Täällä olemme olleet matalapainesuojassa Brightonissa. Jouni ja Satu lähtivät kotiin ja me jäimme jälleen tänne ihan keskenämme....
Ihan ensalkuun ennen tarinoita, kiitos ja kumarrus Jounille ja Sadulla avusta matkallamme :)
Mutta nyt tarinaan pitkään...
Perjantaina vuokrasimme auton ja kuskasimme Jounin ja Sadun Lontooseen mukavaan hotelliin viimeistä yötä viettämään, ennen lauantain lentomatkaa koto-Suomeen. Vietimme mukavan päivän seikkaillen yhdessä ympäri kaupunkia...tuli käytyä kenkäkaupoissa, kenkäkaupoissa ja kenkäkaupoissa...ei vaiskaan :) kävimme toki hyvissä kenkäalennuksissakin, mutta kyllä me vierailimme paljon muuallakin, kuten esim. "Viktorian salaisuuksissa" ;) Lasten kanssa kävimme ihmettelemässä maailman vanhimman lelukaupan valikoimaa ihan niissä kaikissa kuudessa kerroksessa...huh, huh... Suville tarttui mukaan pupu (lahjana yökuivaksi oppimisesta), joka nappia vääntämällä pomppii, heiluttaa korvia ja kuonoa ja tottakai ääntelee....oi, että pupu on sitten ihana ja tärkeä. Sitä katsotaan pää kallistellen puolelta toiselle, sitä halataan ja pusutetaan ja äidiltä muistetaan joka välissä varmistaa, että onhan pupu ihana: "äiti...onhan pupu ihana?" "No on Suvi se ihana" "joo-o...pupu on ihana" "äiitiii...Aatos sanoi, että pupu ei ole elävä!" "No Suvi....on se leikisti elävä" "joo-o...on pupu leikisti elävä...AATOS!...Pupu on leikisti elävä!!!" Jne. jne......
Pupun valintaprosessi oli mainio. Suvi tiesi, että saa valita kaupasta jotain. Isäänsä etusormesta vetäen Suvi kierteli ympäri kauppaa. Pupuun törmätessään se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Heti pupua ei oltu otettu mukaan, sillä isi oli koittanut, että joskos katsellaan jotain muutakin, mutta käytävän päässä oli piiku pysähtyny, huokaissut ja sanonut, että "pupu". Tässä vaiheessa isi oli tuumannut, että turhapas tässä on enää muuta katsella ja sanonut piikalle, että hakee nut sitten sen pupun. Piika oli juosten hakenut pupun, ottanut isiltä rahan (tämän jo osaa hyvin), kävellyt kassalle ja voi sitä ilmettä, kun kassissa (ihan omassa) oli ihana pupu sisällä......
Lelukaupan jälkeen kävimme vielä Sadun ja Jounin kanssa katsastamassa muutaman ihan perus turistikohteen, "Ison-Benin" ja "Lontoon sillan". Iso-Beni oli paikallaan ja kumautteli meille iloisesti juhannuksen kunniaksi. Mehän vietimme juhannusta "ihan" niinkuin Suomessa. Veneilimme saareen (UK) ja etsimme saaresta sen parhaan juhlapaikan (Lontoo) :). Towerin siltakin oli edelleen paikallaan, eikä suinkaan sortumassa, kuten lasten kanssa lauleskelemme ("lontoon silta sortuu kai, sortuu kai...")....Tieten en tiedä mikä silta se loppupeleissä sortuu, mutta tästä sillasta me milikuvissamme laulamme. Nyt muksutkin tietävät mistä lauleskelevat ja minkä tornin vierestä Peter-Pan ystävineen liitelee matkallaan sadusta tuttuun Mikä Mikä Maahan.
