Uusia tuttavuuksia, aurinkoa, työtä ja Espanjalaista omelettia

Hei,

Pari päivää on vierähtänyt. Nyt veneessämme on uusi maalipinta, maanantaina maalataan vielä kylkiraita ja keskiviikkona nosto vesille. Kuulostaapa hyvältä. Sitten hieman sääkarttoja tutkailemalla lähdemme jatkamaan matkaamme kohti etelän aurinkoa. Olemme tehneet viimeisiä höyläyksiä veneeseen, jotka on hyvä tehdä, nyt kun vene on nostettuna maalle. Markku on säätänyt mm. peräsintä, joka on tuntunut hieman jäykältä jne.

Olemme myös tutustuneet paikalliseen purjehduksenopettajaan ja hänen kahvilanpitäjä vaimoonsa ja eilen kyseinen pariskunta kierrätti meitä kaupungilla ja tutustutti paikallisiin nähtävyyksiin ja herkkuihin. Kävimme Sonyan kahvila-baarissa nauttimassa vihreää itsetehtyä minttuteetä, suklaakakkua ja paikallista viiniä. Tämän jälkeen siirryimme keskustan nähtävyyksien kautta pieneen rantaravintolaan nauttimaan paikallista kuuluisaa omelettia, joka sisälsi ainoastaan perunaa (oli muuten yllättävän hyvää munakasta näin niinkö perunalla maustettuna).

Alla olevista kuvissa yhdessä näkyy puisto ja vihreä ovi. Tämä ovi johtaa paikalliseen ehkä jopa hieman salamyhkäiseen nunnaluostariin, jonka asukkaat eivät ikinä tule ulos luostaristaan. Luostariin tuodaan joitain elintarvikkeita pienestä lokerosta näkemättä nunnia, mutta muuten he viljelevät oman ruokansa ilmeisesti luostarin pihalla olevassa puutarhassa. Paikalliset häämenot alkavat usein sillä, että luostaripuiston keskellä näkyvän ristin juurelle tuodaan kananmunia ja näiden munalahjoitusten uskotaan tuovan hääpäivälle hyvää onnea, ja etenkin hyvää säätä :)

Kyselin Sonyalta hieman ihmeissäni espanjalaisten englanninkielen taidosta (hän puhui muuten hyvin englantia ja suomeakin muutaman sanan -> hän oli opiskellut valtiotieteitä Ranskassa ja asunut yhdessä suomalaisen Kirsin kanssa). Sonya kertoi minulle, että englanninkielen opinnot aloitetaan 5-vuotiaana! Ja minä, että täh! Miten on mahdollista, että minä olin Santanderin ainoa Englantia puhuva ja tähän hän vastasi, että valitettavasti suurin osa opettajista puhuu hirvittävän huonosti lausuttua Englantia ja lapset oppivat pääosin kirjoittamaan. Tämä oli siis hänen mielipiteensä Englannin huonon osaamisen taustoista.

Jose puolestaan kertoi Markulle hyviä satamia matkamme varrelta kohti Faron saarta. Vihjeistä on etenkin hyötyä silloin, kun saamme tietää, missä voimme majoittua ilmaiseksi! "tuossa on ilmainen uusi satama ja tuossa ilmainen seinäparkki" jne. Jee! Miehet näppäilivät navigointikarttaamme innoissaan nenät lähes näyttöön liimantuneina ja lisäilivät reittipisteitä.

On päiviimme kuulunut myös rantalomailua. Rannalla olemme äimistelleet, jos mitäkin näkemisen arvoista (Markku on ihaillut paikallista naiskauneutta ;) .. ja minä päälle 60-vuotiaiden miesten jalkapallottelua, josta muuten näki, että herrat olivat ennenkin palloa pompotelleet) Juuri menossa on myös suuri paikallinen uintikilpailu: kymmenen kilometrin avomeriuinti!!!, joka lähtee kaupungin päärannalta ja päättyy keskustan satamaan siten, että koko niemenkärki kierretään (pikkusen hurjaa touhua näin minun makuun).

Tämmöisiä ihmeellisyyksiä tänne Espanjaan. Tiesitkös muuten, että Galician (itsehallintoalue, jossa nyt olemme) kieli eroaa muusta Espanjasta merkittävästi? Tämä johtuu historiallisista tapahtumista, sillä espanjalaiset ovat valloittaneet Galician alueen Portugalilta ja kieli muistuttikin alkujaan enemmän Portugalia kuin Espanjaa. Nykyään kieli on lähentynyt Espanjan kieltä pitkälti Francon aikakauden ansiosta sillä itse diktaattori Franco kielsi kielen puhumisen, vaikka hän oli itsekin alkujaan kotoisin Galiciasta (puhuvat paikalliset, että herran täytyi olla hieman pipipää tästäkin johtuen ;) ) Tämän aikakauden ansiosta Galician kieli on lähentynyt Espanjaa ja siirtynyt poispäin Portugalin kielestä.

