tiistai 12. helmikuuta 2013
Pahoittelu
Pyydämme anteeksi lukijalle/lukijoillemme koitunutta mielipahaa koskien blogimme kieliopillisia virheitä. Sensorimme on lomalla.
.
.
maanantai 11. helmikuuta 2013
Parade of the bands T&T carnivals
Kuvakimara suoraan paikan päältä. Videoita youtubessa hakusanalla perhepurjehdud.
Öinen purjehdus, Etelän risti sekä maanjäristys
Matkalle kohti Trinidadia lähdettiin lauantaina pari tuntia ennen auringonlaskua. Tarkoituksena oli purjehtia n.70 mailin matka sen kummemmin kiirehtimättä yön aikana ja olla aamun sarastaessa Chaguaramasin lähellä. Heti alussa huomattiin matkavauhdin pysyttelevän 8-9 solmussa päiväntasaajavirran lisätessä vauhtia parilla kolmella solmulla. Tuulikin puhalteli 10 m/s joten pelkkä keulapurje riitti. Moottoria pidettiin käynnissä akkujen lataamiseksi. Tällä vauhdilla saavuttaisiin perille siis yön pimeydessä.
Pimeyden tullessa taivaan täytti kirkas tähtikansi. Näillä leveysasteilla ymmärtää pohjantähden merkityksen entisajan navigoinnissa kun se sijaitsee 10 asteen korkeudella horisontista ja kertoo tarkoin pohjoisen suunnan. Meillä suomessahan tähti pysyttelee siinä pään yläpuolella eikä paljoa navigoinnissa auta.
Näin etelässä päiväntasaajan lähellä löytyy myös paljon tähdistöjä jotka eivät näy edes eteläisessä euroopassa. Merimiehillä entisaikaan oli meriitti, jos oli nähnyt joskus Etelän ristin tähdistön. Tämäkin meriitti tuli täytettyä aamuyöstä.
Säkkipimeässä purjehtiminen on sikäli jännää, että muista merilläliikkujista näkee korkeintaan aluksen navigointivalot. Tällöin on hyvä tietää valojen merkitykset,jotta tietää mihin suuntaan alukset ovat liikkeessä ja osaa itse toimia sen mukaisesti.
Koska purjehdimme lähellä Venezuelan rannikkoa, jossa on mahdollisuus törmätä merirosvoihin, niin kaikki öiset alukset aiheuttavat hieman ylimääräistä jännitystä. Nytkin meitä lähestyi kovalla vauhdilla alus ja kun se oli n.200 m etäisyydellä niin sieltä suunnattiin valtavan kirkas valonheitin meihin. Ei siinä auttanut kuin katsoa mitä tapahtuu. Alus lipui hitaasti ohitsemme valonheitin tiukasti meihin osoittaen kunnes se sammutettiin ja alus hävisi horisonttiin. Emme tienneet ketä ne olivat mutta arvelimme että rannikkovartiosto kävi tarkastamassa veneemme.
Yhden jälkeen yöllä saavuttiin suojaisaan vuorten reunustamaan lahteen jossa kasvoi sademetsää.
Emme halunneet alkaa pimeässä etsimään venepaikka Chaguaramasista joten jäimme lahteen odottelemaan päivän valkenemista. Heti saadessamme veneen ankkuriin tapahtui maanjäristys. Maa vavahteli ja veden pinta väreili voimakkaasti. Kaikki oli ohi muutamassa sekunnissa ja tuli jälleen hiljaista. Myöhemmin selvisi että järistys oli voimakkuudeltaan 5 magnitudia. Loppuyö oli rauhallista.
Sunnuntaina jatkoimme matkaammeChaguaramasin satamaan, josta saimme yhden viimeisimmistä laituripaikoista. Satama on ihan täysi karnevaaleista johtuen. Maanantaina lähdemme sitten katselemaan karnevaalihumua Port of Spainiin.
Pimeyden tullessa taivaan täytti kirkas tähtikansi. Näillä leveysasteilla ymmärtää pohjantähden merkityksen entisajan navigoinnissa kun se sijaitsee 10 asteen korkeudella horisontista ja kertoo tarkoin pohjoisen suunnan. Meillä suomessahan tähti pysyttelee siinä pään yläpuolella eikä paljoa navigoinnissa auta.
Näin etelässä päiväntasaajan lähellä löytyy myös paljon tähdistöjä jotka eivät näy edes eteläisessä euroopassa. Merimiehillä entisaikaan oli meriitti, jos oli nähnyt joskus Etelän ristin tähdistön. Tämäkin meriitti tuli täytettyä aamuyöstä.
Säkkipimeässä purjehtiminen on sikäli jännää, että muista merilläliikkujista näkee korkeintaan aluksen navigointivalot. Tällöin on hyvä tietää valojen merkitykset,jotta tietää mihin suuntaan alukset ovat liikkeessä ja osaa itse toimia sen mukaisesti.
Koska purjehdimme lähellä Venezuelan rannikkoa, jossa on mahdollisuus törmätä merirosvoihin, niin kaikki öiset alukset aiheuttavat hieman ylimääräistä jännitystä. Nytkin meitä lähestyi kovalla vauhdilla alus ja kun se oli n.200 m etäisyydellä niin sieltä suunnattiin valtavan kirkas valonheitin meihin. Ei siinä auttanut kuin katsoa mitä tapahtuu. Alus lipui hitaasti ohitsemme valonheitin tiukasti meihin osoittaen kunnes se sammutettiin ja alus hävisi horisonttiin. Emme tienneet ketä ne olivat mutta arvelimme että rannikkovartiosto kävi tarkastamassa veneemme.
Yhden jälkeen yöllä saavuttiin suojaisaan vuorten reunustamaan lahteen jossa kasvoi sademetsää.
Emme halunneet alkaa pimeässä etsimään venepaikka Chaguaramasista joten jäimme lahteen odottelemaan päivän valkenemista. Heti saadessamme veneen ankkuriin tapahtui maanjäristys. Maa vavahteli ja veden pinta väreili voimakkaasti. Kaikki oli ohi muutamassa sekunnissa ja tuli jälleen hiljaista. Myöhemmin selvisi että järistys oli voimakkuudeltaan 5 magnitudia. Loppuyö oli rauhallista.
Sunnuntaina jatkoimme matkaammeChaguaramasin satamaan, josta saimme yhden viimeisimmistä laituripaikoista. Satama on ihan täysi karnevaaleista johtuen. Maanantaina lähdemme sitten katselemaan karnevaalihumua Port of Spainiin.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Tobagosta Trinidadille
Hellurei
Täällä olemme viettäneet pari päivää Tanjan ja Jarin kanssa saareen tutustuen. Autolla olemme ajelleet niin sademetsässä kuin rannikollakin. Kaikki on mennyt erinomaisesti. :)
Kohta siis lähdemme jatkamaan matkaamme Trinidadille. Siellähän kävimme jo mutkan sairaalareissun ohella, mutta nyt lähdemme tarkemmalle saaren tutkimusmatkalle. Trinidadin saaren voi tunnistaa kolmesta vuoren huipusta, jotka myös Kolumbus näki purjehtiessaan kolmannen matkansa aikana läpi Kolumbuksen kanavan. Kolmen huipun ("Trinity Hills") mukaan hän nimesi saaren Trinidadiksi pyhän kolminaisuuden ("Holy Trinity") mukaan.
