Veneen huoltoa ja arkea La Corunassa

Heips,

Olen kirjoitellut vähemmän, kun eipä tähän tavalliseen arkeen kuulu mitään ihmeempiä. Menimme toissapäivänä Marina Secaan ja siellä sedät tovin ihmettelivät venettä ja pohtivat mitä tekevät. Sen jälkeen meille ilmoitettiin, että tarjous tulee perjantaina ja nyt te voittakin lähteä, sillä veneen nosto on aikaisintaan maanantaina. Kysyimme, että eikös tähän satamaan voinut jäädä, mutta valitettavasti se ei onnistunut (sataman voi siis poistaa omasta satamaoppaasta, sillä siellä on tilaa ainoastaan huollossa oleville veneille). Nytkin olimme kuulemma viranomaislaiturissa ja "täällä ei kannata pelleillä viranomaisten kanssa, sillä ne voivat olla hyvin vaikeita myös tavallisille Espanjalaisille". Hän suositteli meille tätä uutta ja hienoa satama Marina Corunaa ja kertoi näiden kahden sataman olevan samaa yhtiötä (näin saisimme alennusta odottelusta). Sinne siis.

Saavuttuamme tähän hieman syrjäisempään, mutta uuteen ja loistokkaaseen (valtavaan) satamaan huomasimme, että tänne on kaikki loistojahdit parkkeerattu, sillä niitä ei mahdottomasti näkynyt keskustan satamassa. Viereisessä laiturissa on mm. kahden norjalaisperheen yhteisomistama 73 jalkainen purjevene.

Tilaa satamassa on ihan rutosti ja täällä meillä on hyvä huoltaa venettä. Markun pitää hitsata vene ympäri (reunalista, johon puulaidat kiinnitetty, on ruostumassa irti ja se pitää hitsata kiinni) ennen mahdollista maalausta.

Satamaan tulon jälkeen minä hipsuttelin konttorille, jonne muuten oli laitureita käveltävä ja sain kuulla, että saisimme erikoistarjouksen oleskelustamme, "special price just for you". Katinkontit! Sama tarjous oli jo edellisessä satamassa (yövy viisi, maksa neljä, tai yövy seitsemän, maksa viisi). Hieman minä härnäsin kassaneitejä heidän tarjouksestaan, sillä olihan satama kilometrin syrjemmässä kuin edellinen ja sama hinta! Taivuin kuitenkin jäämään, sillä satama on uusi ja hieno ja täällä meillä on oma laituri (ei mikään 30 cm leveä, vaan ihan kunnon laituri) veneen huoltoa varten.

Markku siis aloitti ulkotyöt ja minä tein töitä siellä, missä niitä tarvittiin. Eilen saatiin valmiiksi hitsaustyöt ja tänään Markku on irroittanut laitapuut. Entä sitten tarjous? Marina Seca oli kuin Leton satama siinä suhteessa, että hiekkapuhallus oli sataman alueella kielletty (eräät veneiden omistajat myös siellä hermostuvat hiekasta joka lentää heidän veneidensä päälle suojauksesta huolimatta...kyllä minä jälleen ymmärrän puhalluskiellon biologisista syistä, mutta että kosmeettisten syiden takia.....), eli hiontatyön joutuvat työmiehet tekemään käsipeleillä. Tämä näkyi tarjouksessa siten, että työn kesto on 21 päivää! Entäs hinta? Ottaen huomioon työn ajallisen keston (jos siitä ei ole siestaa suurin osa) hinta ei ollut paha. Ehkäpä me veneemme saamme kuitenkin maalautettua, mutta edelleen mukana on mielestäni suuri ehkä...

