Useampi päivä ollaan nyt edetty kohti pohjoista, pääosin purjeilla edeten. Välillä kuitenkin pidetty moottoria käynnissä koska akkuja täytyy ladata aika ajoin. Jatkuvat koillistuulet ovat pakottaneet pitämään tällaista kurssia. Välillä yritettiin kääntää itäänpäin mutta emme päässeet nousemaan lähellekään kohti Azoreita. Ennusteen mukaan tuulen suunta ei edelleenkään muutu useisiin päiviin joten noustaan varmaankin jonnekin latitudi 30-32 astetta ja toivotaan tuulen suunnan muuttumista myötäisemmäksi. Edelleen Bermudakin on tuossa suhtkoht lähellä jos sinne päätämme mennä. Matkustusaikaa se kuitenkin lisäisi muutaman päivän.
Kalastusta on yritetty mutta se on hankalaa koska meressä kelluu valtavat määrät jotain leväkasvimöykkyjä jotka tarttuvat heti koukkuihin. Näitä on miljardeittain meressä. Pitää olla myös tarkkana että moottoria käytettäessä levät eivät pääse tukkimaan jäähdytysvesikiertoa jolloin moottori saattaisi ylikuumentua.
Jatkamme siis pullein purjein kohti pohjoista. Pohjoisessahan se Kotimaa sijaitsee :)
maanantai 6. toukokuuta 2013
perjantai 3. toukokuuta 2013
Bermuda vai Azorit?
Neljä päivää olemme edenneet kohti Azoreita. Tuulta on vain ollut kovin vähän, joten olemme joutuneet ajamaan aika paljon moottorilla. Sääennuste ennustaa koko tulevalle viikolle vastaisia tuulia, joten olemme miettineet muutammeko kurssia kohti Bermudaa ja jatkamme siitä kunhan tuulet ovat suotuisammat. Matkaa sinne on noin 500 mailia joten sinne purjehtiminen kestää nelisen päivää. Toinen vaihtoehto on, että jatkamme yhä kohti Azoreita.
Pari päivää aikaisemmin lähtenyt Adele purjevene on kääntynyt kohti Bermudaa. Heihin olemme olleet lähes päivittäin yhteydessä sateliittipuhelimella. Heidän matkaa voitte seurata osoitteessa www.adelepurjehdus.blogspot.com.
Kalasteltukin on, muttei vielä olla saatu syötävää saalista. Ainoastaan yksi iso levämöykky on tarttunut koukkuun, mutta sitä ei ruokapöytään ole kelpuutettu.
Toivomme parempia purjehdustuulia, mutta nyt siis seuraamme tilannetta ja teemme noin vuorokauden sisällä päätöksen vaihtoehdoista. Tämmöisellä pitkällä purjehduksella on varauduttu myös suunnitelmien ja reittien muutoksiin ja säätöihin. Aika paljon kuitenkin on tuulilla merkitystä. Mukavaa toukokuuta kaikille teille. Palataan taas jonkun päivän päästä asiaan.
Pari päivää aikaisemmin lähtenyt Adele purjevene on kääntynyt kohti Bermudaa. Heihin olemme olleet lähes päivittäin yhteydessä sateliittipuhelimella. Heidän matkaa voitte seurata osoitteessa www.adelepurjehdus.blogspot.com.
Kalasteltukin on, muttei vielä olla saatu syötävää saalista. Ainoastaan yksi iso levämöykky on tarttunut koukkuun, mutta sitä ei ruokapöytään ole kelpuutettu.
Toivomme parempia purjehdustuulia, mutta nyt siis seuraamme tilannetta ja teemme noin vuorokauden sisällä päätöksen vaihtoehdoista. Tämmöisellä pitkällä purjehduksella on varauduttu myös suunnitelmien ja reittien muutoksiin ja säätöihin. Aika paljon kuitenkin on tuulilla merkitystä. Mukavaa toukokuuta kaikille teille. Palataan taas jonkun päivän päästä asiaan.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
LÄHTÖ Azoreille!
Heips,
Nyt jätämme taaksemme Karibian! Huomenna lähdemme kello yhdeksän sillan avauksella kohti Horttaa, eli Azoreiden erästä kaupunkia. Matkaa reippaasti edessä, mieli korkealla, jännittää, mutta luottavainen olen :)
Koitan tehdä koosteen karibiasta venematkan aikana ja laittaa sen sitten perillä nettiin. Muutamia tilapäivityksiä koitamme saada läpi matkan aikanakin, jos se onnistuisi, mutta seurailkaa lähetintä. Todennäköisesti lähdemme pohjoiseen metsästämään tuulia ja kun ne saavutamme, käännymme kohti Azoreita.
Täytyy toivottaa jo nyt kaikille ihan huippua kesälomaa, sillä voipi olla, että olette jo lomalla ennen kuin minä netin päässä :) ihan mieletöntä! Lähdimme matkaan kymmenes päivä kesäkuuta ja kohta siitä on vuosi....kyllä tää aika menee vauhdilla.
Tässä vielä viimeinen päiitys:
Tämän päivityksen kirjoitin pari päivää sitten.
Heips,
Viimeisiä viedään, siis päiviämme Karibialla....
