Äänestämistä ja susheja

Heipparallaa!

Tänään on ollut lämmin päivä... välillä suorastaan kuuma :). Tuuli on ollut etelästä, eli matkamme jatkuminen on ollut sitä kautta mahdotonta. Nyt vaikuttaisi siltä viimeisten säätietojen pohjalta, että odottelemme täällä ensi viikon puoleen väliin ja yhdessä Mikon perheen kanssa lähdemme kohti eteläistä Portugalia pikkuhiljaa ja jätämme Madeiran väliin. Eteläisestä Purtugalista lähdemme jossain vaiheessa perheen kesken suoraan Kanarialle.

Hyvä näin ja mukava nähdä tuttuja...Odotamme innolla Kallea ja Ilpoa saapuviksi. Tänään ostimme euronpäiviltä vesipyssyt (suihkupullot) valmiiksi, jotta voimme hieman etukäteen harjoitella...Kuulimme nimittäin, että pojilla on jo samanlaiset pyssyt kotona ja harjoitustakin on menneen kesän aikana kertynyt :)

Tänään on ollut isänmaallinen päivä. Kävimme nimittäin äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Paikan läheisyydessä oli hyvin paljon ränsistyneitä taloja ja pohdimmekin millaiseen paikkaan olemme menossa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Suurlähetystö erottui ympäröivistä rakennuksista edukseen ja siniristilipun erotti jo kaukaa. Sisällä rakennuksessa tuli oikeinkin kotimainen olo. Puuta, tai jotain puunnäköistä oli käytetty sisustuksessa paljon ja turvallisuuteen oli selvästi satsattu, nimittäin lasit olivat todella tuhteja :) Aatos myös aukaisi sanaisen arkkunsa ja keskusteli kovasti vastaanottotiskin tätin kanssa "me ollaan lennetty Suomeen mummon tykö" ja vähitellen siirryttiin kohti henkilökohtaisenpia jutuja "meinaatko sinä käydä tänään suihkussa?" ja tässä vaiheessa jo äitikin liittyi mukaan keskusteluun :) Suurlähetystössä työskenteli ilmeisesti kolme suomalaista ja viisi? paikallista. Mukava oli käydä melkein niinkuin Suomessa ;)

Aatos on kyllä tänään ollut kovin puheliaana. Liekö Mikolla ollut vaikutusta asiaan... Mikko ei kyllä ole saanut levätä, sillä pienet ovat tehneet Mikosta itselleen uuden kaverin, jopa siinä määrin, että Suvi on isoon ääneen ilmoittanut nukkavansa tänä yönä Mikko-sedän vieressä ;) ...katsotaan nyt miten käy...taidamme antaa Mikon pikkuisen levätä ja pitää pienet seuranamme perähytissä.

Joka tapauksessa Suurlähetystövierailun jälkeen lähdimme talsimaan kohti ruokailupaikkaa. Tottahan toki veimme Mikon aterioimaan All you can eat Sushi-paikkaan, jossa 8,50 eurolla saat syödä kiinaruokaa ja susheja niin paljon kuin masu vain vetää. Aatos oli onnellinen :) noin 15 sushin jälkeen Aatos jo köllötteli tuolilla, kävi vessassa hieman tyhjentämässä toisesta päästä ja söi vielä muutaman sushin lisää... Sitten pieni pohti, että mitenkähän täältä päästään takaisin kotiin... Junallahan sitä päästiin ja Jumbon euronpäivien kautta saavuimme veneelle pari tuntia sitten.

Nyt lähdemme suihkuun ja sitten nukkumaan... Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet :)

Hyvää yötä kaikille!

Ps. Viereemme oli päivän aikana saapunut suomalainen Marisol-vene matkalla luultavammin samaan suuntaan kuin me :)

Lissabonissa edelleen...

Heips,

Täällä siis olemme edelleen... Ilmat ovat olleet kökköjä...siis tuulet. Eilen saimme veneelle ystävämme Mikon, jonka avustamana meidän olisi tarkoitus siirtyä Madeiralle...Tähän on kuitenkin tullut iso mutta, kun nuo tuulet ovat edelleen enemmän, tai vähemmän kökköjä...katsotaan.

Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Toissapäivänä tutustuimme naapuriveneen oikein mukavaan ranskalaisperheeseen. Tämä perhe on matkalla kolmen lapsensa kanssa (6v, 4v ja 8kk) maailman merille suuntanaan Karibian samaiset hiekkarannat kuin meilläkin. Aatos ja Suvi olivat otettuja uusista leikkikavereistaan ja kielimuurista ei ollut tietoakaan Suomen ja Ranskan sekaisessa keskustelussa ja toiminnassa, jossa välillä painittiin, välillä naurettiin ja muutaman kerran myös itkettiin :)

Joskus kerroin teille ruotsalaisesta hippiperheestä, joka hämärän tullen luikki satamiin ja aamun tullen satamista ulos ja tämän perheen ehkä erikoisesta valmistautumisesta matkalle. Nyt tapaamamme ranskalaisperhe edustaa ehkä hieman samaa, joskin ilman hippeilyä :) Jos meidän veneestä löytyy pelastuslautan, grab bagin, rakettien ja ym. lisäksi epirb-poiju, satelliittipuhelin, mob-hälyttimet ja nyt myös spot-lähetin, heidän veneessä oli ainoastaan pelastuslautta. Tämä ihan ok, näinkin voi mennä, jos itse niin päättää tehdä, mutta heidän tarina on muutenkin erilainen, nimittäin veneen he olivat ostaneet elokuussa ja matkalle he olivat lähteneet syyskuussa. Ennen matkalle lähtöä he olivat purjehtineet neljä kertaa ja tämä oli ehkä syynä siihen, että tähän pisteeseen mennessä perhe ei ollut käyttänyt kertaakaan purjeita etenemiseen. Tavoitteena heillä on edetä Madeiralle ja sieltä Karibialle marraskuun puolesta välistä alkaen. Toivon heille kaikkea hyvää matkalleen ja toivottavasti näemme vielä tämän sataman ulkopuolellakin maailman merillä, vaaleilla hiekkarannoilla ja palmujen alla :) Kyllähän tässä on heillä vielä maileja edessään niiden purjeidenkin käyttöön ;)

Meitä on siis todella moneksi ja jokainen etenee omalla tavallaan... Sillä parhaaksi näkemällään tavallaan :)

Nyt mukavaa päivää sinulle toivottelemme!

Pari päivää Lissabonissa osa 2

Heipparallaa!

Päivät menevät lentäen. Eilen oli siis vuorossa lastenpäivä ja tästä lastenpäivästä tuli mieluinen myös vanhemmille, nimittäin päätimme vierailla Euroopan suurimmassa ocenaariossa eli paikassa, jossa voi ihailla niin suuria kuin pieniäkin kaloja. Ocenaario oli avattu vuonna 2009 ja se oli upea paikka. Koko perhe kulki innoissaan läpi maailman meret aina Antarktikselta Intian valtamerelle ja mangrovemetsiin. Saimme ihailla monenlaisia mereneläviä, mutta myös lintuja (esim. pingviineitä) ja touhukkaita saukkoja. Kaiken kruunasi valtava (siis valtava!) akvaario, jonka ympärille koko ocenaario oli rakennettu. Saimme ihailla tonnikalaparvia, barracuudia ja niitä koko matkan puhuttaneita haita! Kokemus oli kaikkinensa todella hyvä ja annan paikalle hyvät pisteet näin lapsiperheen, mutta myös vanhempienkin kohteena. Hintakaan ei ollut paha. Taisi olla 13 euroa aikuiselta ja jotain Aatoksesta.

Ocenaarion jälkeen seikkailimme hetken ocenaarion takapihan puutarhassa ("taikametsä" lapsille), jonka jälkeen hyppäsimme kilometrin mittaisen kondoolihissin kyytiin, joka kyyditsi meidät aivan Dubain Burj Al Arab -hotellin näköisen hotellin viereen. Tästä meidän seikkailunme jatkui läpi pitkän "taikametsän" suurelle Vasco da Gama ostoskeskukselle, josta haimme täytettä ruokavarastollemme, mutta myös vatsoillemme.