No miten vertaisin näitä kahta satamaa? Jos olet La Corunaan tulossa veneellä ja haluat kaikin puolin rauhallisen sataman, tule Marina Corunaan (kolme laiturikuvaa). Miinuksena täällä on pidempi matka kaupunkiin ja pesutilat uutuudestaan huolimatta ovat epäsiistit (en pidä siitä, että viemäriraosta tursuaa toisten ihmisten hius- ja pyllykarvoja). Plussaa lasikuitupaateille on se, että satama ottaa aaltoja sisälleen paljon vähemmän kuin keskustan satama....en tajua miksi, sillä satama on avoimempikin kuin keskustassa, mutta siellä veneidenomistajat olivat toisinaan helisemässä maininkien kanssa jotka ravistelivat veneitä laitureissa. Meitä nämä aallot eivät häirinneet ;) Toinen kiva plussa tähän satamaan on ystävällinen ja aktiivinen henkilökunta, joka jollain tasolla puhuu myös meidän ymmärtämää Englantia :)

Kaikesta huolimatta minä lapsiperheenäiti valitsisin keskustan sataman (kuva sataman sisääntuloaukolta). Siitä oli joka paikkaan lyhyt matka. Täällä saamme kävellä laitureita sen verran, mitä sieltä oli matkaa viereiselle suurelle leikkikentälle. Siellä vieressä olivat ravintolat ja kaupat ja pesutilatkin vanerimaisesta ulkonäöstään huolimatta olivat siistimmät kuin täällä. Kaiken lisäksi näiden kahden sataman hinnalla ei ole mitään eroa. Hinta perustuu pituuteen ja leveyteen. Eli meidän perheen (uskallan sanoa molempien puolesta) plussat menevät keskustan satamalle (jonka nimeä en muista).

Nyt miehet lähtivät kaupungille syömään. Me naiset jäimme veneelle iltatorkuille ;) huomenna ja ylihuomenna jatkamme huoltoa...olen lomalaisena unohtanut jo päivien kulun, mutta jos tänään on perjantai, niin myös yliylihuomenna aamu vielä huolletaan ja sitten lähdetään Secalle ;) Sitten onkin jännää asua veessä mailla!

Yhtenä tehtävänä meillä on myös herätellä tuo kannella nukkuva veneen työmies, Seppo. Seppo on ollut veneen mukana jo Torniosta asti. Ei ole poika paljoa puhunut, köllötellyt vain kannella ja ottanut aurinkoa. Met otimma Sepon mukaan Torniosta, sillä kuulimma, että hän on hyvä mies ruorissa. Ei puhu, eikä pukaha, mutta ahkera töissään, kun niitä sille tulevaisuudessa annetaan, näin me ainakin toivomme :)

Mutta nyt lepäämään tuonne piikulin viereen :)

Palaillaan!

Aurinkoa, huoltoa, shoppailua ja kieliongelmia

Heips,

Aamu alkoi maittavasti makoisalla juustokimaralla, kekseillä, ilmakuivatulla kinkulla ja viinillä (hintaa yhteensä 5 euroa). Lapset saivat juustosta päivän kalsiumannoksensa ja uuden elämyksen venekodissamme. Kokemus oli jopa niin hyvä, että päätimme toistaa sen iltapalalla.

Aamu siis alkoi hyvin ja maittavasti, mutta sen jälkeen alkoikin virallisempien asioiden hoito ja miten siinä luulimme onnistuvamme? No huonosti...

Olemme siitä asti, kun olemme tulleet Corunaan koittaneet olla yhteydessä huoltosatamaan Marina Secaan. Ajatuksenamme on ollut, että rautarouvamme saisi uuden maalin kylkiinsä, kun on niin komiat ruostevanat niissä koristeinaan :)

Olemme saaneet satamasta myönteisen viestin nostolle ja maalaukselle, mutta yhtäkkiä viestit ovat loppuneet. Tänään sitten laitoin hieman tiukemman viestin satamaan, sillä tokko heille luulisi rahan kelpaavan. Sain sitten vastauksen, että "voi, voi..koko huoltohenkilökuntamme on lomalla ja palaa töihin 5.9.2012"... No niin... Mikä on maa, jossa sesonkiaikaan laitetaan kaikki(!) huoltohenkilöt lomalle yhtäaikaan? Sitähän voisi verrata tilanteeseen, jossa hyvän tilauskannan aikana kaikki Outokummun kunnossapitomiehet laitettaisiin lomalle :). Äly hoi, älä jätä! ...vaan voihan jälleen kyseessä olla jokin valtiollinen/kulttuurillinen juttu jota en vain ymmärrä.