Hyvältä tuntuu. Ikävää eurooppan puolelle on jo havaittavissa :)
On ollut ihana viettää aikaa täällä kookospalmujen täyttämillä saarilla, nähdä kuinka elämä voi olla erilaista siihen mihin me Suomessa olemme tottuneet, ja etenkin todeta itselleen, että voi asiat näinkin hoitaa :) ....tämänhän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että itse hoitaisit asit samalla tavalla ;)
Tänne jätämme taaksemme ikuisen kesän, kuumuuden ja "karibianrytmit"....ei kait tässä....elämä jatkuu, kulkekaamme sen mukana :)
Täällä St. Martinilla olemme huoltaneet venettä. Eilen siirryimme laguuniin IGY-satamaan, jossa olemme saaneet nauttia todella maittavasta suihkusta ja aallottomuudesta. Eilen saapuessamme satamaan ohjastimme paattimme tankkauslaituriin, jossa täytimme tankkimme ja otimme tämän lisäksi vielä pari sataa litraa ylimääräistä polttoainetta. Emme ajatelleet jäädä killistelemään tyveneen, joskin epäilen, että tuulta kyllä tulee riittämään :)
Tankkauksemme kesti jokusen tovin siten, että seuraava vene jo odotteli kuumeisesti tankkaukseen pääsyään. Lähdimme laiturista vauhdilla kohti satamapaikkaa ja kappas kummaa....moottorimme sammui keskelle kapeaa väylää..käynnistysyrityksistä huolimatta kone ei käynnistynyt ja jouduimme tiputtamaan ankkurimme estääksemme veneemme ajautumisen rantaan (matkaa puihin 10 metriä)....tämä huoli oli jo turha, sillä sivuun ajauduttuamme olimme nätisti kiinnittyneet pohjamutaan :) Kippari oli tällä välin laskenut 1 + 1 ja löytänyt vian polttoainejärjestelmästä. Kone pörähti käyntiin, ankkuri ylös, peruutus irti mudasta ja kiinnittyminen hievoisen sähellyksen jälkeen laituriin (oli nimittäin satamahenkilöstöllä paikat hieman hakusessa)...hievoinen on ehkä lievä ilmaisu tämän kertaisesta satamapörräyksestämme, mutta jälleen opimme jotain uutta...Mukava oli säheltää turvallisesti tyynessä satama-altaassa miljoonajahdit vierellä. Taas muistuu mieleen pitkän ankkuroitumisjakson jälkeen kuinka hommat toimivat :)
Simpson bayn poukamassa kävi muuten hauskasti, kun pojat ruisvoimalla kiskoivat ankkurimme ylös kuin heittäen kannelle. Naapuriveneen tähtilippumaan asukkaat katselivat tilannetta montut auki ja naureskelivat, että ihailevat toimintaamme, sillä heillä on ankkurivinssi rikki ja he eivät saa ankkuriaan ylös ilman apua, jota para-aikaan odottelivat....että niin :) kysyimme toki, joskos ruisvoimaa tarvittaisiin heidänkin veneellään, mutta ilmoittivat jo odottavansa tilaamaansa "ankkurinnostajaa". Kun poistuimme paikalta heidän veneelleen kaahasi paikallinen kookas "ankkurinnostaja", joka lienee sai ankkurin ylös, sillä amerikkalaiset lipuivat samalla sillan aukaisulla laguuniin.
No...any how...täällä olemme tuusailleet. Tehneet niitä juttuja, jotka tulee tehdä ennen lähtöä. Yksi on purjeiden tarkistus ja mahdollinen paikkaus, vanttien kiristys, sprayhoodin kiinnikkeidentarkistus ja korjaus, silikonointi, hanhenkaulojen muokkaus jne.
Tänään kävimme täyttämässä loputkin muonavarastot. Viime kerrasta oppineena olemme satsanneet helppoon ja nopeaan ruokaan. Suurimman osan muonavarannot rakentuvat pitkälti säilykelihan varaan, jota täällä on muuten saatavilla runsaasti. Luotamme myös jälleen saalistavamme näitä atlantin yksiä ihmeitä, eli doradoja (mahi-mahi, dolphin). Tämä kala ei kyllä viisaudellaan häikäise, mutta maku on varmasti uuden miehistömme mieleen. Epäilen, että juuri tästä syystä lempi-koiralla on jälleen monta nimeä, kun nämä kalat tuntuivat tarttuvan syöttiin kuin syöttiin (oikea syötti, roskapussisyötti, muovivärkkäyssyötti jne.). Se, että kala tarttui lähes syöttiin kuin syöttiin, ei ollut ainoa hyvä juttu, , vaan yleensä parisuhdekalana saimme nähdä myös puolison seuraavaan koukkuun tarttunutta pariaan huohottaen, että sama teidän on minutkin veneeseen nostaa.