Ostarin jälkeen seikkailimme takaisin metroasemalla. Matkaan meni mutkineen noin 20 minuuttia ja se oli hyvin työlästä ostoksia kantaessa. Turhautumisen jälkeinen hymy oli taas hellässä, kun metroasemalla käännähdimme ympäri ja näimme lasiovien takana samaisen liikkeen josta olimme 20 minuuttia aikaisemmin lähteneet. Olisimme siis päässeet metrotunneliin 20 minuutin mutkittelun sijaan minuutissa kävelemällä oikeaan suuntaan :)

Sellainen oli siis eilinen.

Tänään aamu alkoi matkaan valmistautumisella. Huomenna meidän olisi tarkoitus lähteä vuorokauden purjehdukselle kohti Portugalin eteläkärkeä ja Lagosta. Meillä oli aamulla edelleen samat kaasut käytössämme kokkailussa kuin Suomesta lähtiessämme. Nyt kuitenkin kaasupullomme pohja alkoi näkymään ja pohdimme mitä tekisimme. Tankkiaseman täti ilmoitti, että täyttö ei onnistu ja heiltä voi muutaman kilon camping-kaasupullon ostaa 54 eurolla...ei kiitos. Markku muisteli, että pilottikirjamme mainitsi mystisen Carloksen, jolle kannatti soittaa näissä kaasuasioissa. Siis kuka Carlos? Ei mitään tietoa, mutta puhelin käteen ja soittamaan. Carlos puhui sujuvaa Englantia ja jo tunnin päästä hän oli portillamme odottamassa pulloamme ja tästä tunnin päästä oli pullo jo meillä takaisin täytettynä. Me olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Markku kysyi Carlokselta, että miten hän on päätynyt pilottikirjaamme. Carlos ei sitä tiennyt, mutta oli tilanteesta oikein tyytyväinen (ilmeisesti olivat muutkin herralle soitelleet) :)

Mutta nyt laitamme nukkumaan ja huomenna matkaan...

Huvää yötä!

Pari päivää Lissabonissa osa 1

Heips,

Pari päivää olemme siis tutustuneet Lissabonin alueeseen. Kaunista on ja lämpöäkin vielä piisaa, vaikkakin talven tulon voi jo haistaa ja halut kohti etelää lisääntyvät päivä päivältä.

Lissabon on kaunis kaupunki, jonka kapeat kadut henkivät menneiden aikojen tunnelmaa. Itselleni pisti heti alkuun silmään se, että ensivaikutelma kaupungista on hieman nuhjuinen (paljon graffitteja, roskia jne), mutta kun nämä seikat onnistuu sulkemaan ajatuksistaan pois, on Lissabonilla paljon annettavaa...ihania katukahviloita, kauppoja, nähtävyyksiä jne. ja kaiken kruunaa Portugalilaisten mahtava kielitaito ja ystävällinen asenne.

Eilen tutustuimme historialliseen Lissaboniin. Sovimme lasten kanssa, että koska sunnuntai oli heille, niin maanantai aikuisille ja tiistai taas vuorostaan lapsille...tämä sopi kaikille osapuolille :) Siis historiaa, nähtävyyksiä ja lisää historiaa. Se on sitä mistä me Markun kanssa pidämme, ja isä kyllä...me kävimme taas katsomassa niitä raunioita ;) Onneksi lapsetkin innostuivat vanhasta linnasta, sen tykeistä ja maisemista. Kyllähän lähes kaikesta saa myös lapsille mukavaa, kun asian osaa esitellä oikein .."kukahan osaa laskea edessä olevat portaat?", tai "asuukohan tässä linnassa se linnan kummitus, joka seikkailee siinä ja siinä kirjassa?" jne. Lapsemme ovat onneksi helposti innostuvia ;)

Raunioiden ja kirkkohen lisäksi ajelimme tottakai keltaisilla raitiovaunuilla (ja tottakai ajelimme väärään suuntaan ja sitten piheydessämme kävelimme takaisin), nautimme katumusiikista, söimme hyvää ruokaa (sushipuffet 8,5e!!!), ihmettelimme ihmisiä ja ennen kaikkea...olimme yhdessä.

Alle olen laittanut kuvia eiliseltä..

Ps. Ihmeellisen paljon hasiskatukauppaa täällä tuntuu olevan, kun perheellisillekin ehdotellaan useita kertoja päivässä pussukan ostamista???