Tiesitkös muuten myös, että yksi maailman kuuluisimmista taidemaalaraseista on kävellyt samoja kujia kuin me ja käynyt kouluaan kaupungin taidekoulussa? Herran nimi on Pablo Picasso. Nykyään kaupungista löytyy paljon Picassosta kertovaa...on katuja, kouluja, kahviloita ja mm. taidemuseo. Useat kaupungit haluavat "omia" Picasson ja myös Galician alue ja etenkin Coruna on sitä mieltä, että juuri Picasson Corunassa viettämä aika on muovannut hänen taidettaan merkittävistä juuri siihen suuntaan mihin se on mennyt. Niin... tiedä häntä.

Mutta nyt pyykkäämään!
Mukavaa päivää sinulle ja palaillaan!

Auringosta nauttimista ja vesileikkejä

Heips,

Eilen aurinko saapui takaisin La Corunaan ja tänään olemme saaneet nauttia siitä koko pitkän päivän :)

Aamulla heräsin, kun Tito aloitti veneen hiomisen. Tänään pohjamaali hiottiin ja viimeiset pakkeloinnit veneen kylkeen sipaistiin. Huomenna, jos vain sääennusteet pitävät paikkaansa, saa veneemme uuden maalipinnan :) ...sitä on jo odoteltukin.

Aikamme kuluksi rantauduimme ja aloitimme leputtajien pesun. Aikas mustia ne jo olikin ja nyt niistä saippua- ja kiillotuspesun jälkeen tuli lähes kuin uusia. Ostimme niihin uudet suojakankaat ja huomenna, tai maanantaina saamme loput puutuvat suojat, jotka tilasimme suoraan Madridista :) ...tuntuu edelleen villiltä, että Madrid on lähempänä kuin Helsinki !!

Lapset olivat pesusta aivan tohkeissaan ja vesi lensikin niin kovasti, että lopulta pihalla hääräili kaksi alastonta leputtajanpesijää. Kuinka hauskaa voikaan olla räpiä vedellä ja saippuakuplilla. Kun tähän annetaan vielä pari köydenpätkää ja rättiä niin ilo on ylimmillään... Aika monesti sitä tulee mietittyä, että kuinka mukavaa sitä olikaan olla pieni lapsi, jonka suurimmat murheet tuntuvat näin aikuisen silmin olevan yleensä aikas pieniä ;) Ilo oli myös äitinä seurata pientä temmellystä ja kyllä ympärillä olevien ihmistenkin kasvoille hymy nousi viimeistään siinä vaiheessa, kun kesken työmiesten veneenpesun pieni alaston suomalaistyttö nykii lahkeesta ja osoittaa tyhjää ämpäriään johon selvästi pitää laittaa vettä, jotta se ei olisi enää tyhjä :)

Iltapäivällä Markku jatkoi kannen kunnostamista, kunnes päätimme lähteä yhdessä ruokaistostoksille. Siltä reissulta juuri saavuimme ja nyt olisi aika pistää pää tyynyyn, mutta vielä se ei onnistu, sillä rakas ukkelini intoutui pesemään veneen kantta ennen aamuista maalausta ja harjan heiluntaa saamme nyt kuunnella yhteistuumin :)

Mutta hyvää yötä sinulle ja me koitamme puhallella tätä lämpöä myös sinne pohjolan kylmeneviin päiviin :)

Olette ajatuksissa!

Kauppareissu: a) pettymyksiä, b) seikkailua ja c) ilon hetkiä

Heips,

Aamulla heräsimme jälleen veden ropistessa katolle, eli ei tänäänkään maalausta :( Secan sedät olivat tyytyväisen näköisiä, kun he näkivät pienet piipertäjämme pitkästä aikaan. Kävimme hallilla heitä tervehtimässä (olemme kulkeneet pari päivää jotenkin ristiin setien kanssa) samalla, kun odotimme pahimman sadekuuron laantumista. Sateen laantumista odotellessa selvisi myös, että vieressämme sijaitsee yksi bussipysäkki...olimme siis "turhaan" kävelleet joka ikinen kerta kaksi kilometriä kaupunkiin sen sijaan, että olisimme kipittäneet 200 metriä mäkeä ylös pysäkille. Ei kait siinä, lapset ovat ainakin saaneet liikuntaa, mutta painavat ruokaostot tuon kyllä seuraavalla kerralla bussilla :)

Hyppäsimme siis bussiin ja totesimmekin hyvin äkkiä, että tämähän vie meidät suoraan aikaisempiin satamiimme. Äkkinäisestä mielenjohteesta ajelimme suoraan tutun leikkikentän ohi ja menimme välietapille ravintolaan hieman herkuttelemaan. Hyvää oli ja matka jatkui. Tavoitteenamme oli mennä nettisivujen mainostamaan veneilykauppaan ja sen kautta Ikeaan hakemaan muutama led-lamppu veneelle perähuoneeseen ja takavessaan.

