Baiona (Spain)

Heips,

Aamulla varhain saavuimme Baionan satamaan. Valitsimme kahdesta satamasta Puerto Deportivo Baionan. Mitään erityistä syytä valinnalle ei ollut...tämä nyt sattui olemaan lähempänä keskustaa.

Juuri para-aikaa istuskelemme ravintolassa syömässä "aamupalaa". Minä olen kuumeisena ja kaikki muut intoa täynnä. Harmiksemme saimme todeta, että Kolumbuksen paatin replika on telakalla sen vuoksi, että sekin on niin vanha ;) eli se nyt jää meiltä näkemättä.

Huomenna lähdemme jatkamaan matkaa luultavasti pitkällä etapilla aina Lissaboniin asti, sillä nyt saamme säätiedotusten mukaan kunnon takapuhurin, joka lykkii meille vauhtia toivottavasti reippaastikin. Matkaa meillä on 225 merimailia ja jos vauhtia on noin 5 solmua menee meillä matkaan muutama vuorokausi, eli blogimmekin hiljenee lähdön jälkeen. Tämän lisäksi siirrymme Portugalin puolelle ja netti lakkaa toimimasta eli jonkun tovin menee, että jälleen palaamme blogin ääreen.

Piettäkäähän meille peukkuja ja palataampa asiaan varmaan aikaisintaan viikonloppuna, mutta oletettavasti maanantaina.

Ps. Voisitko Jari lähettää meille säätiedotuksen perjantaina ja lauantaina Iridiumiin?

Islas Cies (Spain)

Heips,

Kuten aikaisemmassa tekstissä kerroin, suunnitelmat voivat muuttua ja niin net sitten muuttuivat. Merellä tuli täydellinen hernerokkasumu ja sen sijaan, että olisimme sokkoina menneet satamaan, päätimme ankkuroitua kauniin kansallispuistorykelmän poukamaan.

Islas Cies saariryhmä koostuu useammasta saaresta ja kaikki saaret kuuluvat kansallispuistoalueeseen. Lupa ankkuroitumiseen tuli pyytää National Park officesta. Emme tiedä saimmeko lupaa, sillä puhelinpoika ei puhunut englantia, mutta oletamme saaneemme sen, sillä jotain numerosarjaa sieltä yritettiin espanjaksi meille antaa (toivottavasti se oli lupanumero eikä puhelinnumero). Niinpä met parkkeerasimme upeaan hiekkarantapoukamaan (huono pilottikirjan kuva numero 1) yötä viettämään ja ehkä huomenna siirrymme Bayonaan, tai sitten jatkamme matkaa.

Alkumatka tänne luisti hienosti korkeassa mainingissa surfatessa, mutta iltapäivästä maininkiin alkoi sekoittumaan toisesta suunnasta tulevaa aallokkoa ja tämä ristiaallokon keinutus oli aikas etovaa, mutta menihän se silti :)

Nyt hyvää yötä kaikille!

Matka jatkuu...

40 minuuttia sitten starttasimme Muxian satamasta. Muu vene nukkuu, Markku ohjaa ja minä köllöttelen JÄLLEEN nuhaisena ja kurkkukipuisena! Ei kerennyt edellinen tauti loppua, kun jo uusi tuli tilalle... Lämmintä juomaa olen nauttinut ja nyt olo on jo ihan hyvä :)

Joka tapauksessa matkalla jälleen olemme...suuntana mahdollisesti Bayona. Mahdollisesti sillä, että ikinä ei voi tietää, minne sitä lopulta päädytään. Mainingit keinuttavat jälleen reippaasti venettä ylös ja alas. Vielä on ihan pimeää, mutta tunnin päästä olettaisin jo jotain näkyvän. Costa de Mortea on jäljellä noin 15 merimailia, eli noin kolmisen tuntia rantaan ei ole asiaa. Kohta ohitamme Euroopan mantereen läntisimmän kohdan Capo Torinanan, jonka huipun majakka näkyy jo edessämme. Jälleen kerran saamme ihailla jylhiä kallioita ja niiden huipuilla olevia majakoita turvallisen etäisyyden päästä. Nämä samaiset kalliot ottivat vastaan myös Kolumbuksen uuden mantereen valloituksen jälkeen ja nimenomaan Bayonaan hän veneensä parkkeerasi ensimmäisenä. Satamasta pitäisi löytyä Kolumbuksen Pinta veneen replika.

