40 minuuttia sitten starttasimme Muxian satamasta. Muu vene nukkuu, Markku ohjaa ja minä köllöttelen JÄLLEEN nuhaisena ja kurkkukipuisena! Ei kerennyt edellinen tauti loppua, kun jo uusi tuli tilalle... Lämmintä juomaa olen nauttinut ja nyt olo on jo ihan hyvä :)
Joka tapauksessa matkalla jälleen olemme...suuntana mahdollisesti Bayona. Mahdollisesti sillä, että ikinä ei voi tietää, minne sitä lopulta päädytään. Mainingit keinuttavat jälleen reippaasti venettä ylös ja alas. Vielä on ihan pimeää, mutta tunnin päästä olettaisin jo jotain näkyvän. Costa de Mortea on jäljellä noin 15 merimailia, eli noin kolmisen tuntia rantaan ei ole asiaa. Kohta ohitamme Euroopan mantereen läntisimmän kohdan Capo Torinanan, jonka huipun majakka näkyy jo edessämme. Jälleen kerran saamme ihailla jylhiä kallioita ja niiden huipuilla olevia majakoita turvallisen etäisyyden päästä. Nämä samaiset kalliot ottivat vastaan myös Kolumbuksen uuden mantereen valloituksen jälkeen ja nimenomaan Bayonaan hän veneensä parkkeerasi ensimmäisenä. Satamasta pitäisi löytyä Kolumbuksen Pinta veneen replika.
Katsotaan
"Minne tuuli kuljettaa"
tiistai 9. lokakuuta 2012
maanantai 8. lokakuuta 2012
Muxia (Spain)
Hip hurraa,
Noin kello 19 saavuimme Muxian uuden karheaan satamaan. Tämä onkin villi paikka, sillä vuonna 2010 valmistunutta uutta satamaa ei vielä ole otettu virallisesti käyttöön, joten laituripaikka on ilmainen! Tietenkään laitureilla olevista sähkötolpista ei tule sähköä eikä vettä, mutta ilmainen on aina ilmainen ja nämä miinukset täytyy mukisematta niellä.
Matka tänne meni "suurissa" (2-3 metriä) mainingeissa edetessä. Ei net varmaan suuria paikallisille kalastajille olleet, mutta kyllä tätä tyttöä välillä hurjistutti ylämäkeä katsellessa ja mahanpohjaa kutitti aina alamäen koittaessa. Nyt ei siis ollut kyseessä mikään myrsky, sillä tuulimittari näytti maksimissaan 15 metriä sekunnissa.
Aamulla oli hieman vaikeaa lähteä. Itse koin hyvin raskaana tutun ja turvalliseksi muodostuneen Marina Secan hylkäämisen ja siirtymisen tuntemattomille vesille ja vielä, kun vesialueen nimi on "Costa del Morte", jännitystä on aina ilmassa. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin. Aaltojen odotin olevan ikäviä, mutta niitä ne ei olleet. Mainingit ovat kyllä valtavia mäkiä, mutta niihin noustaan ja sitten lasketaan alas. Yhden kerran tuli tömähdysääni keulan iskiessä aaltoon, jolloin vauhti hidastuu ja tätä ääntä saimme kuunnella koko matkan vastatuulessa Itämerellä, eli eri mukava on täällä mennä. Odotin myös satavan vettä koko ajan, mutta sitäkin tuli kuuroluontoisesti vain pari kertaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin pitkän ajan jälkeen kannoin lapset ennen lähtöä perähyttään ja laitoin myös lasten pelastusliivit lähietäisyydelle...onneksi turhaan :)
Hurjia ja kauniita olivat rantakalliot, joihin aallot törmäsivät ison pärskähdyksen saattelemina. Majakoita näkyi runsaasti kukkuloiden huipuilla ja kaikki ne huokuivat viestiä "älä tule lähelle". Ja siitä me myös pidimme huolen. Aallokko tuli nyt siitä suunnasta, että pystyimme suht. lähietäisyydeltä rannikot ohittaman siten, että saimme kunnolla ihailla niiden jylhiä kallioita ja karikoita, mutt silti turvallisen etäisyyden päästä.
