Azorit viimeistä päivää...

Jotenkin haikeaa, jotenkin odottavaa ja jotenkin jopa pelottavaa... Nyt olemme valmiita jatkamaan matkaamme viimeisellä pitkällä etapilla. Noin 9-14 päivää ja olemme jossakin :) kuulostaahan epäilyttävältä? Niin minustakin, mutta niin kipparini on minut henkisesti valmistanut. Olemme toivottavasti jossain akselilla Englanti (Falmouth)-Espanja (Coruna). Tämä on tavoite...emme siis veri suussa maistuen selkä kyyryllä painaen mene kohti Englantia, jollei tuulet meitä sinne päästä.

Ei siinä...ei meidän etenemistämme pitäisi ainakaan genua hidastaa. On pojat tunteella tehneet työtään :) "tulemme huomenna 8.30 tarkoittaa paikallisella kielellä: "tulemme siinä iltapäivästä"...."kuitenkin sillä varauksella, että jos sataa vettä, tulemme ylihuomenna, sillä kuka nyt ulkotöitä haluaa sateella tehdä.." Mutta nyt näyttää erinomaiselta. Hommat heidän osalta on nyt saatettu päätökseen, joskin Louis aikoi vielä huomenna ennen lähtöämme varmistaa vanttien kiinnityksen....tarkoittikohan tämä heidän kielellään: "parempi kuitenkin, että tarkastat ne itse, jotta pääsette huomenna lähtemään..." Kiitos kuitenkin suuri Mid Atlantic Yacht Servicelle. Voimme suositella heidän palveluitaan....jos sinulla on vain aikaa hieman odottaa, sillä kohteliasta palvelu todella oli ja on edelleenkin :)

Tänään oli ahkera päivä. Aamulla alkoi soittolla vakuutusyhtiöön. Tämän jälkeen Louis (mies joka kiikkuu mastoon) ja Duncan (mastoon kiikkuvan miehen partasuinen jenkkipomo) tulivat asentamaan Markku apunaan sivuvantit, tämän jälkeen Jouni kiipesi mastoon hitsaamaan sivuharuksen orastaneen halkeaman....minä jossain vaiheessa hilputin pyykkituvalle hoitamaan iridiumiin lisäminuutteja (tämä on sitten seuraavan kappaleen tarina) samalla, kun kone jyskytti viimeistä pyykkilastiamme. Välillä kävin hakemassa lapset ja palasin heidän kanssaan noutamaan pyykit pyykkituvalta. Pyykkituvan jälkeen syömään, syönnin jälkeen Jouni lähti hitsaamaan suomalaisen Serena-veneen taavetin kuntoon, jona aikana minä ja Satu lähdimme tyhjentämään Hortan mainiotakin mainiompaa ruokakauppaa, tämän jälkeen vielä hommasimme hintaan kuuluneen kotiinkuljetuksen ja lykkäsimme Jounin kuorma-autoon ohjaamaan reittiä veneellemme. Mikä päivä! Ja ai niin...välissä myös tankattiin lisäpolttoainetta, asennettiin vessaan uusi kakkaputkenpätkä...aaah! Nyt väsyttää...

Iridium...koko matkan olemme säästelleet prepaid korttimme minuutteja luullen ostaneemme 220 minuutin puhepaketin. Tämä Iridium se onkin jännä puhelin, kun se nimittäin lakkaa minuuttien jälkeen toimimasta...on siis turha soitella keskeltä Atlantin merta apua puhelimella, jonka minuutit, tai säädetty voimassaoloaika ovat päättyneet...no nyt sitten olin yhteydessä yhtiöön tuonne rapakon toiselle laidalle ja he ilmoittavat minulle, että aikarajaamme olemassa oleville minuuteille ei voida lisätä, sillä meillä on erikoispaketti. Kortin voimassaoloaikaa voidaan kuiten jatkaa, mutta minuuttimme nollaantuvat, sillä meidän pitää ostaa uusia minuutteja, jotta kortin voimassaoloaikaa voidaan jatkaa....eikös ole yksinkertaista (minuuteja voi ostaa lisää, mutta edelliset aina nollaantuvat). Minäkin olin jo ihan sekaisin ja pyysin välillä muita natiiveja englanninkielisiä suomentamaan minulle näitä viestejä.....no ei kait siinä...eihän meillä ollut kuin muutama ehkä 20 minuuttia kortilla puheaikaa...näin luulimme :) Rapakon takaa tuli kuiten viesti, jossa ilmoitettiin tyynesti, että kortillemme ladataan huomenna 75 minuutia hintaan 175 dollaria ja meillä olisi aikaa käyttää jäljellä olevat 224 minuuttia 24 tuntia. Täh!! Niin...kylläpä sapetti....oma huolimattomuus lähinnä, mutta myös se, että yhtiö ei pusty jatkamaan minuuttiemme voimassaoloaikaa spesiaalipaketistamme johtuen....voiko se olla niin vaikeaa...no nyt meillä on huomisesta alkaen 75 minuuttia ja eikhän tämä riitä;)? ....nyt vielä ilta soittelemaan sateliittipuhelimella ystäville ja tutuille...tottakai kävellen ympäri satamaa näyttäen, että kun meillä soitellaan, hoidetaan puhelut aina tällä edukkaalla sateliittipuhelimella...Niin...kyllä nyt uni korjaa tämän soittelijamahdollisuuden :) Menkööt minuutit...minä nukun.