Katsotaan
"Minne tuuli kuljettaa"

Muxia (Spain)

Hip hurraa,

Noin kello 19 saavuimme Muxian uuden karheaan satamaan. Tämä onkin villi paikka, sillä vuonna 2010 valmistunutta uutta satamaa ei vielä ole otettu virallisesti käyttöön, joten laituripaikka on ilmainen! Tietenkään laitureilla olevista sähkötolpista ei tule sähköä eikä vettä, mutta ilmainen on aina ilmainen ja nämä miinukset täytyy mukisematta niellä.

Matka tänne meni "suurissa" (2-3 metriä) mainingeissa edetessä. Ei net varmaan suuria paikallisille kalastajille olleet, mutta kyllä tätä tyttöä välillä hurjistutti ylämäkeä katsellessa ja mahanpohjaa kutitti aina alamäen koittaessa. Nyt ei siis ollut kyseessä mikään myrsky, sillä tuulimittari näytti maksimissaan 15 metriä sekunnissa.

Aamulla oli hieman vaikeaa lähteä. Itse koin hyvin raskaana tutun ja turvalliseksi muodostuneen Marina Secan hylkäämisen ja siirtymisen tuntemattomille vesille ja vielä, kun vesialueen nimi on "Costa del Morte", jännitystä on aina ilmassa. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin. Aaltojen odotin olevan ikäviä, mutta niitä ne ei olleet. Mainingit ovat kyllä valtavia mäkiä, mutta niihin noustaan ja sitten lasketaan alas. Yhden kerran tuli tömähdysääni keulan iskiessä aaltoon, jolloin vauhti hidastuu ja tätä ääntä saimme kuunnella koko matkan vastatuulessa Itämerellä, eli eri mukava on täällä mennä. Odotin myös satavan vettä koko ajan, mutta sitäkin tuli kuuroluontoisesti vain pari kertaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin pitkän ajan jälkeen kannoin lapset ennen lähtöä perähyttään ja laitoin myös lasten pelastusliivit lähietäisyydelle...onneksi turhaan :)

Hurjia ja kauniita olivat rantakalliot, joihin aallot törmäsivät ison pärskähdyksen saattelemina. Majakoita näkyi runsaasti kukkuloiden huipuilla ja kaikki ne huokuivat viestiä "älä tule lähelle". Ja siitä me myös pidimme huolen. Aallokko tuli nyt siitä suunnasta, että pystyimme suht. lähietäisyydeltä rannikot ohittaman siten, että saimme kunnolla ihailla niiden jylhiä kallioita ja karikoita, mutt silti turvallisen etäisyyden päästä.

Muxian lähestyessä ikävä sumu alkoi peittämään rannikkoa, mutta onneksemme sumu ei muodostunut liian sankaksi rantautumista ajatellen, vaan pystyimme jatkamaan. Itse satamaan oli helppo parkkeerata, sillä noin 200 venepaikan satama oli lähes autio. Suurin osa veneilijöistä näyttää suuntaavan Camarinaksen puolelle, joka on Rian vastarannalla. Toki nyt on jo niin myöhäinen aika, että sekin vaikuttaa veneilijöiden vähäisyyteen. Tällä kertaa satamasta löytyi ainakin rankalaisperheen vene, joka on menossa samaan suuntaan kuin me, eli Karibialle :) Perheen rouva oli aivan innoissaan nähdessään muitakin perhepurjehtijoita...

Illastamassa kävimme paikallisessa kotiravintolassa, jonka tarjontaan kuului isot syvät lautaset täynnä tuoretta salaattia, lautasellinen ranskiksia ja fileepihvi, leipäkori, viinipullo, kaksi vesipulloa ja jäätelöt hintaan 20 euroa!!! Ei paha...

Nyt on järettömän hyvä mieli :) Meillä on muuten veneellä Markun veljeltä lainassa oleva Spot-lähetin, joka on tänään ollut päällä ja laittaisimme teille osoitteen josta voisitte reittiämme seurata lähes reaaliaikaisesti, mutta, kun emme muista osoitetta....eli voisiko Jari, tai Tanja meille kertoa sen osoitteen, niin voisimme jakaa sen muillekin? :)

Palaillaampa!

Vihdoinkin matkaan!

Heips,

Aamusta pääsimme jatkamaan matkaa. Alkumatkan pystyimme etenemään purjeilla, mutta nyt olemme joutuneet siirtymään moottoriajoon. Keli on edelleen hieman vastatuulinen ja mainingit ovat reippaan kokoisia (2-3m). Tarkoituksemme on mennä Muxian ilmaiseen satamaan yötä viettämään. Huomenna katsomme vartommeko päivän satamassa, vai jatkammeko matkaa luultavasti moottorilla. Näyttäisi, että vasta torstaista sunnuntaihin luontoäiti tarjoaisi meille pohjoistuulta (reipastakin) jolloin suunnitelmissamme on matkata joutuin kohti etelää.