Muxian lähestyessä ikävä sumu alkoi peittämään rannikkoa, mutta onneksemme sumu ei muodostunut liian sankaksi rantautumista ajatellen, vaan pystyimme jatkamaan. Itse satamaan oli helppo parkkeerata, sillä noin 200 venepaikan satama oli lähes autio. Suurin osa veneilijöistä näyttää suuntaavan Camarinaksen puolelle, joka on Rian vastarannalla. Toki nyt on jo niin myöhäinen aika, että sekin vaikuttaa veneilijöiden vähäisyyteen. Tällä kertaa satamasta löytyi ainakin rankalaisperheen vene, joka on menossa samaan suuntaan kuin me, eli Karibialle :) Perheen rouva oli aivan innoissaan nähdessään muitakin perhepurjehtijoita...
Illastamassa kävimme paikallisessa kotiravintolassa, jonka tarjontaan kuului isot syvät lautaset täynnä tuoretta salaattia, lautasellinen ranskiksia ja fileepihvi, leipäkori, viinipullo, kaksi vesipulloa ja jäätelöt hintaan 20 euroa!!! Ei paha...
Nyt on järettömän hyvä mieli :) Meillä on muuten veneellä Markun veljeltä lainassa oleva Spot-lähetin, joka on tänään ollut päällä ja laittaisimme teille osoitteen josta voisitte reittiämme seurata lähes reaaliaikaisesti, mutta, kun emme muista osoitetta....eli voisiko Jari, tai Tanja meille kertoa sen osoitteen, niin voisimme jakaa sen muillekin? :)
Palaillaampa!
Noin kello 19 saavuimme Muxian uuden karheaan satamaan. Tämä onkin villi paikka, sillä vuonna 2010 valmistunutta uutta satamaa ei vielä ole otettu virallisesti käyttöön, joten laituripaikka on ilmainen! Tietenkään laitureilla olevista sähkötolpista ei tule sähköä eikä vettä, mutta ilmainen on aina ilmainen ja nämä miinukset täytyy mukisematta niellä.
Matka tänne meni "suurissa" (2-3 metriä) mainingeissa edetessä. Ei net varmaan suuria paikallisille kalastajille olleet, mutta kyllä tätä tyttöä välillä hurjistutti ylämäkeä katsellessa ja mahanpohjaa kutitti aina alamäen koittaessa. Nyt ei siis ollut kyseessä mikään myrsky, sillä tuulimittari näytti maksimissaan 15 metriä sekunnissa.
Aamulla oli hieman vaikeaa lähteä. Itse koin hyvin raskaana tutun ja turvalliseksi muodostuneen Marina Secan hylkäämisen ja siirtymisen tuntemattomille vesille ja vielä, kun vesialueen nimi on "Costa del Morte", jännitystä on aina ilmassa. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin. Aaltojen odotin olevan ikäviä, mutta niitä ne ei olleet. Mainingit ovat kyllä valtavia mäkiä, mutta niihin noustaan ja sitten lasketaan alas. Yhden kerran tuli tömähdysääni keulan iskiessä aaltoon, jolloin vauhti hidastuu ja tätä ääntä saimme kuunnella koko matkan vastatuulessa Itämerellä, eli eri mukava on täällä mennä. Odotin myös satavan vettä koko ajan, mutta sitäkin tuli kuuroluontoisesti vain pari kertaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin pitkän ajan jälkeen kannoin lapset ennen lähtöä perähyttään ja laitoin myös lasten pelastusliivit lähietäisyydelle...onneksi turhaan :)
Hurjia ja kauniita olivat rantakalliot, joihin aallot törmäsivät ison pärskähdyksen saattelemina. Majakoita näkyi runsaasti kukkuloiden huipuilla ja kaikki ne huokuivat viestiä "älä tule lähelle". Ja siitä me myös pidimme huolen. Aallokko tuli nyt siitä suunnasta, että pystyimme suht. lähietäisyydeltä rannikot ohittaman siten, että saimme kunnolla ihailla niiden jylhiä kallioita ja karikoita, mutt silti turvallisen etäisyyden päästä.