Huomenna siis tavoitteemme lähteä, ellei nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Aamu hommaillaan...käydään vielä kaupassa hakemassa lihatuotteet ja juustot :) tankataan päätankit ja järjestetään paikat. Sitten mennään...

Täältä tullaan....niin...Englanti, Ranska, tai Espanja ;)

Palaillaampas jälleen...seurailkaa spot-lähetintämme.

Moikkelis!

Azoreilla

Maalausta...

Niin nyt olen maalannut pari päivää...en suinkaan venettä, vaan kuvaamme sataman kiviaitaan. Täh! Miten ihmeessä päädyin maalaamaan veneseuramme lippua kolme päivää? Alusta alkaen meille oli selvää, että maalaamme veneseuramme lipun koristamaan hortan maisemia. Täällä piirretään, jos monen moista kuvaa vaikka mihin. Minä kaipaisin, että kuviin lisättäisiin useammin lippuja, jotta kuvista olisi heti nähtävissä, mistä maasta vene on lähtösin. Tämä siksi, että me olemme innoissamme kierrelleet ympäri satamaa ja kokeneet aina jotakin mukavaa (isänmaallistakin), kun olemme äkänneet suomalaisia lippuja maisemassa. Valitettavasti useat niistä töistä, joissa lippua ei ole, jäävät huomaamatta.

No mutta kolme päivää....niin tästä on kiittäminen miestäni, joka päätti minne maalauksemme teemme ja etenkin sen missä koossa sen teemme :) nyt lipustamme tuli ainakin erottuva, sillä onhan työllä kokoa 2m x 1,3 m! Mutta tulihan siitä hieno! Katsokaapas itse.

Markku on juuri veneellämme ja uusi rullalaitteemme nousee korkeuksiinsa. Näyttää hyvältä, eli asiat etenevät mallikkaasti. Huomenna saamme uuden miehistön veneellemme. Tervetuloa!

Yksi hassu juttu jälleen. Minä olen koko täällä olomme ajan ihaillut erästä sataman venettä. Se on kerrassaan upea! Markullekin mainihin, että jos saisin valita, niin tuon veneen tuolta itselleni ottaisin ja voisin vaikka vähän maksaakin :) Markku hymyili ja kertoi, että makuni veneiden suhteen tuntuu olevan ihan kohdillaan, sillä vene on merkiltään Swan. Niin...vähän rahaa ei taitaisi riittää tähän maamme "lippulaivaan". Tänään kävin juttelemassa veneen omistajien kanssa ja sain selville veneen olevan todellakin Swan, itseasiasa Swan 55 vuodelta 75. Kerroin omistajille tapahtuneen ja kerroin myös heidän veneensä olevan tyrmäävän kaunis. Kysäisin heiltä ohimennen, että vuotavatko muuten heidän hanhenkaulat (doradot), johon mies vastasi, että kyllähän ne pakkaavat vähän vuotamaan, kun oikeasta suunnasta aalto osuu....ei siis mitään, vaikka meidänkin hanhenkaulat tipottavat, sillä tipottavat ne aidossa Swan-veneessäkin! :)

Aurinko paistaa jälleen...ilma ei ole lämmin..takkia tarvitsee...silti hymyilen...on jälleen yksi hyvä päivä takana :)

Lasten laivan matkassa...

"nyt nostetaan ankkurit" (Aatos)

"oi ei...ankkuri on jumissa...täytyy lähteä sukeltamaan"(Aatos)

"mennään yhdessä..."(Aatos)

"varo! Tuolta tulee krokotiili! Ja tuolta hai!"(Aatos)

"hui hai!" (Suvi)

"nyt ankkurit on ylhäällä"(Aatos)

"minä käynnistän moottorin"(Suvi)

"nyt olemme perillä."(Suvi)

"missä te olette?" (äiti)

"Las Palmasissa"(Aatos)

"mitä te siellä?"(äiti)

"jotain ostetaan ja käydään mummin tykönä"(Aatos)

"nyt lähdetään!"(Suvi)

"mennään ensin uimaan...tule Suvi!"(Aatos)

"ei Aatos, siellä on korokotiilijä...!"(Suvi)

"ei ole..ne jäi karibialle..."(Aatos)

"nyt uidaan.."(Suvi)

"Auuuu.....(itkua)..."(Suvi)

"no mikä nyt tuli..."(äiti)

"no kun minä laskin, niin tuli tälli tähän...päähän..puhalla.."(Suvi)

"aatos tule...nyt keinumaan!...lissää vauhtia Aatos!"(Suvi)

"no mikäs se keinu on?"(äiti)

"se on saari!"(Aatos)

"katso äiti...tätä laitetta, kun pyörittää, kuuluu laivan torven ja moottorin ääni..."(Aatos)

"no kappas"(äiti)

"lissää vauhtia Aatos!"(Suvi)

"tule Suvi...laiva jatkaa matkaa!"(Aatos)

Niin laiva jatkoi matkaa..uudelleen ja uudelleen :)

Neiti Kesäheinä :)

Azoreilla

Hipshei!

