tiistai 21. elokuuta 2012
Viestiä Biskajalta
150 mailia La Corunaan. Ovat perillä näillä näkymin huomenna iltapäivällä. Kaikki hyvin :)
maanantai 20. elokuuta 2012
Santander (Marika is in Santander with Aatos and Suvi)
Heips,
Huh! Huh! Eilinen seikkailu meni laivassa hyvin. Voimme kuiten suomalaisina olla ihan tyytyväisiä Itämeren laivoihin kaikilta puitteilta. Laiva oli suht. uusi. Rakennettu 2004 ja se myös näkyi useissa paikoissa. Hytti oli aivan samaa luokkaa kuin Itämeren laivoissa ja ruoka ym. aivan yhtä kallista :)
Muuten sitten tuleekin miinuksia. Palvelu kohteliasta, mutta kaikki laivan henkilöstöön kuuluvat ranskalaisia (näytti brittany ferry kulkevan ranskanlipun alla). Tämä ihan ok, ei minulla mikään ranskattaria vastaan ole, mutta oletko ikinä kuulluut ranskalaisten puhuvan englantia? No et varmaan usein ole, sillä eiväthän ne yleensä englantia puhu, mutta kun he puhuvat, täytyisi silti osata ranskaa ;) ... No joo... Ehkä hieman liioittelin, mutta en ainakaan paljoa laivan henkilöstön osalta :)
Toinen miinus oli puutteelliset leikkitilat. Laivalla noin 2400? matkustajaa. Arvaatte varmaan, että tuohon määrään mahtuu lapsia (suurempia ja pienenpiä)
ja sitten ainoiksi leikkitiloiksi tarjotaan Kemin Hessburger-ravintolan kiikkumatila (ilman pallomerta) ja Tornion uimahallin poreamme ja kylmävesiamme (pienellä liukumäellä) :)
Viimeinen miinus kruunaa edellisen, sillä aallot Biskajalle ovat tunnetusti suurempia. Eilen oli "tyyni" ilma merellä ja näkyvissä oli ainoastaan maininkia, mutta maininki oli kuiten niin suurta, että ruokatarvikkeet tippuilivat pöydiltä lattioille, vanhukset kaatulivat jne.
Kävellessä tuntui, että vuoroin litistyi metrin ja sitten taas venyi metrin.. Itselläni alkoi masussa kiertämään, mutta ajattelin, että jumatsuuka..minä olen matkustanut merellä suht. pitkään tänä kesänä ja en kyllä ole merisairaana täällä.... ainakaan ensimmäisenä :) ihmettelin tovin, että onko tämä totta, että kukaan ei voi pahoin, MUTTA sitten niitä herkuteltuja rapusalaatteja alkoi lentelemään, niin nuoremmilla kuin vanhemmilla...ja tottakai tosi moni "laattaus" osui keskelle lattiaa :( Kävimme pienillä iltatorkuilla ja palatessamme näimme viisitoista keltaista kylttiä, joissa luki "varokaa juuri pestyä lattia"...ja haju.. se oli sanoinkuvaamaton :( Itsekseni mietin vain, että minkähänlaista on Brittany Ferryllä lokakuussa syysmyrskyn aikaan?
Aamulla ihana laivahenkilökunta herätti meidät klo 07.00 kertoakseen, että aamupalaa on tarjolla laivan ravintolassa (kolmella eri kielellä), vaikka itse laivahan oli perillä Santanderissä vasta klo 12.15. Kätevää näin laivalta...kaikki lapsiperheet hereille ja ostamaan aamiaista :) Nythän muuten tämä aikavyöhykematkailumme koki takapakin, kun hyppäsimne tunnin takaisin kohti Suomea...
Lähestyessämme määränpäätä oli huisia seurata uusia maisemia hiekkarantoineen ja nyppylöineen. Ilma oli kostea ja kuuma ja meidän typy oli tuskissaan... Kyllä minä mietin, että mitähän tästä tulee, mutta mieli oli uskoa täynnä.