Muxian lähestyessä ikävä sumu alkoi peittämään rannikkoa, mutta onneksemme sumu ei muodostunut liian sankaksi rantautumista ajatellen, vaan pystyimme jatkamaan. Itse satamaan oli helppo parkkeerata, sillä noin 200 venepaikan satama oli lähes autio. Suurin osa veneilijöistä näyttää suuntaavan Camarinaksen puolelle, joka on Rian vastarannalla. Toki nyt on jo niin myöhäinen aika, että sekin vaikuttaa veneilijöiden vähäisyyteen. Tällä kertaa satamasta löytyi ainakin rankalaisperheen vene, joka on menossa samaan suuntaan kuin me, eli Karibialle :) Perheen rouva oli aivan innoissaan nähdessään muitakin perhepurjehtijoita...
Illastamassa kävimme paikallisessa kotiravintolassa, jonka tarjontaan kuului isot syvät lautaset täynnä tuoretta salaattia, lautasellinen ranskiksia ja fileepihvi, leipäkori, viinipullo, kaksi vesipulloa ja jäätelöt hintaan 20 euroa!!! Ei paha...
Nyt on järettömän hyvä mieli :) Meillä on muuten veneellä Markun veljeltä lainassa oleva Spot-lähetin, joka on tänään ollut päällä ja laittaisimme teille osoitteen josta voisitte reittiämme seurata lähes reaaliaikaisesti, mutta, kun emme muista osoitetta....eli voisiko Jari, tai Tanja meille kertoa sen osoitteen, niin voisimme jakaa sen muillekin? :)
Palaillaampa!
Vihdoinkin matkaan!
Heips,
Aamusta pääsimme jatkamaan matkaa. Alkumatkan pystyimme etenemään purjeilla, mutta nyt olemme joutuneet siirtymään moottoriajoon. Keli on edelleen hieman vastatuulinen ja mainingit ovat reippaan kokoisia (2-3m). Tarkoituksemme on mennä Muxian ilmaiseen satamaan yötä viettämään. Huomenna katsomme vartommeko päivän satamassa, vai jatkammeko matkaa luultavasti moottorilla. Näyttäisi, että vasta torstaista sunnuntaihin luontoäiti tarjoaisi meille pohjoistuulta (reipastakin) jolloin suunnitelmissamme on matkata joutuin kohti etelää.
Viimeisinä päivinä Corunassa kiertelimme kaupungilla ja siivoilimme venettä. Aatos osallistui talkoisiin innoissaan (katso kuva). Suvi auttoi minkä kerkesi ;). Siivouksen aikana löysimme myös veneessämme piileskeleen salamatkustajan, jonka toimesta olemme saaneet verkkoja siivoilla. Salamatkustaja ei ollutkaan mikään pikkukaveri, joten yhteisymmärryksessä koko perheen kesken päätimme siirtää sen takaisin maihin ;) Kaupunkikierroksen aikana vierailimme Torre de Hercukeksella katselemassa maininkeja, joihin tänään olemme päässeet tutustumaan.
Juuri ohitimme Islas Sisargasin (kuva) -> päätimme suosiolla jättää rantautumisen toisille ;) Komeita on maisemat, lämmin on ilma ja nyt etenemme!
Aamusta pääsimme jatkamaan matkaa. Alkumatkan pystyimme etenemään purjeilla, mutta nyt olemme joutuneet siirtymään moottoriajoon. Keli on edelleen hieman vastatuulinen ja mainingit ovat reippaan kokoisia (2-3m). Tarkoituksemme on mennä Muxian ilmaiseen satamaan yötä viettämään. Huomenna katsomme vartommeko päivän satamassa, vai jatkammeko matkaa luultavasti moottorilla. Näyttäisi, että vasta torstaista sunnuntaihin luontoäiti tarjoaisi meille pohjoistuulta (reipastakin) jolloin suunnitelmissamme on matkata joutuin kohti etelää.
