LÄHTÖ Azoreille!

Heips,

Nyt jätämme taaksemme Karibian! Huomenna lähdemme kello yhdeksän sillan avauksella kohti Horttaa, eli Azoreiden erästä kaupunkia. Matkaa reippaasti edessä, mieli korkealla, jännittää, mutta luottavainen olen :)

Koitan tehdä koosteen karibiasta venematkan aikana ja laittaa sen sitten perillä nettiin. Muutamia tilapäivityksiä koitamme saada läpi matkan aikanakin, jos se onnistuisi, mutta seurailkaa lähetintä. Todennäköisesti lähdemme pohjoiseen metsästämään tuulia ja kun ne saavutamme, käännymme kohti Azoreita.

Täytyy toivottaa jo nyt kaikille ihan huippua kesälomaa, sillä voipi olla, että olette jo lomalla ennen kuin minä netin päässä :) ihan mieletöntä! Lähdimme matkaan kymmenes päivä kesäkuuta ja kohta siitä on vuosi....kyllä tää aika menee vauhdilla.

Tässä vielä viimeinen päiitys:

Tämän päivityksen kirjoitin pari päivää sitten.

Heips,

Viimeisiä viedään, siis päiviämme Karibialla....

Hyvältä tuntuu. Ikävää eurooppan puolelle on jo havaittavissa :)

On ollut ihana viettää aikaa täällä kookospalmujen täyttämillä saarilla, nähdä kuinka elämä voi olla erilaista siihen mihin me Suomessa olemme tottuneet, ja etenkin todeta itselleen, että voi asiat näinkin hoitaa :) ....tämänhän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että itse hoitaisit asit samalla tavalla ;)

Tänne jätämme taaksemme ikuisen kesän, kuumuuden ja "karibianrytmit"....ei kait tässä....elämä jatkuu, kulkekaamme sen mukana :)

Täällä St. Martinilla olemme huoltaneet venettä. Eilen siirryimme laguuniin IGY-satamaan, jossa olemme saaneet nauttia todella maittavasta suihkusta ja aallottomuudesta. Eilen saapuessamme satamaan ohjastimme paattimme tankkauslaituriin, jossa täytimme tankkimme ja otimme tämän lisäksi vielä pari sataa litraa ylimääräistä polttoainetta. Emme ajatelleet jäädä killistelemään tyveneen, joskin epäilen, että tuulta kyllä tulee riittämään :)

Tankkauksemme kesti jokusen tovin siten, että seuraava vene jo odotteli kuumeisesti tankkaukseen pääsyään. Lähdimme laiturista vauhdilla kohti satamapaikkaa ja kappas kummaa....moottorimme sammui keskelle kapeaa väylää..käynnistysyrityksistä huolimatta kone ei käynnistynyt ja jouduimme tiputtamaan ankkurimme estääksemme veneemme ajautumisen rantaan (matkaa puihin 10 metriä)....tämä huoli oli jo turha, sillä sivuun ajauduttuamme olimme nätisti kiinnittyneet pohjamutaan :) Kippari oli tällä välin laskenut 1 + 1 ja löytänyt vian polttoainejärjestelmästä. Kone pörähti käyntiin, ankkuri ylös, peruutus irti mudasta ja kiinnittyminen hievoisen sähellyksen jälkeen laituriin (oli nimittäin satamahenkilöstöllä paikat hieman hakusessa)...hievoinen on ehkä lievä ilmaisu tämän kertaisesta satamapörräyksestämme, mutta jälleen opimme jotain uutta...Mukava oli säheltää turvallisesti tyynessä satama-altaassa miljoonajahdit vierellä. Taas muistuu mieleen pitkän ankkuroitumisjakson jälkeen kuinka hommat toimivat :)

