maanantai 15. heinäkuuta 2013

Öregrund

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Tukholman saaristossa :)

Hipsis hei!

Olihan hurja otsikko...häh? Äläs kuitenkaan turhaa säikähdä ja leipää väärään kurkkuun nielaise..anna minä ensin kerron :)

Eilen illasta jätimme mieluisan Nynäshamnin. Lähdimme jo illasta vauhdikkaasti purjeilla etenemään. Tarkoituksemme on ehtiä pisteeseen x (eli paikkaan, jonka ilmeisesti? vain kippari tietää) ennen reipasta vastatuulta. Ainoastaan varmaa näyttää olevan se, että Ahvenanmaalle emme suuntaa, sillä näyttäisi, että sinne mentäessä jäisimme ns. vastatuuliloukkoon nykyisten sääennusteiden perusteella. Niinpä ainakin nyt toistaiseksi jatkamme naapurin puolella :)

Vauhdikkaasti siis lähdimme etenemään. Jossain vaiheessa yötä tuuli tyyntyi ja moottori käynnistettiin. Minä tulin vuoroon viideltä ja yhdeksään asti sain körötellä moottorilla ennen kuin luvattu myötätuuli nappasi veneemme otteeseensa ja siinä otteessa se on veneemme pitänytkin siitä saakka. Mahtava keli on meillä ollut! Se on niin käsittämättömän hieno tunne, kun vene etenee kohisten noin kuutta solmua ja aallokkoa ei ole missään!

No kuulostipas vähän turhan hienolta...keli on tottamaar ollut mahtava, mutta kyllä täällä saaristossa mentäessä joutuu koko ajan säätämäänkin. Reivaa, löysää, reivaa, löysää, vaihda halssia, vaihda takaisin jne. Ohjatessani välin viidestä ilta kolmeen, voisin väittää tehneeni eniten purjeiden säätöä kuin yhdelläkään etapilla ennen tätä :) oikeastaan tämä ei haitannut, sillä keli oli niin otollinen, että säätöjä oli oikeastaan ihan kiva tehdä ja harjoituttaa itseä ihmisenä :)

No mitä olisi minun ohjaus ilman laivoja, tai mahdollisia muita häiritsijöitä. Tämän päivän tilanteesta vastasi niinkin pieni alus kuin Silja Baltic princess.... Idiootti täytyi olla laivan ohjaksissa (varmaan jotain sukua Costa Concordian surullisen kuuluisalle kipparille) sillä ennen näkemätöntä minulle oli se, että laivan pirulainen meni ja oikaisi! Siis täh! Minä näin laivan lähestyvän ja yhdessä kipparin kanssa päätimme pysyä merkityn laivaväylän ulkopuolella. Katselimme lähestyvää laivaa ja pohdimme, että milloinkahan se oikein muutta kohtisuoraa kurssiaan laivaväylän suuntaiseksi..."no eihän tuo kurssia muuta....no voi....!!". Moottori käyntiin ja täysillä purjeilla väistö yhä sivummalle. "No terve!" Tiukka oli paikka, kun laiva töräytti kylkemme ohitse täydellä vauhdilla...kyllä minä muutaman merkin näytin pienestä aluksestani laivan rinnalla ohjaamossa töröttäneille henkilöille. Ilmeisesti olivat kyllästyneet vuosien saatossa ylimääräiseen mutkaan ja vetivät sen nykyään suoriksi....heh! Ja kyllä mie olen niin kyllästynyt näihin laivoihin! Odotan perämerta, jossa saan väistellä muutamaa säännöllistä röyttään menevää alusta...riittä oikein hyvin minulle, sillä kyllä noiden merten valtiaiden vieressä on välillä aikas orpo olo. Tarmo muinoin naureskeli, että kyllä se olisi huono lotto, jos laivaan törmäisi....kyllä tiiättekö minä alan olemaan ihan samaa mieltä :)

Kun laivasta olin selvinnyt, matka jatkui jouhevasti.

No vauhdikkaasti olemme edenneet. Aurinko on paistanut ja kaikki ovat voineet hyvin!

Palaillaan!

Ps. Nyt pari tuntia myöhemmin löydämme itsemme Öregrundista, jossa paikallinen Mikko Alatalo(Thomas Ledin ) vetää yhteislauluiltaa :) onhan paljon porukkaa! Aurinko paistaa, ilta on lämmin ja täällä on paljon jopa suomalaisiakin...näyttäisi olevan turun purjehdusseuran porukkaa.