Viimeisinä päivinä Corunassa kiertelimme kaupungilla ja siivoilimme venettä. Aatos osallistui talkoisiin innoissaan (katso kuva). Suvi auttoi minkä kerkesi ;). Siivouksen aikana löysimme myös veneessämme piileskeleen salamatkustajan, jonka toimesta olemme saaneet verkkoja siivoilla. Salamatkustaja ei ollutkaan mikään pikkukaveri, joten yhteisymmärryksessä koko perheen kesken päätimme siirtää sen takaisin maihin ;) Kaupunkikierroksen aikana vierailimme Torre de Hercukeksella katselemassa maininkeja, joihin tänään olemme päässeet tutustumaan.
Juuri ohitimme Islas Sisargasin (kuva) -> päätimme suosiolla jättää rantautumisen toisille ;) Komeita on maisemat, lämmin on ilma ja nyt etenemme!
lauantai 6. lokakuuta 2012
Toivoin vain vähän...en noin paljon
Heips,
Meillä on ollut hyvä päivä. Tyyntä ennen myrskyä...näyttää pätevän ainakin täällä :) Aurinko on paistanut ja linnut ovat laulaneet viereisellä pesimäalueellaan (siis lokit :) ).
Tänään olemme arkivalmistelleet lähtöä. Olemme tankanneet veneen, täyttäneet vesitankin (joka pitää vielä täyttää uudelleen), sekä tukkineet mahdollisia vesiaukkoja. Markku hitsasi eilen kiinni vuotavan ankkurilaatikon ja tänään toisen sivulaatikon. Tämä toimenpide ainakin siihen asti, että saamme hankittua uudet vedenpitävät luukut.
Aamulla marisin teille huonosta tuulesta. Joo...ja marisen siitä edelleen, sillä vastatuulihan (kuva) meillä näyttäisi olevan edessä koko ensi viikon. Ensimmäiset arvailut tuulen muuttumisesta myötäiseksi tulevat vasta seuraavan viikon torstaista etiäpäin. Selvästi siellä koti-Suomessa on nyt laitettu peukkuja ristiin hyvän tuulen aikaansaamiseksi, mutta sääkarttoja katsellessa voisin melkeimpä sanoa, että pikkasen vähemmänkin (kuva) myötätuulta riittäisi, eli ei ihan noin kovasti tarvitse sieltä pohjoisesta puhaltaa....hieman vähemmänkin riittäisi vallan mainiosta ;)
Päivä on touhuilta niin veneen kimpussa kuin lastenkin kanssa. On pelastettu ämpäri ja ammuttu vesipyssyillä...siispä nyt väsyttää..
nukkumaan ja huomenna palaillaan!
Ps. Suvi nukkui suihkuhetken ohi iltatorkuillaan (Seca menee kiinni viideltä ja siihen mennessä pitää suihkuttelut hoitaa), mutta kyllä hätä neuvot keksii (kuva) :)
Meillä on ollut hyvä päivä. Tyyntä ennen myrskyä...näyttää pätevän ainakin täällä :) Aurinko on paistanut ja linnut ovat laulaneet viereisellä pesimäalueellaan (siis lokit :) ).
Tänään olemme arkivalmistelleet lähtöä. Olemme tankanneet veneen, täyttäneet vesitankin (joka pitää vielä täyttää uudelleen), sekä tukkineet mahdollisia vesiaukkoja. Markku hitsasi eilen kiinni vuotavan ankkurilaatikon ja tänään toisen sivulaatikon. Tämä toimenpide ainakin siihen asti, että saamme hankittua uudet vedenpitävät luukut.
Aamulla marisin teille huonosta tuulesta. Joo...ja marisen siitä edelleen, sillä vastatuulihan (kuva) meillä näyttäisi olevan edessä koko ensi viikon. Ensimmäiset arvailut tuulen muuttumisesta myötäiseksi tulevat vasta seuraavan viikon torstaista etiäpäin. Selvästi siellä koti-Suomessa on nyt laitettu peukkuja ristiin hyvän tuulen aikaansaamiseksi, mutta sääkarttoja katsellessa voisin melkeimpä sanoa, että pikkasen vähemmänkin (kuva) myötätuulta riittäisi, eli ei ihan noin kovasti tarvitse sieltä pohjoisesta puhaltaa....hieman vähemmänkin riittäisi vallan mainiosta ;)
Päivä on touhuilta niin veneen kimpussa kuin lastenkin kanssa. On pelastettu ämpäri ja ammuttu vesipyssyillä...siispä nyt väsyttää..
nukkumaan ja huomenna palaillaan!