Simpson bayn poukamassa kävi muuten hauskasti, kun pojat ruisvoimalla kiskoivat ankkurimme ylös kuin heittäen kannelle. Naapuriveneen tähtilippumaan asukkaat katselivat tilannetta montut auki ja naureskelivat, että ihailevat toimintaamme, sillä heillä on ankkurivinssi rikki ja he eivät saa ankkuriaan ylös ilman apua, jota para-aikaan odottelivat....että niin :) kysyimme toki, joskos ruisvoimaa tarvittaisiin heidänkin veneellään, mutta ilmoittivat jo odottavansa tilaamaansa "ankkurinnostajaa". Kun poistuimme paikalta heidän veneelleen kaahasi paikallinen kookas "ankkurinnostaja", joka lienee sai ankkurin ylös, sillä amerikkalaiset lipuivat samalla sillan aukaisulla laguuniin.

No...any how...täällä olemme tuusailleet. Tehneet niitä juttuja, jotka tulee tehdä ennen lähtöä. Yksi on purjeiden tarkistus ja mahdollinen paikkaus, vanttien kiristys, sprayhoodin kiinnikkeidentarkistus ja korjaus, silikonointi, hanhenkaulojen muokkaus jne.

Tänään kävimme täyttämässä loputkin muonavarastot. Viime kerrasta oppineena olemme satsanneet helppoon ja nopeaan ruokaan. Suurimman osan muonavarannot rakentuvat pitkälti säilykelihan varaan, jota täällä on muuten saatavilla runsaasti. Luotamme myös jälleen saalistavamme näitä atlantin yksiä ihmeitä, eli doradoja (mahi-mahi, dolphin). Tämä kala ei kyllä viisaudellaan häikäise, mutta maku on varmasti uuden miehistömme mieleen. Epäilen, että juuri tästä syystä lempi-koiralla on jälleen monta nimeä, kun nämä kalat tuntuivat tarttuvan syöttiin kuin syöttiin (oikea syötti, roskapussisyötti, muovivärkkäyssyötti jne.). Se, että kala tarttui lähes syöttiin kuin syöttiin, ei ollut ainoa hyvä juttu, , vaan yleensä parisuhdekalana saimme nähdä myös puolison seuraavaan koukkuun tarttunutta pariaan huohottaen, että sama teidän on minutkin veneeseen nostaa.

Tätä uusilla syöteillä odotellessa :)

Saint Martin on miellyttävä "final destination". Täällä on hyvä huoltaa rauhassa ilman, että kukaan tulee kieltämään. Täytyy vielä mainoa, että sataman suihkut ovat ihanat. Minä olen lasten kanssa sairastunut flunssaan ja kävin juuri kuumassa suihkussa hengittelemässä höyryä. Onhan pojat miellyttävää, kun pitkän vene-elostelun jälkeen pääset kunnon suihkuun. Aivan ihanaa! Suihkun lisäksi saaren etuja on jonkin sortin edullisuus...tätä kovin mainostetaan, mutta ei sitä kyllä kieltämättä huomaa kuin alkoholihyllyjen kohdalla ja siitä ei kovin ole apua minulle joka etsin kaupasta hyvää matkavälipalaa itselleni ja lapsille. ....Ja kyllä Sanna...tällä kertaa en ostanut pelkkää makeaa, vaan painotin valintani kaikkeen helppoon, raikkaaseen ja ennemmin suolaiseen kuin makeaan :) Mukaan tarttui pähkinöitä, hedelmiä, vihanneksia, suolakeksejä jne. Kyllä minä muistan aina ne minun ja Sannan yhteiset heikot hetket. Kuinka olimme ostaneet läjätolkulla varastoihinme makeaa ja kumpikaan ei sitä saattanut syödä, kuinka piilotimme sipsukkapussin jämät uunin taakse, jotta pystyimme sieltä heikoimpina hetkinä hakemaan muutaman suolapalasen voimaa antamaan (antakaa muu miehistö meille se anteeksi). Kuinka hyvältä maistuikaan kosteuden lössöttämät sipsukat yövuorossa tähtitaivaan alla miettiessämme kuinka pieni aluksemme onkaan Atlantin suurella ulapalla.