Tätä uusilla syöteillä odotellessa :)
Saint Martin on miellyttävä "final destination". Täällä on hyvä huoltaa rauhassa ilman, että kukaan tulee kieltämään. Täytyy vielä mainoa, että sataman suihkut ovat ihanat. Minä olen lasten kanssa sairastunut flunssaan ja kävin juuri kuumassa suihkussa hengittelemässä höyryä. Onhan pojat miellyttävää, kun pitkän vene-elostelun jälkeen pääset kunnon suihkuun. Aivan ihanaa! Suihkun lisäksi saaren etuja on jonkin sortin edullisuus...tätä kovin mainostetaan, mutta ei sitä kyllä kieltämättä huomaa kuin alkoholihyllyjen kohdalla ja siitä ei kovin ole apua minulle joka etsin kaupasta hyvää matkavälipalaa itselleni ja lapsille. ....Ja kyllä Sanna...tällä kertaa en ostanut pelkkää makeaa, vaan painotin valintani kaikkeen helppoon, raikkaaseen ja ennemmin suolaiseen kuin makeaan :) Mukaan tarttui pähkinöitä, hedelmiä, vihanneksia, suolakeksejä jne. Kyllä minä muistan aina ne minun ja Sannan yhteiset heikot hetket. Kuinka olimme ostaneet läjätolkulla varastoihinme makeaa ja kumpikaan ei sitä saattanut syödä, kuinka piilotimme sipsukkapussin jämät uunin taakse, jotta pystyimme sieltä heikoimpina hetkinä hakemaan muutaman suolapalasen voimaa antamaan (antakaa muu miehistö meille se anteeksi). Kuinka hyvältä maistuikaan kosteuden lössöttämät sipsukat yövuorossa tähtitaivaan alla miettiessämme kuinka pieni aluksemme onkaan Atlantin suurella ulapalla.
Takaisin Saint Martinille. Täällä todella huomaa jo aikaisemminkin mainitun tähtilippumaan vaikutuksen. Yhdysvaltalaisia turisteja joihin lukeutuu tottahan toki myös veneilijät, on paljon. Yksi silmiin pistävä samankaltaisuus on toki sekin, että pyörätiet puuttuvat....joko paikkaan kuljetaan autoilla ja kävellessä joudut puikkelehimaan autorivien välissä toivoen, että joku pysähtyy.
Mutta nyt nukkumaan. Veneen miehet lähtivät karnevaalien mutayötä viettämään. Täällä on siis karnevaalit menossa ja pääpäivät ovat maanantaina ja tiistaina.
Katsotaan kuinka mutaisina miehet saapuvat ;)
Hyvää yötä!
Nyt jätämme taaksemme Karibian! Huomenna lähdemme kello yhdeksän sillan avauksella kohti Horttaa, eli Azoreiden erästä kaupunkia. Matkaa reippaasti edessä, mieli korkealla, jännittää, mutta luottavainen olen :)
Koitan tehdä koosteen karibiasta venematkan aikana ja laittaa sen sitten perillä nettiin. Muutamia tilapäivityksiä koitamme saada läpi matkan aikanakin, jos se onnistuisi, mutta seurailkaa lähetintä. Todennäköisesti lähdemme pohjoiseen metsästämään tuulia ja kun ne saavutamme, käännymme kohti Azoreita.
Täytyy toivottaa jo nyt kaikille ihan huippua kesälomaa, sillä voipi olla, että olette jo lomalla ennen kuin minä netin päässä :) ihan mieletöntä! Lähdimme matkaan kymmenes päivä kesäkuuta ja kohta siitä on vuosi....kyllä tää aika menee vauhdilla.
Tässä vielä viimeinen päiitys:
Tämän päivityksen kirjoitin pari päivää sitten.
Heips,
Viimeisiä viedään, siis päiviämme Karibialla....
Hyvältä tuntuu. Ikävää eurooppan puolelle on jo havaittavissa :)
On ollut ihana viettää aikaa täällä kookospalmujen täyttämillä saarilla, nähdä kuinka elämä voi olla erilaista siihen mihin me Suomessa olemme tottuneet, ja etenkin todeta itselleen, että voi asiat näinkin hoitaa :) ....tämänhän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että itse hoitaisit asit samalla tavalla ;)
Tänne jätämme taaksemme ikuisen kesän, kuumuuden ja "karibianrytmit"....ei kait tässä....elämä jatkuu, kulkekaamme sen mukana :)
Täällä St. Martinilla olemme huoltaneet venettä. Eilen siirryimme laguuniin IGY-satamaan, jossa olemme saaneet nauttia todella maittavasta suihkusta ja aallottomuudesta. Eilen saapuessamme satamaan ohjastimme paattimme tankkauslaituriin, jossa täytimme tankkimme ja otimme tämän lisäksi vielä pari sataa litraa ylimääräistä polttoainetta. Emme ajatelleet jäädä killistelemään tyveneen, joskin epäilen, että tuulta kyllä tulee riittämään :)
Tankkauksemme kesti jokusen tovin siten, että seuraava vene jo odotteli kuumeisesti tankkaukseen pääsyään. Lähdimme laiturista vauhdilla kohti satamapaikkaa ja kappas kummaa....moottorimme sammui keskelle kapeaa väylää..käynnistysyrityksistä huolimatta kone ei käynnistynyt ja jouduimme tiputtamaan ankkurimme estääksemme veneemme ajautumisen rantaan (matkaa puihin 10 metriä)....tämä huoli oli jo turha, sillä sivuun ajauduttuamme olimme nätisti kiinnittyneet pohjamutaan :) Kippari oli tällä välin laskenut 1 + 1 ja löytänyt vian polttoainejärjestelmästä. Kone pörähti käyntiin, ankkuri ylös, peruutus irti mudasta ja kiinnittyminen hievoisen sähellyksen jälkeen laituriin (oli nimittäin satamahenkilöstöllä paikat hieman hakusessa)...hievoinen on ehkä lievä ilmaisu tämän kertaisesta satamapörräyksestämme, mutta jälleen opimme jotain uutta...Mukava oli säheltää turvallisesti tyynessä satama-altaassa miljoonajahdit vierellä. Taas muistuu mieleen pitkän ankkuroitumisjakson jälkeen kuinka hommat toimivat :)
Simpson bayn poukamassa kävi muuten hauskasti, kun pojat ruisvoimalla kiskoivat ankkurimme ylös kuin heittäen kannelle. Naapuriveneen tähtilippumaan asukkaat katselivat tilannetta montut auki ja naureskelivat, että ihailevat toimintaamme, sillä heillä on ankkurivinssi rikki ja he eivät saa ankkuriaan ylös ilman apua, jota para-aikaan odottelivat....että niin :) kysyimme toki, joskos ruisvoimaa tarvittaisiin heidänkin veneellään, mutta ilmoittivat jo odottavansa tilaamaansa "ankkurinnostajaa". Kun poistuimme paikalta heidän veneelleen kaahasi paikallinen kookas "ankkurinnostaja", joka lienee sai ankkurin ylös, sillä amerikkalaiset lipuivat samalla sillan aukaisulla laguuniin.