Täällä olemme. Olemme paahtaneet todella. Olen kiskonut Markun mastoon kolme kertaa ja viimeisen kerran jälkeen hän hikistä vaimoaan lohdutti vielä tiedolla, että "kappas...pultti jäi mastoon...pitää vielä mennä hakemaan se..." ...."jaaahas..kiitos rakkaani...saako kuiten hetken leputtaa lihaksiani...?" Aatos muuten reippaasti autoi minua nostohommissa. Kun minä vinssasin, Aatos "kiskoi" köydestä, jotta emme saaneet sitä "engelsmannille", eli jumiin. Kiitos pienelle työmiehelle..hommat sujuivat nopeammin :)

Siis maston kimpussa olemme häärineet...niin tuon metallisen tolpan, joka keskellä venettämme osoittaa kohti taivasta ääntäkään päästämättä...tämä on siis tavoitetila...jotta säilytämme tämän pystön mastomme ja etenemme matkallamme kohti kotia, olemme ostaneet uuden rullalaitteen ja vantin sekä laitoimme purjeemme huolto-ompeluun. Käsittämätöntä mitä pelkkä tuuli saa aikaiseksi. Ihan uudet purjeet joita on suojeltu ja hellien käsitelty....niin se alkaa tuulentyö näkymään. No ei sillä....ei mitään mahdottomia, mutta pientä ruopeamaa siellä ja vähän täällä. Purjeiden ompelija hieman motkottikin purjetta hakiessaan, että hällä nyt on hieman merkittävämpiäkin töitä kuin pientä paikkailua, mutta Markku lohdutti setää sanomalla että "eikös sinun ole hyvä tehdä tämäkin työ, tai viemme sen toiselle purjeenkorjaajalle paljon isompana työnä seuraavassa määränpäässämme"...otti setä purjeemme vastaan...aikoi palauttaa muutaman päivän päästä.

Tämä Horta se on tehokas paikka! Veneitä riittää ja Atlantin jälkeen näyttää huollettavaa olevan muillakin...jopa nuilla miljoonapaateilla :) meillä sentään ongelmat tulivat suht. kauniilla kelillä, jolloin sen suuremmilta ongelmilta säilyttiin. Satamaan saapuessamme vastaamme tuli veneitä ihan resuilla purjeilla. Yhdenkin veneen vihreästä genuasta oli jäljellä vain riekaleita (kiitos edelleen Jarin, että me emme olleet tähän matalapaineeseen törmänneet). Ilmeisesti tämän purjeen rullalaite oli myrskyssä jumiutunut aukiasentoon, jolloin vedossa olevaa purjetta ei saanut vedettyä sisään. Myrsky siis sai kaikella voimalla repiä purjeen, kuten oli tehnyt myös veneen vantillekin, jolloin purje rullalaitteineen roikkui veneen kyljellä... Surkea tilanne ja muisto heille.

Touhuilun keskellä olemme innoissamme odottaneet tuttavaveneemme Adelen lähestymistä Hortaan. Ehkä huomenna hekin ovat täällä, ehkä ylihuomenna. On mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Meidänhän piti tulla yhtämatkaa, mutta he tosiaan tekivät päätösen kääntyä Bermudalle, kun meitä tämä vaihtoehto ei houkuttanut. Pääasia, että olemme kohta täällä yhdessä, voimme halata ja jälleen onnitella toisiamme onnistuneesta ylityksestä :)

Täällä olemme viettäneet yhteistä aikaamme tanskalaisen perheen kanssa, joka kolmen lapsensa (noin 14v, 9v ja 12v) on viettänyt kaksi vuotta purjehdusmatkalla Karibialla. Perheen tavoitteena oli purjehtia aina Uuteen-Seelantiin asti, mutta vene jäi ihan käytännönsyistä karibialle ja Uuteen-seelantiin matka jatkui lentokoneella :) Perhe jatkaa matkaansa kohti Tanskaa ja kesäistä Kööpenhaminaa huomenna aamusta. Hyvää matkaa tälle purjehtivallle ystäväperheellemme...12 päivää sinistä Atlantia on heillä edessään!

Mukava on ollut jälleen seurata tuota omaa Puuha-Peteäni. Aina puhallushetkinään. Tämä on hetki, jolloin Markku on kyllästynyt laskemaan sin,cos,tan -laskuja maston vaijereiden laskukulmista, on hän tarttunut rälläkkään ja mennyt kannella höyläilemään ystäväämme ruostetta pois. On ollut huvittavaa seurata kuinka miehet (ikään ja arvoon katsomatta) ovat pörränneet hänen ympärillään... "Mitäs teet...jaajaajaa...." Mutta arvatkaas mikä pörräys alkoi, kun isäntäni kaivoi luukustaan hitsausvälineet....kuinka voikaan niinkin yksinkertainen asia kuin hitsaus kiinnostaa muita miehiä.....on ollut maltalaista, hollantilaista, englantilaista, tanskalaista, ruotsalaista ja jälleen maltalaista haastattelijaa...yksi jopa halusi testata laitetta!