Takaisin Saint Martinille. Täällä todella huomaa jo aikaisemminkin mainitun tähtilippumaan vaikutuksen. Yhdysvaltalaisia turisteja joihin lukeutuu tottahan toki myös veneilijät, on paljon. Yksi silmiin pistävä samankaltaisuus on toki sekin, että pyörätiet puuttuvat....joko paikkaan kuljetaan autoilla ja kävellessä joudut puikkelehimaan autorivien välissä toivoen, että joku pysähtyy.

Mutta nyt nukkumaan. Veneen miehet lähtivät karnevaalien mutayötä viettämään. Täällä on siis karnevaalit menossa ja pääpäivät ovat maanantaina ja tiistaina.

Katsotaan kuinka mutaisina miehet saapuvat ;)

Hyvää yötä!

Kohta mennään!

Heips,

Täällä vietämme viimeistä ateriahetkeä ravintolassa jonka jälkeen käännämme veneemme kohti itää ja Saint Maartenia. Siellä vietämme viimeiset huoltohetket, täytämme ruokavarastot (tänään jo suurin osa täytöstä tehty) ja lähdemme kotiin ehkäpä siinä 28. päivän tienoilla.

Jännittää...mutta mieli odottaa ja halajaa jo lähteä ylityksellä.

Palaillaampa ehkä asiaan huomenissa... Seurailkaa spot-lähetintä, missä vene, siellä me :)

BVI (Brittiläiset neitsytsaaret)

Hiiohoi!

Täällä sitä ollaan nyt matkan viimeisessä uudessa karibian lomakohteessa, Brittiläisillä neitsytsaarilla. Lämpöä riittää ja uusia maisemia, mutta nyt katseemme ovat jo kääntyneet edessä siintävää paluumatkaa kohti.

Eilen saimme uuden miehistönme kokonaisuudessaan veneelle. Nyt joukkoomme ovat liittyneet perheemme lisäksi Julia, Jaakko ja Tarmo. Eilen oli myös mukava päivä, sillä törmäsimme täällä Road Townissa myös purjevene Adelen miehistöön ja vietimmekin yhdessä oikein mukavaa iltaa. Näillä näkymin me lähdemme takaisin St. Maartenille ja sieltä Atlantille, kun puolestaan Adele lähtee matkaan täältä. Ajattelimme kuiten lähteä samoihin aikoihin ja olla toisiimme yhteydessä matkan aikana.

Nythän keli Atlantilla on kökkö. Tällä hetkellä Azoreiden ympärillä pyörii jättimäinen matalapaine joka tarjoaa kiivaita tuulia sinne eksyneille veneilijöille. Kuun loppua kohti mentäessä matalapaine antaa periksi, mutta tilalle näyttäisi tulevan laaja korkeapaineiden alue, joka puolestaan tarkoittaa tuulettomuutta ja, jos tarkoituksena on purjehtia rajallisen määrän dieseliä avulla ei tuulettomuus ole yhtään myrskyä parempi vaihtoehto. Kaiken tämän korkea- ja matalapaine juttujen lisäksi pohjoisella Atlantilla puhaltaa juuri nyt tiukat vastatuulet, joka mielestäni on ihan luonnoton juttu, sillä tuulten tulisi puhaltaa alueella pääsääntöisesti kohti itää.....että näin :)

Katsotaan nyt mitä teemme. Tänään jatkamme huoltohommia, käymme ruokamarketissa täyttämässä muonavarastomme, ehkä tankkaamme jne.

Nyt vielä muu vene koisii ja minä kirjoittelen :)

Palaillaampa asiaan!

Kuvia matkan varrelta

St. Barthelemy - St. Martin

Hiphei!