Espanjalaiset eivät ilmeisesti useinkaa näe tämmöisiä blondeja skandinaaveja. Työ on ollut seurata kakaroita, kun kaikki, etenkin vanhukset ovat koko ajan silittelemässä. Ja jos ranskalaiset puhuvat huonosti englantia, niin ei nämä espanjalaiset puhu sen paremmin. Itse asiassa päivä on ollut tuskainen juuri tästä syystä (ja on tuota hellettäkin riittänyt..näyttää naapuriravintolan lämpömittari edelleen 25 astetta, vaikka kello yhdeksän). Monta kertaa olen toivonut Ritvan (rakkaan anoppini), tai Anskun (ystäväni) olevan täällä kielitaitoineen. Huh huh!
No nyt olemme kuiten hoitaneet asiamme. Olemme saaneet a) nettiliittymän kuukaudeksi (tai ainakin toivon niin, kun myyjä ei puhunut englantia (kansalaisuutemme näyttää olevan sopimuksessa Filibbiinit)) b) olemme saaneet tietoon bussiaikataulun La Corunaan (lähtö huomenna 21.30 ja perillä olemme 03.30...jes!, tai tästäkään en ole aivan varma, kun info-pisteen täti ei puhunut englantia) ja c) olemme löytäneet itsellemme yöpaikan...ja tämä onkin sitten ainoa varma asia, sillä köllettelemme jo sängyssä :)
Pakarani, pohkeeni ja pääni huutavat apua (aamun kannoin selässäni matkalaukkua ja sylissäni Suvia ja illan olen kantanut selässäni reppua ja edelleen sylissäni rakasta tytärtäni) ja näiden fyysisten oireiden lisäksi pääni on puhki päivän stressitekijöistä (löytää edelliset asiat ja pitää huoli noista välillä hyvinkin itsepäisistä lapsosista).
Nyt nukuttaa ja huomenna haasteet vain jatkuvat... Toivottavasti miehet Biskajalla pääsevät fyysisesti ja henkisesti helpommalla ;)
Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin hyvä mieli. Täällä kasvaa palmuja, ilma on lämmin ja me olemme kaikki kunnossa :)
Hyvää yötä kaikille!
Ps. pieni sisäpiirikysymys: ketähän mahtaa Suvi tavoiltaa muistuttaa, kun tahtoo omien sanojensa mukaan "työttää" kaikkia ääntelehtiviä sähkölaitteita? Veneen CD-soittimeen oli työnnetty porkkanaa ja näkkäriä ja ilmanjäähdyttimeen laitettiin juuri sipsejä, koska sillä oli kuulemma "nääkä" :) ?
Huh! Huh! Eilinen seikkailu meni laivassa hyvin. Voimme kuiten suomalaisina olla ihan tyytyväisiä Itämeren laivoihin kaikilta puitteilta. Laiva oli suht. uusi. Rakennettu 2004 ja se myös näkyi useissa paikoissa. Hytti oli aivan samaa luokkaa kuin Itämeren laivoissa ja ruoka ym. aivan yhtä kallista :)
Muuten sitten tuleekin miinuksia. Palvelu kohteliasta, mutta kaikki laivan henkilöstöön kuuluvat ranskalaisia (näytti brittany ferry kulkevan ranskanlipun alla). Tämä ihan ok, ei minulla mikään ranskattaria vastaan ole, mutta oletko ikinä kuulluut ranskalaisten puhuvan englantia? No et varmaan usein ole, sillä eiväthän ne yleensä englantia puhu, mutta kun he puhuvat, täytyisi silti osata ranskaa ;) ... No joo... Ehkä hieman liioittelin, mutta en ainakaan paljoa laivan henkilöstön osalta :)
Toinen miinus oli puutteelliset leikkitilat. Laivalla noin 2400? matkustajaa. Arvaatte varmaan, että tuohon määrään mahtuu lapsia (suurempia ja pienenpiä)
ja sitten ainoiksi leikkitiloiksi tarjotaan Kemin Hessburger-ravintolan kiikkumatila (ilman pallomerta) ja Tornion uimahallin poreamme ja kylmävesiamme (pienellä liukumäellä) :)
Viimeinen miinus kruunaa edellisen, sillä aallot Biskajalle ovat tunnetusti suurempia. Eilen oli "tyyni" ilma merellä ja näkyvissä oli ainoastaan maininkia, mutta maininki oli kuiten niin suurta, että ruokatarvikkeet tippuilivat pöydiltä lattioille, vanhukset kaatulivat jne.