No minä en luovuttanut, vaan laitoin lisäviestiä, että joskos satamasta löytyisi joku joka voisi arvioida maalauksen kustannukset jne. Selvisi sitten seuraavaksi, että satamaan saadaan joku, mutta hiekkapuhallusta he eivät pysty tekemään eikä kaupungissa (450 000 asukasta) ole ketään joka sen voisi tehdä!!?? No terve!

Hieman jälleen keskustelimme ja sitten seurasi seuraava kysymys. Miksi ihmeessä me haluamme hiekkapuhaltaa lasikuituveneen? Tässä vaiheessa itselläni alkoi jo hikipisarat nousemaan otsalle, mutta tyynesti kerroin heille, että kuten jo useammassa viestissä olemme maininneet, veneemme on terästä ja siinä on ruostetta, vai ruostuuko täälläpäin myös lasikuitu?

Voi tätä kielimuuria välillämme.... :) itseäkin jo hymyilyttää... No huomenna menemme käymään Secalla ja katsomme mitä saamme aikaiseksi. Itsestäni alkaa jo kyllä tuntumaan koko homma epätoivoiselta yritykseltä ja epäilenkin, että tulevatkin vieraamme saavat asustella ruosterantuisen rautarouvan hyvässä huomassa :) Naapuriveneen brittiherran kanssa jutustelin ja hän nauroikin, että meillä on mitä parahin varassuoja ja venettä ei tulisi missään nimessä maalata, sillä silloin se alkaisi kiinnostamaan myös varkaita. Hän itse sanoi purjehtijana heti huomanneen uudet purjeemme (joka voisi olla vihje siitä, että sisällä voi olla jotain muutakin uutta), mutta varkaat eivät sitä kuulemma huomaa ja jättävät veneen mitä todennäköisimmin rauhaan....toivottavasti!

No tämä maalausesta tällä erää...

Aamupäivästä kävin myös seikkailemassa paikallisessa Stockman tavaratalossa (Corte Ingles). Siellähän pää meni aivan pyörälle ja onnistuinkin tekemään muutamia heräteostoksia Suvin shortsien lisäksi. Yleensä näitä heräteostoksia ei kannattaisi tehdä ja ehkä myös nyt ne olisi voinut jättää tekemättä ;)

Illasta kävimme seikkailemassa samaisessa paikassa myös koko perheen voimin. Viereiseltä ostarilta löytyi myös ruokamarketti, josta saimme täytettä jääkaapillemme. Ostimme myös jonkin sortin ötökkähoukuttimen, sillä aamulla huomasin olevani täynnä "sääsken (paikallisen ötökän)" puremapatteja. Toivon todella, että syyllisenä on jonkin sortin moskiitto. Paljon inhottavampi ajatus olisi peitossa asustelevista nahkanpurijoista, saati sitten veneellämme asustavasta hämähäkistä, joka tehokkaasti kyllä kutoo verkkojaan ja pyydystää kärpäsiä, mutta en sitä haluaisi reisiäni pureskelemaan... Ei vaiskaan... Mummo voi olla siellä ihan rauhassa... Ei täällä ole lihansyöjähämähäkkejä, vaan syylliset taitavat olla tuommoisia ihan pikkiriikkisiä mäkärän tapaisia pulloharja-tuntosarvet omaavia öttiäisiä:) meillä on myös sänkyjen päälle asennettavat verkot veneessä, mutta kokeillaan toimiiko tämä sähköllä pelittävä hajustin nyt ensin :)

Mutta nyt sänkyyn! ...katsotaan kuinka monta kutisevaa pattia löytyy tämän yön jäljiltä ;)

Hyvää yötä kaikille ja huomenna muutamme tuonne Marina Secaan hieman syrjemmälle ydinkeskustasta.