Edelleenkin olemme sen verran netittömiä, että kuvien laittaminen on mahdotonta...mutta koitan ottaa asian asiakseni kunhan saan siihen mahdollisuuden ja ennen kaikkea muistan :)

Täällä on pari päivää tuullut ihan hillittömästi. Oikeastaan siitä asti, kun navakassa tuulessa purjehdimme St. Barthille on posket heiluneet kuin tuulitunnelissa. Tiedätkö tunteen, kun vuoristoradan mutkassa huutaessasi tuuli pääsee puhaltamaan poskeesi siihen malliin, että se alkaa lepattamaan....täällä ei ole tarvinut mennä kuin ankkuroidun veneen kannelle ja kääntää pää sivutuuleen, niin johan on poski saanut tuuletushoitoa kerrakseen :) Torniossa taitaa vastaaviin poskituuliin päästä ainoastaan puuluodonmäessä polkiessasi ensin kasvot irvesssä ylämäkeen ja sen jälkeen, kun päästelet toiseen suuntaan totaalisen rentoutuneena huohottaen...

No joo...se siitä. Tuulta on siis riittänyt. St. Barth oli tosiaan aikas kallis paikka. Rantabulevardilla sai katsella kuinka hienot naiset kantelivat Vuitton-, Hermes- jne. kassejaan kilpaa suurtakin suurempiin jahteihinsa. Oli todella mukavaa käydä kirjautumassa sisään saarelle. Tullia saarella ei ole, sillä saari on vapaakauppa-aluetta, mutta imigraatiotoimistossa kävimme kuiten kirjautumassa sisään. Toimisto oli satamakonttorin yhteydessä ja homma hoidettiin tietokoneella näpyttelemällä. Kirjautumisen jälkeen maksoimme minimaalisen korvauksen ankkuroitumisestamme luonnonsuojelualueelle. Markku naureskeli konttorin herralle, että olipas helppoa (tähänhän totuimme jo Martiniquella ja Guadaloupella). Tähän herra sanoi, että "hei...me emme ole mikään Antigua" ja naureskeli päälle. Kyllä nämä muodollisuudet voivat vaihdella ;)

Illasta kävimme vierailemassa paikallisessa supermarketissa. Siellä minä jumin jo tuttuun tapaani juustotiskin kohdalle. Mukava sujuvasti englantia puhuva setä hymyili, kun minä pyytelin "100g goudaa, 100g brietä, 100g sinihometta, 100g parmesaania, 100g raklettia jne...." Mahtavaa! Sitten lisäksi makoisaa tuoretta patonkia ja sopiva punaviini, niin Avot! Koko perhe on tyytyväinen (lapset jätetään tieten viinin ulkopuolelle). Tämä on kyllä herkuttelua, josta koko perhe pitää. Kiitos oikeastaan tästä kuuluu sinne Oulun Laanilaan Oulujoen rantaan keltaisen talon perheelle, joka meidät on opastanut näiden herkkujen maailmaan :)

Tänään aamulla raivohullu tuuli jatkui, mutta päätimme, että "helkkari...nyt kyllä jatkamme matkaamme oli tuulta, tai ei!". Ankkurin nosto olikin jälleen urakka. Nyt muistutan niitä lukijoita, jotka eivät tilannetta muista, että meillä ei ole ankkurivinssiä, sillä sen onnistuimme kadottamaan muinoin jo ruotsissa -> uusi maksaa noin 1000 euroa manuaalisena ja 2000-3000 sähköisenä. Käytämme ankkureiden nostoon ihan normivinssiä ja se on aika kömpelö siihen hommaan, sillä joudumme kiinnittämään ankkurikettinkiin köyden ja köyden siirrämme vinssille ja tämä siirtojuttu tehdään aina jokaisen mitan jälkeen, jolloin kettinkiä on nostettu ylös tietty matka (noin 8 kertaa joka ankkurin nostossa).