No...any how...täällä olemme tuusailleet. Tehneet niitä juttuja, jotka tulee tehdä ennen lähtöä. Yksi on purjeiden tarkistus ja mahdollinen paikkaus, vanttien kiristys, sprayhoodin kiinnikkeidentarkistus ja korjaus, silikonointi, hanhenkaulojen muokkaus jne.
Tänään kävimme täyttämässä loputkin muonavarastot. Viime kerrasta oppineena olemme satsanneet helppoon ja nopeaan ruokaan. Suurimman osan muonavarannot rakentuvat pitkälti säilykelihan varaan, jota täällä on muuten saatavilla runsaasti. Luotamme myös jälleen saalistavamme näitä atlantin yksiä ihmeitä, eli doradoja (mahi-mahi, dolphin). Tämä kala ei kyllä viisaudellaan häikäise, mutta maku on varmasti uuden miehistömme mieleen. Epäilen, että juuri tästä syystä lempi-koiralla on jälleen monta nimeä, kun nämä kalat tuntuivat tarttuvan syöttiin kuin syöttiin (oikea syötti, roskapussisyötti, muovivärkkäyssyötti jne.). Se, että kala tarttui lähes syöttiin kuin syöttiin, ei ollut ainoa hyvä juttu, , vaan yleensä parisuhdekalana saimme nähdä myös puolison seuraavaan koukkuun tarttunutta pariaan huohottaen, että sama teidän on minutkin veneeseen nostaa.
Tätä uusilla syöteillä odotellessa :)
Saint Martin on miellyttävä "final destination". Täällä on hyvä huoltaa rauhassa ilman, että kukaan tulee kieltämään. Täytyy vielä mainoa, että sataman suihkut ovat ihanat. Minä olen lasten kanssa sairastunut flunssaan ja kävin juuri kuumassa suihkussa hengittelemässä höyryä. Onhan pojat miellyttävää, kun pitkän vene-elostelun jälkeen pääset kunnon suihkuun. Aivan ihanaa! Suihkun lisäksi saaren etuja on jonkin sortin edullisuus...tätä kovin mainostetaan, mutta ei sitä kyllä kieltämättä huomaa kuin alkoholihyllyjen kohdalla ja siitä ei kovin ole apua minulle joka etsin kaupasta hyvää matkavälipalaa itselleni ja lapsille. ....Ja kyllä Sanna...tällä kertaa en ostanut pelkkää makeaa, vaan painotin valintani kaikkeen helppoon, raikkaaseen ja ennemmin suolaiseen kuin makeaan :) Mukaan tarttui pähkinöitä, hedelmiä, vihanneksia, suolakeksejä jne. Kyllä minä muistan aina ne minun ja Sannan yhteiset heikot hetket. Kuinka olimme ostaneet läjätolkulla varastoihinme makeaa ja kumpikaan ei sitä saattanut syödä, kuinka piilotimme sipsukkapussin jämät uunin taakse, jotta pystyimme sieltä heikoimpina hetkinä hakemaan muutaman suolapalasen voimaa antamaan (antakaa muu miehistö meille se anteeksi). Kuinka hyvältä maistuikaan kosteuden lössöttämät sipsukat yövuorossa tähtitaivaan alla miettiessämme kuinka pieni aluksemme onkaan Atlantin suurella ulapalla.
Takaisin Saint Martinille. Täällä todella huomaa jo aikaisemminkin mainitun tähtilippumaan vaikutuksen. Yhdysvaltalaisia turisteja joihin lukeutuu tottahan toki myös veneilijät, on paljon. Yksi silmiin pistävä samankaltaisuus on toki sekin, että pyörätiet puuttuvat....joko paikkaan kuljetaan autoilla ja kävellessä joudut puikkelehimaan autorivien välissä toivoen, että joku pysähtyy.
Mutta nyt nukkumaan. Veneen miehet lähtivät karnevaalien mutayötä viettämään. Täällä on siis karnevaalit menossa ja pääpäivät ovat maanantaina ja tiistaina.
Katsotaan kuinka mutaisina miehet saapuvat ;)
Hyvää yötä!
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kohta mennään!
Heips,
Täällä vietämme viimeistä ateriahetkeä ravintolassa jonka jälkeen käännämme veneemme kohti itää ja Saint Maartenia. Siellä vietämme viimeiset huoltohetket, täytämme ruokavarastot (tänään jo suurin osa täytöstä tehty) ja lähdemme kotiin ehkäpä siinä 28. päivän tienoilla.