Pps. Jos eksyt Lissaboniin, älä heitä julkisten kulkuvälineiden lippua roskikseen sillä sen voi ladata uudelleen... Met heittelimme niitä roskiin pitkin päivää ja maksoimme aina uudesta 50snt...roskiin meni noin 6 euroa ennen kuin tajusimme :)

Cascais (Portugal)

Hei vaan kaikille,

Coruna oli kiva paikka, Baiona oli kiva paikka, mutta niin on kyllä Cascaiskin!

Eilen saavuimme aika tarkalleen kahden vuorokauden yhtäjaksoisen purjehduksen jälkeen Lissabonin (autolla 30 km) lähettyville Cascaisin satamaan. Täältä Lissaboniin pääseen kätevästi junalla ja tästä lähtö etiäpäin tapahtuu aikanaan oikein sujuvasti.

Kahden vuorokauden purjehdus meni oikein mallikkaasti ja lähes ilman kommelluksia. Baionassa Markku valmisteli Seppoa lähtöön. Nyt oli Sepon aika tarttua ohjaksiin ja odotuksemme Sepon taitoja kohtaan olivatkin korkeat. Seppoahan olimme valmistelleet lähtöön jo koto-Suomesta asti, sillä siellä jo totesimme Sepon jalan olevan aivan liian lyhyt ohjaamiseen ja niinpä veimme Sepon verstaalle, jossa Sepolle hitsattiin jalanjatko alumiinista...Ja nyt Seppo pääsisi tositöihin.

Tunnin etenemisen jälkeen Seppo kuitenkin päästi valittavan äänen ja asiaa tutkittuamme saimme todeta Sepon lisäjalan katkenneen hitsauksestaan...Seppo oli siis pois pelistä :( Minä kömmin iltahämärässä ohjaimiin, ihailin delfiinien hyppynäytöstä veneen ympärille ja ihmettelin kuinka helposti vene ohjautui juuri sinne suuntaan minne halusimmekin mennä...Jos tämä eteneminen on kerta näin helppoa, niin mikäs siinä....Sanoin Markulle keskiyön vuoronvaihdolla, että älä koske ruoriin, sillä nyt menemme juuri oikeaan suuntaan. Jos minä olin asian ottanut jotenkin naismaisesti itsestään selvyytenä, oli Markku puolestaan hieman uteliaampi selvittämään, että miksi vene tekee juuri niinkuin haluamme....ja mitä ihmettä!?? Lähes poikkinaisesta jalastaan huolimatta Seppo sinnikkäästi ohjasi meitä kohti päämääräämme... No nyt siellä koto-Suomessa ihmetellään, että kuka ihme on tämä Seppo joka jalka poikkinaisena ohjaa venettä. Seppo on, tai kohta pääsemme osioon Seppo oli, meidän tuuliperäsimemme (väline joka on kuten autopilotti, eli vempele joka ohjaa venettä haluttuun suuntaan).

Matkamme jatkui keveästi läpi ensimmäisen vuorokauden. Seppo ohjasi ja me istuskelimme ja nautimme maisemista. Minä tein vuorollani jalkahoidon ja Markku puolestaan lueskeli Sinuhe Egyptiläistä. Sitten juuri, kun pääsimme nauttimaan ohjaamisen helppoudesta, Sepon suunnalta kuului pamahdus ja saimme todeta Sepon jalan olevan irrallaan..ainoastaan sisäputki piti hitsauksestaan hajonneen "ulkoputken" kiinni peräsimessä. Niin me sitten yhteistuumin nostimme Sepon kannella tutulle paikalleen, jossa se oli köllötellyt jo Suomesta asti, ja mitä luultavammin siinä Seppo köllöttelee vastedeskin. Nyt, kun saimme maistaa purjehdusta tuuliperäsimen avulla, voimme todeta itseohjaamisen olevan hyvin raskasta puuhaa, mutta sitähän me (ja etenkin Markku) olemme tehneet jo Suomesta asti (kyllä tosipurjehtijat ohjaa itse...näin täytyy ainakin hokea itselle ;) )