Ankkureita meillä on kolme, josta 30 kilon ankkuri (bruce) on kiinni kettingissä, 15 kilon pikkuankkuri (bruce) on kiinni köydessä ja sitten on vielä "kuningas" (vanhankansan tukkiankkuri) joka on sitten omaa luokkaansa. Yleensä tiputamme kettinkiankkurin ja varmistamiseen käytämme köysiankkuria. "Kuningas" on nimensä ansainnut, sitä kun ei käytetä kuin hädässä, sillä sen noston voidaan sanoa olevan puhdasta murhaa. Muistan Karhusten vierailulle, että ankkuroiduimme johonkin Grenadiineilla ja pohdimme, että pitääköhän ankkurit ja ehdotin kuninkaan heittoa mereen varmistamiseen, niin vastaus oli "mikä kuningas?", "no tuo tuolla maston juurella"...."eiii me taideta sitä tarvita..." :) Nyt kuiten jouduimme karmeasta tuulesta johtuen myös kuninkaan tiputtamaan.....ja nosto ei ollut hauskaa :)

Tuuli oli kova, mutta pienellä purjeen rätsäleellä pääsimme oikein hulppeaa vauhtia ja ankkuroiduimme Hollannin puoleiseen Simpson Bayn poukamaan. Tähän jäimmekin yöksi, sillä päätimme mahdollisesti siirtyä vasta huomenna nostosillan toisella puolella avautuvaan laguuniin, jossa satamat sijaitsevat. Tässä on hyvä olla ankkurissa ja huoltaa venettä :)

Maihin emme tänään ennättäneet...huomennahan on uusi päivä! Näyttäis kuitenkin olevan hyvin toimeentuleva saari. Meillä on vierestä näkymät lentokentälle, jonka Iltalehti muinoin listasi yhdeksi maailman hurjimmista lentokentistä koneiden noustessa ilmaan aivan upean hiekkarannan vierestä. Täällä voi siis koneiden pohjia bongata selällään rannalla makoillen. Me puolestamme seuraamme näkymää poukamastamme ja sanotaanko, että termi "jatkuva" kuvaa oivasti suurten lentokoneidn nousua ja laskeutumista kentälle. Minne nämä ihmiset oikein mahtuvat! Ja ai niin! Jos veneet olivat valtavia edellisillä saarilla Antiguasta lähtien...ei ne täällä yhtään pienene :) Tämä on ihan hullua! Suomessa suuri alus esim. Princes 54 on täällä melkein kuin näiden jahtien rantautumisalus, eli melkeimpä kuin "kärpäsenkakka" näiden jahtien rinnalla. Jahtien liput vaihtelevat pääosin brittilipuista, USA:n ja panaman lippuihin.

Täällä olemme nyt maanantaihin asti, jonka jälkeen lähdemme kohti BVI saaria.

Palailemmapas asiaan ja kuviin vielä myöhemin.

Ps. Ansku kyseli miltä joka päivä lähestyvä arki Suomessa tuntuu...Markusta en tiedä, mutta itse voisin ajatella, että tämä on aivan mahtavaa elämää, mutta ei minulla ole mikään arkielämääkään vastaan, sillä onhan minulla esimerkiksi unelmatyöpaikka, josta todella nautin ja saan voimia :) Markku varmaan jo päänsä sisäisesti miettii uusia haasteita elämälleen (hän, kun on sen tyyppinen)...minä olen näitä ääneen kuuluneita pohdintoja koittanut vaimennella :) Eräänä päivänä hän liikutteli huuliaan pohdinnoissaan ja minä erehdyin kysymään, että mitähän hän mahtaa ajatella (olisi pitänyt olla hiljaa)..."niin...minä tässä pohdin, kun Jari (Markun veli) puhui matkasta Etelämantereelle, että milläköhän se meinaa sinne mennä....." Olisi kannattanut olla hiljaa...nyt ainakin toivon, että mahdollista matkaa ei ole tarkoitus tehdä veneellä :)

.....Niin...niinhän sitä sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt tämä osa hyvää lähenee kohti päätöstään :) nyt kuiten vielä nautimme ja lataamme paristojamme, jotta jaksamme tulevaisuuden haasteissa.