Nytkin on mieheni hävinnyt jonnekin. Kysyin Aatokselta, että missä isi, johon Aatos tyynesti vastaa "no se lähti näyttämään jotain sille uteliaalle engelsmannille..." Ja jatkoi omia touhujaan...itseasiassa olemme juuri paistaneet läjän lättyjä, joita riitti tanskalaisveneen lapsillekin tarjoiltavaksi. Vaikka en laskenut, niin väittäisin Suvin ja Aatoksen masuun mahtuneen ainakin 6 lättyä! Viimeistä lättyä ennen Aatos puristeli masuaan ja tuumasi, "että katsos äiti...täällä on vielä pikkuisen tilaa...mutta taitaa mahtua vain puoli lättyä..."

Ei kait tässä...me jatkamme tuusailua ja touhuilua...kyllä tästä hyvä tulee! Viikonloppuna saamme toivottavasti rullan paikoilleen, sitten voimme sään salliessa suunnata kurssimme kohti manner-eurooppaa.

Nyt iltapesulle ja nukkumaan. Tänä yön näyttäisi unikin riittävän, sillä viime yönä aallot osuivat niin pahasti satamaan, että tyynyllä ei meinannut pysyä. Nyt vene on ihan stabiili, joskin vuoroveden vaikutuksesta laskemme suhteessa laituriin noin metrin aina kuuden tunnin välein...jännää, että siihenkin on jo niin tottunut!

Hyvää yötä ja palaillaan!

Azoreilla

Hiphei,

Täällä sitä ollaan! Vaikka mieli on ollut jo hitusen puhki palmuista ja hiekkarannoista, tarjosi Azorit maisemiltaan meille aivan jotain uutta ja mielenkiintoista. Kroppa on ollut vielä väsynyt, niin että mieleenkään ei ole tullut auton vuokraaminen, mutta maisemista olemme nauttineet sitäkin enemmän. Jylhät kalliot, vesiputoukset... Ai että on kaunista.

Eilen saimme viettää viimeisen päivän yhdessä Tarmon kanssa. Tarmo vei meidät vanhaan linnaan (nykyään hotelli/ravintola) illastamaan. Olipa ihanaa. Mielemme lepäsi. Kiitos Tarmo sinulle hyvästä ja lämpimästä seurasta, kiitos ateriasta jonka meille tarjosit...olet ihana ihminen :) Tervetuloa luoksemme myös Tornioon!

Tänään olen pessyt pyykkiä, selvittänyt ajatuksiani Atlantin pidemmän ylityspätkän jäljiltä ja ihan vain oikaissut jalkani upeissa maisemissa ja nauttinut. Tiättekö kuinka mieletön tunne on imaista keuhkot täyteen raikasta ilmaa karibian kuumuuden jälkeen....kuinka lämmittävä tunne on tehdä puna-apiloista seppele piikulle :)? Täällä me olemme juuri atlantin keskiselänteen ylittäneinä oikeastaan keskellä ei mitään, mutta silti olo on kuin olisi melkein kotona ;)

....Hauska juttu onkin, kun Markku eilen minulle innoissaan sanoi, että "hei kultu...me ollaan ylitetty Atlantti!" Minä tyynenä osoitin takanamme olevaa veneliikettä jonka nimi on "Mid Atlantic Sea Service", ja tuumasin, että niin...minusta jotenkin tuntuu, että olemme jonnin verran vielä keskellä tätä suurta sinistä, mutta voiton puolella. Juuri tuossa Markku katseli karttaa ja tuumasi, että "jaaaa...juuri näytimme ylittäneemme Atlantin keskiselänteen Floresin ja Faialin saarten välissä". Mutta hei! Ei tämä masenna, kun sitä ajattelee siltä kannalta, että 12 päivää Englantiin, tai 8 päivää Corunaan, josta kolme päivää Ranskaan :)

Ennen lähtöä lupasin isälleni, että jos asiat menevät huonosti lupaan sen heti kirjoittaa. Uskomatonta, mutta isi...minä olen ylittänyt Atlantin kohta kahteen suuntaan ja huomaan edelleen hymyileväni :) Toivottavasti hymyilen vielä Englannissakin...

Nyt jälleen univelkaa nukkumaan. Ehkä jo huomenna jaksan hieman kertoilla näistä saaristakin...

Palaillaan!

Kooste Karibian unelmasta

Karibian Unelmista Totta

Aurinkoa, lämpöä, rytmiä....näin voisin kiteyttää karibian Pienet-Antillit. Kyllähän se aika tiivis kiteyttäminen olisi, sillä kyllähän näille saarille mahtui paljon paljon enemmän.

