Guadaloupe/Basse Terre

Heips,

Eilen saavuimme tänne Passe Terren sataman edustalle. Pilottikirjamme mukaan veneemme syväys on liian suuri mennäksemme satamaan, joten kiinnitimme itsemme läheiseen poijuun. Harmillinen tilanne sinällään, sillä itse sataman syväys vaihtelee 3-5 metrin välillä, mutta suuaukko vain 2 metriä :) Miksi näin? Yllättäen hurrikaaneilla on jälleen osansa asiaan. Sataman suuaukon aallonmurtaja on sortunut hurrikaanin seurauksena ja suuaukonpohja ei ole mudan peittämä, vaan suurten kivilohkareiden, joten kolkutteleminen ei meitä nyt napannut :) Toisten yietolähteiden mukaan vika korjattu ja toisten ei. Suurta vahinkoa ei ole tapahtunut, sillä satama täynnä, joten meitä ankkurielostelijoitakin mainingeista huolimatta riittää :)

Nyt ei ole tapahtunut paljoakaan erityista, sillä tänään olemme parannelleet flunssaa. Saimme tämän lahjana Martiniquelta ilmeisesti nätiltä pikku tytöltä, joka nukke kainalossa räkää poskilla valuen leikki lastemme kanssa ravintolan leikkipaikalla. Yllättäen ;) Suvi sairastui ensimmäisenä (kuka halusi myös leikkiä tällä räkäisellä nukella....kyllähän minä näin tuhon merkit...) ja sen jläkeen kaikki muut. Oikeastaan minulla on vain karhea kurkku, mutta jostain syystä minä kärsin vatsataudista... Äh, mikä typerä tauti! Muu perhe tietää jo katseestani mikä on hätänä "jaha...nytkös pitää mennä?" "juu-u ja mielellään äkkiä!"

Kaksi päivää täällä on tuullut kovasti. Todella kovasti meikäläisittäin. Laitoimme itsemme kahdella köydellä poijuun kiinni ja niinhän toinen köysi pamahti tuulen röykytyksestä poikki päivällä. Onneksi olimme veneellä tautejamme parantelemassa :) nyt olemme kiinni jousikiinnityksellä. Katsotaan kestääkö paremmin. Olemme jo tottuneet kuuntelemaan jousien narinaa ja heti, jos hiljenee, pää kannelle katsomaan vieläkös olemme kiinni :)

Huomenna tuulen pitäisi tyyntyä. Jos olo vain sallii, jatkamme matkaamme saaren pohjoisosaan hyväksi kehutulle Anse Deshaies poukamaan. Siellä varmaan vietämme päivän pari saarta kierrellen ja sitten jatkamme matkaamme.

Nyt olemme kivassa ravintolassa illallisella. Odotamme yllätyksellä mitä eteemme tulee...voi tätä ranskankieltä :) otanpas kuvan ateriastani, kun se eteeni saapuu....voitte sitten arvailla mitä se sisältää, sillä itsekään en tiedä! (pahoitteluni...unohdin ottaa kuvan heti alkuun, mutta jotain kuvassa on vielä jäljellä on...hyvää!)

Palaillaampa asiaan, kunhan saamme nettiyhteyden jälleen eteemme!

Kaikki hyvin!

Ps. Jari, tai Tanja ilmeisesti kyseli meiltä sähköpostejamme. Kaikki mainitsemanne ovat käytössä :)

Guadaloupe/Iles Les Saintes

Täällä olemme!

Yöllä saavuimme ankkuriin Anse Fidelling-poukamaan. Keinuttava yö, mutta yöllähän se ei haittaa :)

Aamulla siirryimme snorklailemaan kauniiseen Anse a Cointe poukamaan. Koitimme ankkuroitua lähelle rantaa, mutta ankkurimme ei pitänyt kovassa tuulessa ja valusimme vauhdilla taaksepäin. Ankkuroiduimme uudestaan ja vedätimme ankkuria moottorilla kuten Mildin Keijo :) metsähallitukselta on meille opettanut. Nyt ankkuri tuntui pitävän. Laitoimme varalta myös toisen ankkurin.

Näistä valmisteluista huolimatta ilman "äksöniä" emme selvinneet...