St. Kitts ja Nevis / Saint Barthelemy

Tämä teksti kirjoitettu 17.4...lisään tähänkin kuvia myöhemmin :)

Heipparallaa!

Eilen aamusta lähdimme kohti St. Kittsin ja Nevisin välissä olevaa kanavaa "The Narrow" tarkoituksenamme etsiä itsellemme hyvä ankkuripaikka. Sää oli hyvä, jos nyt enää kohta neljän kuukauden jälkeen siniseltä taivaalta porottavaa aurinkoa voidaan pitää hyvänä kelinä...voidaan nimittäin sanoa, että siinä missä Suomen kesässä odottaa niitä aurinkopäiviä täällä odottaa niitä pilvisiä päiviä :) "oiskohan huomenna pilvistä?" Yleensä toive ei toteudu ja sen sijaan voimme lähes jokaisena aamuna todeta "tappajan" olevan taas taivaalla :)

Tappaja ei suinkaan ole ehkä parahin nimitys tuolle taivaallaa killottavalle pallolle, mutta kolmen tunnin ohjausvuoroni jälkeen sain todeta yllättäen, että jahas...jotain unohtui jälleen aurinkorasvata...tällä kertaa takalistoni, joka pikinipöksyjen peittämää aluetta lukuunottamatta hohkasi kirkuvan punaisena :)

Matka meni joutuisasti. Tuuli oli meille suotuisa ja ihastelimme maisemien vaihtumista, syvän sinisen väristä vettä, lentokaloja jne. Välillä tervehdimme kaukaisuudessa näkyvää Montserratin saarta nostanalla saaren vieraslipun saalinkiin :) Tulipahan tällekin aikanamme Trinidadilta ostamalle lipulle käyttöä :)

Lähestyessämme kanavaa kaivoin pilottikirjamme esiin ja mitä siinä lukikaan: "kanavan käyttö ei ole suotavaa, kanavan vaarallisuudesta johtuen" vaarallisuudella tarkoitettiin kanavan hetkellisiä matalia syvyyksiä. Näin kipparin ilmeestä tutun "jahas" -reaktion jonka jälkeen hän aloitti tarkemman merikartan tutkimisen...kuten usein aikaisemminkin...ei hätää! Syvyydet olisivat ehkä olleet matalahkoja ja karikot ympärillä pelottavia näille syvänmeren purjehtijoille, joilla satama-altaissakin parikymmentä metriä vettä alla, mutta meille perämeren purjehtijoille syvyydet olivat ihan normaaleita, jopa ruhtinaallisia :)

Pimeys saavutti meitä uhkaavasti, joten päätimme ankkuroitua ensimmäiseen pilottikirjamme suosittelemaan ankkuroitumislahteen, joka vapaasti meikäläisittäin suomennettuna oli "suuri lahti"...jätimme väliin pari muuta vapaasti seuraavasti suomennettua lahtea "paskottulahti" ja "pippelittömän helvetin lahti". Näiden lahtien nimet enteilivät jo jotain ei-mukavaa ja tästä syystä valitsimme sen minkä valitsimme :)

Lahdelma oli oikein nätti. Hiekkaranta poukamassa. Kaikki meni mallilleen. Olimme ainoat poukamassa majoittuneet. Pilottikirjassa kyllä mainittiin, että poukama ei ole hirveän suosittu purjehtijoiden parissa ja ihmettelimme tätä. Yöllä kuiten saimme yhden vastauksen. Yöllä, kun alkoi vinkkaamaan, vinkka kävikin poukamaan oikein kunnolla...tuntui, kuin peitto olisi lentänyt päältä :)

Aamulla vinkka jatkui, joten päätimme jatkaa matkaamme hyvissä ajoin. Ankkureiden nosto oli haastavaa :) ylös ne kuiten saatiin ja suunnaksi otimme saarensuojalaidan, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä tuuli jatkui edelleen yllättävän kovana.