Kävellessä tuntui, että vuoroin litistyi metrin ja sitten taas venyi metrin.. Itselläni alkoi masussa kiertämään, mutta ajattelin, että jumatsuuka..minä olen matkustanut merellä suht. pitkään tänä kesänä ja en kyllä ole merisairaana täällä.... ainakaan ensimmäisenä :) ihmettelin tovin, että onko tämä totta, että kukaan ei voi pahoin, MUTTA sitten niitä herkuteltuja rapusalaatteja alkoi lentelemään, niin nuoremmilla kuin vanhemmilla...ja tottakai tosi moni "laattaus" osui keskelle lattiaa :( Kävimme pienillä iltatorkuilla ja palatessamme näimme viisitoista keltaista kylttiä, joissa luki "varokaa juuri pestyä lattia"...ja haju.. se oli sanoinkuvaamaton :( Itsekseni mietin vain, että minkähänlaista on Brittany Ferryllä lokakuussa syysmyrskyn aikaan?
Aamulla ihana laivahenkilökunta herätti meidät klo 07.00 kertoakseen, että aamupalaa on tarjolla laivan ravintolassa (kolmella eri kielellä), vaikka itse laivahan oli perillä Santanderissä vasta klo 12.15. Kätevää näin laivalta...kaikki lapsiperheet hereille ja ostamaan aamiaista :) Nythän muuten tämä aikavyöhykematkailumme koki takapakin, kun hyppäsimne tunnin takaisin kohti Suomea...
Lähestyessämme määränpäätä oli huisia seurata uusia maisemia hiekkarantoineen ja nyppylöineen. Ilma oli kostea ja kuuma ja meidän typy oli tuskissaan... Kyllä minä mietin, että mitähän tästä tulee, mutta mieli oli uskoa täynnä.
Espanjalaiset eivät ilmeisesti useinkaa näe tämmöisiä blondeja skandinaaveja. Työ on ollut seurata kakaroita, kun kaikki, etenkin vanhukset ovat koko ajan silittelemässä. Ja jos ranskalaiset puhuvat huonosti englantia, niin ei nämä espanjalaiset puhu sen paremmin. Itse asiassa päivä on ollut tuskainen juuri tästä syystä (ja on tuota hellettäkin riittänyt..näyttää naapuriravintolan lämpömittari edelleen 25 astetta, vaikka kello yhdeksän). Monta kertaa olen toivonut Ritvan (rakkaan anoppini), tai Anskun (ystäväni) olevan täällä kielitaitoineen. Huh huh!
No nyt olemme kuiten hoitaneet asiamme. Olemme saaneet a) nettiliittymän kuukaudeksi (tai ainakin toivon niin, kun myyjä ei puhunut englantia (kansalaisuutemme näyttää olevan sopimuksessa Filibbiinit)) b) olemme saaneet tietoon bussiaikataulun La Corunaan (lähtö huomenna 21.30 ja perillä olemme 03.30...jes!, tai tästäkään en ole aivan varma, kun info-pisteen täti ei puhunut englantia) ja c) olemme löytäneet itsellemme yöpaikan...ja tämä onkin sitten ainoa varma asia, sillä köllettelemme jo sängyssä :)
Pakarani, pohkeeni ja pääni huutavat apua (aamun kannoin selässäni matkalaukkua ja sylissäni Suvia ja illan olen kantanut selässäni reppua ja edelleen sylissäni rakasta tytärtäni) ja näiden fyysisten oireiden lisäksi pääni on puhki päivän stressitekijöistä (löytää edelliset asiat ja pitää huoli noista välillä hyvinkin itsepäisistä lapsosista).
