ainoastaan kumiveneellä, tai vesitaksilla, joka punnan hintaan kuljettaa veneilijöitä 30 metrin matkan ;) suihkut olivat siistit ja ponttooneissa tarjolla vettä, mutta ei sähköä. Hintaa yölle korkeat 27 puntaa! Onhan täällä viralliset satamatkin, mutta ilmeisesti vuorovedestä johtuen vain pienemmät paatit voivat sinne mennä.

Nyt kohtapuolin lähdemme jatkamaan matkaamme kohti Englantia.

Palaillaan!

Ps. Nyt olemme turvallisesti Brightonissa. Huomenna ehkä päiväksi lontooseen! Katsotaan aamulla :)

Aber Wrac'h (Ranska)

Hiphei!

Biskaja ylitetty...jippii! Matka meni jälleen enemmän kuin hyvin. Nyt lähdemme syömään ja nauttimaan hetken maassa seisomisesta :)

Illasta jatkamme matkaamme....katsotaan mistä löydämme itsemme huomenna :)

Kaikki hyvin!

Jihuu! Olemme jälleen euroopan mantereella!

Heipparallaa!

Coruna...en olisi ikinä uskonut palaavani tänne..siis veneellä :) mutta täällä olemme ja täytyy kyllä sanoa, että vilpoudesta (~17astetta) huolimatta...onpas ihana olla täällä....täällä on niin kaunista. Tämä on kyllä kaupunki jonne tulen luultavasti palaamaan myöhemmässä elämässäni, joskin en veneellä ;) sen voin luvata.

Matka tänne sujui kuin tanssi. Alussa pari päivää moottorointia ja sen jälkeen tuulta riittikin. Oli ihan mieletöntä kyytiä ("siis pysyykö tuo vauhtilukema koko ajan 6,5 ja 7,3 solmun välillä...pitäisiköhän minun pienentää purjeita?...ääh..nautin nyt menosta..purje on pulleana, ei läpätä ja vesi vain kohisee vierellä...ei kait tässä...") Pari ensimmäistä päivää aurinkoa...tuuliset päivät pilvistä ja kosteaa ja tämä viimeinen päivä jälleen aurinkoa.

Matka ei ainoastaan ollut sujuvaa ja nopeaa, sillä ruokamme oli erinomaista...matkalle lähdimme nimittäin hortalaisen lihakaupan kautta :) erinomaista ruokaa...ruokailun lisäksi luonto antoi meidän nauttia ihmeistään. Delfiinit olivat seuranamme lähes joka päivä, purjemeduusoita näkyi päivittäin ja mahtui joukkoon myös suuria valaitakin. Mahtavaa!

Nyt näyttäisi siltä, että Corunasta nautimme enää vain huomisen ja illasta starttaamme jatkoetapille kohti ranskaa. Tavoitteemme on keretä sinne ennen vastatuulten yltymistä..... Näyttäisi, että täällä lähtöänsä odottelee muutama muukin hortasta tuttu alus :)

Nyt väsyttää, mieli kiitollinen, uninen ja täynnä intoa vastaanottamaan huomisen!

Ps. Meidän Suvilla oli hauska suihkukeikka. Kokovartalopeiliä hän ei ole virallisesti puoleen vuoteen kohdannut...siis suihkutiloissa. Suvi rakas käveli peilille, hymyili sieltä katsovalle tytölle, laittoi sormet kiinni peiliin ja tuumasi: "hei sinä siellä..." Sen jälkeen alkoi peilin edessä pyörähtely ihmettely...katsottiin edestä ja takaa, sivulta ja päältä...olipas se peilikuvan tyttö kasvanut :)

Mutta nyt...Kiitos...niin hullulta, kuin se kuulostaa..olemme melkein kuin kotona :)

Azorit viimeistä päivää...

Jotenkin haikeaa, jotenkin odottavaa ja jotenkin jopa pelottavaa... Nyt olemme valmiita jatkamaan matkaamme viimeisellä pitkällä etapilla. Noin 9-14 päivää ja olemme jossakin :) kuulostaahan epäilyttävältä? Niin minustakin, mutta niin kipparini on minut henkisesti valmistanut. Olemme toivottavasti jossain akselilla Englanti (Falmouth)-Espanja (Coruna). Tämä on tavoite...emme siis veri suussa maistuen selkä kyyryllä painaen mene kohti Englantia, jollei tuulet meitä sinne päästä.