Ennen Kolumbusta saarilla asustivat pääasiallisesti intiaaniheimot, Caribit ja Arawakit piilossa muusta maailmasta. Kolumbuksen jälkeen kaikki muuttui, mutta vielä tänä päivänäkin voit nähdä näiden Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureiden tunnuspiirteitä kävellessäsi ympäri Trinidadin ja Tobagon katuja, voit nähdä pienen intiaanilapsen leikkimässä leikkejään, tai liittymässä perinteiseen metsästysretkeen vanhempiensa kanssa, voit kuulla heidän musiikkiaan ja nähdä heidän kauniita käsitöitään.
Trinidadin & Tobagon asukaat eivät ainoastaan koostu muutamasta eri heimosta, alkuperäiskansoista ja eurooppalaisista, vaan alueella vallitsee valtava määrä eri kulttuurien kirjoa ja näiden kultuureiden sekoitusta. Voit nähdä Afrikkailaisen kulttuurin vaikutuksen perinteisine rumpuineen, veistoksineen ja maskeineen. Voit myös nähdä Intialaisen kulttuurin vaikutuksen perinteisen musiikin, tanssin ja jopa kasvillisuuden kautta (esim. Intiassa tyypillisesti kasvava lootus, kasvaa alueella vesistöjen läheisyydessä hyvinkin runsaana). Alueelle on saapunut vuosien saatossa runsaasti väestöä myös Kiinan, Syyria ja Libanonin alueilta ja myös näiden kulttuureiden vaikutus alueella on huomattavaa.
Entisen isäntämaan Britannian vaikutus on yhtä silmiinpistävä kuin Barbadoksella. Ruokakulttuurin ja vasemmanpuoleisen liikenteen lisäksi alueella vallitsee Brittiläinen oikeusjärjestelmä. Voit matkoillasi törmätä valtion kuuluisimpaa kouluun, Queen's Royal Collegeen, tai Port Of Spainin kuuluisimpaan puistoon, Queens Park Savannahiin.
Tänä vuonna maa juhlii 50 vuotista itsenäisyyttään ja tämä näkyy joka paikassa. Eilen alkoivat myös kertomani karnevaalit tohinalla. Laivoihin lastattiin Tobagolaisten esiintymisasuja isoissa pukupusseissa. Kaikki laivat Tobagon ja Trinidadin välillä ovat täyteen buukatut. Ei kait siinä... Me menemme veneellä :) eilen illalla myös Tobagolaiset juhlivat karnevaalien alkamista...läpi yön. Minulla oli kerrassaan niin kuuma, että raahauduin keskellä yötä kannelle nukkumaan. Vielä auringonnoustessa rannalta kaikuivat juhlivan kansan äänet. Nyt katsotaan kuka jaksaa pisimpään :)
Täällä olemme viettäneet pari päivää Tanjan ja Jarin kanssa saareen tutustuen. Autolla olemme ajelleet niin sademetsässä kuin rannikollakin. Kaikki on mennyt erinomaisesti. :)
Kohta siis lähdemme jatkamaan matkaamme Trinidadille. Siellähän kävimme jo mutkan sairaalareissun ohella, mutta nyt lähdemme tarkemmalle saaren tutkimusmatkalle. Trinidadin saaren voi tunnistaa kolmesta vuoren huipusta, jotka myös Kolumbus näki purjehtiessaan kolmannen matkansa aikana läpi Kolumbuksen kanavan. Kolmen huipun ("Trinity Hills") mukaan hän nimesi saaren Trinidadiksi pyhän kolminaisuuden ("Holy Trinity") mukaan.
Ennen Kolumbusta saarilla asustivat pääasiallisesti intiaaniheimot, Caribit ja Arawakit piilossa muusta maailmasta. Kolumbuksen jälkeen kaikki muuttui, mutta vielä tänä päivänäkin voit nähdä näiden Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureiden tunnuspiirteitä kävellessäsi ympäri Trinidadin ja Tobagon katuja, voit nähdä pienen intiaanilapsen leikkimässä leikkejään, tai liittymässä perinteiseen metsästysretkeen vanhempiensa kanssa, voit kuulla heidän musiikkiaan ja nähdä heidän kauniita käsitöitään.
Trinidadin & Tobagon asukaat eivät ainoastaan koostu muutamasta eri heimosta, alkuperäiskansoista ja eurooppalaisista, vaan alueella vallitsee valtava määrä eri kulttuurien kirjoa ja näiden kultuureiden sekoitusta. Voit nähdä Afrikkailaisen kulttuurin vaikutuksen perinteisine rumpuineen, veistoksineen ja maskeineen. Voit myös nähdä Intialaisen kulttuurin vaikutuksen perinteisen musiikin, tanssin ja jopa kasvillisuuden kautta (esim. Intiassa tyypillisesti kasvava lootus, kasvaa alueella vesistöjen läheisyydessä hyvinkin runsaana). Alueelle on saapunut vuosien saatossa runsaasti väestöä myös Kiinan, Syyria ja Libanonin alueilta ja myös näiden kulttuureiden vaikutus alueella on huomattavaa.
Entisen isäntämaan Britannian vaikutus on yhtä silmiinpistävä kuin Barbadoksella. Ruokakulttuurin ja vasemmanpuoleisen liikenteen lisäksi alueella vallitsee Brittiläinen oikeusjärjestelmä. Voit matkoillasi törmätä valtion kuuluisimpaa kouluun, Queen's Royal Collegeen, tai Port Of Spainin kuuluisimpaan puistoon, Queens Park Savannahiin.
Tänä vuonna maa juhlii 50 vuotista itsenäisyyttään ja tämä näkyy joka paikassa. Eilen alkoivat myös kertomani karnevaalit tohinalla. Laivoihin lastattiin Tobagolaisten esiintymisasuja isoissa pukupusseissa. Kaikki laivat Tobagon ja Trinidadin välillä ovat täyteen buukatut. Ei kait siinä... Me menemme veneellä :) eilen illalla myös Tobagolaiset juhlivat karnevaalien alkamista...läpi yön. Minulla oli kerrassaan niin kuuma, että raahauduin keskellä yötä kannelle nukkumaan. Vielä auringonnoustessa rannalta kaikuivat juhlivan kansan äänet. Nyt katsotaan kuka jaksaa pisimpään :)
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Excursio matka Trinidadin yliopistolliseen pääsairaalaan
Hiphei!
