torstai 20. kesäkuuta 2013

Biskajan ylitystä, vuorovesiseilaamista kanaalissa, Aber Wrach ja Guernsey

Hiphei,

"Qui voit molène boit sa peine, Qui voit Quessant boit son sang"

Vapaa suomennos vanhasta bretonilaisten merimiesten runosta: 

"Se joka näkee Molenen, juo omaa kipuaan, Se joka näkee Qessantin hörppii omaa vertaan"

Jos minulta joku kysyisi minne merialueille en haluaisi mennä, niin luettelisen heti afrikan ja etelä-amerikan hurjat eteläiset vedet unohtamatta kuitenkaan hyistä pohjoista jäämerta. Pohjanlahtikin saisi listassani erityismaininnan alueena, jossa en haluaisi aikaani vietellä. Myös juuri ylittämämme Biskajanlahti kuuluu listaan merialueena jota kunnioitan viettämällä mahdollisimman vähän aikaa sen parissa. Menomatkalla kunnioitin biskajaa jopa niin paljon, että ylitin lahdelman matkustajalautalla ;)

Corunassa avasin "Maailman purjehdusreitit"-oppaan valmistautuakseni koitokseen. Ensimmäinen lause biskajan kohdalla oli "The Notorious Bay of Biscay". No niin....

Niin, tai näin, Biskaja oli ylitettävä. Nykyään lahdelma ei kuiten ole viereenkään niin pelottava kuin entimuinoin, sillä sääennusteet antavat jo suht. tarkan ennusteen kolmen päivän ajalle, jonka tuo lahden ylitys ottaa. Eri tilanne on rahtiliikenteellä ja muulla vastaavalla, joka tiukoista aikatauluistaan johtuen joutuu toisinaan kokemaan lahden mahtavankin luonteen. Biskajan pelottavuus perustuu mannerjalustaan, joka lahden poikki kulkiessaan nousee hyvin lyhyellä matkalla aina viidestä kilometristä sataan metriin. Nousun ollessa näinkin jyrkkä, nousevat myös mainingit suurella merenkäynnillä mahtaviin korkeuksiin. Jos yhtään epäilet kirjoittamaani, voit käydä youtubelta klikkaamassa filmin Armenin majakasta ("Armen lighthouse"), jonka eilen ohitimme aamutuimaan turvallisen etäisyyden päästä. Myös merikartta satoine hylkyineen kertoo karuakin tarinaa lahden historiasta, joka on sisältänyt myrskyineen niin rauhaisat kuin sotaisatkin vaiheensa.

Meidän kohdaltamme ylitys meni oikein mukavasti. Corunassa eräs brittivene jonka olimme nähneet jo hortassa, kyseli, että koskas olemme lähdössä ja ilmoitin, että parin päivän päästä. Sedät tuumasivat minulle hymyillen, että "eheii...teidän täytyy lähteä huomenna, jos muutaman päivän päästä haluatte olla toisella laidalla, sillä matalapaine lähestyy". Jahas...sääkarttaa katsomaan ja niinhän se Corunan vierailu jäi sitten vähän tynkäiseksi, sillä matkaan lähdettiin jo seuraavana päivänä. 

Ajoituksemme osui nappiin. Nappasimme läheisen matalapaineen perstuulet ja saimme pari päivää nautiskella vinhasta, joskin sateisesta menosta. Hieman jännitimme, että niinköhän käy, että kohtaamme matalapainen heikenneen, mutta silti voimakkaan silmän juuri mannerjalustan kohdalla. Näin ei onneksi käynyt, sillä matalapaine kääntyi etelään ennen kuin me ehdimme mannerjalustalle...hyvä! Delfiinejä ihailimme lähes joka päivä ja näkipä kippari ja Jouni jättimäisen valaankin ihan veneemme tuntumassa...("sen hengitysaukko oli ainakin kolmen ihmispään kokoinen!")

