Portsmouth (Iso-Britannia)

Heips,

En sitten eilen kuitenkaan jaksanut illalla kirjoittaa, vaan onnellisesti nukahdin :)

Juuri lähdimme reippaan tuulen saattelemana kohti seuraavia haasteita :) sateinen päivä tänään, mutta tuulta reippaasti. Reipas tuuli se onkin meidän veneen ystävä. Rouva menee vakaasti ja lujaa. Joskus venekauppoja tehdessämme saimme kuulla tämän saman. Veneemme on hurjemman kelin vene. Vieressä suuret ja pienet lasikuitupurret hyppivät keula välillä vedenalla ja meidän rouva puolestaan halkoo aaltoja tasaisesti ja vakaasti keulan juuri pomppimatta.

Lasikuituveneistä puheenollen, onpas täällä kuulkaa väkeä veneilemässä... Tällaisella säällä! Me olisimme Letolla pistäneet oven tiukasti kiinni ja pelanneet korttia kynttilänvalossa... Mutta eipä näytä täällä menevän niin. Juuri tuossa laskeskelin, että vieressämme kiitää noin 50 purjevenettä luonnollisesti samaan suuntaan kuin me... Joko ymmärrät miksi? vastaus: no tietenkin siksi, että virtaus vie meitä huimaa vauhtia juuri tuohon suuntaan :) ....kuka nyt haluaisi vastavirtaan purjehtia ;)? Villiä tämä on edelleen. Purjehdinne juuri paikan yli joka kuivuu matalanveden aikaan kahluusyvyyteen. Nyt vettä oli neljä ja puoli metriä.

Portsmouthin satama itsessään oli jälleen valtava ja komia. Sataman reunalla suuri vihreä majakkalaiva toivotti vierailijat tervetulleiksi. Majakkalaivasta löytyi ravintola, pesutilat ja pesutupa. Laiva toimi sataman tämän laidan tukipisteenä, nimittäin satamakonttoriin sataman toiselle laidalle matkaa kertyi puoli mailia!

Majakkalaiva huokui jälleen historiaa, mutta nyt kun minä olen kunnostautunut tämmöisenä pesutilojen arvostelijana, täytyy todeta, että täällä pesutiloissa suihkua lukuunottamatta kaikki oli kunnossa. Laivan alakäytävä oli täynnä henkilökohtaisia suihkuhuoneita. Suihkuhuoneissa oli teak-verhoilu, wc, suihkukaappi ja siistit allaskalusteet peileineen ja hiustenkuivaimineen. Joo.. suihku itsessään oli taas erikoinen "seinäräkijä", mutta vettä tuli ja lämmintä.

Aamulla kävimme nauttimassa aidon englantilaisen aamiaisen laivan ravintolassa. Lautasellani "lillui" rasvassa paistettu muna, kaksi makkaraa, pekonia, "kalapuikko", paahtoleipää ja tottahan toki myös papulillinkiä... Huh! Huh! Kaikki tämä (jos olisi jaksanut) olisi tullut huuhtoa alas suurella kupilla teetä... Jälleen ehkä yksi asia suihkujen lisäksi joita en tästä maasta ikävöi, mutta makuja on monia...Perheen miehet olivat aamiaisesta nimittäin ikionnellisia. Suupielet rasvassa Aatos veteli omaa aamiaistaan ja totesi perään, että olipas hyvää!

Kuulostiko hyvältä? Haluaisitko omistaa venepaikan kyseisestä satamasta? Se onnistuu hintaa 500 puntaa, ei sentään kuukaudessa, vaan jokaiselta metriltä jota veneestäsi löytyy. Meidän veneelle venepaikka maksaisi 13-14,5*500 eli noin 7000 puntaa/vuosi... Joo, hinta tosiaan vuodelta (täällä veneet useimmiten vain pestään ja lasketaan takaisin veteen), mutta voithan laskea tuosta hinnan pelkälle kesäkaudellekin :) Tuntuuko Leton hinnat vielä kovilta ;) ?

Nyt taivas alkaa repeilemään. Lapset katsovat Aku Ankkaa, Markku ohjaa purttamme ja minä kirjoitan...ja hymyilen :)

Palaillaan!