Ensimmäisenä venetarvikekauppaan. Odotuksemme olivat korkealla ja olivat vielä veneliikkeen edessäkin, sillä rakennuksessa näytti olevan kaksi kerrosta ja edessä luki isolla "Nautico". Ensimmäinen pettymys oli se, että liike oli kiinni (Siesta-aika). 20 minuuttia jouduimme odottamaan ja päätimme vierailla sillä välin viereisessä ruokakaupassa hieman välipalaa ostamassa. Minä olisin voinut välipalat nauttia heti kaupan pihalla, mutta Markku hoputti minua avautuneeseen veneilytarvikekauppaan jonka valikoiman piti olla Corunan laajin. Jee!, ja ei kun ostoksille....

Liikkeen oven avattuamme silmämme skannasivat nopeasti liikkeen ympäri. "Hei, missä ovat kaikki venevehkeet? " kyselimme toisiltamme. Ympärillämme oli laaja valikoima kalastustarvikkeita Rapalasta lähtien, mutta ei venetarvikkeita???!!!

Pieni pettymys ja hymykin alkoi levitä mieliimme, mutta jaksoimme uskoa, että Corunan suurimmassa veneilyliikkeessä olisi myös toinen kerros, jossa varmaan kaikki venetarvikkee sijaitsivat, mutta hyvin äkkiä totesimme, että emme löydä portaita mistään, eli tämä on se kerros.

Markku vielä kierteli ympäri kauppaa ja pian hän huikkasikin, että nyt löytyi! Ja niin löytyikin. Vetarvikevalikoimaa löytyi vähemmän kuin Tampereen Säästötexistä! Jopa yhden hyllyn välillisen verran...ainoa ero vielä Tamppiksen eduksi oli se, että liike mainosti itseään suurena venetarvikeliikkeenä :) Markku tätä kävi hieman ihmettelemässä ja saimmekin kuulla, että liike on suurin, mutta tuotteet ovat kaikki tilattavissa...no voi jumpe! Siinä olikin sitten päivän a) eli pettymykset. Mitä opimme? Älä usko kaikkea, mitä näet Internetissä, joskin vaihtoehtoinen opetus voisi olla se, että mene Espanjankielen kursseille...!

Hieman harmistuneina, mutta nauraen lähdimme tästä "suuresta" liikkeestä kohti Ikeaa. Ainoa ongelma oli se, että välissämme oli "pieni" nyppylä, jonka toisella puolella kauppa olisi. Markku kertoi minulle vaihtoehdot jotka olivat a) nyppylän kierto ja pitkä matka, vai b) nyppylän ylitys ja lyhyt matka. Noh, kumman luulette meidän valinneen? No tottahan toki me nyt "pieni" nyppylä ylitetään ja ei kun matkaan!

Lähdimme iloisesti juoksennellen pientä kiemurtelevaa tietä ylös pitkin nyppylän reunoja. Sitten oli aika poiketa tieltä maastoon ja jatkaa matkaa ylös rinnettä. Vielä oli helppoa ja tuntui taas, että jee! Hieman luontoa ja aurinkoa!

Oletko koskaan vaellellut Lapin tuntureilla? Jos olet voit varmaan yhtyä siihen, että aina alhaalta tunturin juurelta et näe varsinaista huippua, vaan saavutettuasi yhden huipun, näet jo toisen. Näin kävi myös meillä :) Saavutimme helposti ensimmäisen huipun, jonka jälkeen näimme toisen huipun, mutta jotta pääsisimme kapuamaan tälle toiselle huipulle, tulisi meidän päästä läpi notkosta, joka oli täynnä paikallista katajakasvustoa (kuva). Tämä olikin mitä ihoa raastavin urakka, kun kaiken lisäksi tuntui kuin koko kasvusto olisi roikkunut ilmassa...ja niinhän se roikkuikin...juuri, kun Markku lähti peruuttamaan hän putosi kainaloitaan myöten piikkipensaikon läpi. "onko kaikki hyvin, onko siellä vettä, osuuko jalat maahan????" "kaikki hyvin, auta minut ylös..."