Taas on monta päivää vierähtänyt. Nyt minulla on pätevähkö syy :) pari päivää olen sairastellut ikävää alavatsakipua ja päädyimmekin lähtemään maanantaina sairaalaan asiaa tutkimaan. Mitään syytä vaivaan emme matkallamme löytäneet, mutta seikkailu se oli silti :) pidähän penkistäsi kiinni ja hyppää matkaan tarinaan Trinidadilaisesta terveydenhuollosta.
Apua! oli mielikuva päässäni... Maanantaiaamuna hyppasimme aamulauttaan kohti Trinidadia ja Port of Spainia sekä siellä sijaitsevaa valtion pääsairaalaa. Matka oli nopea (lautta kulki vaivatonta 40 solmua) ja maisemat kauniita. Nyt näimme myös Venezuelan! Mieletöntä.
Satamaterminaalista suuntasimme kävellen sairaalalle parin kilometrin matkan. Sairaala on infraltaan hyvin ränsistynyt, vartijoita oli joka puolella, kalterit olivat jokaisen oven edessä. Ensimmäisenä minut ohjattiin luukulle, josta puhuttiin paksun lasin ja pienen aukon kautta hoitajalle ja kerrottiin syy tuloon. Hän puolestaan antoi minulle pienen lokeron kautta keltaisen lapun käteen jonka kanssa kävelin seuraavalle luukulle antamaan tietoni lasin läpi pienestä aukosta seuraavalle henkilölle. Tämän jälkeen istumaan :)
Kerkesin istua noin viisitoistaminuuttia, jonka jälkeen minut huudettiin kalteriportista sisään....Markku ja lapset seurasivat perässä, mutta heiltä pääsy kaltereiden taakse evättiin...he jäivät siis odotusaulaan. Käteeni annettiin punainen lappu jonka kanssa minun tuli kulkea toimipisteistä seuraavaan ja jota täytettiin matkan varrella. Samaan aikaan Markku ja lapset saivat todistaa kuinka poliisisaattueessa kaltereiden takaa johdatettiin sisään vankia kettingit jaloissaan ja käsissään, pumppuhaulikko osoitettuna takaraivoon. Markku oli tuumannut, että "jahas...mihikähän se äiti on joutunut?"
Ei minulla hätää ollut. Ensin jonossa verenpainemittaukseen, tämän jälkeen pissapurkkijonoon ja pissatarkastukseen. Tässä jonossa katselin hätäensiavun toimintaa... Yksityisyyttä ei meillä potilailla hirveästi ollut, mutta ei sitä ollut kyllä paljoa enempää Meilahdenkaan ensiavussakaan vuonna 2004. No joka tapauksessa katselin kuinka vieressäni olleen sängyn luokse käveli mies lyhyt letku kiinni käsitaipeessaan. Häntä seurasi hoitaja kädessään valtava ruisku täynnä jotain keltaista ainetta. Hoitaja tökkäsi ruiskun kiinni miehen letkuun ja puristi. Homma ei mennyt oikein hyvin, sillä nuori mies alkoi karjumaan kivusta pitäen kiinni kädestään. Hän karjui, huusi ja vaikeroi...no mitä sitten? Paikalle ei suinkaan juossut lisää hoitajia, vaan liuta poliiseja osoittaen miestä rynnäkkökivääreillään metallisten latausäänien kaikuessa käytävällä ....kyllä loppui tuskainen valitus äkkiä..."No niin...täällä varmaan synnytyssairaalakin on hiljainen..."
Pissatarkastuspisteen jälkeen tapasin lääkärin, joka määräsi verikokeita, röntgenin ja ultran. Ensin röntgeniin, jossa maha kuvattiin. Ei mitään "turhia" lyijyliivejä suojaksi. Makoilemaan sängylle, pidätä henkeä ja kuva. Röntgenhoitajatkin seisoivat huteralta näyttäneen lasin takana. Kaitpa he olivat mitanneet säteilyarvot?? Minulla teki henkisesti pahaa tämän säteilytyksen jäljiltä, mutta en sitä pitkään kerennyt pohtimaan, sillä vuorossa oli verikoe. Vaikka sairaalan infra oli hyvinkin karun näköistä, välineet olivat aivan samoja (tai siis samannäköisiä) kuin Suomessa steriilipakkauksineen Made in USA jne. Eli huoleta uskalsin sallia piikityksen. Tämän teki muuten lääkäri. "Meillä hotajat eivät saa ottaa veikokeita, tai pistää neuloja potilaisiin..heillä on lupa tehdä vain ulkoisia kokeita ja testejä".
Verikokeen jälkeen jonottamaan ja tämä olikin ensimmäinen kerta koko päivänä, että todella jonotin. Perheeni odotteli ulkona ja kysyin vartijalta joskos saisin hakea heidät sisään. Ensin minulle ilmoitettiin, että ei onnistu, sillä sairaalan säännöt kieltävät sen, mutta hieman omalla tavalla kyseenalaistettuani sääntöä (osoittamalla lähinnä takanani istuvaa pariskuntaa) vartija salli minun hakea perheeni sisään. Markku oli silminnähden helpottunut nähdessään minut yhtenä palasena ja siirryimme sisälle.
Sisällä oli ollut koko päivän runsaasti SWAT-joukkoja luotiliiveineen ja rynnäkkökivääreineen, mutta enhän minä ollut asiaa sen enempää ihmetellyt. Olipahan turvallinen olo :) Myöhemmin minulle selvisi, että sisällä oli ampumavälikohtauksen eri osapuolia hyvistä pahiksiin ja tämän vuoksi kuulustelijoitakin riitti. Maan korruptioasteen tietäen uskallan hieman ehkä kyseenalaistaa näiden asioiden hoitamistehokkuuden, mutta varmasti yritystä löytyi...ainakin kuulustelutilanteissa, jotka muuten tehtiin aivan julkisesti.
Pari tuntia jonotettuamme siirryimme naistenosastolle, jossa tapasin jälleen lääkärin. Hän kertoi, että minulle tehtäisiin ultra seuraavana päivänä... Kuudelta aamulla. Saisin jäädä sairaalaan "ei kiitos", tai tulla aamulla takain. Valitsin tämän vaihtoehdon. Siispä lähdimme etsimään hotellia...