Ei siinä...ei meidän etenemistämme pitäisi ainakaan genua hidastaa. On pojat tunteella tehneet työtään :) "tulemme huomenna 8.30 tarkoittaa paikallisella kielellä: "tulemme siinä iltapäivästä"...."kuitenkin sillä varauksella, että jos sataa vettä, tulemme ylihuomenna, sillä kuka nyt ulkotöitä haluaa sateella tehdä.." Mutta nyt näyttää erinomaiselta. Hommat heidän osalta on nyt saatettu päätökseen, joskin Louis aikoi vielä huomenna ennen lähtöämme varmistaa vanttien kiinnityksen....tarkoittikohan tämä heidän kielellään: "parempi kuitenkin, että tarkastat ne itse, jotta pääsette huomenna lähtemään..." Kiitos kuitenkin suuri Mid Atlantic Yacht Servicelle. Voimme suositella heidän palveluitaan....jos sinulla on vain aikaa hieman odottaa, sillä kohteliasta palvelu todella oli ja on edelleenkin :)

Tänään oli ahkera päivä. Aamulla alkoi soittolla vakuutusyhtiöön. Tämän jälkeen Louis (mies joka kiikkuu mastoon) ja Duncan (mastoon kiikkuvan miehen partasuinen jenkkipomo) tulivat asentamaan Markku apunaan sivuvantit, tämän jälkeen Jouni kiipesi mastoon hitsaamaan sivuharuksen orastaneen halkeaman....minä jossain vaiheessa hilputin pyykkituvalle hoitamaan iridiumiin lisäminuutteja (tämä on sitten seuraavan kappaleen tarina) samalla, kun kone jyskytti viimeistä pyykkilastiamme. Välillä kävin hakemassa lapset ja palasin heidän kanssaan noutamaan pyykit pyykkituvalta. Pyykkituvan jälkeen syömään, syönnin jälkeen Jouni lähti hitsaamaan suomalaisen Serena-veneen taavetin kuntoon, jona aikana minä ja Satu lähdimme tyhjentämään Hortan mainiotakin mainiompaa ruokakauppaa, tämän jälkeen vielä hommasimme hintaan kuuluneen kotiinkuljetuksen ja lykkäsimme Jounin kuorma-autoon ohjaamaan reittiä veneellemme. Mikä päivä! Ja ai niin...välissä myös tankattiin lisäpolttoainetta, asennettiin vessaan uusi kakkaputkenpätkä...aaah! Nyt väsyttää...

Iridium...koko matkan olemme säästelleet prepaid korttimme minuutteja luullen ostaneemme 220 minuutin puhepaketin. Tämä Iridium se onkin jännä puhelin, kun se nimittäin lakkaa minuuttien jälkeen toimimasta...on siis turha soitella keskeltä Atlantin merta apua puhelimella, jonka minuutit, tai säädetty voimassaoloaika ovat päättyneet...no nyt sitten olin yhteydessä yhtiöön tuonne rapakon toiselle laidalle ja he ilmoittavat minulle, että aikarajaamme olemassa oleville minuuteille ei voida lisätä, sillä meillä on erikoispaketti. Kortin voimassaoloaikaa voidaan kuiten jatkaa, mutta minuuttimme nollaantuvat, sillä meidän pitää ostaa uusia minuutteja, jotta kortin voimassaoloaikaa voidaan jatkaa....eikös ole yksinkertaista (minuuteja voi ostaa lisää, mutta edelliset aina nollaantuvat). Minäkin olin jo ihan sekaisin ja pyysin välillä muita natiiveja englanninkielisiä suomentamaan minulle näitä viestejä.....no ei kait siinä...eihän meillä ollut kuin muutama ehkä 20 minuuttia kortilla puheaikaa...näin luulimme :) Rapakon takaa tuli kuiten viesti, jossa ilmoitettiin tyynesti, että kortillemme ladataan huomenna 75 minuutia hintaan 175 dollaria ja meillä olisi aikaa käyttää jäljellä olevat 224 minuuttia 24 tuntia. Täh!! Niin...kylläpä sapetti....oma huolimattomuus lähinnä, mutta myös se, että yhtiö ei pusty jatkamaan minuuttiemme voimassaoloaikaa spesiaalipaketistamme johtuen....voiko se olla niin vaikeaa...no nyt meillä on huomisesta alkaen 75 minuuttia ja eikhän tämä riitä;)? ....nyt vielä ilta soittelemaan sateliittipuhelimella ystäville ja tutuille...tottakai kävellen ympäri satamaa näyttäen, että kun meillä soitellaan, hoidetaan puhelut aina tällä edukkaalla sateliittipuhelimella...Niin...kyllä nyt uni korjaa tämän soittelijamahdollisuuden :) Menkööt minuutit...minä nukun.