Reittimme johti suoraan kohti ranskan biskajan puoleista kärkeä. Karttaan merkittiin selvästi, että armenin majakka kierretään kaukaa :) Kippari ei kuitenkaan malttanut olla menemättä Quessaintin saaren ja mantereen välistä, sillä väliköstä saisimme mukavan kosketuksen vuorovesivirtoihin. Meri kiehui ja kohisi ympärillämme kuin painelimme salmesta läpi...onneksi meidän ei tarvinut hörppiä omaa vertamme, kuten runossa sanotaan ;)

Viimeisen päivän aikana tuulet kääntyivät vastaisiksi ja jouduimme ajamaan moottorilla yrittäen selviytyä tietyille kohdille karttaa tiettyyn aikaan mennessä, jotta emme joutuisi vänkäämään hirveästi vuorovesivirtoa vastaan. Tästä syystä suuntasimme muutaman tunnin levähdykselle Aber Wrachtin pieneen kylään heti Qessaintin jälkeen. Kylässä uusi satama suihkuineen otti meidät biskajan ylittäjät ilomielin vastaan ja saimme maksaa 12 euroa suihkuttelusta ja kuuden tunnin pysäköinnistä laiturin laitaan.

Illasta kahdeksan aikoihin kippari katsoi sääkarttaa ja vuorovesikarttaa todeten, että nyt on hyvä mennä ja saisimme iloiset vauhdit kohti Guernseyn verovapaata saarta. Niinhän siinä kuiten kävi, että pariksi tunniksi pääsimme keliin, joka oli aivan jotain muuta, kuin mitä olimme odottaneet. Saimme huomata, että olemme saapuneet kanaaliin, sillä aallot muuttuivat hetkessä loivista mainingeista kapeiksi ja teräviksi....ja kuinka pieleen sääennuste voikaan näyttää, sillä keli oli juuri sitä, mistä oppaista varoitettiin...vasta-aalto/tuuli ja myötävirta...huh! Kyllä oli kipparilla parituntia leipomista ryskytyksessä..minä tulin kannelle kahdelta yöllä ja silloin kanaali oli puolestaan rasvatyyni. Moottorilla pöröttelin myötävirran loppuhetkillä kuutta solmua ja kolmen tunnin päästä samoilla kierroksilla 3,7 solmua vastavirran hidastaessa etenemistämme, mutta jälleen siitä kolmen tunnin päähän ja vauhti oli jälleen kuusi solmua! Onhan tämä villiä!

Guernsey.

Verovapaa saari omilla oikeuksillaan ja jopa omalla rahayksiköllään. Englannin punnat käyvät saman arvoisena valuuttana saarella, mutta automaatista käteemme lyöty paikallinen raha, guernseyn punta, ei käy englannissa....onneksi emme olleet vielä tankanneet ja saimme rahat "hävitettyä" tankkimme loputtomaan imuun :) kaupungilla kävellessämme jokainen liike mainostaa verovapautta ja edullisuutta...tiedä häntä..oli nimittäin aikas tyyriitä nuot kymmenien kultaliikkeiden tuotteet...ainakin ikkunoissa, joista kävin niitä silmin ostelemassa. 

Kauppoja täällä on siis paljon. Ostosparatiisiksi kutsuttu ja dieselkin on suht.edullista (0,79 puntaa/l). Historia saarella on pitkä. Saari on toiminut Ranskan ja Englannin välisenä kaupan keskuspisteenä...luonnollisesti saaret ovat kuuluneet vuoroin toiselle ja toiselle. Välillä myös viikingit ovat saaren omineet. "Satama",jossa killistelemme on alunalkaen rakennettu roomalaisten aikana 46jkr, mutta jokainen uusi aikansa on jättänyt satamaan omat jälkensä. Kaunista täällä on. 

Satama-sanan olin laittanut heittomerkkeihin sillä, että ei tämä oikein satama ole. Meidät, kuten muutkin alukset, määrättiin kiinnittymään satama-altaiden ulkopuolella oleviin kelluviin ponttooneihin. Täältä maihin pääsee ainoastaan kumiveneellä, tai vesitaksilla, joka punnan hintaan kuljettaa veneilijöitä 30 metrin matkan ;) suihkut olivat siistit ja ponttooneissa tarjolla vettä, mutta ei sähköä. Hintaa yölle korkeat 27 puntaa! Onhan täällä viralliset satamatkin, mutta ilmeisesti vuorovedestä johtuen vain pienemmät paatit voivat sinne mennä.

Nyt kohtapuolin lähdemme jatkamaan matkaamme kohti Englantia.

Palaillaan!

Ps. Nyt olemme turvallisesti Brightonissa. Huomenna ehkä päiväksi lontooseen! Katsotaan aamulla :)