Hotelli löydettiin nopeasti, yö nukuttiin aika heikosti, tai. minä nukuin. Amerikkalainen vakuutusyhtiömme ilmoitti, että Ifiltä ottamamme vakuutuksemme oli voimassa vain 45 päivää, eikä meillä siis olisi sairaalavakuutusta. Täh...! Minä kirjoitin yöllä hätäviestin Tornion Ifille ja toivoin asiaan apua. "Pitäisikö tässä lähteä kotia kohti, jos apua tarvitsee". Kuudentunnin aikaeron aikana sain aamulla onnekseni huomata, että asia oli hoidossa ja vakuutuksemme voimassa...pieni erhe oli vain tapahtunut Yhdysvaltojen päässä (pitäisikön haastaa oikeuteen henkisestä kärsimyksestä ;)...kait sieltä löytyisi vapaaehtoisia asianajajia asiaa hoitamaan :) ). Suuri Kiitos sinne Tornioon Teijalle ja muulle IF:in henkilökunnalle Suomessa nopeasta toiminnasta ja avusta :)
Siis sairaalaan. Ultraan matkustin naistenosastolta sairaalabussilla muiden potilaiden kanssa. Ultralaitteet sijaitsivat yllättäen synnytysosastolla, jossa jonotimme jonossa raskaana enemmän, tai vähemmän, olleiden naisten kanssa. "Next"-kuului aina sermin takaa ja seuraava potilas sisään. Ultralaitteet olivat todella uuden näköiset. Ei verrattavissakaan laitteisiin, joita esim. näin 2008 Oulussa Aatosta odottaessani, joskin Olussa laitteita useita ja täällä näytti olevan vain yksi, mutta uusi. Kysyin lääkäriltä laitteesta ja se oli hankittu sairaalaan vuonna 2011. Oli muutenkin ilo kuulla, että naisten raskauksia seurataan maassa säännöllisesti (joskin epäilen, että vain niiltä, joilla vakuutukset kunnossa). Naisten tutkimukset kyllä hoidettiin hieman eri tavalla. Perinteiseen alatutkimukseen tarvittiin aina kaksi henkilöä. Lääkäri ja hoitaja.... jossa hoitajan tehtävänä oli pitää taskulamppua :)
No summa summarum. Mitään syytä vaivaani ei löytynyt. Kokemus oli mahtava ja mieltä rikastava. Henkilökunta ystävällistä ja auttavaista. Ja mitä kaikki maksoi? Ei mitään.... En tiedä miksi...katsotaan seuraako lasku perästä :)
Ps. Lauttaterminaalissa meitä odottivat aina yhtä iloiset Jari ja Tanja. Nyt olemme vuokranneet yhdessä auton ja lähdemme vähän tutustumaan Tobagon maisemiin :)
Taas on monta päivää vierähtänyt. Nyt minulla on pätevähkö syy :) pari päivää olen sairastellut ikävää alavatsakipua ja päädyimmekin lähtemään maanantaina sairaalaan asiaa tutkimaan. Mitään syytä vaivaan emme matkallamme löytäneet, mutta seikkailu se oli silti :) pidähän penkistäsi kiinni ja hyppää matkaan tarinaan Trinidadilaisesta terveydenhuollosta.
Apua! oli mielikuva päässäni... Maanantaiaamuna hyppasimme aamulauttaan kohti Trinidadia ja Port of Spainia sekä siellä sijaitsevaa valtion pääsairaalaa. Matka oli nopea (lautta kulki vaivatonta 40 solmua) ja maisemat kauniita. Nyt näimme myös Venezuelan! Mieletöntä.
Satamaterminaalista suuntasimme kävellen sairaalalle parin kilometrin matkan. Sairaala on infraltaan hyvin ränsistynyt, vartijoita oli joka puolella, kalterit olivat jokaisen oven edessä. Ensimmäisenä minut ohjattiin luukulle, josta puhuttiin paksun lasin ja pienen aukon kautta hoitajalle ja kerrottiin syy tuloon. Hän puolestaan antoi minulle pienen lokeron kautta keltaisen lapun käteen jonka kanssa kävelin seuraavalle luukulle antamaan tietoni lasin läpi pienestä aukosta seuraavalle henkilölle. Tämän jälkeen istumaan :)
Kerkesin istua noin viisitoistaminuuttia, jonka jälkeen minut huudettiin kalteriportista sisään....Markku ja lapset seurasivat perässä, mutta heiltä pääsy kaltereiden taakse evättiin...he jäivät siis odotusaulaan. Käteeni annettiin punainen lappu jonka kanssa minun tuli kulkea toimipisteistä seuraavaan ja jota täytettiin matkan varrella. Samaan aikaan Markku ja lapset saivat todistaa kuinka poliisisaattueessa kaltereiden takaa johdatettiin sisään vankia kettingit jaloissaan ja käsissään, pumppuhaulikko osoitettuna takaraivoon. Markku oli tuumannut, että "jahas...mihikähän se äiti on joutunut?"
Ei minulla hätää ollut. Ensin jonossa verenpainemittaukseen, tämän jälkeen pissapurkkijonoon ja pissatarkastukseen. Tässä jonossa katselin hätäensiavun toimintaa... Yksityisyyttä ei meillä potilailla hirveästi ollut, mutta ei sitä ollut kyllä paljoa enempää Meilahdenkaan ensiavussakaan vuonna 2004. No joka tapauksessa katselin kuinka vieressäni olleen sängyn luokse käveli mies lyhyt letku kiinni käsitaipeessaan. Häntä seurasi hoitaja kädessään valtava ruisku täynnä jotain keltaista ainetta. Hoitaja tökkäsi ruiskun kiinni miehen letkuun ja puristi. Homma ei mennyt oikein hyvin, sillä nuori mies alkoi karjumaan kivusta pitäen kiinni kädestään. Hän karjui, huusi ja vaikeroi...no mitä sitten? Paikalle ei suinkaan juossut lisää hoitajia, vaan liuta poliiseja osoittaen miestä rynnäkkökivääreillään metallisten latausäänien kaikuessa käytävällä ....kyllä loppui tuskainen valitus äkkiä..."No niin...täällä varmaan synnytyssairaalakin on hiljainen..."
Pissatarkastuspisteen jälkeen tapasin lääkärin, joka määräsi verikokeita, röntgenin ja ultran. Ensin röntgeniin, jossa maha kuvattiin. Ei mitään "turhia" lyijyliivejä suojaksi. Makoilemaan sängylle, pidätä henkeä ja kuva. Röntgenhoitajatkin seisoivat huteralta näyttäneen lasin takana. Kaitpa he olivat mitanneet säteilyarvot?? Minulla teki henkisesti pahaa tämän säteilytyksen jäljiltä, mutta en sitä pitkään kerennyt pohtimaan, sillä vuorossa oli verikoe. Vaikka sairaalan infra oli hyvinkin karun näköistä, välineet olivat aivan samoja (tai siis samannäköisiä) kuin Suomessa steriilipakkauksineen Made in USA jne. Eli huoleta uskalsin sallia piikityksen. Tämän teki muuten lääkäri. "Meillä hotajat eivät saa ottaa veikokeita, tai pistää neuloja potilaisiin..heillä on lupa tehdä vain ulkoisia kokeita ja testejä".