Ps. Suvi nukkui suihkuhetken ohi iltatorkuillaan (Seca menee kiinni viideltä ja siihen mennessä pitää suihkuttelut hoitaa), mutta kyllä hätä neuvot keksii (kuva) :)
perjantai 5. lokakuuta 2012
Säiden odottelemista
Hei,
Olemme edelleen La Corunassa. Sääkartat muuttuvat niin nopeasti, että emme itsekään pysy mukana. Aluksi sääkartat kertoivat, että perjantaista sunnuntaihin olisi hyvä mennä. Nyt näyttää, että vasta tiistaina olisi keliä lähteä ja silloikin vastatuuli. Kesällä vallitsevat tuulet tällä aluella ovat myötäiset ja syksyllä matalapaineet koukkaavat alempaa ja kääntävät tuulet vastaisiksi. Nyt on jo syksyn merkit ainakin tuulissa näkyvissä ;)
Mieli halajaa jo merille. Vene laskettiin eilen ja heti tuli oli, että pitäisi olla jo muualla. Nyt vain odotamme ja toivomme parasta. Positiivista odottelussa on myös paljon, sillä aikaa jää hyvin valmistautumiseen. Saamme rauhassa täyttää muonavarastot, pakata kaiken heiluvan hyvin kiinni, huoltaa moottorin (joka on taas tärkeääsä roolissa, kun vastatuuleen painelemme ohi Costa del Morten (positiivista tuulessa on muuten myös se, että aallot työntävät meitä poispäin rannikosta).
Toivotaan ja palaillaan!
Ps. Vene näyttää tosi kivalta nyt, kun se on laskettu veteen :)
Olemme edelleen La Corunassa. Sääkartat muuttuvat niin nopeasti, että emme itsekään pysy mukana. Aluksi sääkartat kertoivat, että perjantaista sunnuntaihin olisi hyvä mennä. Nyt näyttää, että vasta tiistaina olisi keliä lähteä ja silloikin vastatuuli. Kesällä vallitsevat tuulet tällä aluella ovat myötäiset ja syksyllä matalapaineet koukkaavat alempaa ja kääntävät tuulet vastaisiksi. Nyt on jo syksyn merkit ainakin tuulissa näkyvissä ;)
Mieli halajaa jo merille. Vene laskettiin eilen ja heti tuli oli, että pitäisi olla jo muualla. Nyt vain odotamme ja toivomme parasta. Positiivista odottelussa on myös paljon, sillä aikaa jää hyvin valmistautumiseen. Saamme rauhassa täyttää muonavarastot, pakata kaiken heiluvan hyvin kiinni, huoltaa moottorin (joka on taas tärkeääsä roolissa, kun vastatuuleen painelemme ohi Costa del Morten (positiivista tuulessa on muuten myös se, että aallot työntävät meitä poispäin rannikosta).
Toivotaan ja palaillaan!
Ps. Vene näyttää tosi kivalta nyt, kun se on laskettu veteen :)
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Lupaamani kuva maalatusta veneestä
Tässä lupaamani kuva lähes valmiista veneestä. Vielä puuttuvat laitarimat niin kaikki ok.
Veneen nosto on ilmeisesti torstaina. Meillä ei kiirettä, sillä lähtisimme luultavasti aikaisintaan perjantaina ja silloinkin joutuisimme oletettavasti pötkyttelemään vastatuuleen. Suositus on, että vastatuuleen ei täältä lähdetä, ainoastaan myötätuuleen. Tämä siksi, että etelätuuli voi nostaa nopeasti hyvin häijyjä aaltoja (6-8 metriä). Yritämme mahdollisesti päästä lähes tyveneen vastatuuliaukkoon, sillä juuri para-aikaan Atlantilta lähestyy suorastaan valtava matalapainealue, joka kääntää tuulet etelään. Näyttäisi siltä, että vasta ensi keskiviikkona tämä matalapaine ohittaa meidät ja tuulet pääsevät kääntyvät pohjoiseen, eli siihen asti joko pötkytellään moottorilla, tai sitten pysytään jossain mukavassa satamassa :)
Nyt täytyy lätinät lopettaa jo tähän vaiheeseen, sillä aherretun päivän päätteeksi uni taitaa jo korjata satoaan :)
Makeita unia ja iloista huomista myös sinulle!