Snorklailu oli mahtavaa. Vesi turkoosin vihreää ja paljon kaloja. Ihailimme Aatoksen kanssa sinisten pikkukalojen ryhmää ja valkoista pallokalaa joka pullisteli meille, kun osoittelimme sitä sormillamme. Kiviä kääntelemällä näimme meritähtiä ja innokkaita pikkukaloja, jotka kiittelivät kivien kääntelijöitä maittavasta uudesta ateriasta :)

Kun vesi alkoi kylmettämään päätimme lähteä takaisin veneelle. Saimme kuiten huomata veneemme lähteneen karkuun. Onneksi olimme välttäneet takanamme parkissa olleen purjeveneen. Vauhdilla kannelle, moottorit käyntiin ja ankkureita kiskomaan. Onneksi mitään vaaraa ei sinällään ollut, sillä takanamme oli reippaasti tilaa. Mitä opimme? Vaikka kuinka yrität ja kaikki näyttää hyvältä, voi kaikki silti eponnistua.... Hieno opetus tällä tavoin ilman vahinkoja! Täytyy kyllä mainita, että adrenaliinipiikissä ankkurit nousevat vauhdilla ja nyt ravintolassa istuessani huomaan jokaisen kiskomiseen osallituneen lihakseni huutavan yhdestä suusta Hoosiannaa :) Mitähän ne huutavat aamulla, kun herään ;) ?

Juu...loppu hyvin kaikki hyvin. Siirryimme Petite ansen poukamaan kauniin kylän laidalle. Kiinnitimme itsemme vapaana olleeseen poijuun (eipähän tarvitse tänään enää miettiä ankkurin pitävyyttä) ja tulimme rantaravintolaan ansaitulle aterialle. Maukasta oli :) ...ja hinnat euroissa, sillä tulimmehan takaisin EU:n alueelle.

Nyt veneelle parantelemaan Martiniquelta saatua flunssaa...

Palaillaan!

Pääsiäinen Dominicalla

Uusi maa ja "uudet" kujeet?

Sama meno näyttää jatkuvan kuin useilla muillakin saarilla, lukuunottamatta Martiniqueta. Jo kaukaa kuulimme musiikin raikaavan ja näimme boatboyssien (venepojat) käynnistelevän moottoreitaan kilvan siitä kuka kerkeää ensimmäisenä naarmuttamaan veneellään meidän veneen kylkiä tarjotakseen palveluitaan poijuista kiertoajeluihin... Huomaatte varmaan pientä ärtymystä kirjoittajan tekstissä, mutta ihan totta se on...ja välillä se väsyttää... Joo...hieman tunsin olevani kireänä saarta lähestyessä....mutta onnekseni sain huomata olleeni väärässä!

Nyt kyseessä oleva saarivaltio on niitä Karibian köyhimpiä Haitin lisäksi, mutta kun venepoika saavutti veneemme, hän oli kohtelias, esitteli itsensä ja kysyi joskos tarvisimme poijupaikkaa. Kieltäydyimme ja ilmoitimme yrittävämme ankkurointia. Tähän hän tuumasi, että ok ja poistui paikalta. Rannassa saimme huomata rannan kuiten olevan liian syvä ankkuroitumiseen ja kysyimme VHF:n kautta poijua viereisestä hotellista, josta pilottikirjamme ohjeisti poijua kysymään. Hetken kuluttua sama aikaisemmin tapaamamme poijupoika saapui hymyillen paikalle, ilmoityi, että ankkurihotelli ei enää vastaa poijuista ja ohjasi meidät poijulle hintaan 10USD/yö. Ei paha.

Kiinnityttyämme poijuun, hyppäsimme kumiveneeseen ja pöröttelimme rantaan. Kumivenelaituri oli matkan aikana ensimmäinen, jossa piti kävellä varovasti ettei kompuroisi veteen. Heitimme kumiveneen ankkurin veteen pitääksemme sen erossa laiturin kyljistä. Seuraavaksi kävelimme aivan kuin jonkun tavallisen perheen takapihan kautta päätielle, jossa hyppäsimme meille jo aikaisemmilta saarilta tuttuun kimppabussiin"kebabbi-koppiin", joka 4,5 EC:n yhteishintaan kuskasi meidät Roseaun keskustaan tullautumista suorittamaan.

Tullautuminen...jälleen kerran mielessäni pyöri Union Islandin tullitädin myymä kala-ateria, muistelin Martiniquen tullautumisen helppoutta ja pohdin, että mitäköhän nyt joudumme ostamaan ja millä hinnalla...Tullin edusta oli lähtevästä Martiniquen pikalautasta johtuen täpötäysi ja, kun kysyin tullivirkailijalta tullautumisesta, hän pyysi meitä palaamaan myöhemmin takaisin. Pari tuntia kiertelimme kaupungilla ja ihmettelimme jälleen uuden maan elämää. Kun saavuimme tullille takaisin saimme aloittaa paperintäyttöurakan. Ensimmäinen positiivinen asia oli, että onnistuimme kirjaamaan itsemme sisään ja ulos maasta samalla kertaa. Toinen positiivinen asia oli, että hintaa lystillä oli 25 EC-dollaria ja kolmas positiivinen juttu oli se, että meille ei kaupattu yhtään mitään ylimääräistä ja saimme vaihtorahammekin! Hienoa! Jos jotain negatiivista löydän, niin sen, että emme saaneet passeihimme leimoja muistoksi Dominicasta :(...näitä emme saaneet Martiniquella emmekä tule saamaan Guadaloupeltakaan...missähän seuraavat?