Jännittää...mutta mieli odottaa ja halajaa jo lähteä ylityksellä.
Palaillaampa ehkä asiaan huomenissa... Seurailkaa spot-lähetintä, missä vene, siellä me :)
Täällä vietämme viimeistä ateriahetkeä ravintolassa jonka jälkeen käännämme veneemme kohti itää ja Saint Maartenia. Siellä vietämme viimeiset huoltohetket, täytämme ruokavarastot (tänään jo suurin osa täytöstä tehty) ja lähdemme kotiin ehkäpä siinä 28. päivän tienoilla.
Jännittää...mutta mieli odottaa ja halajaa jo lähteä ylityksellä.
Palaillaampa ehkä asiaan huomenissa... Seurailkaa spot-lähetintä, missä vene, siellä me :)
torstai 25. huhtikuuta 2013
BVI (Brittiläiset neitsytsaaret)
Hiiohoi!
Täällä sitä ollaan nyt matkan viimeisessä uudessa karibian lomakohteessa, Brittiläisillä neitsytsaarilla. Lämpöä riittää ja uusia maisemia, mutta nyt katseemme ovat jo kääntyneet edessä siintävää paluumatkaa kohti.
Eilen saimme uuden miehistönme kokonaisuudessaan veneelle. Nyt joukkoomme ovat liittyneet perheemme lisäksi Julia, Jaakko ja Tarmo. Eilen oli myös mukava päivä, sillä törmäsimme täällä Road Townissa myös purjevene Adelen miehistöön ja vietimmekin yhdessä oikein mukavaa iltaa. Näillä näkymin me lähdemme takaisin St. Maartenille ja sieltä Atlantille, kun puolestaan Adele lähtee matkaan täältä. Ajattelimme kuiten lähteä samoihin aikoihin ja olla toisiimme yhteydessä matkan aikana.
Nythän keli Atlantilla on kökkö. Tällä hetkellä Azoreiden ympärillä pyörii jättimäinen matalapaine joka tarjoaa kiivaita tuulia sinne eksyneille veneilijöille. Kuun loppua kohti mentäessä matalapaine antaa periksi, mutta tilalle näyttäisi tulevan laaja korkeapaineiden alue, joka puolestaan tarkoittaa tuulettomuutta ja, jos tarkoituksena on purjehtia rajallisen määrän dieseliä avulla ei tuulettomuus ole yhtään myrskyä parempi vaihtoehto. Kaiken tämän korkea- ja matalapaine juttujen lisäksi pohjoisella Atlantilla puhaltaa juuri nyt tiukat vastatuulet, joka mielestäni on ihan luonnoton juttu, sillä tuulten tulisi puhaltaa alueella pääsääntöisesti kohti itää.....että näin :)
Katsotaan nyt mitä teemme. Tänään jatkamme huoltohommia, käymme ruokamarketissa täyttämässä muonavarastomme, ehkä tankkaamme jne.
Nyt vielä muu vene koisii ja minä kirjoittelen :)
Palaillaampa asiaan!
Täällä sitä ollaan nyt matkan viimeisessä uudessa karibian lomakohteessa, Brittiläisillä neitsytsaarilla. Lämpöä riittää ja uusia maisemia, mutta nyt katseemme ovat jo kääntyneet edessä siintävää paluumatkaa kohti.
Eilen saimme uuden miehistönme kokonaisuudessaan veneelle. Nyt joukkoomme ovat liittyneet perheemme lisäksi Julia, Jaakko ja Tarmo. Eilen oli myös mukava päivä, sillä törmäsimme täällä Road Townissa myös purjevene Adelen miehistöön ja vietimmekin yhdessä oikein mukavaa iltaa. Näillä näkymin me lähdemme takaisin St. Maartenille ja sieltä Atlantille, kun puolestaan Adele lähtee matkaan täältä. Ajattelimme kuiten lähteä samoihin aikoihin ja olla toisiimme yhteydessä matkan aikana.
Nythän keli Atlantilla on kökkö. Tällä hetkellä Azoreiden ympärillä pyörii jättimäinen matalapaine joka tarjoaa kiivaita tuulia sinne eksyneille veneilijöille. Kuun loppua kohti mentäessä matalapaine antaa periksi, mutta tilalle näyttäisi tulevan laaja korkeapaineiden alue, joka puolestaan tarkoittaa tuulettomuutta ja, jos tarkoituksena on purjehtia rajallisen määrän dieseliä avulla ei tuulettomuus ole yhtään myrskyä parempi vaihtoehto. Kaiken tämän korkea- ja matalapaine juttujen lisäksi pohjoisella Atlantilla puhaltaa juuri nyt tiukat vastatuulet, joka mielestäni on ihan luonnoton juttu, sillä tuulten tulisi puhaltaa alueella pääsääntöisesti kohti itää.....että näin :)
Katsotaan nyt mitä teemme. Tänään jatkamme huoltohommia, käymme ruokamarketissa täyttämässä muonavarastomme, ehkä tankkaamme jne.
Nyt vielä muu vene koisii ja minä kirjoittelen :)
Palaillaampa asiaan!
maanantai 22. huhtikuuta 2013
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
St. Barthelemy - St. Martin
Hiphei!