Veneen nosto on ilmeisesti torstaina. Meillä ei kiirettä, sillä lähtisimme luultavasti aikaisintaan perjantaina ja silloinkin joutuisimme oletettavasti pötkyttelemään vastatuuleen. Suositus on, että vastatuuleen ei täältä lähdetä, ainoastaan myötätuuleen. Tämä siksi, että etelätuuli voi nostaa nopeasti hyvin häijyjä aaltoja (6-8 metriä). Yritämme mahdollisesti päästä lähes tyveneen vastatuuliaukkoon, sillä juuri para-aikaan Atlantilta lähestyy suorastaan valtava matalapainealue, joka kääntää tuulet etelään. Näyttäisi siltä, että vasta ensi keskiviikkona tämä matalapaine ohittaa meidät ja tuulet pääsevät kääntyvät pohjoiseen, eli siihen asti joko pötkytellään moottorilla, tai sitten pysytään jossain mukavassa satamassa :)
Nyt täytyy lätinät lopettaa jo tähän vaiheeseen, sillä aherretun päivän päätteeksi uni taitaa jo korjata satoaan :)
Makeita unia ja iloista huomista myös sinulle!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Komia vene!
Heips,
Tänään on veneen kylkien maalaus saatu vahausta vaille valmiiksi. Olen päivän ollut niin tohkeissani, että unohdin ottaa veneestä teille kuvan, mutta otan sen huomenna heti ensi töikseni...jos vain muistaisin :)
Aamulla siis vene sai vauhtiraidat kylkiinsä ja me jännitimme vieressä. Lapset leikkivät vedellä ja kastelivat pihaa. Aatoksella oli muovikuppi, jolla hän kanteli vettä haluamiinsa kohtiin, kun taas Suvin olisi ollut tyytyminen katsojan rooliin ja odotukseen, jotta saisi kupin itselleen omalla vuorollaan. Meidän pieneltä ideapatruunalta ei kuitenkaan oma-aloitteisuutta puutu ja sen tovin aikana jolloin pääni käänsin hän oli ottanut lenkkarit jaloistaan ja kantoi niillä vettä viemäriin...no niin...mitäs siihen sitten? Piiku pääsi hetkeksi miettimään tekosiaan veneen portaille, mutta tämän miettimishetken hän käytti muumien tunnusmusiikkia laulellen, ja kun hänet vapautettiin jälleen leikkimään, meni 2 minuuttia ja lenkkareilla kannettiin jälleen vettä viemäriin...Välillä olen miettinyt veneilijöitä joiden lapset käyvät vanhempiensa opastamana matkan aikana kotikoulua, että mitenkähän se mahtaisi onnistua. Olen kuitenkin päättänyt ajatukseni aina kiitolliseen huokaisuun, sillä epäilisin kotiopetuksen olevan meidän lasten kohdalla hyvin vaikeaa ;) Juu-u, ja onhan meillä ämpäreitä joilla voisi vettä kantaa kenkiä käyttämättä, mutta kun ämpärit olivat veneessä ja sinne ei sillä leikin hetkellä päässyt maalauksesta johtuen. Aina ei voi voittaa...ei edes joka kerta.