Nyt nukuttaa ja huomenna haasteet vain jatkuvat... Toivottavasti miehet Biskajalla pääsevät fyysisesti ja henkisesti helpommalla ;)
Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin hyvä mieli. Täällä kasvaa palmuja, ilma on lämmin ja me olemme kaikki kunnossa :)
Hyvää yötä kaikille!
Ps. pieni sisäpiirikysymys: ketähän mahtaa Suvi tavoiltaa muistuttaa, kun tahtoo omien sanojensa mukaan "työttää" kaikkia ääntelehtiviä sähkölaitteita? Veneen CD-soittimeen oli työnnetty porkkanaa ja näkkäriä ja ilmanjäähdyttimeen laitettiin juuri sipsejä, koska sillä oli kuulemma "nääkä" :) ?
Välitietoja Biskajalta
Miehet puolessa välissä La Corunaan. Ajelevat tällä hetkellä moottorilla. Kaikki hyvin.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Viestiä Biskajalta
Hei,
Markku juuri soitti Biskajalta, tai melkein sieltä :) Ovat 50 mailin päässä Ranskan kärjestä. Ilma tyyni ja aurinkoinen.
Täällä Plymouthissa odotamme laivaan pääsyä. Autot jo ajavat sisään ja varmaan pian myös me pääsemme hyttiimme numeroon 6249. Laivan nimi on Pont Aven.
Markku juuri soitti Biskajalta, tai melkein sieltä :) Ovat 50 mailin päässä Ranskan kärjestä. Ilma tyyni ja aurinkoinen.
Täällä Plymouthissa odotamme laivaan pääsyä. Autot jo ajavat sisään ja varmaan pian myös me pääsemme hyttiimme numeroon 6249. Laivan nimi on Pont Aven.
Plymouth (Iso-Britannia) and Bay of Biskay (Biskajanlahti)
Hei,
Tänään puolilta päivin tiemme erkanivat. Pojat saattelivat meidät juna-asemalle (menihän sekin tiukille...astuimme/juoksimme junaan ja se lähti) ja lähtivät ilmeisesti odottamaan kello kahden sillan aukaisua (en ole ollut yhteydessä).
Meillä, tai oikeastaan minulla on ollut suhteellisen työläs päivä saada nämä kaksi Plymouthiin. Junamatka Caste Caryyn kesti noin tunnin. Saimme ihailla Englantilaista maisemaa ja todeta sen olevan hyvin erilainen kuin meillä (onneksi lehmät ja lampaat näyttävät samoilta). Caste Caryssä saimme viettää 90 minuuttia odotellen jatkoyhteyttä takaisin rannikolle. Olihan työtä tässä helteessä. Lämpömittari aseman seinällä näytti 34 astetta varjossa ja me hikoilimme...
Juna Plymouthiin tuli lähes ajallaan ja sain huokaista helpotuksesta junan ilmastoinnin ollessa kunnossa. Suvi nukahti junassa välittömästi, mutta Aatos katseli innoissaan maisemia.
Plymouthissa pääsimme kävelemään
. Matka juna-asemalta hotellille oli pari mailia. Maha kurni ja Suvi matkatavaroiden lisäksi matkusti sylissä. Epätoivo vain meinasi iskeä, kun vaikutti, että koko kaupunki oli kiinni. Ei meillä ollut enää ruokaa, mutta onneksi tuttu ja turvallinen hampurilaispaikka oli auki ja saimme masumme täyteen.