Brighton (Iso-Britannia)

Heips,

Markun suunnitelmasta poiketen päädyimme heikosta tuulesta johtuen sinne, minne minä halusin mennä, Brightoniin. Tämä oli aivan vahingon saattelemaa, sillä minä olin jo henkisesti hyväksynyt tilanteen, että en kaupunkiin nyt menomatkalla pääse, vaan se jäisi odottamaan paluulinjaa Karibialta :) mutta jee, täältä tullaan!

Brighton ("gay capital of Europe", kuten pilottikirjamme mainostaa) näytti jo horisontissa suuremmalta kaupungilta. 1200 veneen satama ympäröivine casinoineen ja ostoskeskuksineen vahvistivat tämän luulon todeksi. Ei Brighton mikään jätti kaupunki ole, mutta merkittävä turistikaupunki, ainakin paikallisesti, ollen tunnin ajomatkan päässä Lontoosta.

Saimme veneemme ottipaikalle, koska olimme niin ajoissa satamassa. Koko matkan näillä leveyspiireillä olen kokenut tulevani kaukaa, sillä suurin osa ulkomaisista vierasveneistä kantaa täällä tällä hetkellä Hollannin, tai Belgian lippua (harvemmin enää Saksan). Nyt kuitenkin rauhassa istuskelin veneen kannella ja pohdiskelin naapuriveneen Britannian lipulta näyttävää lippua. Sitten tajusin, että kyseinen vene oli Australiasta! Ok, siis todella kaukaa!

Koska meillä aikaisemmasta blogitekstistä poiketen olikin koko päivä aikaa, lähdimme tutustumaan paikkoihin. Brighton Marina on ihan oma maailmansa varsinaisen kaupungin laidalla. Täältä löytyvät suuret casinot, kauppakeskukset ja ravintolat, joita etenkin veneilijöiden on helppo hyödyntää. Alue hintoineen palvelee luonnollisesti mielellään myös pulleamman pörssin omaavia henkilöitä ja tämän me mm. huomasimme Italialaisen ravintolan habituksesta (katso kuva), palvelusta ja tottahan toki myös hintalapusta ;) Ikinä ei pidä lähteä etsimään ravintolaa suunnaton nälkä mahassaan, sillä silloin voi käydä köpelösti. Tämä ravintola oli aivan liian hieno... ainakin lapsillemme :) valkoiset matot, valkoiset penkinpäälliset, valkoiset pöytäliinat jne. Onneksi ravintolassa lounastava väki omasi t-paitoja ja shortseja, niin emme sentään vaatetukseltamme poikenneet mahdottomasti muusta porukasta. Energia kului syömisen sijasta lasten paimentamiseen, jotta aidon Pasta Bolognesen jälkeen olisivat penkit edes vähän vielä valkoiset ;) Ruoka oli kuiten erinomaista, samoin palvelu. Joten kiitos ja kumarrus siitä!

Päivä oli helteinen ja hikipisarat peittivät kasvojamne. Kiertelimme muutamia kauppoja ja löysimme vihdoin mm. vieraslipunkin vanttiimme. Ilma oli kuiten niin helteinen, että kylmien juomien jälkeen Markku palasi lasten kanssa veneelle ja minä lähdin tutustumaan kovin mainostettuun Asda superstoreen... Ja olihan se taas aikamoinen ruokakauppa! Punnan maksoi puolikiloa mansikoita, puoli kiloa persikoita, puoli kiloa porkkanoita jne. En nyt hintalapun loppulukeman jälkeen kuitenkaan osaa arvioida oliko kauppa kuinka paljon edullisempi kuin Suomessa, sillä punnat hieman hämäävät minua. Mutta mansikoita saimme kuitenkin illan mutustella ja olihan lapsilla muikeat suut:)