Verikokeen jälkeen jonottamaan ja tämä olikin ensimmäinen kerta koko päivänä, että todella jonotin. Perheeni odotteli ulkona ja kysyin vartijalta joskos saisin hakea heidät sisään. Ensin minulle ilmoitettiin, että ei onnistu, sillä sairaalan säännöt kieltävät sen, mutta hieman omalla tavalla kyseenalaistettuani sääntöä (osoittamalla lähinnä takanani istuvaa pariskuntaa) vartija salli minun hakea perheeni sisään. Markku oli silminnähden helpottunut nähdessään minut yhtenä palasena ja siirryimme sisälle.
Sisällä oli ollut koko päivän runsaasti SWAT-joukkoja luotiliiveineen ja rynnäkkökivääreineen, mutta enhän minä ollut asiaa sen enempää ihmetellyt. Olipahan turvallinen olo :) Myöhemmin minulle selvisi, että sisällä oli ampumavälikohtauksen eri osapuolia hyvistä pahiksiin ja tämän vuoksi kuulustelijoitakin riitti. Maan korruptioasteen tietäen uskallan hieman ehkä kyseenalaistaa näiden asioiden hoitamistehokkuuden, mutta varmasti yritystä löytyi...ainakin kuulustelutilanteissa, jotka muuten tehtiin aivan julkisesti.
Pari tuntia jonotettuamme siirryimme naistenosastolle, jossa tapasin jälleen lääkärin. Hän kertoi, että minulle tehtäisiin ultra seuraavana päivänä... Kuudelta aamulla. Saisin jäädä sairaalaan "ei kiitos", tai tulla aamulla takain. Valitsin tämän vaihtoehdon. Siispä lähdimme etsimään hotellia...
Hotelli löydettiin nopeasti, yö nukuttiin aika heikosti, tai. minä nukuin. Amerikkalainen vakuutusyhtiömme ilmoitti, että Ifiltä ottamamme vakuutuksemme oli voimassa vain 45 päivää, eikä meillä siis olisi sairaalavakuutusta. Täh...! Minä kirjoitin yöllä hätäviestin Tornion Ifille ja toivoin asiaan apua. "Pitäisikö tässä lähteä kotia kohti, jos apua tarvitsee". Kuudentunnin aikaeron aikana sain aamulla onnekseni huomata, että asia oli hoidossa ja vakuutuksemme voimassa...pieni erhe oli vain tapahtunut Yhdysvaltojen päässä (pitäisikön haastaa oikeuteen henkisestä kärsimyksestä ;)...kait sieltä löytyisi vapaaehtoisia asianajajia asiaa hoitamaan :) ). Suuri Kiitos sinne Tornioon Teijalle ja muulle IF:in henkilökunnalle Suomessa nopeasta toiminnasta ja avusta :)
Siis sairaalaan. Ultraan matkustin naistenosastolta sairaalabussilla muiden potilaiden kanssa. Ultralaitteet sijaitsivat yllättäen synnytysosastolla, jossa jonotimme jonossa raskaana enemmän, tai vähemmän, olleiden naisten kanssa. "Next"-kuului aina sermin takaa ja seuraava potilas sisään. Ultralaitteet olivat todella uuden näköiset. Ei verrattavissakaan laitteisiin, joita esim. näin 2008 Oulussa Aatosta odottaessani, joskin Olussa laitteita useita ja täällä näytti olevan vain yksi, mutta uusi. Kysyin lääkäriltä laitteesta ja se oli hankittu sairaalaan vuonna 2011. Oli muutenkin ilo kuulla, että naisten raskauksia seurataan maassa säännöllisesti (joskin epäilen, että vain niiltä, joilla vakuutukset kunnossa). Naisten tutkimukset kyllä hoidettiin hieman eri tavalla. Perinteiseen alatutkimukseen tarvittiin aina kaksi henkilöä. Lääkäri ja hoitaja.... jossa hoitajan tehtävänä oli pitää taskulamppua :)
No summa summarum. Mitään syytä vaivaani ei löytynyt. Kokemus oli mahtava ja mieltä rikastava. Henkilökunta ystävällistä ja auttavaista. Ja mitä kaikki maksoi? Ei mitään.... En tiedä miksi...katsotaan seuraako lasku perästä :)
Ps. Lauttaterminaalissa meitä odottivat aina yhtä iloiset Jari ja Tanja. Nyt olemme vuokranneet yhdessä auton ja lähdemme vähän tutustumaan Tobagon maisemiin :)
lauantai 2. helmikuuta 2013
Tobago matkailijalle
Hiphei!
Ihmiset tykkäävät aina verrata esineitä, asioita, paikkoja ja kaikkea, mitä vain voi vertailla. Sen jälkeen pohditaan mikä on parempi, kauniimpi ja mikä esimerkiksi antaa rahalle eniten vastinetta. Tämän jälkeen useat painottuvat valinnoissaan siihen suuntaan minkä ovat kuulleet hyväksi ja eipä siinä, sillä useinhan tämä kannattaa. Aina on kuiten muistettava, että jokainen mielipide parhaasta autosta, matkakohteesta, ravintolasta, talovalmistajasta jne. perustuu jonkun/joidenkin subjektiiviseen näkemykseen asiasta ja oikeasti joku toinen voisi kokea toisen kymmenen kertaa parempana vaihtoehtona, jos vain uskaltaisi sen valita....
Minä olen lopen kyllästynyt ja jopa väsynyt pilottikirjamme kirjailijoiden mielipiteisiin hyvistä ja huonoista vaihtoehdoista. He ovat teoksissaan moittineet tähän mennessä molemmat kohteemme, niin Barbadoksen kuin Trinidadin ja Tobagonkin. Itse en yhdy teoksien moitteisiin juuri lainkaan. Eniten minua häiritsee, että jo ennen maahan saapumista minulle luodaan jonkun henkilön mielipiteen mukainen mielikuva maasta ja tämä mielikuva ohjaa ajatuksiani hyvin pitkään maahan saapumisen jälkeenkin. "Joo...ei täällä varmaan ole paljoakaan katseltavaa jne." Katinkontit sanon minä ja tästä etiäpäin jätän tämän Amerikkalaisen herrashenkilön teokset lukematta niiltä osin joissa kuvaillaan alueen hyviä ja huonoja puolia. Keskityn ainoastaan osioihin: tullaus sisään ja ulos maasta, missä ankkuripaikka/satama, mistä vettä ja dieseliä ja mitä muuta huomioitavaa (tässä osuudessa lukee esim. riskit/vaarat/uhkat). Kaiken muun jätän lukematta!