Ensimmäinen yö olikin melkoinen...ei sillä, että poijupaikka olisi ollut keinuva, vaan sillä, että viereisessä ravintolassa oli karaokeilta! Se jatkui ja jatkui....ja jatkui ja jatkui....jossakin vaiheessa yötä siirryttiin rab-battleen, jossa laulajat riimittelivät toisiaan suohon, jammasivat yhdessä jne....ihan ok, mutta ei kahdelta yöllä! Lapset nukkuivat autuaasti. Me kuuntelimme kuinka loputtomalta tuntuvat kappaleet käsittelivät sitä kuinka jonkun äiti on "kiva" ("your mama is a sexy bitch"), tai sitä kuinka marihuana on ihqua ("oooh...marihuana...oooh") :) Joskus kolmelta yöllä tämä järjettömällä volyymillä pauhannut "laulanta", jossa välillä naisääni kävi voihkimassa enemmän, tai vähemmän ("I'm sexy bitch...jeaaaaah...."), hiljeni. Ilmeisesti jokin naapureistakin oli kyllästynyt :) Bileet kuiten jatkuivat ja me väsyneet hymyilimme toisillemme ja nukahdimme ihan vain herätäksemme neljän tunnin päästä lauseeseen "äitii....on aaaaamuuuuu.."..... Voi tätä vanhemmuuden ihanuutta :) Ensin saamme puoliyötä kuunnella kuinka jotkut päästelevät parasta laulantaansa ja ihan ilmaiseksi vielä ja sitten saamme herätä ihaniin hymyihin valmiina uuteen päivään ja sen haasteisiin :)

Ehkä yön rasituksesta johtuen vietimmekin päivän veneellä. Lämpötila huiteli 30 asteen paremmalla puolen. Silti Aatos ja Suvi olivat täynnä virtaa...rakennettiin majoja (oikeita hikitelttoja), luettiin kirjoja, opeteltiin laskemaan numeroita ja välillä vähän siivoiltiin. Vasta illasta lähdimme kaupungille syömään ja katsomaan kuinka pääsiäistä juhlitaan.

Kaupunki oli hiljainen ja seesteinen. Liikkeet olivat kiinni, mutta torilla vihannes- ja hedelmäkauppiaat istuivat yön pimentyessä pöytiensä edessään varsin hymyilevinä. Yhdellä oli pick-upin lava täynnä vesimeloneita, toinen oli tullut torille palmun kautta tuoden mukanaan läjäpäin kookoksia, kolmannella oli vihanneksia ja niin edelleen. Kauppa kävi, vaikkakin ilta oli jo pimeä. Me kävimme syömässä ja lähdimme seikkailemaan kumiveneellämme läpi sinisiä neulakaloja kuhisseen poukaman...

Veneellä lapset jälleen urvahtivat yöunilleen...Suvi oikeastaan jo kumiveneen pohjalle. Me puolestamme käperryimme veneen takakannelle ihailemaan tähtitaivasta (etelän ristiä, leijonaa, siriusta jne.) ja nauttimaan viimeisiä makupaloja Ranskan Martiniquelta. Kuuntelimme jo edellisyöltä tuttua musisointia naapurista ja mietimme kuinka pitkään mahtavat tänä yönä laulella. Ilmeisesti pitkäperjantai näkyi kuiten ravintolan asiakasmäärässä siinä määrin, että jossain vaiheessa musisointi päättyi. Me ihailimme edelleen taivasta, luimme uutisia maailmalta ja pohdimme, että mikäs se tässä.....

Nyt on aamu. Juuri söimme valkosipulileipiä ja valmistaudumme matkan jatkumiseen. Haemme parin tunnin päästä pyykit ja ainiin! Noukimme tiukasti pohjaan juuttuneen kumiveneen ankkurin (joka piti kumiveneen hyvin paikoillaan) ja lähdemme kohti Dominican kärkeä, tai jopa Guadaloupea!

Palaillaan!