Edelleenkin olemme sen verran netittömiä, että kuvien laittaminen on mahdotonta...mutta koitan ottaa asian asiakseni kunhan saan siihen mahdollisuuden ja ennen kaikkea muistan :)
Täällä on pari päivää tuullut ihan hillittömästi. Oikeastaan siitä asti, kun navakassa tuulessa purjehdimme St. Barthille on posket heiluneet kuin tuulitunnelissa. Tiedätkö tunteen, kun vuoristoradan mutkassa huutaessasi tuuli pääsee puhaltamaan poskeesi siihen malliin, että se alkaa lepattamaan....täällä ei ole tarvinut mennä kuin ankkuroidun veneen kannelle ja kääntää pää sivutuuleen, niin johan on poski saanut tuuletushoitoa kerrakseen :) Torniossa taitaa vastaaviin poskituuliin päästä ainoastaan puuluodonmäessä polkiessasi ensin kasvot irvesssä ylämäkeen ja sen jälkeen, kun päästelet toiseen suuntaan totaalisen rentoutuneena huohottaen...
No joo...se siitä. Tuulta on siis riittänyt. St. Barth oli tosiaan aikas kallis paikka. Rantabulevardilla sai katsella kuinka hienot naiset kantelivat Vuitton-, Hermes- jne. kassejaan kilpaa suurtakin suurempiin jahteihinsa. Oli todella mukavaa käydä kirjautumassa sisään saarelle. Tullia saarella ei ole, sillä saari on vapaakauppa-aluetta, mutta imigraatiotoimistossa kävimme kuiten kirjautumassa sisään. Toimisto oli satamakonttorin yhteydessä ja homma hoidettiin tietokoneella näpyttelemällä. Kirjautumisen jälkeen maksoimme minimaalisen korvauksen ankkuroitumisestamme luonnonsuojelualueelle. Markku naureskeli konttorin herralle, että olipas helppoa (tähänhän totuimme jo Martiniquella ja Guadaloupella). Tähän herra sanoi, että "hei...me emme ole mikään Antigua" ja naureskeli päälle. Kyllä nämä muodollisuudet voivat vaihdella ;)
Illasta kävimme vierailemassa paikallisessa supermarketissa. Siellä minä jumin jo tuttuun tapaani juustotiskin kohdalle. Mukava sujuvasti englantia puhuva setä hymyili, kun minä pyytelin "100g goudaa, 100g brietä, 100g sinihometta, 100g parmesaania, 100g raklettia jne...." Mahtavaa! Sitten lisäksi makoisaa tuoretta patonkia ja sopiva punaviini, niin Avot! Koko perhe on tyytyväinen (lapset jätetään tieten viinin ulkopuolelle). Tämä on kyllä herkuttelua, josta koko perhe pitää. Kiitos oikeastaan tästä kuuluu sinne Oulun Laanilaan Oulujoen rantaan keltaisen talon perheelle, joka meidät on opastanut näiden herkkujen maailmaan :)
Tänään aamulla raivohullu tuuli jatkui, mutta päätimme, että "helkkari...nyt kyllä jatkamme matkaamme oli tuulta, tai ei!". Ankkurin nosto olikin jälleen urakka. Nyt muistutan niitä lukijoita, jotka eivät tilannetta muista, että meillä ei ole ankkurivinssiä, sillä sen onnistuimme kadottamaan muinoin jo ruotsissa -> uusi maksaa noin 1000 euroa manuaalisena ja 2000-3000 sähköisenä. Käytämme ankkureiden nostoon ihan normivinssiä ja se on aika kömpelö siihen hommaan, sillä joudumme kiinnittämään ankkurikettinkiin köyden ja köyden siirrämme vinssille ja tämä siirtojuttu tehdään aina jokaisen mitan jälkeen, jolloin kettinkiä on nostettu ylös tietty matka (noin 8 kertaa joka ankkurin nostossa).
Ankkureita meillä on kolme, josta 30 kilon ankkuri (bruce) on kiinni kettingissä, 15 kilon pikkuankkuri (bruce) on kiinni köydessä ja sitten on vielä "kuningas" (vanhankansan tukkiankkuri) joka on sitten omaa luokkaansa. Yleensä tiputamme kettinkiankkurin ja varmistamiseen käytämme köysiankkuria. "Kuningas" on nimensä ansainnut, sitä kun ei käytetä kuin hädässä, sillä sen noston voidaan sanoa olevan puhdasta murhaa. Muistan Karhusten vierailulle, että ankkuroiduimme johonkin Grenadiineilla ja pohdimme, että pitääköhän ankkurit ja ehdotin kuninkaan heittoa mereen varmistamiseen, niin vastaus oli "mikä kuningas?", "no tuo tuolla maston juurella"...."eiii me taideta sitä tarvita..." :) Nyt kuiten jouduimme karmeasta tuulesta johtuen myös kuninkaan tiputtamaan.....ja nosto ei ollut hauskaa :)
Tuuli oli kova, mutta pienellä purjeen rätsäleellä pääsimme oikein hulppeaa vauhtia ja ankkuroiduimme Hollannin puoleiseen Simpson Bayn poukamaan. Tähän jäimmekin yöksi, sillä päätimme mahdollisesti siirtyä vasta huomenna nostosillan toisella puolella avautuvaan laguuniin, jossa satamat sijaitsevat. Tässä on hyvä olla ankkurissa ja huoltaa venettä :)
Maihin emme tänään ennättäneet...huomennahan on uusi päivä! Näyttäis kuitenkin olevan hyvin toimeentuleva saari. Meillä on vierestä näkymät lentokentälle, jonka Iltalehti muinoin listasi yhdeksi maailman hurjimmista lentokentistä koneiden noustessa ilmaan aivan upean hiekkarannan vierestä. Täällä voi siis koneiden pohjia bongata selällään rannalla makoillen. Me puolestamme seuraamme näkymää poukamastamme ja sanotaanko, että termi "jatkuva" kuvaa oivasti suurten lentokoneidn nousua ja laskeutumista kentälle. Minne nämä ihmiset oikein mahtuvat! Ja ai niin! Jos veneet olivat valtavia edellisillä saarilla Antiguasta lähtien...ei ne täällä yhtään pienene :) Tämä on ihan hullua! Suomessa suuri alus esim. Princes 54 on täällä melkein kuin näiden jahtien rantautumisalus, eli melkeimpä kuin "kärpäsenkakka" näiden jahtien rinnalla. Jahtien liput vaihtelevat pääosin brittilipuista, USA:n ja panaman lippuihin.