Aikaisemmilla postauksillani olen pohtinut tätä Espanjan taloustilannetta joka ei heijastu mitenkään näin turistien silmin paikallisten elämään (oli sitä sinfoniaa ja ilotulitusta jne.). Ystäväpariskuntamme kertoi, että koko elokuu on kaupungissa juhlaa eli, jos tänne olet lomallasi suuntaamassa niin elokuussa ainakin löydät viihdykettä. Kyselimme heiltä, että miten tämä taloustilanne näkyy heidän silmissään ja he kertoivat, että heillä on onnellinen tilanne, mutta useat ovat menettäneet talonsa ja työpaikkansa. He sanoivat, että tavallisille kansalaisille kriisistä ja sen ennusteista välittyy hyvin vähän tietoa, eli heillä ei ollut mitään tietoa siitä mihin suuntaan oltiin menossa (ollaanko matkalla kohti parempaa, vai kohti Kreikkaa). He kuitenkin ihmettelivät valtion rahankäyttöä. Esimerkiksi silloin Ikea reissulla kerroimme käyneemme valtavassa tavaratalossa ja valtavahan se sitten oli ollutkin, sillä saimme kuulla Merida Cityn olevan Euroopan kolmanneksi suurin ostoskeskus!!! Tämä kiiltävä ostari oli aukaistu vuosi sitten ja ystäväpariskuntamme pohti, että mistähän siihen on saatu rahat (pohtivat, että rakennukseen on luultavasti käytetty runsaasti "pimeää rahaa", joka on heidän mukaansa yksi suurimmista Espanjan ongelmista) ja mikä järki on ollut rakentaa noin suuri ostari 400000 asukkaan kaupunkiin... Niin...no olihan se hieno ja ennen kaikkea suuri! ;)
Tänään kävimme Quatro Caminos-ostarilla illastamassa yhdessä edukkaassa kivassa ravintolassa. Ravintelin jälkeen minä menin viereiseen ruokakauppaan ja Markku lasten kanssa leikkipaikalle. Piiku oli tuumannut, että "kakka tulee" ja Markku oli pyytänyt että piiku odottaisi hetken pienen jotta minä kerkeän paikalla, niin ei kaikkien kolmen tarvitse vessaan ängetä. Piiku oli siihen hetken päästä tuumannut, että "kakka tuli" ja niin siellä oli minua odottamassa piiku pikkarit täynnä itse asiaa. Peseminen olisi ollut ihan helppo juttu, jos paikalliset tädit olisivat antaneet meidän touhuta rauhassa... Oli paperin tuojaa ja oli veden lämpötilan kokeilijaa ja aina, kun minulta silmä vältti, löytyi myös muutama blondien hiusten kokeilija. Piiku oli ihmeissään, kun tätit kokeilivat koko ajan hiuksia ja palpattivat outoa kieltä...hetken hän mietti ja sen jälkeen päätyi ilmeisesti päätelmään, että tämä nyt vissiin kuuluu asiaan, että samapa tuo ja alkoi palpattamaan tädeille Suomea. Siinä sitten pesuhetken aikana minä hikoilin ja hoidin kaiken likaisen työn pyllyn pesusta pikkareiden pesuun ja Suvi juoruili tätien kanssa :)
Joo-o, mutta onhan se oikeasti vallan mukavaa tämä paikallisten myönteinen asenne meitä kohtaan.
Mutta nyt kaikki nukkuu, ulkona ripsii vettä ja on hyvä olla. Mukavaa on edelleen!
Hyvää yötä ja Palaillaan!
Tänään on veneen kylkien maalaus saatu vahausta vaille valmiiksi. Olen päivän ollut niin tohkeissani, että unohdin ottaa veneestä teille kuvan, mutta otan sen huomenna heti ensi töikseni...jos vain muistaisin :)
Aamulla siis vene sai vauhtiraidat kylkiinsä ja me jännitimme vieressä. Lapset leikkivät vedellä ja kastelivat pihaa. Aatoksella oli muovikuppi, jolla hän kanteli vettä haluamiinsa kohtiin, kun taas Suvin olisi ollut tyytyminen katsojan rooliin ja odotukseen, jotta saisi kupin itselleen omalla vuorollaan. Meidän pieneltä ideapatruunalta ei kuitenkaan oma-aloitteisuutta puutu ja sen tovin aikana jolloin pääni käänsin hän oli ottanut lenkkarit jaloistaan ja kantoi niillä vettä viemäriin...no niin...mitäs siihen sitten? Piiku pääsi hetkeksi miettimään tekosiaan veneen portaille, mutta tämän miettimishetken hän käytti muumien tunnusmusiikkia laulellen, ja kun hänet vapautettiin jälleen leikkimään, meni 2 minuuttia ja lenkkareilla kannettiin jälleen vettä viemäriin...Välillä olen miettinyt veneilijöitä joiden lapset käyvät vanhempiensa opastamana matkan aikana kotikoulua, että mitenkähän se mahtaisi onnistua. Olen kuitenkin päättänyt ajatukseni aina kiitolliseen huokaisuun, sillä epäilisin kotiopetuksen olevan meidän lasten kohdalla hyvin vaikeaa ;) Juu-u, ja onhan meillä ämpäreitä joilla voisi vettä kantaa kenkiä käyttämättä, mutta kun ämpärit olivat veneessä ja sinne ei sillä leikin hetkellä päässyt maalauksesta johtuen. Aina ei voi voittaa...ei edes joka kerta.