Mitä minä odotin? Odotin tottahan toki aurinkoa, lämpöä ja musiikkiakin, mutta oma mieleni rakensi näistä saarista jotain mystistä. Hei! Kyseessähän oli kuiten Karibia ja etenkin Karibianmeri taivaallisine purjehdusolosuhteineen! Odotukselle ei löytynyt rajoja. Kyllähän sitä odotti löytävänsä melkeimpä taivaan maan päältä :)

Kovat olivat siis odotukset. Yhtäkiä Barbadoksen siintäessä kaukasuudessa huomasin säikähtäväni. Muiden into saaren näkemisestä ei yhtä suuressa mittakaavassa tarttunut minuun, sillä huomasin pelkääväni mieleni pilvilinnojen sortuvan...mitä, jos tulenkin pettymään? Mitä, jos edessäni siintävä saari ei olekaan sitä minä minä toivoin? Tämän kaiken lisäksi huomasin tuumaavani itselleni, että maisterintutkinnostani huolimatta en tiennyt näistä edessä odottavista saarista oikeastaan yhtään mitään järkevää....

Tietämättömyyden tunteesta huolimatta avasin kuiten silmäni ja annoin tämän totaalisen kulttuurishokin iskeä kasvoilleni niin, että heittelin sivuun kaiken sen mitä en halunnut nähdä, tai kokea juuri sillä hetkellä. Näinhän me teemme kaikki tavalla, tai toisella tutustuessamme uusiin paikkoihin ja alueisiin...olet odottanut matkaasi Pariisiin, tai Venetsiaan koko sateisen syksyn. Perille päästyäsi saat todeta saman sateen jatkuvan myös siellä...aterioidessasi ravintolassa tunnet kuinka viemärinhaju tunkeutuu sieraimiisi...et kuitenkaan anna näiden pienten, tai suurempien sivuseikkojen pilata lomaasi, vaan keskityt olennaiseen...hei!...tämähän on Pariisi jne. Sama koski näitä kaikkia upeita saaria. Jos pystyit suodattamaan sopivasti, oli kaikki upeaa ja kokemisen arvoista ja valehtelematta monessa paikassa sitä vain pysähtyi ihailemaan maailman kauneutta...kuinka ihmeellinen se pystyi olemaan...
tämä pieni pala taivasta maan päällä :)

Tässä pienet saarien kohokohdat koosteena:

Barbados.... kohteistamme ensimmäinen. Barbadokselta löysimme matkamme hienoimman hiekkalaadun. Tämä valkoinen hieno hiekka oli upeaa! Tämän lisäksi Barbados oli täynnä ystävällisiä ihmisiä (joskin ei palvelualoille pakatuilla :) ), upeita rantoja mahtavine aaltoineen. Tämä toden totta oli saari, jossa saimme tyydytystä ajatuksellemme Karibiasta hiekkarantoineen ja lämpimine vesineen.

Tobago...upea luonto ja jälleen upeat rannat. Loman alkuvaiheesta näkee, että rannat olivat todella arvossaan. Päivät suunnittelinme niin, että jossain vaiheessa pääsimme pulahtamaan upeaan vihreään veteen. Ajelimme reilun viikon ympäri saarta, jumitimme itsemme keskelle viidakkoa :) jne. Tältä saarelta meille jäivät todella hyvät muistot vaalikulkueista lähtien!

Trinidad...hei! Kuinka lujaa musiikkia voikaan kuunnelle? Ajattele jokin suuri desibeliluku ja sen jälkeen kymmenkertaista se. Rekat täynnä kaiuttimia, musiikki täysillä...niin lujalla, että olosi on kuin elvyytettävänä basson tärisyttäessäsi rintaasi. Päivän jälkeen tuntui kuin sydänkin olisi hyppinyt soca-musiikin tahtiin. Täällä ihmiset juhlivat. Koko kansa juhli vuoden kestänyttä odotustaan...."rhum is what we want, soca's what we need" :) siitä on Trinidad tehty karnevaalien aikaan...kauniita naisia, komeita miehiä....wining..todellista karibianrytmiä, värinää!

Grenada...suuri maustesaari, mutta sekin vaalitunnelmissa! Siis nämä saaret näyttävät todella nauttivan vaaleista. Vaalikulkueessa automme keittää. Pysähdymme vaalitalon pihalle lisäämään nesteitä kuumaan koneeseemme. Näemme jälleen upeita maisemia suihkulähteineen kaikkineen. Päälimmäisenä mieleeni kuiten jäi mausteet, etenkin muskottipähkinä, joka komeilee saaren lipussakin...näitä pähkinöitä on muuten veneeseemmekin siunautunut useampia :)

Grenadiinit...nämä saaret määritellään useissa oppaissa karibian helmiksi.