Täällä olemme nyt maanantaihin asti, jonka jälkeen lähdemme kohti BVI saaria.
Palailemmapas asiaan ja kuviin vielä myöhemin.
Ps. Ansku kyseli miltä joka päivä lähestyvä arki Suomessa tuntuu...Markusta en tiedä, mutta itse voisin ajatella, että tämä on aivan mahtavaa elämää, mutta ei minulla ole mikään arkielämääkään vastaan, sillä onhan minulla esimerkiksi unelmatyöpaikka, josta todella nautin ja saan voimia :) Markku varmaan jo päänsä sisäisesti miettii uusia haasteita elämälleen (hän, kun on sen tyyppinen)...minä olen näitä ääneen kuuluneita pohdintoja koittanut vaimennella :) Eräänä päivänä hän liikutteli huuliaan pohdinnoissaan ja minä erehdyin kysymään, että mitähän hän mahtaa ajatella (olisi pitänyt olla hiljaa)..."niin...minä tässä pohdin, kun Jari (Markun veli) puhui matkasta Etelämantereelle, että milläköhän se meinaa sinne mennä....." Olisi kannattanut olla hiljaa...nyt ainakin toivon, että mahdollista matkaa ei ole tarkoitus tehdä veneellä :)
.....Niin...niinhän sitä sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt tämä osa hyvää lähenee kohti päätöstään :) nyt kuiten vielä nautimme ja lataamme paristojamme, jotta jaksamme tulevaisuuden haasteissa.
Edelleenkin olemme sen verran netittömiä, että kuvien laittaminen on mahdotonta...mutta koitan ottaa asian asiakseni kunhan saan siihen mahdollisuuden ja ennen kaikkea muistan :)
Täällä on pari päivää tuullut ihan hillittömästi. Oikeastaan siitä asti, kun navakassa tuulessa purjehdimme St. Barthille on posket heiluneet kuin tuulitunnelissa. Tiedätkö tunteen, kun vuoristoradan mutkassa huutaessasi tuuli pääsee puhaltamaan poskeesi siihen malliin, että se alkaa lepattamaan....täällä ei ole tarvinut mennä kuin ankkuroidun veneen kannelle ja kääntää pää sivutuuleen, niin johan on poski saanut tuuletushoitoa kerrakseen :) Torniossa taitaa vastaaviin poskituuliin päästä ainoastaan puuluodonmäessä polkiessasi ensin kasvot irvesssä ylämäkeen ja sen jälkeen, kun päästelet toiseen suuntaan totaalisen rentoutuneena huohottaen...
No joo...se siitä. Tuulta on siis riittänyt. St. Barth oli tosiaan aikas kallis paikka. Rantabulevardilla sai katsella kuinka hienot naiset kantelivat Vuitton-, Hermes- jne. kassejaan kilpaa suurtakin suurempiin jahteihinsa. Oli todella mukavaa käydä kirjautumassa sisään saarelle. Tullia saarella ei ole, sillä saari on vapaakauppa-aluetta, mutta imigraatiotoimistossa kävimme kuiten kirjautumassa sisään. Toimisto oli satamakonttorin yhteydessä ja homma hoidettiin tietokoneella näpyttelemällä. Kirjautumisen jälkeen maksoimme minimaalisen korvauksen ankkuroitumisestamme luonnonsuojelualueelle. Markku naureskeli konttorin herralle, että olipas helppoa (tähänhän totuimme jo Martiniquella ja Guadaloupella). Tähän herra sanoi, että "hei...me emme ole mikään Antigua" ja naureskeli päälle. Kyllä nämä muodollisuudet voivat vaihdella ;)
Illasta kävimme vierailemassa paikallisessa supermarketissa. Siellä minä jumin jo tuttuun tapaani juustotiskin kohdalle. Mukava sujuvasti englantia puhuva setä hymyili, kun minä pyytelin "100g goudaa, 100g brietä, 100g sinihometta, 100g parmesaania, 100g raklettia jne...." Mahtavaa! Sitten lisäksi makoisaa tuoretta patonkia ja sopiva punaviini, niin Avot! Koko perhe on tyytyväinen (lapset jätetään tieten viinin ulkopuolelle). Tämä on kyllä herkuttelua, josta koko perhe pitää. Kiitos oikeastaan tästä kuuluu sinne Oulun Laanilaan Oulujoen rantaan keltaisen talon perheelle, joka meidät on opastanut näiden herkkujen maailmaan :)
Tänään aamulla raivohullu tuuli jatkui, mutta päätimme, että "helkkari...nyt kyllä jatkamme matkaamme oli tuulta, tai ei!". Ankkurin nosto olikin jälleen urakka. Nyt muistutan niitä lukijoita, jotka eivät tilannetta muista, että meillä ei ole ankkurivinssiä, sillä sen onnistuimme kadottamaan muinoin jo ruotsissa -> uusi maksaa noin 1000 euroa manuaalisena ja 2000-3000 sähköisenä. Käytämme ankkureiden nostoon ihan normivinssiä ja se on aika kömpelö siihen hommaan, sillä joudumme kiinnittämään ankkurikettinkiin köyden ja köyden siirrämme vinssille ja tämä siirtojuttu tehdään aina jokaisen mitan jälkeen, jolloin kettinkiä on nostettu ylös tietty matka (noin 8 kertaa joka ankkurin nostossa).