Kaupan jälkeen siivoilimme seuraavan päivän murskypurjehdusta ajatellen ja kävimme suihkussa jälleen aivan "uuden" näköisessä suihkussa. Suihkut olivat tällä kertaa rakennettu suuren aallonmurtajan päälle (sellaisen mitä näet amerikkalaisissa sarjoissa, jotka on kuvattu esim. Malibussa). Suihkut olivat unisex-mallia, eli miehet ja naiset käyttivät samoja suihkuja. Nyt lukija miettii, että ohoh! No niin minäkin mietin, kun luin pilotistamme asiasta. Kirjassa kuitenkin mainittiin, että ujoimmat suihkuttelijat voivat käyttää ainoastaan miehille, tai naisille tarkoitettuja suihkuja. Kävin kuitenkin uteliaisuuttani kurkistamassa näihin unisex suihkuihin ja pöh! Siellähän oli omat kopit kaikille kävijöille. Kukahan on niin ujo, että ei uskalla käyttää suohkukoppia, jonka viereisessä kopissa mahdollisesti toisen sukupuolen edustaja pesee itseään? Kyllä nämä on ujoja! Nooh... ne on niitä kulttuurieroja... No, me kuiten hyödynsimme tyytyväisinä näitä laivasuihkun näköisiä koppeja ja tulimme puhtaiksi!

Unta ei illalla tarvinut pitkään houkutella. Aamulla lähtö tapahtuisi kuuden aikoihin, jotta kerkeäisimme mahdollisimman pitkälle ennen luvattua myrskyä ja ukkosta...

Onnistuimmeko? Se selviää illalla, kun jaksan mahdollusesti päivittää päivämme matkan yhteen olympialaisten tapahtumapaikkaan... Portsmouthiin.

Eastbourne (Iso-Britannia)

Hei,

Jälleen matkamme on jatkunut... Menemme nyt kiireesti satamasta satamaan, jotta kerkeäisimme pian mahdollisimman pitkälle tätä etelärannikkoa Biskajanlahden ylitystä ajatellen. Siispä minulla ei ole tarinoita hirveästi satama-altaiden ulkopuolelta, mutta kyllä niitä muutama riittää ihan vain satama-altaastakin ;)

Eilinen etappimme meni paljolti moottoria käyttäen, sillä tuuli oli suoraan vastainen. Siellä nyt kunnon purjehtijat miettivät, että höpö hommaa tuollainen moottorilla ajo. Menkää luovimalla, eli kansankielellä edetkää sik-sak-kuviota, niin pääsette purjeilla... Me olemme yrittäneet... Onhan tässä maileja tultu ja aikaa ollut luovia, mutta rouvanme nousee suht. kehnosti tuuleen, jolloin luoviminen olisi todella hidasta. Siispä aikaa säästääksemme olemme körötelleet Volvolla etiäpäin ;)

Eilen salaa kuuntelin, kun Markku teki joka iltaista moottorihuoltoa... Siellä mittailtiin öljyjä, tarkastettiin hihnoja jne., mutta taisi moottori saada muutaman kannustustaputuksenkin kiitoksena jaksamisestaan. Ja eihän meillä itse moottorin kanssa ole ollut ongelmia. Osat vain siinä ympärillä ovat kröhineet ja luovuttaneet, mutta toivottavasti poika jaksaa ;)

No, mutta eiliseen satamaan. Illalla saavuimme Eastbournen suojaisaan ja kauniiseen satamaan. Satamaan kuljettiin lukon kautta, joka aukesi aina puolen tunnin välein. Satama itsessään oli rakennettu vuonna 1993, eli ei niin kauhian vanhasta paikasta ollut kyse. Sisäsataman ympärillä kohosivat kaupungin korkeat kerrostalot joka sivulla, eli satamamme oli sillä paikalla, missä Suomessa olisi ollut leikkipiha ja mahdollisesti parkkipaikka keskellä kerrostaloja :). Kohtelias palvelu sekä visuaalisesti ja toiminnallisesti upea laituripaikka takasivat hyvän mielen loppuillaksi (laitureita oli koristeltu kukka-asetelmin ja sähkö- ja vesipiste olivat jokaisen venepilttuun edessä).

Pelkoni myös pesutilojen suhteen osoittautui "lähes" vääräksi. Pesutiloissa oli käytetty paljon puuta (joka on minun mieleen) ja pesukopit (joita nykyään on tajolla) olivat hyvin tilavia, ja ennen kaikkea suihku ei räkinyt seinässä olevasta reiästä vettä sinne tänne, vaan suihku oli kuin runsas vesiputous ja lämmin. Suihkutilat saivat minun asteikolla arvosanan kahdeksan. Kengät tuli kuitenkin pitää jalassa, sillä kymmen senttiä lattiarajasta olikin sitten asia erikseen. Oli pojilla jälleen eristys pettänyt ja... No joo... Varmaan arvaattekin mitä siellä näkyi, mutta päätimme lasten kanssa nauttia siitä kymmenen senttiä lattiarajan yläpuolella olevasta ja pidimme suihkutöppöset jaloissamme ;) Nautiskelimme suihkussa pitkään, sillä pitkästä aikaan suihkuaikaa ei ollut rajoitettu ja seinässä ei ollut nappia josta painaa minuutin välein suihkun sammuttua. Pieniä asioita oppii täällä matkan varrella arvostamaan ja näiden tekstien kautta ehkä lukijakin huomaa kuinka kivoja pienet arkiset, meille usein niin itsestään selvät, asiat ovat.