- Ensimmäinen Union Island ei antanut saarista oikein maittavaa kuvaa, sillä jouduimmehan ostamaan tullitädiltä aterian saadaksemme leimat passeihimme eikä vaihtorahaakaan ollut saatavilla...mutta hei!..."ei kait se haittaa?" ;)
- Seuraavana vuorossa Tobaco cays -saaret. Aivan upeaa! Täältä löysimme paratiisimaisemat ja niin turkoosinvihreän veden, että tätä vihreämpää tuskin voi edes kuvitella. Saimme vierailla saarilla kahteen otteeseen markun sisarten kanssa ja ai että....olipa kaunista. Ainoan miinuksen saarille voisin antaa rasittavista venepojista sekä turismista (johon kyllä itsekin lukeuduimme)... Toivottavasti korruptoituneen maan rahat löytävät lupaamansa kohteen ja luonnonsuojelun, sillä tätä menoa tuosta paratiisista emme saa pitkään nauttia.
-Canouan oli vuorossa kolmantena. Rauhallinen, joskin köyhähkön oloinen pieni saari grenadiinien joukossa. Täällä saimme viettää rauhallista elämää. Markku pelasi saaren biljardikuningasta vastaan muutaman pelin ja käsittämättömällä Hannu Hanhi-tuurillaan hän teki mitä ihmeellisempiä pussituksia ja voitti molemmat pelit. Kyllä oli monttu auki niin vastapelaajalla kuin muullakin yleisöllä. Tapahtunut muistutti hyvin paljon Uuno elokuvaa, jossa Uuno pelaa biljardia armeijassa. Ainoa ero Uunon ja mieheni välillä oli kuiten se, että Uuno taisi olla oikeastikin hyvä pelaamaan, kun taas mieheni ei taida olla edes harrasteluokkaan lukeutuva..siis ihan käsittämättömiä kierre osumia ja pussituksia useiden seinien kautta....kyllähän siinä markkukin raapi välillä päätään...."että näin...se sitten meni pussiin..." ;)
- Peguia...viimeinen saarista, joilla vierailimme. Kauniilta vaikutti. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmasti viettäneet sitä saarella enemmän. Tuttavaveneemme Adele mm. kehui saaren yhdeksi parhaista karibian kohteistaan. Pikkuisen harmittaa, että meille jäi saaresta hieman "juosten kustu"-olotila, mutta ompahan jotain mihin tulla tutustumaan seuraavalla kerralla ;)

St. Vincent johon suuri osa grenadiineistäkin kuuluu oli jälleen villi juttu...Meille niin varoiteltiin saaresta etukäteen...kuinka vaarallista siellä onkaan. Tätä emme kokeneet. Saarella vierailimme kahteen otteeseen. Ensin lautalla ja hotellissa...olihan mukavaa. Törmätä muihin suomalaisiin ja ihmetellä kuinka puoli saarta puhui Suomea tietämättämme Christina Cruisesin rantaan parkkeeranneesta aluksesta mitään :) Toisella kerralla kiertelimme markun siskon perheen kanssa saarta autoillen hieman hurjaakin tiestöä pitkin. Jälleen oli kaunista. Markku sai saarelta ikimuistoisen tulivuorikiipeilymuiston ja minä onnellisen kokemusta rikkaamman miehen..

St. Lucia..valopilkku köyhempien saarten jälkeen. Mahtava tiestö ja jälleen upea luonto. Nyt olemme nähneet kuuluisat pitonit! Saarella Aatos oppi uimaan..se on kyllä ikimuistoista ja piikakin yritti kaikkensa :) hienosti meni Suvillakin! Satama uima-altaineen ja siisteine suihkuineen kruunasi saarella viettämämme ajan. Siellä meillä oli hyvä olla. Ensimmäisen kerran matkan aikana nautimme ihan vain satama-elämästä...heräämisestä aamulla varpaita heilutelle ja kylkeä kääntäen...satamassa tutustuimme myös maan maittavaan kurpitsakeittoon! Rodney Bayn -sataman hinta noin 30 euroa yöltä ei ollut palveluihiin nähden yhtään paha hinta.

Martinique...jos oletimme, että infraltaan St. Lucia olisi edustanut sitä parasta karibiaa, olimme väärässä. Martinique oli mieletön. Oli aivan ihanaa päästä hyvin varusteltuun ruokakauppaan ja kuinka helppoa oli...hinnat euroissa ja pystyimme käyttämään pankkikorttiemme depit-osaa creditin sijaan! Ihan mahtava paikka meille....juustoja, patonkia, kuivakinkkua ja vain hitusen korkeammilla hinnoilla kuin emämaassa Ranskassa. Juuston ja patongin lisäksi nautimme upeista maisemista sekä ajamisen helppoudesta...ensimmäinen saari, jossa oikeanpuoleinen liikenne!