Aikaisemmilla postauksillani olen pohtinut tätä Espanjan taloustilannetta joka ei heijastu mitenkään näin turistien silmin paikallisten elämään (oli sitä sinfoniaa ja ilotulitusta jne.). Ystäväpariskuntamme kertoi, että koko elokuu on kaupungissa juhlaa eli, jos tänne olet lomallasi suuntaamassa niin elokuussa ainakin löydät viihdykettä. Kyselimme heiltä, että miten tämä taloustilanne näkyy heidän silmissään ja he kertoivat, että heillä on onnellinen tilanne, mutta useat ovat menettäneet talonsa ja työpaikkansa. He sanoivat, että tavallisille kansalaisille kriisistä ja sen ennusteista välittyy hyvin vähän tietoa, eli heillä ei ollut mitään tietoa siitä mihin suuntaan oltiin menossa (ollaanko matkalla kohti parempaa, vai kohti Kreikkaa). He kuitenkin ihmettelivät valtion rahankäyttöä. Esimerkiksi silloin Ikea reissulla kerroimme käyneemme valtavassa tavaratalossa ja valtavahan se sitten oli ollutkin, sillä saimme kuulla Merida Cityn olevan Euroopan kolmanneksi suurin ostoskeskus!!! Tämä kiiltävä ostari oli aukaistu vuosi sitten ja ystäväpariskuntamme pohti, että mistähän siihen on saatu rahat (pohtivat, että rakennukseen on luultavasti käytetty runsaasti "pimeää rahaa", joka on heidän mukaansa yksi suurimmista Espanjan ongelmista) ja mikä järki on ollut rakentaa noin suuri ostari 400000 asukkaan kaupunkiin... Niin...no olihan se hieno ja ennen kaikkea suuri! ;)
Tänään kävimme Quatro Caminos-ostarilla illastamassa yhdessä edukkaassa kivassa ravintolassa. Ravintelin jälkeen minä menin viereiseen ruokakauppaan ja Markku lasten kanssa leikkipaikalle. Piiku oli tuumannut, että "kakka tulee" ja Markku oli pyytänyt että piiku odottaisi hetken pienen jotta minä kerkeän paikalla, niin ei kaikkien kolmen tarvitse vessaan ängetä. Piiku oli siihen hetken päästä tuumannut, että "kakka tuli" ja niin siellä oli minua odottamassa piiku pikkarit täynnä itse asiaa. Peseminen olisi ollut ihan helppo juttu, jos paikalliset tädit olisivat antaneet meidän touhuta rauhassa... Oli paperin tuojaa ja oli veden lämpötilan kokeilijaa ja aina, kun minulta silmä vältti, löytyi myös muutama blondien hiusten kokeilija. Piiku oli ihmeissään, kun tätit kokeilivat koko ajan hiuksia ja palpattivat outoa kieltä...hetken hän mietti ja sen jälkeen päätyi ilmeisesti päätelmään, että tämä nyt vissiin kuuluu asiaan, että samapa tuo ja alkoi palpattamaan tädeille Suomea. Siinä sitten pesuhetken aikana minä hikoilin ja hoidin kaiken likaisen työn pyllyn pesusta pikkareiden pesuun ja Suvi juoruili tätien kanssa :)
Joo-o, mutta onhan se oikeasti vallan mukavaa tämä paikallisten myönteinen asenne meitä kohtaan.
Mutta nyt kaikki nukkuu, ulkona ripsii vettä ja on hyvä olla. Mukavaa on edelleen!
Hyvää yötä ja Palaillaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)