Yöunet jäivät tällä erää lyhyeksi, sillä jatkoimme matkaamme aamu kahdeksalta. Tankkasimme tankkimme pitkästä aikaa täyteen ja jatkoimme sulun kautta jo tutulle merelle. Markku on tehnyt laskelmia siitä, missä meidän pitäisi olla mihinkin aikaan jotta saisimme maksimaalisen hyödyn vuorovesistä ja virtauksista. Täällä on myös paikkoja, joissa ei missään nimessä pidä olla tiettyyn aikaan... Täällä on paikkoja joihin vuorovesivirtaukset saavat aikaan nk. "race"-tiloja, joissa virtaukset voivat olla hyvinkin merkittäviä. Yksi meitä lähestyvä paikka on Portland Bill, jonne useita veneitä ja jopa laivoja on kadonnut huonolla hetkellä väärään paikkaan eksyessään. Tämä on vaarallinen paikka ja me kierrämme sen kaukaa.

Alkuperäisen reittisuunnitelmamme varrella olisimme käyneet Alderneyn saarella. Täällä olisimme saaneet kokea vastaavan vuorovesivirran (Alderney race) jota kuitenkin veneilijätkin pystyvät hyödyntämään saaden jopa 6-9 solmun ekstravauhdin! Kuulemma mieletön kokemus purjeveneilijöille ;) Kuulin tästä virtauksesta ensimmäisen kerran Tukholmassa, jossa Ranskatar minulle siitä kertoi ja minä kauhuissani kuuntelin. Hän kuitenkin lohdutti sanomalla minulle, että "don't worry, just go with the flow..."

Niin... Niinhän me teemme... Just going with the flow...

Palaillaan!

Dover (Iso-Britannia)

Juttu on kirjoitettu eilen 12.8.12

Hei,

Aikavyöhykematkailumme alkaa tuottamaan tulosta...joskin hieman hitaasti, mutta nyt olemme siirtyneet jälleen yhden aikavyöhykkeen Suomea kauemmaksi. Nyt olemme oikeastaan aikavyöhykkeiden kuningaspaikalla, nollameridiaanilla.

Aamulla heräsimne kauniiseen auringonpaisteeseen. Touhuilimme aamun ja puolenpäivän aikoihin starttasimme yhdelle etukäteen jännitetyistä osuuksista. Ylittäisimme vilkkaan Englannin kanaalin. Osuisimmeko konttiin, mahtuisimmeko laivojen väliin,vai olisi meri meille aivan armoton?

Kun lähdimme satamasta, keli oli upea. Markku oli laskenut tarkoin vuorovedet ja virtaukset ja matkamme eteni huimaa vauhtia. Saimme virtauksista vauhtia 1-2 solmua ja etenimme kohti Doveria kuuden solmun vauhtia (siis paljon rautarouvallemme)!

Suunnitelma oli, että jossakin Calaisin tietämillä menisimme laivaliikkenneväylän yli. Näin me myös teimme. No oliko laivojen välissä tilaa? No olihan siellä. Ei laivoja nimittäin juurikaan näkynyt... Olisi ollut kiva nähdä semmoiset laivojen ruuhka-ajot, mutta ei niin ei. Kyllähän niitä siellä Kielin kanavassa tieten riitti :) Liikenneväylä ohitettiin vauhdilla moottoria apuna käyttäen, ihan vain kaiken varoiksi.