Seuraava haaste oli majapaikan löytyminen ja haastetta oli kerrakseen. Olympiahuuma ilmeisesti jatkuu, sillä kaikki motellit ja pikkuhotellit minun budjetille mieluisat olivat varattuina. Miksi minä oletin tilaa löytyvän? Pöljästä päästä kärsii koko ruumis ja etenkin lompakko. Sen sijaan, että olisimme majoittuneet viereiseen pikku-hotelliin 60 punnan hintaan, saimme majoittua viereiseen Duke of Corwall hotelliin hintaan 105 puntaa. Tämäkin hotelli oli täynnä ja tarjolla oli ainoastaan yksi tuplavuodehuone ja sitä meille kolmelle ei olisi haluttu antaa. Onnistuin kuitenkin huoneen saamaan ja niin... Nyt on hyvä mieli :) olemme kylpeneet ja pelanneet muistipeliä, lukeneet kirjaa ja nyt loikoilemme onnellina hyvin tilavassa tuplavuoteessa ja kaikki on hyvin. Toivottavasti myös Biskajalla... Laitan heti tietoa, kun sitä saan.
Palaillaan! Huomenna hyppäämme laivaan klo 15. Sen jälkeen netti mahdollisesti sammuu jälleen (en tiedä onko brittany ferryllä nettiyhteyttä) ja koitan hommata sen ensitöikseni toimintaan heti Epsanjassa. Laivamatka kestää noin vuorokauden.
Ps. Miksi en varannut hotellia netistä etukäteen? Jos joku Nordean naisista seuraa blogia, niin voisisiko hän kurkata minun luottokortin tietoja, tai ottaa yhteyttä Nordea rahoitukseen?, sillä minun kortti on ränkännyt koko matkan. En pysty ostamaan sillä netistä mitään. Markun kortilla jouduimme ostamaan laivamatkankin, kun minun kortti ei siihen suostunut. Nyt Santanderiinkin lähdemme siis koittamaan onneamme, kun en pystynyt hotellia netistä varaamaan :)
Tänään puolilta päivin tiemme erkanivat. Pojat saattelivat meidät juna-asemalle (menihän sekin tiukille...astuimme/juoksimme junaan ja se lähti) ja lähtivät ilmeisesti odottamaan kello kahden sillan aukaisua (en ole ollut yhteydessä).
Meillä, tai oikeastaan minulla on ollut suhteellisen työläs päivä saada nämä kaksi Plymouthiin. Junamatka Caste Caryyn kesti noin tunnin. Saimme ihailla Englantilaista maisemaa ja todeta sen olevan hyvin erilainen kuin meillä (onneksi lehmät ja lampaat näyttävät samoilta). Caste Caryssä saimme viettää 90 minuuttia odotellen jatkoyhteyttä takaisin rannikolle. Olihan työtä tässä helteessä. Lämpömittari aseman seinällä näytti 34 astetta varjossa ja me hikoilimme...
Juna Plymouthiin tuli lähes ajallaan ja sain huokaista helpotuksesta junan ilmastoinnin ollessa kunnossa. Suvi nukahti junassa välittömästi, mutta Aatos katseli innoissaan maisemia.
Plymouthissa pääsimme kävelemään
. Matka juna-asemalta hotellille oli pari mailia. Maha kurni ja Suvi matkatavaroiden lisäksi matkusti sylissä. Epätoivo vain meinasi iskeä, kun vaikutti, että koko kaupunki oli kiinni. Ei meillä ollut enää ruokaa, mutta onneksi tuttu ja turvallinen hampurilaispaikka oli auki ja saimme masumme täyteen.
Seuraava haaste oli majapaikan löytyminen ja haastetta oli kerrakseen. Olympiahuuma ilmeisesti jatkuu, sillä kaikki motellit ja pikkuhotellit minun budjetille mieluisat olivat varattuina. Miksi minä oletin tilaa löytyvän? Pöljästä päästä kärsii koko ruumis ja etenkin lompakko. Sen sijaan, että olisimme majoittuneet viereiseen pikku-hotelliin 60 punnan hintaan, saimme majoittua viereiseen Duke of Corwall hotelliin hintaan 105 puntaa. Tämäkin hotelli oli täynnä ja tarjolla oli ainoastaan yksi tuplavuodehuone ja sitä meille kolmelle ei olisi haluttu antaa. Onnistuin kuitenkin huoneen saamaan ja niin... Nyt on hyvä mieli :) olemme kylpeneet ja pelanneet muistipeliä, lukeneet kirjaa ja nyt loikoilemme onnellina hyvin tilavassa tuplavuoteessa ja kaikki on hyvin. Toivottavasti myös Biskajalla... Laitan heti tietoa, kun sitä saan.