Dominica...yksi köyhimmistä saarista Haitin jälkeen. Viidakkomainen hyvin luonnonmukainen saari. Me parkkerasimme veneemme poijupaikalle, josta teimme tutustumiskäyntejä saarelle. Aikaisemmin tapaamamme ruotsalaispariskunta oli kertonut meille kiinalaisten saari-invaasiosta ja sen kyllä huomasimme. Kiina-kauppoja joka nurkalla. Ensimmäisen kerran totesimme hyvin nopeasti, että "tämä on jo nähty...eiku eteenpäin"

Guadaloupe..ennen Guadaloupea vierailimme Iles De Deshaiesin saarilla. Aivan upea saarirykelmä! Nautimme lähes joka hetkestä, paitsi siitä, kun veneemme meinasi karata ankkurin petettyä...huh, huh...olipa tuuria. Todella turisteille, eli juuri meille rakennettua ympäristöä. Jatkuva lauttayhteys Guadaloupelle toi täysiä lauttoja rantaan ja vei täysiä lauttoja mennessään. Ensimmäisen kerran karibian aikana huomasin nauttivani kliinisestä turismiympäristöstä. Tämä saariryhmä jäi todella mieleeni kauniina, kylläkin matkailupainotteisena.

Itse Guadaloupe oli myös mahetsu paikka. Siellä tunsin jälleen eläväni ja kerääväni uusia voimavaroja loppujen saarten kohtaamiseen. Ihana luonto viidakkoteineen, joskin tällä kertaa viidakon läpi meni kunnon maantie..laajat marketit valikoimineen eivät jälleenkään jättäneet veneasujaa kylmäksi. Jos olisin nyt uudelleen saarella, täyttäsin jo täällä veneen säilykevarastot paluumatkaa ajatellen, sillä tätä laajempaa säilykekokoelmaa en nähnyt muilla karibian saarilla. Ihana paikka...toisella laidalla ruskeat hiekkarannat ja toisella valkoiset...siistiä!

Antigua..tätä saarta kohtaan meillä oli suuret odotukset. Saari mainoo olevansa yksi karibian purjehduskeskuksista. Odotuksemme eivät ainoastaan liittyneet satamapalveluihin, vaan oletimme saaren muutenkin erottuvan kuten St. Luciankin muista EC-saarista. Höpö, höpö...englantilainen satama oli kyllä huisi historiallinen kohde. Kyllä ymmärrän täysin miksi englanninlaivasto piti poukamaa tukikohtanaan. Muuten saari oli kyllä hyvin samanlainen kuin esim. Tobago...Tobago oli vain siistimpi.

St. Kitts ja Nevis...täältä minulla ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, sillä vietimme maassa vain yhden yön ja senkin ankkurissa autiossa poukamassa.

St. Batheleum...ensimmäinen ökysaari. Tänne kaikki rikkaat! Upeita verovapaita liikkeitä, kauniita kävelykatuja, roppakaupalla ravintoloita...siis ihana paikka....joskin meidän budjetilla elämiseen aivan liian kallis. Saarella nautimme matkamme kalleimman illallisen. Oli se hyvää, mutta olihan se kallistakin! Saari jäi kuiten ilopilkkuna ja positiivisena kohteena mieleeni.. Jos tykkäät isojen jahtien bongailysta...tule tänne "karibian monacoon"!

St. Martin/Maarten...ihana paikka...täällä, jos jossain saat veneesi ylityskuntoon valmiiksi. Sen takaavat isot tarvikeliikkeet sekä ruokamarketit. Wifi-yhteys lähes joka paikassa saatavilla ja täältä muuten taisin löytää matkamme parhaan satama-suihkun! Kuumavesisuihkut tekivät terää orastavassa flunssassa. Ainoa suihkutilojen miinus ei suinkaan ollut suihkujen hieromaominaisuus, vaan suihkutilojen armoton kylmyys. Kattoon asennettu ilmanjäähdytin teki riisuutumisesta kivuliasta, joskin suihkuun tultiin kuumuudesta ja kuumasta suikusta lähtiessä kylmä pukutila taisi olla vain hyvä juttu. IGY-satama oli hieno, joskin kallis...maksoimme kolmesta vuorokaudesta ennätykselliset 210 USD.

BVI eli British Virgin Islands...tämä oli nyt se kohde jota minä olin odottanut matkamme suunnittelusta lähtien. Nyt vain kävi niin, että ilmeisesti matkajännitys sai minun huomioni kiinnittymään vain veneeseen. Sen sijaan, että olisin halunnut lähteä tutustumaan uusiin mahtaviin rantoihin, mietin, että tuokin pitää vielä tehdä ennen ylitystä. Toisaalta matkan rantainto tyydytettiin kahden ensimmäisen kuukauden aikana kiitettävästi ;)....niin eipä tuo rantojen puutos niin haitannut.

Huh, huh! Jopa luetteloon mahtui kohteita.. Näin monen kohteen jälkeen mieli huusi jo apua. Muistan muinoin opiskeluaikoinani opetellessani kaikkia kauniin kotimaamme kasveja (niitä, kun muistaakseni oli reilu 800), niin suomeksi kuin latinaksi, että jokainen päivä päättyi siihen, että kävelin kuin sumussa kotiin ja siellä ensimmäisenä lääkekaapille hakemaan helpotusta pääkipuuni. Loppuajasta kannoin päänsärkylääkettä mukanani harjoitussalissa, jotta sain lääkkeen heti napata, kun aivoni tiedon tulvassa alkoivat ilmoittamaan olemassaolostaan. Myös karibialle olisi ollut hyvä varata jotain superlääkettä, sillä alkumatkasta sitä imi kaiken tiedon saarista sisäänsä, kuin lapsi namupussinsa sisältöä karkkipäivänsä aamuna. Loppumatkasta pää oli jo niin täynnä, että täytyi alkaa toputtelemaan. Sen sijaan, että olisi nähnyt vain hyvää, alkoi jo erottamaan niitä epäkohtiakin...köyhyyttä, vinoja taloja, rasittavia venepoikia, likaisuutta jne.