Paljonhan minä itsekin kertoilen teille ajatuksiani maista joissa vierailemme. Pyrin kertomaan näitä ajatuksia näin äidin, naisen ja ennen kaikkea suomalaisen ihmisen näkökulmasta. Kaikki on kuitenkin edelleen minun ajatuksiani ja usein myönnän olevani hyvin positiivinen uusien asioiden näkemisestä ja kokemisesta ja se varmasti heijastuu myös teksteihini. Yritän ja pyrin kuiten mahdollisimman realistiseen kuvaan.... Parastahan on todeta kaikki nämä itse :)
Tobago....ja vihdoin aiheeseen :)
Ilmasto:
Tobago (joka muuten kirjoitetaan g:llä eikä c:llä, kuten virheellisesti olen aikaisemmin tehnyt) on kaunis saari. Jos Barbadoksella oli kuuma, niin täällä on kyllä valitettavasti kuumempi ja trooppisemmista olosuhteista kertoo myös kosteus, jota Barbadokseen verrattuna on ilmassa enemmän. Sää on Barbadokseen verratuna tähän aikaan vuodesta epävakaisempi...sadetta tulee jonkun verran joka päivä (tyypillisesti rankkoina kuuroina) ja pilviäkin taivaalla on enemmän. Jos Barbadoksella oli aurinkoista 95% siellä viettämästämme ajasta, täällä sitä on 80%. Pilvisyys ei meitä haittaa... toivoisimme melkeimpä, että sitä olisi enemmän :)
Luonto/luonnonsuojelu:
Luonto täällä on upea. Siitä olen maininnut jo aikaiemmissa kirjoituksissanikin. Vaikka luonto on niin monimuotoista, vehreää ja kaunista, ihmiset näyttävät toimivan oikeastaan paljolti samalla käsittämättömällä tavalla kuin Barbadoksella... "ei me välitetä luonnonsuojelusta..." näinhän meille sanottiin Barbadoksella. Karkkipaperit heitellään surutta usein maahan, jätevedet ohjataan mereen jne. Viidakko on onneksi suojeltu :) ja tämä oli ilo nähdä. Jos jälleen halutaan vertailla, niin ehkäpä Tobagolla kuiten on hitusen siistimpää....Tiedä häntä, vai ovatko silmäni vain tottuneet :)
Jos jotain pystyy silmin huomaamaan luonnon hyvinvoinnista, niin ainakin sen olen itse huomannut (joskin kyllä Barbadoksellakin), että rannan tuntumassa ei ole hyvinvoivia koralliriuttoja...miksi? En tiedä...yhdessä lähteessä syyksi kerrottiin tiehanke, toisessa saasteet ja kolmannessa meriveden lämpeneminen. Buccoo Bayn koralliriutta on kuulemma kaunis, näkemisen arvoinen ja ennen kaikkea hyvinvoiva. Siellä emme ole käyneet, sillä ainoa konsti päästä riutalle on joko oma kumivene (ei kiitos), tai lasipohjavene (maksaa noin 50-150 TT-dollaria...hinta ei kova, mutta ei vain ole huvittanut vielä mennä). Barbadoksella vesi oli rannassa huomattavasti kirkkaampaa kuin täällä. Ei vettä mitenkään voi humuspitoiseen Perämeren veteen verrata, mutta sameampaa se on huomattavasti.
Hintataso:
Yksi asia minua on miellyttänyt suunnattomasti. Minä, kun olen tällainen penninvenyttäjä, niin hintataso täällä on alhainen verrattuna Barbadokseen...ja useassa tuotteessa paljon halvempi kuin Suomessa. Diesel, kuten jo kerroin, mutta edelleenkin vain kyräilen tyytyväisenä, on halvempaa kuin vesi. Siis käsittämätön hinta! Eivät ole täällä keksineet sitä pahan päivän varaa, kuten Norjassa, jossa öljystä peritään kova hinta ja tällä kartutetaan rahastoa, jolla eletään aikaa, kun öljy loppuu. Nooh...lämpöä ja vettä riittää, kaikki kasvaa, kun jaksaa kasvattaa...ei kait siinä :) "Älä valkoinen mies hermoile...ota kookos ja mene palmun alle makoilemaan."
Ruoka on suht. saman hintaista kuin Suomessa. Maitotuotteet kalliimpia kuin Suomessa, mutta rommi rutkasti halvempaa. Viini on törkyhintaista, jos verrataan Espanjaan. Edullisuus näkyy myös esimerkiksi rakennustarvikkeissa, kemikaaleissa ja vaatteissa.
Ruoka, kun on puheenaiheena, niin siitäkin muutama sananen. Jännä juttu on tuo ruoka. Me olemme etsineet ja etsineet sitä paikallista ruokaa. Barbadoksella taisimme löytää sitä Oistinsin kalatorilta, mutta täällä ei vastaavaa ole. Muuten ruoka hyvin samanlaista...uppopaistettua, grillattua ja yllättäen kanaa :) on jälleen tarjolla. Jos meillä muuten myydään ns. Vapaan kanan munia, niin täällä net vasta onkin vapaita! Kanoja kävelee siellä ja täällä ja niitä vain napataan ilmeiseti kiinni sitä mukaan, kun nälättää :)
Liikennekulttuuri:
Ruoka siis täälläkin on entisen siirtomaaisännän, Britannian, kaltaista. No entäs kulkeminen? Liikenne on suht. rauhallista (ei siis mitään verrattuna esim. Kairoon, jossa kaksikaistaisella tiellä ajoi tyypillisesti viisi autoa rinnakkain sivupeilit kolisten), mutta kuten Britanniassa, vasemmanpuoleisuus tekee siitä aina pienen haasteen :) Auton vuokraaminen täällä kuten myös Barbadoksella on ollut helppoa, mutta autokanta tässä vuokraamossa parempi ja hinnat edullisemmat. Tiestöstä olemme huomanneet olevamme öljyvaltiossa, sillä Barbadokseen verrattuna tiestö varsin hyväkuntoista, joskin välillä hieman hurjaa (kapeita viidakkoteitä vuorten rinteillä ilman laitoja jne.), mutta siihenhän suomalaisina olemme jo tottuneet Norjan kapeilla ja mutkittelevilla vuonoteillä vieraillessamme.
Oman auton vuokraaminen voi toisille matkailijoille olla ylitsepääsemätöntä. Tämän ymmärrän täysin...Markku ajoi meilläkin 99% ajasta :). Ei hätää. Täällä saat taksin helposti, mutta vielä helpompaa on tavallaan "liftata", joka tässä maassa on enemmän tapa kuin harvinaisuus. Ei muuta, kuin tienviereen seisomaan, käsi ojoon ja yleensä jo ensimmäinen auto pysähtyy viereesi ja kysyy minne haluat mennä. Liftaus ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan maksat matkasta noin 6-15 TT-dollaria riippuen siitä minne menet. Tämä on todella tehokasta! Esimerkkimatkana virallisella taksilla matka Scarboroughista Store Bayn uimarannalle maksoi perheeltämme 70 TT-dollaria ja liftaustaksilla 42 TT-dollaria. Ei mikään merkittävä ero, mutta takseja ei aina ole näkyvissä, niin tästä syystä tämä liftaustaksi-systeemi on hyvin toimiva.