Hieman matkan jälleen edetessä, Markku huikkasi kannelta, että "Englanti näkyy!" Näkyviin tuli ensimmäisenä satumaiset valkoiset korkeat kalliot. Ne oli juuri samanlaisia mitä olin nähnyt vanhoissa englantilaisissa sarjoissa ja elokuvissa. Tuli aivan mielettömän hyvä olo! Nyt olemme päässeet jo tänne asti! Pienet kylät kallioiden reunoilla ja majakat huipuilla huokuivat jonkinlaista satumaista tunnelmaa, mutta sitten näin vanhan linnan muureineen juuri Doverin sataman taustalla erään kallion laella (rakennettu 1180-luvulla) ja totetesin lapsille, että nyt kyllä olemme kaukana kotoa :)

Doverin satamaan ei marssita takki auki. Tämä on yksi Britannian vilkkaimmista satamista ja se kyllä näkyi. Jokaisen veneen isosta pieneen tuli pyytää lupa satamaan pääsylle. Ensimmäisen kerran otimme yhteyttä (VHF) kaksi mailia ennen sataman pohjoista/itäistä suuaukkoa. Saimme ohjeen siirtyä 200 metrin päähän ja sen jälkeen ottaa uudelleen yhteyttä. Näin teimme. Sataman suuaukoilla on myös "liikennevalot", jotka ohjaavat niitä joilla ei esim. radio toimi. 200 metrin kohdalla meille kerrottiin, että meidän tulee odottaa satamasta poistuva lautta, jonka jälkeen saamme siirtyä satama-altaaseen. Odotimme lautan ja ajoimme sisään.

Sataman sisällä siirryimme pienempään sisäsatamaan, jossa otimme yhteyden radiolla huvivenesataman satamakonttoriin. Sieltä meille kerrottiin minne voisimme veneemme parkkeerata. Saimme paikan 124, mutta paikalla 125 oli leveästi parkkeerattu Belgialainen paatti, joka ei ollut halukas ottamaan rouvaamme viereen ;) Otimme uudelleen yhteyden konttoriin, josta saimme viereisen kylkipaikan 123 :) nyt oli hyvä paikka meille. Hypättyäni laiturille huomasin tieviitan, jossa luki Lontoo. Siis Lontoo! Huh huh. Kylläpä me olemme seilanneet.

Nyt olen väsynyt, mutta onnellinen

Hyvää yötä kaikille

Lisämaininta: Lähdimme puolenpäivän aikoihin satamasta kohti seuraavaa. Pilottikirjamme ylisti Doverin satamaa maasta taivaisiin. Juu-u, ehkä logistisesti satama toimi kuin junanvessa, mutta on yksi asia jossa minä todella kranttuilen ja se on pesutilat. Doverin pesutilat oli kyhätty suurten konttien sisään ja varmasti näiden engelsmannien mielestä nämä konttien näköiset suihkurakennukset sisältöineen ovat siistejä, mutta eivät ne valitettavasti täytä minun kriteeristöä. Ymmärrän kyllä näin viime syksynä Lontoossa neljän tähden hotellissa piipahtaneena, että maa on hieman takapajula, kun puhutaan pesutiloista, mutta pointtini on nyt se, että jos pilottikirjan mukaan tämä oli upea paikka, niin minkähänlainen mahtaa olla seuraavan sataman pesutila? ;) kaiken lisäksi satamat täällä ovat kalliita. Dover maksoi 30 puntaa yöltä ja hinnat eivät ainakaan tule tästä laskemaan, mutta nautitaan nyt vain uusista maisemista ja etenkin siitä, että täällä kommunigointi on helppoa. Ranskassa meinasi välillä epätoivo iskeä, kun kukaan ei puhunut Englantia...

Dunkerque (Ranska)

Hei,

Emme siis menneet Belgiaan (Belgialla vain kolme merkittävää satamaa), vaan hyppäsimme sen yli. Täytyy kyllä noloissaan (maantiedon opettajana) myöntää, että oletin vielä aamulla olevani Belgiassa, jopa niin varmasti, että Belgian vieraslippu liehui vantissa (kyllä nolotti)... Puolustuksekseni täytyy sanoa, että tämä epähuomio saattoi johtua aamuyön tunneista jolloin ohjaillessani olin navigaattorista lukevinani, että Dunkerque (Belgium). No joo... Virheitä sattuu näin asiaa opiskelleillekin ;)

Muistaakos muuten historian opettajat, tai historiasta kiinnostuneet, mitä merkittävää on tapahtunut kyseisessä, nykyään 200 000 ihmisen, kaupungissa? Vastaus: Iso joukko Britannian sotilaita evakuoitiin sen rannikolta vuonna 1940. Tapahtumaa pidetään Britanniassa jopa niin merkittävänä, että heidän mukaansa ilman tätä ihmettä ei olisi ollut Britannian armeijaa eikä taistelua ja voittoa Britanniasta.