Palaillaan! Huomenna hyppäämme laivaan klo 15. Sen jälkeen netti mahdollisesti sammuu jälleen (en tiedä onko brittany ferryllä nettiyhteyttä) ja koitan hommata sen ensitöikseni toimintaan heti Epsanjassa. Laivamatka kestää noin vuorokauden.
Ps. Miksi en varannut hotellia netistä etukäteen? Jos joku Nordean naisista seuraa blogia, niin voisisiko hän kurkata minun luottokortin tietoja, tai ottaa yhteyttä Nordea rahoitukseen?, sillä minun kortti on ränkännyt koko matkan. En pysty ostamaan sillä netistä mitään. Markun kortilla jouduimme ostamaan laivamatkankin, kun minun kortti ei siihen suostunut. Nyt Santanderiinkin lähdemme siis koittamaan onneamme, kun en pystynyt hotellia netistä varaamaan :)
perjantai 17. elokuuta 2012
Weymouth (Iso-Britannia)
Eilen lähdimme yöllä puoli yhdentoista aikoihin jatkamaan matkaamme. Keli oli hurja ja kurja. Etenimme neljäsosa purjeilla kahdeksansolmun vauhtia virran kiidättäessä meitä eteenpäin. Aallot olivat korkeita ja vellovia. Täydellisen pimeyden vallitessa minua etoi ja viihdyin joko makoillen, tai pönttöä halaillen. No niin... Tämä edelle kuvattu oli siis kirjoittaneen mielipide matkasta.
Markun mielestä keli oli puolestaan mahtava, mutta se sattui vain väärään aikaan yöhön, jolloin väsyneenä ei ole mukava ohjailla pimeydessä. Tästä syystä päätimme keskeyttää vauhdikkaan etenemisemme Portlandin satamaan. Vaan eipäs onnistunut. Satama oli turvallisuussyistä suljettuna paraolympialaisten alkua odottamassa, mutta ystävällinen satamapäällikkö ohjasi meidät 2,3 mailin päässä sijaitsevaan Weymouthin marinaan.
Seitsemän aikoihin aamulla parkkeerasimme veneemme sataman suulla olevan noususillan viereen odottamaan kello kahdeksaa. Olin kaksi kertaa soittanut satamaan ja aina minulle varmistettiin, että tilaa on. Nyt kuitenkin satamaan päästyämme huomasimme kielimuurin ongelmat, kun minulle selvisi, että olin soitellut koko aamun sillan toisella puolella olevaan satamaan ja tämä satama oli lähes täynnä, nimittäin yksi ainoa vieraspaikka oli vapaana! Mutta sehän riitti meille!
Aamun nukuimme ja heräsimme, kun tullivirkailija koputteli ikkunaan. Tullitarkastus hoitui jo rutiinilla, "tässä passit, rekisteriote, VHF-todistus, omistuskirjat, rokotetodistukset, kotisataman tiedot jne." Tämän lisäksi tullitäti halusi tarkat tiedot reitistämme ihan lähtösatamasta tähän paikkaan ja tulevaan. Tarkastuksen jälkeen aloimme valmistelemaan venettä tulevaa koetusta ajatellen.
Tänään veneellemme saapuu odotettu apumies, Jouni. Hän juuri ilmoitteli olevansa Weymouthin rautatieasemalla klo 23.00.
Huomenna minä ja lapset hypätään tämän hetkisten suunnitelmien mukaan junaan ja ajelemme Plymouthiin. Miehet puolestaan ilmojen salliessa (kiitos myrskyvaroituksesta anonyymille vinkin antajalle ja Markun siskolle) lähtevät kohti Biskajanlahtea. Minä vietän lasten kanssa yön Plymouthissa (onko hotellivinkkejä läheltä satamaa?) ja hyppäämme sunnuntaina laivaan joka vie meidät vuorokaudessa Biskajanlahden yli Santanderin rantalomakohteeseen Espanjaan. Siellä suunnitelmien mukaan vietämme yön, tai kaksi, jonka jälkeen siirrymme La Corunaan odottelemaan miehiä. Markun arvion mukaan ylitys kestää noin 100 tuntia.