Turvallisuus:
Tobagolla ei ole tarvinut pelätä. Paikallisetkin ovat kaikki kertoneet, että täällä ei turistilla ole hätää. Naispuoleisena henkilönä saan olla suht. rauhassa, verrattuna Barbadoksen tööttäilyn ym.
Purjehtijoille:
Vesi ja Diesel kannettava veneelle kanistereissa. Suosituin ankkuripaikka näyttäisi olevan Store Bay, mutta me olemme viihtyneet Scarboroughissa. Täällä hyvä pito ankkurilla, ei maininkia, kaupat ja ruokapaikat lähellä. Turvallinen, niin kumiveneelle ja itse paatillekin (rajavartiat vieressä). Miinuksena, tai ei se meitä ole häirinnyt, vierestä lähtee pikalauttoja ja laivoja, jotka ajoittain voivat keinuttaa venettä hieman enemmänkin.
Noh, Tässäpä tekstiä enemmän ja vähemmän. Minä nyt tarinoin nämä ajatukset todella lyhyen alueella vietetyn aikajakson jälkeen, eli niin....epäilen, että kesäkuussa täällä on törkykuuma :) jne. Asioilla on luultavasti paljon syvällisempiäkin merkityksiä, joita en pysty näin lyhyen ajanjakson aikana huomaamaan...
Mutta kaiken kaikkiaan ymmärrän täysin turisteja, jotka tulevat Tobagolle. Täällä on kaunista ja mukavaa :) Tapasimme erään Kennedyn, jolla oli alueella menestyvä (omien sanojen mukaan) turistiyritys. Miehellä oli tyttöystävä Ruotsista, jossa hän vietti paljon aikaansa ja hän oli kovin kiinnostunut myös Suomesta. Kysäisin häneltä, että onko hän ikinä kaavaillut Ruotsiin muuttamista ja hän siihen antoi minulle makiat hörönaurut sanoen, että "en ikinä muuttaisi Ruotsiin! Miksi jättäisin Tobagon, jossa minulla menee hyvin? Hullua!" Niin...
Palaillaampa taas....
Ihmiset tykkäävät aina verrata esineitä, asioita, paikkoja ja kaikkea, mitä vain voi vertailla. Sen jälkeen pohditaan mikä on parempi, kauniimpi ja mikä esimerkiksi antaa rahalle eniten vastinetta. Tämän jälkeen useat painottuvat valinnoissaan siihen suuntaan minkä ovat kuulleet hyväksi ja eipä siinä, sillä useinhan tämä kannattaa. Aina on kuiten muistettava, että jokainen mielipide parhaasta autosta, matkakohteesta, ravintolasta, talovalmistajasta jne. perustuu jonkun/joidenkin subjektiiviseen näkemykseen asiasta ja oikeasti joku toinen voisi kokea toisen kymmenen kertaa parempana vaihtoehtona, jos vain uskaltaisi sen valita....
Minä olen lopen kyllästynyt ja jopa väsynyt pilottikirjamme kirjailijoiden mielipiteisiin hyvistä ja huonoista vaihtoehdoista. He ovat teoksissaan moittineet tähän mennessä molemmat kohteemme, niin Barbadoksen kuin Trinidadin ja Tobagonkin. Itse en yhdy teoksien moitteisiin juuri lainkaan. Eniten minua häiritsee, että jo ennen maahan saapumista minulle luodaan jonkun henkilön mielipiteen mukainen mielikuva maasta ja tämä mielikuva ohjaa ajatuksiani hyvin pitkään maahan saapumisen jälkeenkin. "Joo...ei täällä varmaan ole paljoakaan katseltavaa jne." Katinkontit sanon minä ja tästä etiäpäin jätän tämän Amerikkalaisen herrashenkilön teokset lukematta niiltä osin joissa kuvaillaan alueen hyviä ja huonoja puolia. Keskityn ainoastaan osioihin: tullaus sisään ja ulos maasta, missä ankkuripaikka/satama, mistä vettä ja dieseliä ja mitä muuta huomioitavaa (tässä osuudessa lukee esim. riskit/vaarat/uhkat). Kaiken muun jätän lukematta!
Paljonhan minä itsekin kertoilen teille ajatuksiani maista joissa vierailemme. Pyrin kertomaan näitä ajatuksia näin äidin, naisen ja ennen kaikkea suomalaisen ihmisen näkökulmasta. Kaikki on kuitenkin edelleen minun ajatuksiani ja usein myönnän olevani hyvin positiivinen uusien asioiden näkemisestä ja kokemisesta ja se varmasti heijastuu myös teksteihini. Yritän ja pyrin kuiten mahdollisimman realistiseen kuvaan.... Parastahan on todeta kaikki nämä itse :)
Tobago....ja vihdoin aiheeseen :)
Ilmasto:
Tobago (joka muuten kirjoitetaan g:llä eikä c:llä, kuten virheellisesti olen aikaisemmin tehnyt) on kaunis saari. Jos Barbadoksella oli kuuma, niin täällä on kyllä valitettavasti kuumempi ja trooppisemmista olosuhteista kertoo myös kosteus, jota Barbadokseen verrattuna on ilmassa enemmän. Sää on Barbadokseen verratuna tähän aikaan vuodesta epävakaisempi...sadetta tulee jonkun verran joka päivä (tyypillisesti rankkoina kuuroina) ja pilviäkin taivaalla on enemmän. Jos Barbadoksella oli aurinkoista 95% siellä viettämästämme ajasta, täällä sitä on 80%. Pilvisyys ei meitä haittaa... toivoisimme melkeimpä, että sitä olisi enemmän :)
Luonto/luonnonsuojelu:
Luonto täällä on upea. Siitä olen maininnut jo aikaiemmissa kirjoituksissanikin. Vaikka luonto on niin monimuotoista, vehreää ja kaunista, ihmiset näyttävät toimivan oikeastaan paljolti samalla käsittämättömällä tavalla kuin Barbadoksella... "ei me välitetä luonnonsuojelusta..." näinhän meille sanottiin Barbadoksella. Karkkipaperit heitellään surutta usein maahan, jätevedet ohjataan mereen jne. Viidakko on onneksi suojeltu :) ja tämä oli ilo nähdä. Jos jälleen halutaan vertailla, niin ehkäpä Tobagolla kuiten on hitusen siistimpää....Tiedä häntä, vai ovatko silmäni vain tottuneet :)
Jos jotain pystyy silmin huomaamaan luonnon hyvinvoinnista, niin ainakin sen olen itse huomannut (joskin kyllä Barbadoksellakin), että rannan tuntumassa ei ole hyvinvoivia koralliriuttoja...miksi? En tiedä...yhdessä lähteessä syyksi kerrottiin tiehanke, toisessa saasteet ja kolmannessa meriveden lämpeneminen. Buccoo Bayn koralliriutta on kuulemma kaunis, näkemisen arvoinen ja ennen kaikkea hyvinvoiva. Siellä emme ole käyneet, sillä ainoa konsti päästä riutalle on joko oma kumivene (ei kiitos), tai lasipohjavene (maksaa noin 50-150 TT-dollaria...hinta ei kova, mutta ei vain ole huvittanut vielä mennä). Barbadoksella vesi oli rannassa huomattavasti kirkkaampaa kuin täällä. Ei vettä mitenkään voi humuspitoiseen Perämeren veteen verrata, mutta sameampaa se on huomattavasti.