Jälleen kaksi mukavaa päivää La Corunassa

Heips,

Eilen vietimme mukavaa perhepäivää. Aamusta lähdimme seikkailemaan ja vietimme useamman tunnin rannalla leikkien ja aalloissa kirmaillen. Suvi raukka onnistui aikaisemmalla kerralla rämpimään aalloissa siinä määrin, että kunnioitti meren kuohuja pysymällä hyvinkin kaukana niistä suurimman osan ajastaan :) Turvallisen matkan päästä hän meille huuteli, että "ä,ä, vaokaa aaltoa, tue äiti tänne, täällä hyä"

Kuumaahan täällä on edelleen pietellyt. Mietin itsekseni rannalla auringon paahteessa, että kauankohan ihmisillä menee totuttautuessa näihin lämpötiloihin, sillä minä pakkasin palelemaan siinä istuskellessani. Olihan se nyt jälleen villiä... Ympärillä espanjolat ottivat aurinkoa yläosattomissaan ja minä valkoinen kalkkilaivan kapteeni palelin vieressä.

Älähän nyt... Ravintolan jälkeen syy paleluun selvisi, sillä elimistö todentotta totuttelee uuteen ympäristöön jopa niinkin suurella vauhdilla, että en spurtistani huolimatta kerennyt veneelle, vaan jouduin kaartamaan tiukalla kurvilla satamarakennuksen saniteettitiloihin (jotka ovat muuten siistit). Siellä aikani vietettyä ja ulos tultuani korealaistaustainen naapuriveneen nainen tuli viereeni ja taputti olkapäätäni sanoen "ai ja jai...bad food...". Juu-u... Tätähän oli jo odoteltu. Mahani on nimittäin hyvin herkkää laatua :) Olen koittanut siirtää tilannetta pitämällä elimistöni tiukalla joka aamuisella Underberg-kuurilla, mutta nytpähän voin jättää senkin tekemättä.

Illan voivottelin, jopa siinä määrin, että Markku katsoi parhaakseen siirtyä kannelle riippukeinuun tähtiä ihailemaan. Yhtäkkiä ulkoa alkoi kuulumaan mahoton pauke. Oletin jo Espanjan julistaneen sodan Porttugalille, nimittäin siinä määrin pauketta taivaalta kuului, mutta Markku kertoi sisään palatessaan, että oli saanut ihailla valtavaa ilotulitusnäytöstä. Kyllä näillä siis näyttää ihan hyvin näitä euroja täällä riittävän...

Tänään Aatos on vuorostaan kouristellut mahansa kanssa. Muinoin oksennustaudin kourissa Aatos pohti olevansa kuin lohikäärme joka tulen sijaan syöksee oksennusta. Tällä kertaa hän pohti olevansa kuin veneen moottori (masu mouruaa) jonka jäähdytysvedet lorisevat pätkissä pönttöön... "Miksi äiti ne ei tule kaikki kerralla?"...niin...

Koska poitsu on ollut pipinä, olemme tänään olleet veneellä koko päivän. Markku on huoltanut venettä ja minä olen viihdyttänyt perhettä ja hoidellut juoksevia asioita... Nyt taidan lähteä hakemaan jotain syömistä, kun ravintolat alkavat aukaisemaan oviaan. Täällä ulkona syöminen on suht.edullista ja olemmekin nauttineet siitä täysin siemauksin.

Palaillaampa taas...

Tavoitereitti oikaistuna

Pari päivää La Corunassa

Heips,

Täällä on ollut mukavaa. Aurinko on paistanut ja välillä on vettäkin sadellut, mutta mikäs siinä...vesi on lämmintä ja peseepähän venettä suolasta.