Kuinka matka meni lasten näkökulmasta? Meillä, kuten tuttavaveneellämme Talismanilla, videot olivat vapaasti käytettävissä ja uunin alalaatikkoon oli laitettu hedelmiä, vihanneksi, pähkinöitä ja muuta naposteltavaa helposti saataville. Eikä lapset valittaneet. Ensimmäisenä päivänä piika oli hieman merisairas, mutta urheasti pieni käveli pieni punainen ämpäri kädessään paikasta toiseen siltä varalta, että "ossennus" tulee ja kerran se myös tuli (ja osui ämpäriin), mutta siinäpä se. Seuraava päivä meni hyvin. No entäs veneen emäntä itse? Siinähän tuo...pientä edistystä on jo havaittavissa, sillä todellisen merisairas en ollut lainkaan. Pientä vääntöä tunsin mahassani aina toisinaan, etenkin silloin, kun jouduin toimimaan sisällä (lähinnä kokkausvuorot). Yövuoroa olin pelännyt etukäteen, sillä horisontin hävitessä olo muuttuu helposti vaikeaksi, mutta nyt tähdet ja kaupunkien valot valaisivat matkaamme, joten horisonttikin pysyi näkyvissä ihan kivasti.

Maisemat olivat kauniita. Aallot iskivät jyrkkiin kallioihin, mainingit olivat valtavia (kalastusalukset katosivat maininkien taakse), delfiinit esittivät omia taitojaan ja aurinko paistoi. Etukäteen pelkäsin kalastusaluksia, mutta sekin osoittautui turhaksi, sillä kaikki mitä edessä oli vastassa, näkyi tutkassa. Paikalliset kalaverkot olivat tieten yksi ongelma, sillä niitä tuntui riittävän, mutta suurin osa (98%) oli sellaisia, että niissä oli jokin koho/kanisteri, josta lähti ilmeisesti verkko, tai rapumerta??, tai jokin vastaava kohtisuoraan alaspäin, joten ei hätää. Ilmeisesti onnistuimme väistämään nämä kaikki...ainakaan mitään muksahdusta emme kuulleet. Päivän valossa siirryimme lähemmäs Portugalin rannikkoa ja noin puoli mailia rannasta vastaan tulivat "rysät", eli kunnon verkot, joihin ei purrella kannata osua. Näitä emme kuiten nähneet kuin kaksi kipaletta koko matkalla. Entäs valaat?... Niitä emme varmuudella nähneet yhtään ja hyvä niin. Emme halua törmätä niihin, tai saati sitten joutua niiden kanssa leikittelyyn/parittelumenoihin :)

No entäs Cascais? Aluksi suunnittelimme suuntaavamme suoraan Lissaboniin. Tämä olisi kuiten tehnyt turhan mutkan joelle ja emme väsyneinä jaksaneet edes ajatella turhia maileja, joten päädyimme ensimmäiseen Lissabonin läheiseen satamaan ja tämäpä ei ollutkaan yhtään hullumpi ratkaisu. Cascais on ilmeisesti Portugalin rikkain "provinssi" heti pääkaupungin jälkeen....rantoja, lämpöä, golfbaanoja, turisteja ja valtavia veneitä! Meidän 47 jalkainen on todellakin pikkukastilainen. Eilen totesimme mastomme olevan toiseksi lyhin laituristamme..kerkesin jo hihkaista, että hei!, tuolla on yksi lyhyempi, mutta se nyt sattui olemaan tuollaisen 70 jalkaisen ketsin takamasto :) Me pääsimme laituriin, jossa veneet vaihtelevat 45-70 jalan välillä ja tuolla satama-altaan toisella puolella on ns. megajahdit. Hieno on satama ja myös ensimmäinen, jossa tulijat saivat viinipullon tervetuliaislahjana. Hintakin olisi kesäkaudella "hyvä", mutta me saavuimme tänne juuri talvikauden ensimmäisen kuukauden aikana ja saamme maksun puoleen hintaan, joten ei paha. Talvikaudesta ei lämpötilojen suhteen ole muuten hajuakaan ja satama on aivan tupaten täynnä (lähinnä brittejä ja jenkkejä, mutta mahtuu mukaan muutama ruotsalainen ja ainakin yksi suomalainen meidän lisäksi)

Se missä Cascais saa minun pisteeni on sujuva englanninkielentaito ja tehokas henkilökunta. Täällä tunsin olevani heikko kielitaidoltani ja tämä onkin mielestäni se hyvä juttu.