Huomenna siis tavoitteemme lähteä, ellei nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Aamu hommaillaan...käydään vielä kaupassa hakemassa lihatuotteet ja juustot :) tankataan päätankit ja järjestetään paikat. Sitten mennään...

Täältä tullaan....niin...Englanti, Ranska, tai Espanja ;)

Palaillaampas jälleen...seurailkaa spot-lähetintämme.

Moikkelis!

Azoreilla

Maalausta...

Niin nyt olen maalannut pari päivää...en suinkaan venettä, vaan kuvaamme sataman kiviaitaan. Täh! Miten ihmeessä päädyin maalaamaan veneseuramme lippua kolme päivää? Alusta alkaen meille oli selvää, että maalaamme veneseuramme lipun koristamaan hortan maisemia. Täällä piirretään, jos monen moista kuvaa vaikka mihin. Minä kaipaisin, että kuviin lisättäisiin useammin lippuja, jotta kuvista olisi heti nähtävissä, mistä maasta vene on lähtösin. Tämä siksi, että me olemme innoissamme kierrelleet ympäri satamaa ja kokeneet aina jotakin mukavaa (isänmaallistakin), kun olemme äkänneet suomalaisia lippuja maisemassa. Valitettavasti useat niistä töistä, joissa lippua ei ole, jäävät huomaamatta.

No mutta kolme päivää....niin tästä on kiittäminen miestäni, joka päätti minne maalauksemme teemme ja etenkin sen missä koossa sen teemme :) nyt lipustamme tuli ainakin erottuva, sillä onhan työllä kokoa 2m x 1,3 m! Mutta tulihan siitä hieno! Katsokaapas itse.

Markku on juuri veneellämme ja uusi rullalaitteemme nousee korkeuksiinsa. Näyttää hyvältä, eli asiat etenevät mallikkaasti. Huomenna saamme uuden miehistön veneellemme. Tervetuloa!

Yksi hassu juttu jälleen. Minä olen koko täällä olomme ajan ihaillut erästä sataman venettä. Se on kerrassaan upea! Markullekin mainihin, että jos saisin valita, niin tuon veneen tuolta itselleni ottaisin ja voisin vaikka vähän maksaakin :) Markku hymyili ja kertoi, että makuni veneiden suhteen tuntuu olevan ihan kohdillaan, sillä vene on merkiltään Swan. Niin...vähän rahaa ei taitaisi riittää tähän maamme "lippulaivaan". Tänään kävin juttelemassa veneen omistajien kanssa ja sain selville veneen olevan todellakin Swan, itseasiasa Swan 55 vuodelta 75. Kerroin omistajille tapahtuneen ja kerroin myös heidän veneensä olevan tyrmäävän kaunis. Kysäisin heiltä ohimennen, että vuotavatko muuten heidän hanhenkaulat (doradot), johon mies vastasi, että kyllähän ne pakkaavat vähän vuotamaan, kun oikeasta suunnasta aalto osuu....ei siis mitään, vaikka meidänkin hanhenkaulat tipottavat, sillä tipottavat ne aidossa Swan-veneessäkin! :)

Aurinko paistaa jälleen...ilma ei ole lämmin..takkia tarvitsee...silti hymyilen...on jälleen yksi hyvä päivä takana :)