Ankkureita meillä on kolme, josta 30 kilon ankkuri (bruce) on kiinni kettingissä, 15 kilon pikkuankkuri (bruce) on kiinni köydessä ja sitten on vielä "kuningas" (vanhankansan tukkiankkuri) joka on sitten omaa luokkaansa. Yleensä tiputamme kettinkiankkurin ja varmistamiseen käytämme köysiankkuria. "Kuningas" on nimensä ansainnut, sitä kun ei käytetä kuin hädässä, sillä sen noston voidaan sanoa olevan puhdasta murhaa. Muistan Karhusten vierailulle, että ankkuroiduimme johonkin Grenadiineilla ja pohdimme, että pitääköhän ankkurit ja ehdotin kuninkaan heittoa mereen varmistamiseen, niin vastaus oli "mikä kuningas?", "no tuo tuolla maston juurella"...."eiii me taideta sitä tarvita..." :) Nyt kuiten jouduimme karmeasta tuulesta johtuen myös kuninkaan tiputtamaan.....ja nosto ei ollut hauskaa :)
Tuuli oli kova, mutta pienellä purjeen rätsäleellä pääsimme oikein hulppeaa vauhtia ja ankkuroiduimme Hollannin puoleiseen Simpson Bayn poukamaan. Tähän jäimmekin yöksi, sillä päätimme mahdollisesti siirtyä vasta huomenna nostosillan toisella puolella avautuvaan laguuniin, jossa satamat sijaitsevat. Tässä on hyvä olla ankkurissa ja huoltaa venettä :)
Maihin emme tänään ennättäneet...huomennahan on uusi päivä! Näyttäis kuitenkin olevan hyvin toimeentuleva saari. Meillä on vierestä näkymät lentokentälle, jonka Iltalehti muinoin listasi yhdeksi maailman hurjimmista lentokentistä koneiden noustessa ilmaan aivan upean hiekkarannan vierestä. Täällä voi siis koneiden pohjia bongata selällään rannalla makoillen. Me puolestamme seuraamme näkymää poukamastamme ja sanotaanko, että termi "jatkuva" kuvaa oivasti suurten lentokoneidn nousua ja laskeutumista kentälle. Minne nämä ihmiset oikein mahtuvat! Ja ai niin! Jos veneet olivat valtavia edellisillä saarilla Antiguasta lähtien...ei ne täällä yhtään pienene :) Tämä on ihan hullua! Suomessa suuri alus esim. Princes 54 on täällä melkein kuin näiden jahtien rantautumisalus, eli melkeimpä kuin "kärpäsenkakka" näiden jahtien rinnalla. Jahtien liput vaihtelevat pääosin brittilipuista, USA:n ja panaman lippuihin.
Täällä olemme nyt maanantaihin asti, jonka jälkeen lähdemme kohti BVI saaria.
Palailemmapas asiaan ja kuviin vielä myöhemin.
Ps. Ansku kyseli miltä joka päivä lähestyvä arki Suomessa tuntuu...Markusta en tiedä, mutta itse voisin ajatella, että tämä on aivan mahtavaa elämää, mutta ei minulla ole mikään arkielämääkään vastaan, sillä onhan minulla esimerkiksi unelmatyöpaikka, josta todella nautin ja saan voimia :) Markku varmaan jo päänsä sisäisesti miettii uusia haasteita elämälleen (hän, kun on sen tyyppinen)...minä olen näitä ääneen kuuluneita pohdintoja koittanut vaimennella :) Eräänä päivänä hän liikutteli huuliaan pohdinnoissaan ja minä erehdyin kysymään, että mitähän hän mahtaa ajatella (olisi pitänyt olla hiljaa)..."niin...minä tässä pohdin, kun Jari (Markun veli) puhui matkasta Etelämantereelle, että milläköhän se meinaa sinne mennä....." Olisi kannattanut olla hiljaa...nyt ainakin toivon, että mahdollista matkaa ei ole tarkoitus tehdä veneellä :)
.....Niin...niinhän sitä sanotaan, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt tämä osa hyvää lähenee kohti päätöstään :) nyt kuiten vielä nautimme ja lataamme paristojamme, jotta jaksamme tulevaisuuden haasteissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)