Illasta kävimme ravintolaillallisella. Ravintolan valinta oli ahdistavan vaikeaa, sillä sisäänheittäjät kilpailivat kuumeisesti mahdollisista asiakkaistaan. Valitsimme paikan jonka tarjonta sopi lompakollemme ja saimmekin koko perhe masumme turvoksiin (etenkin piika, joka oli ilmeisesti paastonnut purjehduksen, sillä lihaa upposi aikas lailla). Illallinen oli hyvä, suorastaan erinomainen, ja väsyneinä rojahdimmekin lämpimän suihkun päätteksi sänkyihimme...ja uni maittoi kaikille :)

Tänään Markku ja lapset ovat leikkineet paikallisella suurella leikkipuistolla ja minä olen puolestani siivonnut ja pyykännyt. Huomenna luultavasti lähdemme Lissaboniin, tai sittenpä sen näkee miltä aamulla tuntuu...me, kun heiluttelemme aamulla varpaita peiton alla, katselemme ulos kattoikkunasta ja päätämme vasta sitten mille alamme :)

Nyt alamme grillailemaan iltapalaa ja pistämme yöpuulle.

Hyvää yötä myös sinulle!

Baiona (Spain)

Heips,

Aamulla varhain saavuimme Baionan satamaan. Valitsimme kahdesta satamasta Puerto Deportivo Baionan. Mitään erityistä syytä valinnalle ei ollut...tämä nyt sattui olemaan lähempänä keskustaa.

Juuri para-aikaa istuskelemme ravintolassa syömässä "aamupalaa". Minä olen kuumeisena ja kaikki muut intoa täynnä. Harmiksemme saimme todeta, että Kolumbuksen paatin replika on telakalla sen vuoksi, että sekin on niin vanha ;) eli se nyt jää meiltä näkemättä.

Huomenna lähdemme jatkamaan matkaa luultavasti pitkällä etapilla aina Lissaboniin asti, sillä nyt saamme säätiedotusten mukaan kunnon takapuhurin, joka lykkii meille vauhtia toivottavasti reippaastikin. Matkaa meillä on 225 merimailia ja jos vauhtia on noin 5 solmua menee meillä matkaan muutama vuorokausi, eli blogimmekin hiljenee lähdön jälkeen. Tämän lisäksi siirrymme Portugalin puolelle ja netti lakkaa toimimasta eli jonkun tovin menee, että jälleen palaamme blogin ääreen.

Piettäkäähän meille peukkuja ja palataampa asiaan varmaan aikaisintaan viikonloppuna, mutta oletettavasti maanantaina.

Ps. Voisitko Jari lähettää meille säätiedotuksen perjantaina ja lauantaina Iridiumiin?

Islas Cies (Spain)

Heips,

Kuten aikaisemmassa tekstissä kerroin, suunnitelmat voivat muuttua ja niin net sitten muuttuivat. Merellä tuli täydellinen hernerokkasumu ja sen sijaan, että olisimme sokkoina menneet satamaan, päätimme ankkuroitua kauniin kansallispuistorykelmän poukamaan.

Islas Cies saariryhmä koostuu useammasta saaresta ja kaikki saaret kuuluvat kansallispuistoalueeseen. Lupa ankkuroitumiseen tuli pyytää National Park officesta. Emme tiedä saimmeko lupaa, sillä puhelinpoika ei puhunut englantia, mutta oletamme saaneemme sen, sillä jotain numerosarjaa sieltä yritettiin espanjaksi meille antaa (toivottavasti se oli lupanumero eikä puhelinnumero). Niinpä met parkkeerasimme upeaan hiekkarantapoukamaan (huono pilottikirjan kuva numero 1) yötä viettämään ja ehkä huomenna siirrymme Bayonaan, tai sitten jatkamme matkaa.

Alkumatka tänne luisti hienosti korkeassa mainingissa surfatessa, mutta iltapäivästä maininkiin alkoi sekoittumaan toisesta suunnasta tulevaa aallokkoa ja tämä ristiaallokon keinutus oli aikas etovaa, mutta menihän se silti :)

Nyt hyvää yötä kaikille!