Eilen tosiaan jouduimme hieman pakon saattelemana lähtemään reissuun. Hieman harmitti, että joudummeko nyt jyskyttämään vastavirtaan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Matkamme luisti reipasta vauhtia hienon kelin saattelemana.

Kirjaimellisesti pitkän yön saattelemana sain aamuvahdissani ollessa ihailla auringonnousua taivaanrannasta. Kuka muistaa viimeksi nähneensä? Onneksi ihailinkin, sillä tällä matkalla meillä poikkeuksellisesti roikkui kumivene perässämme ja siinä auringonnousua väsyneenä ihaillessani pohdin, että "jaa... jollakin on vissiin kumivene tippunut kyydistä". Hetken siinä pohdin, että jaksaisinkohan palata takaisin venettä katsomaan ja sitten tajusin, että horisontissa näkyvä vene on MINUN! Voi harmitus oli sitä palata hakemaan, kun mieli niin veti nukkumaan, mutta jälkeenpäin mietittynä onneksi huomasin :)

Dunkerquessa on valittavana useampi satama. Heti saavuttuasi satamaan johtavalle väylälle, tulee ensimmäinen satama vasemmankäden puolelle. Me emme menneet siihen, vaan ajoimme seuraavaan joka tuli oikeankäden puolelle. Tämä satama on oikein mukava, mutta tyyris... Me päätimme pestä täällä kertyneet pyykit ja kaikki petivaatteet riisuttuina meillä on ollut pestävää neljä ja puoli ikean sinistä kassillista (onneksi olen kerännyt kasseja, sillä niistä ollut jo suuri hyöty). Pesu maksaa kaksi euroa ja kuivaus kolme (olemme siis kuivanneet paljon kannella). Satamamaksu taisi olla tämän lisäksi vielä noin 50 euroa kahdelta päivältä.

Satamaa ei mene moittimaan. Pilottikirjan mukaan kaksi mahdollista satamaa löytyy vielä sulkujen takaa ihan kaupungin vierestä. Jos siis mieli tekee kanavaseikkailemaan, niin sinne vain, mutta pilotti suositteli tätä. Ilmeisesti tämä on hyvin vorosuojattu satama (portilla ovikoodi ja venelaiturin päässä ovikoodi) Pilottikirjoista puheenollen, olemme hankkineet koko matkan ajalle Imrayn pilottikirjat ja nämä ovat olleet toimivia (suosittelen tännepäin lähteville). Pilottikirjoissa kerrotaan paikoista, tulleista ja eritoten satamista (niihin menosta ja niiden palveluista, vierasvenepaikoista ja sijainneista) jne.)

Nyt kuitenkin nukkumaan, nyt väsyttää (meinaa silmät mennä pakosta kiinni). Olen aamun horrostanut lasten touhutessa vieressä...Huommenna käymme aamusta tutustumassa hieman kaupunkiin ja puolenpäivän aikoihin vuoroveden ja virtausten ollessa kohdillaan lähdemme kohti Calaista ja sieltä tarkoutus olisi sukaista Doveriin Britannian puolelle. Katsotaan onnistummeko (noin 50 mailia matkaa taitettavana ) :)

Hyvää yötä kaikille!

Hollanti vaihtuu Belgiaan

Hei,

Matkamme on jatkunut helteisen päivän läpi viimeisten kanavien. Kauniita maisemia ja paljon ihmisiä. Tarkoituksemme oli jäädä odottamaan laskuvettä ja virtoja Vlissingeniin, mutta paikka oli tupaten täynnä valtavan pelastusharjoituksen johdosta. Saimme hetken nauttia tullimiesten seurasta ja nyt olemme jälleen neljästään Pohjanmeren syleilyssä. Matkamme jatkuu vastavirtaan kohti Belgiaa, eli netti jälleen hiljenee.

Palaillaan!

Kultakimpale (piece of gold)

Kuinka paljon voikaan messinki maksaa. Enään en ihmettele sananpartta "Maksaa messinkiä". @markku