Täällä olemme kierrelleet saarta ympäri. Sunnuntaina lähdimme ajoissa matkaan. Tarkoituksenamme oli suunnata pohjoisrannikolle ja sieltä uimarannan kautta sademetsään. Matkamme hidastui kuiten merkittävästi, kun juutuimme vaalivoittoaan näyttävänä autoparaatina juhlineen PNM -puolueen (People's National Movement) paraatikulkueeseen :) Siinä me sitten köröttelimme keskellä kulkuetta hieman orpoina muutaman tunnin ihmetellen täyteen ahdettuja autoja, lujalla soivaa musiikkia ja ihmisten juhlimista. Yritimme toki oikaista eri reittejä, mutta aina vain päädyimme takaisin tähän mielettömän mittaiseen kulkueeseen. Tästä vaalihumusta olemme lisänneet videon YouTube-kanavalle osoitteeseen: http://www.youtube.com/watch?v=hVkqCSA_bDw
Vihdoin pääsimme irti kulkueesta ja löysimme mukavan uuden rannan (Castara Bay) tutkittavaksemme. Ranta oli oikein kaunis ja rannan viereltä löytyi mukava pieni rantabaari, josta saimme masumme täyteen makoisaa pizzaa. Rannalla tapasimme myös yhdysvaltalaisia turisteja, jotka olivat ihmetelleet lastemme rantaintoa jo edellisenä päivänä tietämättämme myös Englishmans Bayn -rannalla ja sama into yllättäen jatkui myös tällä rannalla :)
Rannan jälkeen suuntasimme Tobagon sademetsäreitille, joka kulki läpi suojelualueen, joka mainostaa eri tahoilla olevansa läntisen-maailman vanhin metsiensuojelualue (perustettu vuonna 1776). Lapset odottivat viidakkomatkaa kuin nälkäinen puurolautastaan. Hieman ajettuamme totesin, että luonto kutsuu ja auto olisi hyvä parkkeerata. Markku käänsi automme mukavan näköisen maastotienvarrelle, mutta äkkiä saimme huomata sen olevan pehmeän savi-/mutaliejun peittämä ja, että olisimme jumissa... Mikäs siinä jälleen...hieman hymyilytti, mutta töihinhän siinä piti alkaa. Jotain hyötyä on ollut siitäkin, että olemme olleet autolla jumissa loskassa, tai ojassa, tai kelkalla keskellä metsää. Totesimme heti alkuun, että kaivamaan tässä joudutaan ja turha renkaiden sutittelu on hyvä jättää sinne hollywood-elokuviin, muuten olisimme entistä enemmän jumissa. Lapset ihmettelivät menoa automme takaikkunoista ja me vahvistimme maata kantamalla soraa, kiviä, lautoja, kasvillisuutta ja puuta renkaidemme pidikkeeksi.
Jossakin vaiheessa kerkesin jo pohtimaan, että näinköhän saisin viettää elämäni ensimmäisen yön keskellä viidakkoa autolla jumissa mudassa, mutta sitten alkoi kaukaisuudesta raikaamaan jo tutuksi käynyt musiikki..."one bottle of rum a day..." (rommista täällä muuten osataan laulaa ja urakalla)...mikäs se sieltä tulikaan meitä kohti??? No aikaisemmin päivällä tapaamamme PNM-puolueen juhlaparaati, joka näytti tehneen kahdeksikon ympäri saarta (täällä siis osataan juhlia). Eikä pitkääkään, kun ensimmäiset autot jo pysähtyivät meitä turisteja auttamaan "ai jai jai..."...hetken siinä äimistelivät ja sitten viereemme pysähtyi kuorma-auto, ei täynnä abeja, vaan puolialastomia vaalivoittoa juhlivia naisia (kauniita naisia) ja tämä kuorma-auto painolasteineen kiskaisi hetkessä jeeppimme mutalällystä takaisin oikealle reitilleen :). Mitä siis tästä opimme?...älä aja viidakossa sivureiteille, tai varmista vähintään, että yhtä komiassa lastissa oleva kuorma-auto on lähettyvilläsi ;) Markkukin siinä hieman sivusilmällään katseli tämän kuorma-auton lastia, raapi nostourakan jälkeen hieman päätään ja totesi, että "ei kait siinä...".
Matkamme jatkui samaisen juhlaparaatin aitojen välissä, jotka olivat matkalla Scarboroughiin juhlimaan konserttiin edelleen samaista vaalivoittoa. Kun väsyneinä pääsimme vihdoin veneelle ja istuimme kannelle alkoi juhlissa näyttävä ilotulitus (ihan veneemme vieressä) ja sitä saimme silmät lupsahdellen ihailla ihmeissämme.
Yön päättyessä jälleen kukkojen lauluun, auringonnousuun sekä Suvin jo perinteiseen herättelyyn "ättii, helätys...nyt on aamu!!!"...päätimme lähteä etsimään sitä kaunista rantaa ilman muita ihmisiä. Suuntasimme saaren kuuluisimman koralliriutan (Buccoo reef) toiselle reunalle, joka oli niin kutsuttu No man's land, eli ei-kenenkään maa.
Suunnistaminen alueelle oli hieman vaikeaa, sillä alueelle ei johtanut yhtään virallista tietä. Löysimme kuitenkin erään tien joka oli aidattu päätiestä ja joka näytti johtavan suoraan rannalle. Ajoimme automme tienlaitaan ja päätimme kävellä tätä tietä pitkin rannalle läpi rantaviidakon ja mangrovemetsän.
Reitti oli upea...tai ainakin melkein. Saimme ihailla upeaa mangrovemetsää, kuunnella lintujen laulua, nähdä sini-saksisia rapuja jne. Ainoa miinus oli moskiitot, eli sääsket, kuten minä asian ilmaisen, sillä niitä riitti :) riitti ja riitti...eli sinä joka suuntaat kohti Tobagoa...muista ottaa mukaasi vilpoiset pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet, jotka voit pukea päällesi sademetsään ja siellä sijaitseville kuuluisille vesipitouksille :)
Matka läpi moskiittopilvien kannatti, sillä eteemme aukeni kaunis ranta. Täältä löysimme kauniin yksityisen palan paraatiisia, jota kylläkin sillä hetkellä lasipohjaveneen omistajapariskunta käytti myös retkikohteenaan. Ystävällinen pariskunta tarjosi meille ystävällisyyttään upean maittavan King fish-lounaan, jonka he grillasivat rannalle tuodussa grillissä. Hetken tarinoimme heidän kanssaan, soitimme heidän suomalaiselle tuttavalleen ja näytimme web-kamerakuvaa lumisesta ja öisestä kotikaupungistamme siellä kaukana pohjoisessa ja he ihmettelivät näkemäänsä :) Tämän jälkeen jäimme rannalle koko päiväksi ihan keskenämme. Olipas kivaa kunnes saimme uimapuvuissamme kävellä läpi samaisen moskiittometsän ;)
Moskiitot ovat täällä hieman inhompia levittäen erilaisia tauteja, joista ei-halutuimpia ovat keltakuume (johon meillä rokote) ja denguekuume (johon ei ole rokotetta saatavilla). Meitä kuiten lohdutettiin, että vaikka olemme täynnä paukamia on epätodennäköistä, että saisimme Tobagolla tartunnan, mutta Trinidadilla kehoitettiin varovaisuuteen :)...
Onnellisena päivän retkistä päädyimme jälleen aaltojen keinutettaviksi veneellemme. Olihan jälleen makeat unet :)
Palaillaampa asiaan!!