Jätettyämme miehistömme hotellille olemmekin sitten autoilleet pari päivää. Markku on ajanut ja minä jälleen olen kartturoinut. Ajo on sujunut kuin tanssi. Täällä on helppo ajaa. Auto on ollut vähän erilainen kuin Karibialla saimme tottua (aivan uusi Ford Focus), mutta liikenne tuttua, joskin aika lailla jäykempää...enää ei autonikkunasta viisota kääntymisen merkiksi jne. :) Jos autoilu on onnistunut, niin voin kyllä jo hieman kehaista omaa työtäni kartturinakin...enää ei kovinkaan usein ajeltu näitä "oikoteitä", vaan pysyttiin ihan reitilläkin...välillä tuli niitä hauskoja hetkiä, jolloin kyllä kuskikin jo hymyili, kun minä tuumailin itsekseni "jaa-a...nyt kyllä meidän pitäisi olla tuolla viereiselle kaistalla, jonka nyt tuo betoniaita erottaa tästä kaistasta, mutta ei kait tässä...ajellaan nyt tässä vähän....jahas kappas...nythän nämä tiet yhtyivät..." Tässä näin vuoden harjoitelleena voisin pitää Suomessa sellaisen "vaimo kartturina -kurssin", jossa ihan vain ensalkuun käsiteltäis näitä jippoja kuinka näyttää siltä, että hallitsee homman ja kuinka pitää kuski tyytyväisenä...se nyt on kuiten jonkin sortin avain myös onnelliseen parisuhteeseen, kun saa nämä mieltä välillä kiristivät (ainakin vääränpuoleisessa liikenteessä miljoonakaupungissa) siirtymävaiheet hoidettua ainakin jouhevan oloisesti jollei jouhevasti lävitse :)
Ei vaiskaan...Mukava on ollut pärryytelle. Ainoa ongelma autoilun suhteen on parkkipaikkapula. Eihän nyt seitsemän? miljoonan ihmisen kaupungista voi olettaakaan, että parkkiruutu olisi tyhjänä aina siellä jonne haluat mennä. Täällä on parkkihalleja, mutta ole tarkkana minne auton törkkäät, sillä kalleimpien parkkihallien maksut heiluvat 50 punnan päivätaksan tietämillä. Täällä meillä Brightonissa on ilmainen suuri ja uusi parkkihalli, mutta ei Lontoossa. Nyt pari päivää olemme gaaramme jättäneet Westfield Stratford City Mall ostoskeskuksen (valtava ostari) parkkihalliin, jossa 24h säilytys maksaa viisi puntaa. Ostarilta olemme matkanneet metrolla (8 puntaa päivälippu) keskustaan, jos sinne olemme mielineet.
Tuo metro on muuten Lontoossa kätevä. Se toimii ja pelaa hyvin. Jos siis Lontooseen suuntaat, muista tarkistaa, että hotellisi läheisyydestä löytyy tämä kätevääkin kätevämpi tunnelbana, jota käyttämällä pääset ihan mihin vain, mukaan lukien lenokenttä (ainakin Heathrow sekä Stansted, jonne junayhteys eräältä metropysäkiltä). Nuot lentokenttäyhteydet kannattaa tarkistaa...minä vain kuuntelin, katselin ja totesin, että "jahas tuonnekin pääsee". Metrokartan kärkyttävää habitusta ei kannata säikähtää, sillä jokainen linja on tarkoin väritetty....täällä jopa minä löydän oikean metron!
Tänään päätimme viettää viimeisenä lontoo-päivänä lastenpäivää. Eilen illasta vierailimme kuuluisassa Brightonin huvipuistossa, joka on rakennettu suuren laiturin päälle. Päällämme jylisseestä valtavasta matalapaineesta johtuen (tästä syystä myöskään purjehdusmatkamme ei ole edennyt) huvipuisto oli kuiten kiinni. Surullisista ilmeistä johtuen päätimme tänään jatkaa lasten-teemalla. Minne lapset halusivat? No tottahan toki "lasten maan päälliseen taivaaseen", eli Hamleysin lelukauppaan! Sinne siis uudestaan!. Arvatkaas kuinka pitkään vierailumme kesti? Vietimme MONTA tuntia pelle-esityksiä katsellen ja leluja testaillen. Ja eihän sieltä päässyt tyhjin käsin pois...tällä kertaa mukaan tarttui katossa ja seinillä kulkeva kauko-ohjattava auto (joka kainalossa juuri nukutaan) ja Sofia-prinsessa-palapeli (joka kainalossa ei juuri nukuta, sillä sen tilan vie ihanaakin ihanampi pupu). Suvi nimesi jotenkin ihmeen kaupalla palapelinsä kuvan, Sofia-prinsessan, Filosofia-prinsessaksi ja nyt meillä on veneellä korjausyrityksistämme (huom. niitä on useita) huolimatta mainiot "Pissa-possu"(Pipsa-possu) ja "Filosofia"(Sofia).
Mutta paljon on taas tapahtunut...mieli on onnellinen :)
Aamuyöstä neljän aikoihin jatkamme matkaa...nyt on matalapaine väistynyt, muu vene nukkuu....minä siivoilen ja valmistelen venettä lähtöön.
Laitan kuvia, jos nettimme sen sallii...jollei nyt onnistu, laitan myöhemmin....
Seurailkaa spottia!
Palaillaan.....