La Coruna on todella miellyttävä kaupunki. Tunnelma on suurkaupunkimainen, vaikka itse kaupunki tuntuu näin äkkiseltään suht. pieneltä. Julkinen liikenne toimii tehokkaasti ja halvasti. Bussilipun hinta kaupunkialueella 1,20. Olen oppinut jo hyväksymään sen tosiasian, että en kieltä handlaa, mutta sillä mennään mitä on. Välillä tulee itseäkin huvittavia hetkiä, kun esimerkiksi haluan vesiletkun eikä toinen sitä ymmärrä... Koitappas imitoida vesiletkua joka menee veneen vesitankkiin :).... "ei, en halua juomavettä", "ei, en halua letkun kiinnitintä, vaan haluan sen letkun" jne. Yritys itseltäni onnistui hieman näyteltyäni ja sehän tässä tapauksessa jälleen riittää.

Olemme nauttineet kiireen jälkeen olostamme. Olemme oikeastaan viettäneet niin normaalia arkea kuin vain voimme näissä olosuhteissa. Ollaan pesty pyykkiä unohtamatta veneen ainaisia huoltohommia, mutta olemme leikkineet lasten kanssa ja kuljailleet niin rannalla kuin kauniin kaupungin kujilla sekä syöttäneet suuren akvaariomme (valtameri) eri värisiä ja kokoisia eliöitä.

Toissailtana kävellessämme kaupungilla törmäsimme (Ruusu ystäväni ei ikinä usko..) oikeaan sinfoniaorkesteriin, joka soitti torille pystytetyllä lavalla valtavalle määrälle ihmisiä ilmaiseksi! Eilen kävelimme samaiselle torille ja vuorossa oli jazz/blues tyyppistä musiikkia ja tänään...samainen sinfonia höystettynä operetillä :) ...jos Espanjalla on jossakin rahallisesti tiukkaa, niin ei se ainakaan paikallisesti täällä näy ;)

Tänään kävimme illastamassa mukavan Suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka ovat lähteneet muutaman vuoden kestävälle matkalleen yhdessä kahden lapsensa kanssa. Aatos leikki innoissaan uusien kavereidensa kanssa ja Suvi seurasi perässä... Huomenna heidän matka kuitenkin jatkuu eteenpäin, mutta ehkä me vielä (toivottavasti) tapaamme viimeistään Kanarialla.

Tapasimme tänään toisenkin Suomalaisen veneilijäperheen, mutta heidän matka jatkui pari tuntia tapaamiemme jälkeen. Toivottavasti heidätkin näemme myöhemmin uudelleen...ainakin reittimme kulkevat samoja rantoja aina Karibialle, joten eiköhän jossakin päästä taas kuulumisia vaihtelemaan :)

Nyt olemme väsyneitä... Kirjoittelen huomenna lisää :) tässä muutamia kuvia. Konserttikuva eilisillalta, kun lavalla jazz/blues musiikkia. Nyt yritän nukahtaa...ulkona vielä espanjalaiset tanssivat, laulavat ja juhlivat...

On se niin villiä tämä maailman meno. Sama sininen planeetta, mutta niin erilainen eri puolilta....

Hyvää yötä kaikille.

Biskaja 2 (Quessant-La Coruna)

Toisen päivän iltana menin jälleen nukkumaan x määräksi tunteja. Yöllä herättyäni edessämme siinsi Quessantin majakka. Ihmettelin moista, kun meidän piti saapua sinne aamuksi. Jouni kertoi, että illalla matka oli taittunut mukavasti. No niin minäkin olin samaa mieltä, sillä Jouni oli puhaltanut meneen minunkin osuuden, ei ajallisesti, mutta matkallisesti -> vuorovesivirrat. Koska oli yö, niin päädyimme ratkaisuun kiertää Quessantin saari sen sijaan, että olisimme kokeilleet koskenlaskua saarten välitse (tulvavuoksessa jopa 9 solmua). Ranskan luoteiskärki päästi meidät leppoisissa mainingeissa ohitseen ja edessä oli enään legendaarinen Biskaja.