Viimeisinä päivinä Corunassa kiertelimme kaupungilla ja siivoilimme venettä. Aatos osallistui talkoisiin innoissaan (katso kuva). Suvi auttoi minkä kerkesi ;). Siivouksen aikana löysimme myös veneessämme piileskeleen salamatkustajan, jonka toimesta olemme saaneet verkkoja siivoilla. Salamatkustaja ei ollutkaan mikään pikkukaveri, joten yhteisymmärryksessä koko perheen kesken päätimme siirtää sen takaisin maihin ;) Kaupunkikierroksen aikana vierailimme Torre de Hercukeksella katselemassa maininkeja, joihin tänään olemme päässeet tutustumaan.

Juuri ohitimme Islas Sisargasin (kuva) -> päätimme suosiolla jättää rantautumisen toisille ;) Komeita on maisemat, lämmin on ilma ja nyt etenemme!

Toivoin vain vähän...en noin paljon

Heips,

Meillä on ollut hyvä päivä. Tyyntä ennen myrskyä...näyttää pätevän ainakin täällä :) Aurinko on paistanut ja linnut ovat laulaneet viereisellä pesimäalueellaan (siis lokit :) ).

Tänään olemme arkivalmistelleet lähtöä. Olemme tankanneet veneen, täyttäneet vesitankin (joka pitää vielä täyttää uudelleen), sekä tukkineet mahdollisia vesiaukkoja. Markku hitsasi eilen kiinni vuotavan ankkurilaatikon ja tänään toisen sivulaatikon. Tämä toimenpide ainakin siihen asti, että saamme hankittua uudet vedenpitävät luukut.

Aamulla marisin teille huonosta tuulesta. Joo...ja marisen siitä edelleen, sillä vastatuulihan (kuva) meillä näyttäisi olevan edessä koko ensi viikon. Ensimmäiset arvailut tuulen muuttumisesta myötäiseksi tulevat vasta seuraavan viikon torstaista etiäpäin. Selvästi siellä koti-Suomessa on nyt laitettu peukkuja ristiin hyvän tuulen aikaansaamiseksi, mutta sääkarttoja katsellessa voisin melkeimpä sanoa, että pikkasen vähemmänkin (kuva) myötätuulta riittäisi, eli ei ihan noin kovasti tarvitse sieltä pohjoisesta puhaltaa....hieman vähemmänkin riittäisi vallan mainiosta ;)

Päivä on touhuilta niin veneen kimpussa kuin lastenkin kanssa. On pelastettu ämpäri ja ammuttu vesipyssyillä...siispä nyt väsyttää..

nukkumaan ja huomenna palaillaan!

Ps. Suvi nukkui suihkuhetken ohi iltatorkuillaan (Seca menee kiinni viideltä ja siihen mennessä pitää suihkuttelut hoitaa), mutta kyllä hätä neuvot keksii (kuva) :)

Säiden odottelemista

Hei,

Olemme edelleen La Corunassa. Sääkartat muuttuvat niin nopeasti, että emme itsekään pysy mukana. Aluksi sääkartat kertoivat, että perjantaista sunnuntaihin olisi hyvä mennä. Nyt näyttää, että vasta tiistaina olisi keliä lähteä ja silloikin vastatuuli. Kesällä vallitsevat tuulet tällä aluella ovat myötäiset ja syksyllä matalapaineet koukkaavat alempaa ja kääntävät tuulet vastaisiksi. Nyt on jo syksyn merkit ainakin tuulissa näkyvissä ;)

Mieli halajaa jo merille. Vene laskettiin eilen ja heti tuli oli, että pitäisi olla jo muualla. Nyt vain odotamme ja toivomme parasta. Positiivista odottelussa on myös paljon, sillä aikaa jää hyvin valmistautumiseen. Saamme rauhassa täyttää muonavarastot, pakata kaiken heiluvan hyvin kiinni, huoltaa moottorin (joka on taas tärkeääsä roolissa, kun vastatuuleen painelemme ohi Costa del Morten (positiivista tuulessa on muuten myös se, että aallot työntävät meitä poispäin rannikosta).

Toivotaan ja palaillaan!

Ps. Vene näyttää tosi kivalta nyt, kun se on laskettu veteen :)