Ihminen joka varaa muutaman viikon loman minne tahansa, on yleensä varautunut lomaansa siten, että ruokailut suoritetaan ulkona, asuminen tapahtuu hotelleissa, tai hostelleissa jne. Meidän matka oli siitä erilainen, että me asuimme aina kulloisellakin saarelle, emme syöneet aina ulkona, sairastimme kuin kotonamme ja koitimme hoitaa aivan arkisiakin asioita siinä, missä muutkin kansalaiset (täytin mm. veroilmoitukseni St. Lucialla...hyi!). Tässä vaihessa alkoi huomaamaan niitä epäkohtia, joita lyhyen ajan lomalainen ei kerkeä vielä näkemään. Järkeään kaikki EC-maat, eli entiset britannian saaret olivat suht. retuperällä. Tästä poikkeuksena tietyiltä piirteiltä Barbados, St. Lucia ja Trinidad &Tobago. Barbadoksen pelasti kaunis luonto ja kukoistava turismi. Trinidadilla oli puolestaan öljy ja Tobagolta maa sai turismitulonsa. Parhaiten britannian entisistä siirtomaista Trinidadin lisäksi toimeen näytti tulevan St. Lucia, sekin turismin avulla. Todellisia valopilkkuja olivat puolestaan kaikki edelleen ranskan vallassa enemmän, tai vähemmän olleet saaret, samoin kuin hollannin.

Nyt kokeneena nämä saaret hyvine ja huonoine puolineen, minne suosittelisin matkustamista? Ensinnäkin haluaisin suositella matkailua joka ei kohdistu ainoastaan yhdelle ainoalle saarelle. Tämä olisi mielestäni hyvin tylsää. Minä todennäköisesti valitsisin kohteekseni joko Martiniquen, tai Guadaloupen. Kummaltakin saarelta pääset helposti viereisille saarille (Dominica, St. Lucia, St. Batheleum, Iles Des Saintes, Marie Galante jne) , asiat toimivat ja mitään ylimääräistä ei tarvitse kokea. Etenkin Guadaloupe monipuolisine rantoineen tarjoaa Karibian lomalaiselle myös sitä lämpöä, aurinkoa ja hiekkarantoja, joita jokainen karibialle matkustava varmasti jossain määrässä etsii. Jos puolestaan haluat kokea sitä Karibiaa itseään ilman Euroopan vaikutusta, suosittelen matkustamista Trinidadille karnevaalien aikaan. Matkan toteuttaisin itse niin, että osan matkasta asuisin Tobagolla ja tutustuisin upeaan luontoon piilorantoineen ja osan lomasta viettäisin Trinidadilla karnevaalihumun keskellä...sillä se, jos jokin, oli todella sitä jotain aitoa Karibiaa!

Nyt miettiessäni päälimmäisiä tunteitani, olen äärettömän tyytyväinen ja onnellinen. Tässä matkustaessani kahdeksan kilometriä (käsittämätöntä!) vettä allani olen jo useaan otteeseen pohtinut, että oliko kaikki se kokemani tämän arvoista, että jälleen huomaan viettäväni veneessä putkeen noin kaksikymmentä päivää ja yötä. Aina tulen johtopäätökseen, että oli...todella oli! Pystyn kyllä täydestä sydämestäni sanomaan, että vaikka välillä saattoi olla vaikeaa, niin minä olin onnellinen.

Karibia antoi minulle juurikin niin paljon kuin siltä uskalsin odottaa. Ja, jos Karibia antoi, niin kyllä se ottikin :) ...ainakin pala minun sydäntäni jäi sinne...

...saarille, joissa lämmin iltatuuli puhalsi kasvoilleni auringon laskiessa punaisena siniseen mereen, vain noustakseen hymyilemään jälleen seuraavana aamuna...

...saarille, joissa musiikki korvasi univelan...

...saarille, joissa ei stressattu ja mietitty turhaan huomista...kyllähän se huominen aina tulee pelkäsi sitä, eli ei...

...ja ennen kaikkea saarille, joissa aallot löivät lämpiminä rantaan huuhtoen jalkojamme kävellessämme käsikädessä kohti venettämme auringon laskiessa, ihaillessamme omia pieniä lapsiamme, jotka myöskin kulkivat käsi kädessä intoa puhkuen vastaanottamaan seuraavan heidän jaloilleen ryöpsähtävän aallon....

Se oli vasta elämää....ja juurikin.... sitä unelmaa :)