Kolmantena päivänä delffiini/pyöriäislaumat tulivat moikkailemaan meitä (youtube perhepurjehdus). Tohdin herättää Jounin kesken makeimpien unien, koska muistelin hänen puhuneen delffiinien näkemisestä. Yhdessä katsoimme näiden virtaviivaisten luontokappaleiden leikkiä veneen ympärillä. Kokeeksi heitin yhdelle pari juustonaksua, mutta ainakin tämä yksilö oli krantun puoleinen. Jos kanaalilla oli koleaa ja sumuista, niin Biskajalla oli tuuletonta ja aurinkoista. Itse viihdyin varjossa, mutta Jouni nautti paahteesta. Yöt Biskajalla menivät tähtiä tuijottaessa. Melkein pystyin näkemään pohjantähden laskun kohti horisonttia. Yöt täällä alkavat olemaan jo pitkiä ja ohjausvuorossa unettaa. Itse nukahdin rattiin keskellä biskajan yötä seurauksena veneen välitön ohjautuminen tulosuuntaan. Torkkuni kestivät 2 mailin ajan ja harmistukseni nauratti Jounia. Myöhemmin Jounille sattui samanlainen lyhyempi torkahdus puuduttavaan ajoon auringonpaisteessa. Jounin herätessä lähelle oli ilmestynyt? Saksalainen purjevene, jolle Jouni kuittasi piruetit käden nostolla.

Moni voisi kuvitella, että hui kauhistus, jotta rattiin on nukahtanut.. Tähän voisi tietenkin mainita, että kuvittele itsesi kumipatjalla keskelle Perämerta ja laske todennäköisyys, että kohtaat jonkun saatikka törmäät siihen. Kovin oli yksinäistä myös Biskajalla ja laivan näkeminen aiheutti heti maininnan "katsoppa täällä on muitakin". Se siitä..

Lähempänä Espanjan rannikkoa kohtasimme troolareita, jotka kalastivat laumoina (kuvat plotterilla ja luonnossa) . Näytti olevan tehokasta toimintaa purjehtiessani lähemmäs hommaa tarkastelemaan. Muistaakseni Afrikan poijjaatkin on kehunut uutisissa näiden troolareiden tehoa heidän kotivesilllään. Mene ja tiedä..

Viimeinen yö meni purjehtiessa isopurjeella kohti La Corunaa. Alkuun purje oli täysillä kunnes tipotellen kohti rannikkoa reivasin/rullasin sitä pienemmäksi. Tuuli voimistui kohti rannikkoa lähestyttessä ja Jounilla alkoi olla tukalaa omalla vuorollaan, joten päädyimme pienentämään purjeen pöytäliinan kokoiseksi, sekä ohjailun tehostamiseksi käynnistimme moottorin.

Lähestyminen La Corunaan meni puikkelehtiessa matalikkojen lävitse. Perämeren "sankareille", kuten minä, matalikko täällä tarkoittaa esimerkiksi 50m syvää kukkulaa ympäröivässä 200m syvässä mannerjalustassa. Näissä 'matalikoissa' isot aallot murtuvat (you tube -> point panic).

Monet asiat tulee otettua täällä vakavasti, vaikka paikalliset näyttävät oikovan reiteiltä, minkä kerkeävät. Tietenkin voisin kutsua hispanjoolat laskemaan pelastusliiveillä matkakoskea. Minusta kun se on ihan mukavaa ja ei kovin vaarallistakaan. Elämä on kait suhteellista.. .. Tai jotain sinne päin.