Suunnitelmat elivät ja nyt päätimme jälleen yhden brittisaaren nähtyämme palata takaisin ranskalaisten saarille ja suunnan kohti "pyhää Bartholomeusta", eli St. Barthelemyä ja sen pääkaupunkia Gustaviaa sen sijaan, että jälleen tutustuisimme oletuksemme mukaan yhteen vastaavaan paikkaan kuin Antigua (emme tiedä varmuudella, mutta näin vahvasti oletimme).

Matka tänne Gustavian poukamaan oli minun mielestäni kamala. Tuuli puhalsi keskiarvollsesti 17 m/s ja vesi roiskui. Huh, huh! Toivottavasti paluumatka ei ole tätä koko ajan. Minä jännitin ja Markku ohjasi köllötellen "ei ole parempaa tuulta!...katso!...ruoriin ei tarvitse koskea lainkaan ja vene menee juuri sinne minne me haluamme....tämmöisiä lisää!" Näin ehkä kipparin mielestä....minä valitsen kuitenkin hieman leudonmat tuulet :)

Tämä Gustavia onkin mielenkiintoinen pieni pääkaupunki. Onkos Suomella ikinä ollut omaa Karibian saarta? No ei ole, mutta arvaas kellä sellainen on ollut? No rakkaalla naapurimaallamme! Kadun nimet ovat Ruotsiksi jne, sillä jossain vaiheessa saaren historiaa saari lahjoitettiin Ruotsille, joka jossain vaiheessa luovutti saaren takaisin lahjoittajilleen (ilmeisesti saaren ylläpito tuli kalliiksi).

Nyt saari on yksi harvinaisuus antillien joukossa, sillä väestö etniseltä taustaltan edustaa pääosin eurooppalaista. Saari on ns. vapaakauppa-alue, eli tullia ei ole. Rantakadun täyttävät muotiliikkeet (Vuitton, Hermes jne.) isoine putiikkeineen, ravintoloista saa alkusopan hintaan 30 euroa jne. Mutta joo...sanotaanko näin, että siistimpää, rikollisuus 0% saarta emme ole vielä Karibialla nähneet ;) Voisin saaren nähtyäni verrata sitä Monacoon....pilottikirjamme mukaan, jopa amerikan rikkaat ja euroopan jetset-asukkaat pitävät saarta tyyriinä ja, jos tätä pystyisi yhtään ennustamaan saarelle astumatta ankkurissa olevien veneiden koosta käsin, niin voi hyvä tavaton!...ja veneitä on muuten paljon!

No...Nyt olemme joka tapauksessa Gustavian edessä ankkurissa ja voi.... osaa olla jälleen voittajaolo! Vähitellen aloitamme Suvin synttärijuhlat! Vuorossa on aarteenetsintää ja ongintaa :) Meidän pieni on jo kolme vuotias...

Palaillaampa jälleen! Huomenna lepopäivä, jonka jälkeen sään sallessa siirtyminen St. Martin/Maarten saarelle, joka on mailman pienin kahden (Ranska/Hollanti) valtion sulassa sovussa jakama saari.

Antiguan viimeiset päivät

Tässä blogipäivitys muutaman päivän takaa. Meillä ei ole nettiyhteyttä, joten tekstit tulevat hieman jälkijunassa :) koitan lisäillä kuvia teksteihin myöhemmin.