Mieltä askarruttava kysymys lukijoille, varsinkin Ranskaa osaaville

Lähdemme ylihuomenna kohti Guadaloupea. Haluaisimme mennä Pointe a pitreen, mutta meidän kannalta se voi tarkoittaa samanlaista umpikujaa kuin koimme Hollannin liian matalassa kanavassa. Haluaisimme seilata saaren halkaisevaa Riviere salee:ta pitkin mutta emme ole varmoja sen tämänhetkisestä syvyydestä. Paikallisilta ei voi kysyä kuin seilaamalla sinne ja kanssaveneilijöiltä on jo saatu turhan monta "asiantuntevaa" neuvoa.

Kysymys:

Veneemme syväys on noin 2,2m ja se kykenee auraamaan hiekkaa 10cm ja mutaa 20cm syvyydeltä. Onko kanava veneellemme teoreettisesti edes lähes mahdollinen ; )

T:kippari

Fort De France - Martinique pohjoisosa

Heips,

Aamupäivästä lähdimme matkaan kohti Martiniquen pohjoisosan ankkuripaikkaa. Päätimme tehdä tällaisen kevyen siirtymisen kohti Dominicaa ihan vain huvin ja urheilun vuoksi ja ratkaisu osoittautui ihan hyväksi, sillä tuuli kääntyi suuntamme suhteen kehnoksi emmekä olisi päässeet etenemään purjeilla, vaan matka olisi taitettu moottorilla.

Keli oli puolipilvinen ja sateinen. Lähellä ankkuripaikkaa taivas kuitenkin repesi ja yllemme kaartui taivaallinen valonäytös, nimittäin sateenkaari ympäröi auringon! Kuinka monesti olet nähnyt vastaavaan ihmeen? Siis käsittämätöntä! Koitimme räpsiä ihmeestä kauniista kuviakin, mutta ei tämä ipadi ole moiseen tarkoitukseen luotu, mutta varmasti kuva jotain kertoo :) siis sateenkaari taivaalla killottavan auringon ympärillä....

Ankkuripaikalla ihmeet jatkuivat. Kun ankkuroiduimme tuuli oli pohjoisesta ja päädyimme ankkuroitumaan suht. lähelle matalikkoa, jotta se suojaisi meitä mahdolliselta aallokolta. Hetkeksi pieneksi käperryimme makkariimme pelaamaan muutaman erän korttia ja pohtimaan joskos sitä ensin mentäisiin uiskentelemaan ja sen jälkeen ruokailemaan. Kun pääsimme makuuoneesta kannelle saimme kuiten huomata, että tuuli oli kääntynyt suoraan vastakkaiseen suuntaan kuin tullessamme ja perämme heilui ahdistavan lähellä matalikkoa....Siis ankkurin siirtoon. Kun saimme ankkurit ylös ja alas saimme huomata jälleen saman ihmeen. Tuuli oli kääntynyt takaisin alkuperäiseen! Ihme juttu.

Uinti olikin mukavaa. Markku rakensi minulle köysitikkaat (en minä muuten vedestä jaksa itseäni kiskoa takaisin veneeseen) ja ei muuta kuin koko perhe uimaan! Markku on niin monen monta kertaa noussut veneeseen ankkuriköyttä pitkin, että pitihän minunkin yrittää tätä niin helpon näköistä nousutyyliä, vaikka ne tikapuut roikkuivat vieressä. Alku oli helppoa. Kyllähän tästä noustaan! Mutta sittenpä se veden kannattava vaikutus loppuikin...Siinä vaiheessa, kun ahterini saavutti vedenpinnan, tunsin kuinka noususuuntani vaihtui laskusuunnaksi :) Nyt muistona punaiseksi palaneet varpaanvälit pottuvarpaan ja etuvarpaan välillä :) En minä suinkaan väitä, että voimani olisivat jotenkin heikommat....luultavasti vain varpaanvälini ovat pienemmät ;) ...nooh...onneksi oli ne tikapuut!

Nyt veneellä tuoksuu popcorn :) ...ja kohta toivottavasti lätyt!

Huomenna jatkamme matkaa kohti Dominicaa.

Palaillaan!