Mutta nyt päivän kohteeseen. Weymouth elää edelleen täysin olympiahuumassa. Onhan paraolympialaiset alkamassa pian?. Meiltä meni kyllä olympialaiset aivan ohi, mutta täällä on onneksi juhlittu meidänkin edestä. Veneet on koristeltu juhlaliputuksin ja saipahan lapset tänään omat kisamaskottinsakin paikallisesta ravintolasta ruokailun päätteeksi. Nyt meillä on ilta leikitty yksisilmäisten avaruusolioilta näyttävien hahmojen kanssa.
Päivitykset tästä etipäin menevät luultavasti niin, että minä päivittelen kuulumisiamme sieltä Santanderista (onko joku käynyt? Minulle täysi mysteeripaikka) ja Markku lähettelee minulle sähköpostilla viestejä mereltä sateliittipuhelimella ja minä päivitän niitä nettiin, jollei suora lähetys onnistu.
Nyt siivoilemaan!
Markun mielestä keli oli puolestaan mahtava, mutta se sattui vain väärään aikaan yöhön, jolloin väsyneenä ei ole mukava ohjailla pimeydessä. Tästä syystä päätimme keskeyttää vauhdikkaan etenemisemme Portlandin satamaan. Vaan eipäs onnistunut. Satama oli turvallisuussyistä suljettuna paraolympialaisten alkua odottamassa, mutta ystävällinen satamapäällikkö ohjasi meidät 2,3 mailin päässä sijaitsevaan Weymouthin marinaan.
Seitsemän aikoihin aamulla parkkeerasimme veneemme sataman suulla olevan noususillan viereen odottamaan kello kahdeksaa. Olin kaksi kertaa soittanut satamaan ja aina minulle varmistettiin, että tilaa on. Nyt kuitenkin satamaan päästyämme huomasimme kielimuurin ongelmat, kun minulle selvisi, että olin soitellut koko aamun sillan toisella puolella olevaan satamaan ja tämä satama oli lähes täynnä, nimittäin yksi ainoa vieraspaikka oli vapaana! Mutta sehän riitti meille!
Aamun nukuimme ja heräsimme, kun tullivirkailija koputteli ikkunaan. Tullitarkastus hoitui jo rutiinilla, "tässä passit, rekisteriote, VHF-todistus, omistuskirjat, rokotetodistukset, kotisataman tiedot jne." Tämän lisäksi tullitäti halusi tarkat tiedot reitistämme ihan lähtösatamasta tähän paikkaan ja tulevaan. Tarkastuksen jälkeen aloimme valmistelemaan venettä tulevaa koetusta ajatellen.
Tänään veneellemme saapuu odotettu apumies, Jouni. Hän juuri ilmoitteli olevansa Weymouthin rautatieasemalla klo 23.00.
Huomenna minä ja lapset hypätään tämän hetkisten suunnitelmien mukaan junaan ja ajelemme Plymouthiin. Miehet puolestaan ilmojen salliessa (kiitos myrskyvaroituksesta anonyymille vinkin antajalle ja Markun siskolle) lähtevät kohti Biskajanlahtea. Minä vietän lasten kanssa yön Plymouthissa (onko hotellivinkkejä läheltä satamaa?) ja hyppäämme sunnuntaina laivaan joka vie meidät vuorokaudessa Biskajanlahden yli Santanderin rantalomakohteeseen Espanjaan. Siellä suunnitelmien mukaan vietämme yön, tai kaksi, jonka jälkeen siirrymme La Corunaan odottelemaan miehiä. Markun arvion mukaan ylitys kestää noin 100 tuntia.