Heips,

Antiguan huoltoprojektimme onnistui oikein hyvin. Näin niinkö jälkikäteen ajateltuna. Välillä sormet silikonista yhteen liimautuneina ja hiukset maalissa meinasi pieni epätoivon tunne iskeä :) Viimeinen niitti meinasi olla, kun aamulla herätessämme saimme huomata kumiveneemme killuvan paikoillaan...joskin ylösalaisin! Ilmeisesti mangrovepuihin kiinnitetyt peräköytemme olivat kumiveneen onnistuneet kippaamaan. Tottakai perämoottorimmekin oli vedessä. Seuraavaksi huomasimme, että peräsuihkumme knopit (ne joista väännetään lämmin ja kylmä vesi päälle) olivat myös irronneet (ilmeisesti samojen köysien vaikutuksesta). Äh! ....no onneksi kumivene sentään oli vielä paikoillaan :)

Ei siinä auttanut jäädä laakereilleen, vaan kumivene ylös ja moottorin huoltoon ja moottorin "kuivattelun" aikana snorkkelit päähän ja suihkuknoppeja etsimään. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Moottori käynnistyi huoltorupeaman jälkeen nätisti, samoten suihkumme sai vipunsa takaisin :)

Viimeisenä Antigua päivänä lähdimme ostamaan satamasta niin kovin mainostettua "duty free" polttoainetta. En tiedä paljonko polttoaine olisi veroineen maksanut, mutta kallista tuo oli silti. Ostimme kuiten bensakanisterimme täyteen bensan hinnalla 2e/l. Maksusta tulikin hankalaa, sillä jo aikaisemminkin ryppyilleet luottokorttimme päättivät jälleen olla toimimatta. Meitä neuvottiin nostamaan rahaa läheisestä automaatista, mutta sekään ei rahaa antanut. Sillä välin, kun minä selvitin mikä mättää (syy: automaatti ei ottanut vastaan Master Card-kortteja), Markku meni hoitamaan tulliin uloskirjautumisemme. Markku kertoi, että tällä kertaa tarvitsi "hyppiä" vain viisi kertaa viereisten tiskien välillä saadakseen leimat passeihimme :) Siis käsittämätöntä! Tyypit istuvat vierekkäin sermin molemmin puolin, siis tulli ja imigraatio, mutta silti homma voidaan tehdä NIIN vaikeaksi: "Täytä tämä ja mene tulliin.", "Täytä tämä ja vie se imigraatioon", "Täytä tämä ja vie se takaisin tulliin" jne. Näkynsä kuitenkin, kun veneilijät kävelevät jonossa edestakaisin tiskiltä toiselle hymyillen matkalla toisilleen :)

Markun ollesa tullissa minä etsin ratkaisua käteisongelmaamme. "Ei meillä ole toista automaattia lähimailla...sinun täytyy lähteä St. Johniin, eli pääkaupunkiin". Mitäpä minä siihen...sinnehän meidän tuli seuraavaksi lähteä...paljonkohan sinne mahtaa olla matkaa?....pari kymmentä kilometriä...emme sis kävele :)

Hyppäsimme tuttuun kimppabussiin, jonka hinnaksi tuli suuntaansa 7ec:tä...ei paha! Yllättävää oli se, että vaikka Antigua mainostaa itseään yhtenä Karibian alueen "purjehdus-mekoista", ei saari kuitenkaan ole siihen panostanut muilta osin kuin vain satamien. St. John oli, kuten muidenkin englantilaistaustaisten saarien pääkaupunki, tuhruinen. Voisin jopa väittää, että Dominican jälkeen yksi tuhruisimmista. Tämähän ei meitä haittaa, mutta näiden ranskan saarien jälkeen asia vain kieltämättä hyppää silmille :) ....käsittämätöntä sinällään kuinka erilaisia saaret voivat olla!

Antiguasta lähdimme aamutuimaan, kunhan ensin maksoimme bensalaskumme -> odottelimme aseman ovella myyjän saapumista töihin :) täytimme vesitankin ja jatkoimme matkaa kohti uusia seikkailuja....

Ja seikkailuja ne olivatkin, mutta niihin palataan seuraavassa päivityksessä!