Hautausmaa

Martinique - ajellen ympäri ja ympäri

Hei,

Täällä on kaksi päivää ajeltu. Toissapäivänä kiertelimme ympäri saaren eteläosaa. Kävimme vierailulla saaren jahtisatamassa ja sitä ympäröivässä kylässä, jonka nimi on osuvasti Marin. Hienot olivat fasiliteetit ja pohdinkin, että jos joskus, joku/jotkut ovat vuokraamassa venettä tältä alueelta juhliakseen esimerkiksi 50-vuotis päiviään, niin Martinique ei ole yhtään hullumpi paikka tätä vuokrausta toteuttaa :) Luulisi lentojenkin Air Francella olevan aikas tehokasta...näyttää nimittäin nuita koneita lentelevän tänne suhteellisen tiuhaan :)

Eilen kiertelimme ja kaartelimme. Saimme kiertoajelun aikana todeta "Ranskan" olevan aikamoinen banaanivaltio. Saari pursuaa banaaniviljelyksiä, jotka ensimmäisen kerran tällä saarella näyttävät olevan todella tehotuotannossa ja huolletun näköisiä....ilmeisemmin viini ja juustolastissa tulevat laivat täytetään paluukyytinä banaanilla ja sokerilla. Ei paha! Täällä Karibialla, kun näyttää kaikki kasvavan hyvin....Juttelimme eilen ruotsalaisen pariskunnan kanssa, jotka odottelivat paluulentoa koti-Ruotsiin. He asuvat täällä kuusi kuukautta vuodesta ja viettävät aina kesät pohjolassa. Vaimo kertoi, että voi poimia pihaltaan 100 passionhedelmää päivässä ja mies naureskeli, että nurmikko kasvaa heidän pihallaan vuorokaudessa 4,5cm! Mikäs siinä, jos tykkää nurmikkoaan ajella :) kysyin, että jättävätkö he talonsa noin vain puoleksi vuodeksi vartiotta ja mes naureskeli sen olevan mahdotonta, sillä paikalla olisi viidakko heidän palattuaan kuuden kuukauden päästä takaisin.

Kiertoajelu oli mukavaa. Illasta jätimme auton parkkiin ankkuripaikkamme lähelle paikalle, johon muutkin olivat autonsa parkkeeranneet. Aamusta katselimme veneeltä, että automme on ainoa enää paikalla oleva auto... Ompahan helppo löytää :) Kun saavuimme auton luokse, vastassamme olikin yllätys! Katsokaapas alla olevasta kuvasta.....niin...automme oli tiuikasti paikallaan, nimittäin portin takana. Juu-u...olimmehan me nähneet kuvassa näkyvän kyltin.....ja ymmärsimme, että reunalle ei voi autoa jättää, tai se hinataan varikolle...kentura oli nimittäin ihan täynnä autoja. MUTTA sitä emme ymmärtäneet, että kyltissä ilmeisesti sanotaan, että parkkeeraus ainoastaan sallittua lauantaina ja sunnuntaina ja kiellettyä arkipäivinä. TERVE! No ei siinä mitään...viereisen patsaan edustaa lakaisi puhtaaksi kaupungin työmies ja minä häneltä kysymään...eihän hän puhunut sanakaan englantia :) nostin siis ihmeissäni olkapäitäni ja osoitin autoani ja porttia. Mies tuli paikalle ja osoiti minulle kylttiä hymyillen. Minä hymyilin hänelle takaisin, osoitin kylttiä ja ilmeilläni näytin, että mitä "ihmettä" siinä lukee...Setä siihen kovasti koittaa minulle ranskaksi selittää ja minä näytin varmaan tyhmältä.... No sitten minä setälle hymyillen ehdotan, että koska autoni on suht. pieni, että voiskos hän nostaa sen kanssani laidan yli, johon saan vastauksena hörö-naurun. Sitten mies pyytää minua odottamaan ja menee puhumaan työnjohtajalleen, joka saapuu paikalle, tekee puhelun ja 10 minuutin päästä portti aukesi. Onneksi! Ajatella, jos meille olisi sanottu, että joo...portti aukeaa seuraavan kerran ensi lauantaina......Onneksi veneeltämme olisi löytynyt uusi rälläkkä, hitsausvälineet ja agregaatti (näin pohti armas mieheni jonka jouduin lahjomaan tuohon kymmenenkin minuutin odotukseen).

Illasta vietimme meille jo niin tuttua juusto, kuivakinkku ja viini hetkeä kynttilän valossa. Kyllä on mukavaa. Pohdimme, että Ranskaan, Saksaan, tai Espanjaan voisi mennä joskun kuukaudeksi ihan vain syömään :)

Nyt vietämme viimeisiä hetkiä Martiniquella. Joko tänään, tai huomenna lähdemme jatkamaan matkaamme. Seuraavana kohteena on joko saaren pohjoisosa (Saint. Pierre, "Pyhä Pärre", näin meidän puheessa), tai sitten Dominica. Joka tapauksessa nettiä meillä ei ole lähtömme jälkeen (nytkin tutun hampparipaikan nettiyhteys käytössä) ja ei ole tietoa koska saamme seuraavan yhteyden.

Seurailkaa spot-lähetintä. Koitamme muistaa pitää päällä :)

Palaillaan!å