Rooman imperiumin ajalta oleva Herculeksen majakka viitoitti loppumatkamme ja Biskaja tuntui selätetyn. Kiinnitimme rautaprinsessamme Real club nauticon laituriin ja kättelimme Jounin kanssa toisiamme. Jouni tilasi satamassa euroopan kiertoliput kohti kotia. Lentäminen kotiin voi olla joskus edullisin kiertäen esimerkisi Mallorcan kautta, niinkuin Jounin tapauksessa. Onnea Jounille Saksaan.

Biskaja 1 (Weymouth-Quessant)

Tankkasimme Weymouthissa tankit täyteet, koska säätiedotuksen mukaan meillä oli tiedossa lähes tuuleton Biskajan ylitys. Lähes tarkoitti sitä, että meitä kohti oli tulossa post-trooppinen Gordon myrsky.

Ajo Englannin kanaalissa kesti reilun vuorokauden, jonka maisemista kaiken olennaisen kertoo kuvaliite (alla). Tiheän kastelevaa sumua kesti kaksi päivää. Iltaisin ja öisin mietin ihmeissäni Jounin unenlahjoja? Miten hän ei sanallakaan maininnut valtavasta kosteudesta, joka oli vallannut ainakin meikäläisen persäsviitin jokaisen puuvillapartikkelin. Selitys tähän löytyi pari päivää myöhemmin. Perän kaksi verhoilla peitettyä pikkuikkunaa olivat olleet raollaan koko sumun ajan. Kosteuteen ei auttanut edes kaksi neljsosaneliön kokoista kuumaa vesipatteria sängyn alla lisättynä tuulettimella, avoimella luukulla, aurinkokelillä, ja perähytin sivupattereilla. Sen sijaan Jouni voi keulassa hyvin pelkällä moottorin lämpöpuhaltimella. Edellinen vinkiksi niille, jotka suunnittelevat vesikiertoa veneeseensä. Samantapaisia kokemuksia minulle kertyi myös Huippuvuorten retkeltä.

No sumussa ajo voi tuntua äkkiseltään elämyksettömältä, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Jännitystä ensimmäiseen päivään toivat Portland Billin ohitus. Kuittasimme tämän lännen sankarilta kuulostavan niemenkärjen ainoastaan kokemuksilla pienistä pyörteistä ja värisevällä merenpinnalla. Portland Billiltä matka jatkui kohti laivojen liikenteenjakokaistaa. Reittimme kulki sakkokulmassa tämän laivojen valtatien yli, joten päätin muuttaa suuntaamme kohti etelää valtatien ylityksen ajaksi. Tutkan ja ais:n mukaan tiellä ei ollut enään kuin muutama laiva. Homma tuntui helpolta. Jouni alkoi heräilemään ja ohjastin häntä ajamaan kaistan loppumatkan yli ja kääntymään sitten takaisin kurssille kohti Ranskan luoteiskärkeä ja Biskajaa. Itse sain nukuttua jonkun aikaa kunnes Jouni herätti minut päällekarkaavan laivan vuoksi. Päästyäni kannelle, laiva oli ihmeellisesti kerennyt muuttaa suuntaansa 90 astetta ja uhkaava tilanne oli siltä osin ohi. Toisaalta plotterin ja tutkan ruudut näyttivät kuin commodore 64:n selviydy peliltä. Ainoa vain, että tähän peliin emme halunneet GAME OVER päätöstä. Vaikka olimme ylittäneet liikenteenjakokaistat niin jostain syystä laivoja tunki meitä vastaan jatkuvalla syötöllä. Jouni kertoi myös jatkuvan laivojen töräyttelyn häirinneen häntä. Olisi ehkä pitäny huomata etukäteen mainita töräyttelyn kuuluvan merimerkistä, eikä laivoista, jotka hätyttelisivät meitä.

Toisen päivän aikana suunnittelin hiljempaa vauhtia, jotta ohittaisimme valkoisesta merestä tutun Ranskan luoteiskärjen ( laita you tubeen hakusanaksi "armen lighthouse") kolmannen päivän aamuna. En halunnut sinne pimeässä.