Hintataso:
Yksi asia minua on miellyttänyt suunnattomasti. Minä, kun olen tällainen penninvenyttäjä, niin hintataso täällä on alhainen verrattuna Barbadokseen...ja useassa tuotteessa paljon halvempi kuin Suomessa. Diesel, kuten jo kerroin, mutta edelleenkin vain kyräilen tyytyväisenä, on halvempaa kuin vesi. Siis käsittämätön hinta! Eivät ole täällä keksineet sitä pahan päivän varaa, kuten Norjassa, jossa öljystä peritään kova hinta ja tällä kartutetaan rahastoa, jolla eletään aikaa, kun öljy loppuu. Nooh...lämpöä ja vettä riittää, kaikki kasvaa, kun jaksaa kasvattaa...ei kait siinä :) "Älä valkoinen mies hermoile...ota kookos ja mene palmun alle makoilemaan."
Ruoka on suht. saman hintaista kuin Suomessa. Maitotuotteet kalliimpia kuin Suomessa, mutta rommi rutkasti halvempaa. Viini on törkyhintaista, jos verrataan Espanjaan. Edullisuus näkyy myös esimerkiksi rakennustarvikkeissa, kemikaaleissa ja vaatteissa.
Ruoka, kun on puheenaiheena, niin siitäkin muutama sananen. Jännä juttu on tuo ruoka. Me olemme etsineet ja etsineet sitä paikallista ruokaa. Barbadoksella taisimme löytää sitä Oistinsin kalatorilta, mutta täällä ei vastaavaa ole. Muuten ruoka hyvin samanlaista...uppopaistettua, grillattua ja yllättäen kanaa :) on jälleen tarjolla. Jos meillä muuten myydään ns. Vapaan kanan munia, niin täällä net vasta onkin vapaita! Kanoja kävelee siellä ja täällä ja niitä vain napataan ilmeiseti kiinni sitä mukaan, kun nälättää :)
Liikennekulttuuri:
Ruoka siis täälläkin on entisen siirtomaaisännän, Britannian, kaltaista. No entäs kulkeminen? Liikenne on suht. rauhallista (ei siis mitään verrattuna esim. Kairoon, jossa kaksikaistaisella tiellä ajoi tyypillisesti viisi autoa rinnakkain sivupeilit kolisten), mutta kuten Britanniassa, vasemmanpuoleisuus tekee siitä aina pienen haasteen :) Auton vuokraaminen täällä kuten myös Barbadoksella on ollut helppoa, mutta autokanta tässä vuokraamossa parempi ja hinnat edullisemmat. Tiestöstä olemme huomanneet olevamme öljyvaltiossa, sillä Barbadokseen verrattuna tiestö varsin hyväkuntoista, joskin välillä hieman hurjaa (kapeita viidakkoteitä vuorten rinteillä ilman laitoja jne.), mutta siihenhän suomalaisina olemme jo tottuneet Norjan kapeilla ja mutkittelevilla vuonoteillä vieraillessamme.
Oman auton vuokraaminen voi toisille matkailijoille olla ylitsepääsemätöntä. Tämän ymmärrän täysin...Markku ajoi meilläkin 99% ajasta :). Ei hätää. Täällä saat taksin helposti, mutta vielä helpompaa on tavallaan "liftata", joka tässä maassa on enemmän tapa kuin harvinaisuus. Ei muuta, kuin tienviereen seisomaan, käsi ojoon ja yleensä jo ensimmäinen auto pysähtyy viereesi ja kysyy minne haluat mennä. Liftaus ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan maksat matkasta noin 6-15 TT-dollaria riippuen siitä minne menet. Tämä on todella tehokasta! Esimerkkimatkana virallisella taksilla matka Scarboroughista Store Bayn uimarannalle maksoi perheeltämme 70 TT-dollaria ja liftaustaksilla 42 TT-dollaria. Ei mikään merkittävä ero, mutta takseja ei aina ole näkyvissä, niin tästä syystä tämä liftaustaksi-systeemi on hyvin toimiva.
Turvallisuus:
Tobagolla ei ole tarvinut pelätä. Paikallisetkin ovat kaikki kertoneet, että täällä ei turistilla ole hätää. Naispuoleisena henkilönä saan olla suht. rauhassa, verrattuna Barbadoksen tööttäilyn ym.
Purjehtijoille:
Vesi ja Diesel kannettava veneelle kanistereissa. Suosituin ankkuripaikka näyttäisi olevan Store Bay, mutta me olemme viihtyneet Scarboroughissa. Täällä hyvä pito ankkurilla, ei maininkia, kaupat ja ruokapaikat lähellä. Turvallinen, niin kumiveneelle ja itse paatillekin (rajavartiat vieressä). Miinuksena, tai ei se meitä ole häirinnyt, vierestä lähtee pikalauttoja ja laivoja, jotka ajoittain voivat keinuttaa venettä hieman enemmänkin.
Noh, Tässäpä tekstiä enemmän ja vähemmän. Minä nyt tarinoin nämä ajatukset todella lyhyen alueella vietetyn aikajakson jälkeen, eli niin....epäilen, että kesäkuussa täällä on törkykuuma :) jne. Asioilla on luultavasti paljon syvällisempiäkin merkityksiä, joita en pysty näin lyhyen ajanjakson aikana huomaamaan...
Mutta kaiken kaikkiaan ymmärrän täysin turisteja, jotka tulevat Tobagolle. Täällä on kaunista ja mukavaa :) Tapasimme erään Kennedyn, jolla oli alueella menestyvä (omien sanojen mukaan) turistiyritys. Miehellä oli tyttöystävä Ruotsista, jossa hän vietti paljon aikaansa ja hän oli kovin kiinnostunut myös Suomesta. Kysäisin häneltä, että onko hän ikinä kaavaillut Ruotsiin muuttamista ja hän siihen antoi minulle makiat hörönaurut sanoen, että "en ikinä muuttaisi Ruotsiin! Miksi jättäisin Tobagon, jossa minulla menee hyvin? Hullua!" Niin...
Palaillaampa taas....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)