Mutta nyt päivän kohteeseen. Weymouth elää edelleen täysin olympiahuumassa. Onhan paraolympialaiset alkamassa pian?. Meiltä meni kyllä olympialaiset aivan ohi, mutta täällä on onneksi juhlittu meidänkin edestä. Veneet on koristeltu juhlaliputuksin ja saipahan lapset tänään omat kisamaskottinsakin paikallisesta ravintolasta ruokailun päätteeksi. Nyt meillä on ilta leikitty yksisilmäisten avaruusolioilta näyttävien hahmojen kanssa.
Päivitykset tästä etipäin menevät luultavasti niin, että minä päivittelen kuulumisiamme sieltä Santanderista (onko joku käynyt? Minulle täysi mysteeripaikka) ja Markku lähettelee minulle sähköpostilla viestejä mereltä sateliittipuhelimella ja minä päivitän niitä nettiin, jollei suora lähetys onnistu.
Nyt siivoilemaan!
torstai 16. elokuuta 2012
Isle of Wight (Iso-Britannia)
Tulimme levähtämään tänne Iso-Britannian suurimmalle saarelle, Yarmouthin satamaan. Tuuli oli kova, päälle 14 metriä sekunnissa ja tällä kohden suoraan vastainen. Saaren suojan ulkopuolella aallot olisivat olleet luultavasti suuria, joten jäämme tähän odottamaan yötä ja jatkamme sitten matkaamme.
Isle of Wight on pääosin turismilla toimeen tuleva saari, jonka yhtenä päänähtävyytenä toimii Osborne-House. Nyt ei kuitenkaan ole kyse Ozzy Osbornen kodista, vaan kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin perhekodista, jossa he asustelivat aika ajoin yhdessä yhdeksän lapsensa kanssa. Viktorian hallituskausi kesti vuodesta 1837 aina vuoteen 1901. Olet varmaan kuullut puhuttavan viktoriaanisesta aikakaudesta ja se liittyy juuri tähän pitkään hallintokauteen joka kuningatar Viktorialla oli.
Nyt me täällä pelailemme lasten kanssa pelejä ja kiertelemme kylällä.
Palaillaan!
Ps. Kävimme juuri kyläkierroksen Aatoksen kanssa kahdestaan. Jouduimme käyttämään satamataksia päästäksemme rantaan ja rouvamme on satamassa tukevasti kiinni pohjamudassa. Näimme laiturilla hieman suuremman kokoluokan purjeveneen (niin suuren, että ei kuvaan mahdu). Kylä oli kaunis kaikkine pienine putiikkeineen ja löytyihän perältä myös pieni ruokakauppa jonka valikoimasta löysimme uuden herkun aikuiseen makuun yogurtti päällystettyä inkivääriä. Ompas kuulkaa makiaa :)
Isle of Wight on pääosin turismilla toimeen tuleva saari, jonka yhtenä päänähtävyytenä toimii Osborne-House. Nyt ei kuitenkaan ole kyse Ozzy Osbornen kodista, vaan kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin perhekodista, jossa he asustelivat aika ajoin yhdessä yhdeksän lapsensa kanssa. Viktorian hallituskausi kesti vuodesta 1837 aina vuoteen 1901. Olet varmaan kuullut puhuttavan viktoriaanisesta aikakaudesta ja se liittyy juuri tähän pitkään hallintokauteen joka kuningatar Viktorialla oli.
Nyt me täällä pelailemme lasten kanssa pelejä ja kiertelemme kylällä.
Palaillaan!
Ps. Kävimme juuri kyläkierroksen Aatoksen kanssa kahdestaan. Jouduimme käyttämään satamataksia päästäksemme rantaan ja rouvamme on satamassa tukevasti kiinni pohjamudassa. Näimme laiturilla hieman suuremman kokoluokan purjeveneen (niin suuren, että ei kuvaan mahdu). Kylä oli kaunis kaikkine pienine putiikkeineen ja löytyihän perältä myös pieni ruokakauppa jonka valikoimasta löysimme uuden herkun aikuiseen makuun yogurtti päällystettyä inkivääriä. Ompas kuulkaa makiaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)