Kun vihdoin selvitimme notkon ainoastaan jalat ja kädet naarmuilla (hox! lapsilla ei ollut mitään hätää, sillä hehän matkustivat olkapäillä), pääsimme jatkanaan nousua....mutta ei tämäkään huippu ollut viimeinen, eikä seuraava, eikä seuraava...Piikkipensaiden lisäksi matkaamme hankaloitti savilieju, jota valusi ylhäältä.

Vihdoin viimeisten piikkipensaiden jälkeen pääsimme ylhäältä valuavan savilällyn syntysijoille soratyömaalle. Olipas soratyömaalla työskentelevien työmiesten ilmeissä näkemistä, kun me neljä seikkailijaa rymysimme esiin piikkipensaikosta. Vihellellen kävelimme sedistä ohi ja jatkoimme nyt matkaamme tietä pitkin kohti Ikeaa joka jo häämötti mutkan takana. Tänä oli päivämme osio b), eli seikkailua. Mitä opimme? Lyhin reitti, ei ole aina nopein reitti ;)

Ikeasta löysimme kaiken sen, mitä olimme etsineet. Tämän jälkeen kävimme vielä aivan valtavassa uudessa ostoskeskuksessa, joka sijaitsi heti Ikean vieressä. Lääniä oli niin hurjasti, että emme jaksaneet päivän seikkailuista väsyneenä kiertää siitä puoliakaan...ihan valtava se oli ja kiilsi vielä uuden uutukaistaan.

Bussilla sitten seikkailimme takaisin veneelle kaikilla silmät luppasten. Suvi oli ensimmäinen joka kömysi sänkyyn ihan oma-aloitteisesti heti iltapesun jälkeen. Juuri hetki sitten seuraan liittyi Aatos, joka aikoi viettää sängyssä vain hetken pienen. Taitaa hetki pieni päättyä vasta aamulla :) epäilen myös, että makuuhuoneen lampunasentaja on siirtynyt univuorten valloittamiseen, sillä niin hiljaiseksi on käynyt tuo lamppujen asennus ja nyt myös minä taidan liittyä seuraan näiden samaisten univuorten valloittamiseen, sillä ainahan on tilaa yhdelle vaimolle ;)

Koko päivä on tarjonnut meille paljon osiota c), eli pieniä ilon hetkiä. Niitä on ollut niin venekaupassa kuin muuallakin. Hetki on voinut olla se, kun Suvi kaikkien huomaamatta nosti pienen peukalonsa pystöön liftatakseen matkan Ikealle kyllästyessään kävelyyn (emme tiedä kuka piikulle on tuon opettanut ja uskoimmekin vasta toisen auton kohdalla, kun peukku oli taas pystössä), tai ilon hetken on voinut tarjota Aatos juttelemalla iloisesti paikallisten kanssa toistelemalla hänelle sanottuja sanoja ja jopa lauseita.

Elämä on...niinhän siinä mainoksessa sanotaan...täynnä ilon hetkiä, seikkailua ja ehkä myös pieniä pettymyksiäkin. Näistä kolmesta näitä ilon hetkiä toivomme myös sinun huomiseen päivääsi ja ehkä myös ripauksen seikkailua :)

Palaillaan!

Ps. Meiltä on kysytty veneemme jätehuollosta ja tuohon kysymykseen kirjoittelen vastauksen kunhan kerkeän pikaisesti kuitenkin. Mukava, kun kyselette :)

Patonkia, juustoa ja hyviä hetkiä

Heips,

Jälleen on päiviä hurahtanut, mutta veneemme on edelleen pohjamaalissaan. Täällä on ollut sateista ja maalausta ei ole voitu tehdä loppuun. Odotamme kuitenkin työn valmistumista ja jaksamme uskoa, että ensi viikolla voisimme päästä jatkamaan jo matkaa :) Oikeasti olemme kuiten viihtyneet täällä maan mainiosti eikä meillä ole ollut kiirettä mihinkään eikä ole vieläkään, sillä kaupunki on todella viehättävä ja mukaansa tempaava.

Vettä on siis sadellut. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta on tuo aurinkokin käynyt aina välillä meille hymyilemässä ja ilmoittamassa olevansa vielä tallella. Olemme tehneet veneellä kaikkea pientä. Minä olen saanut perähuoneen valmiiksi (no joo...kyllä siinä vähän Markkuakin tarvittiin) ja näyttää oikeastaan oikein hyvältä (hyvä kehua, kun kukaan ei pääse tarkistamaan) :) Markku on puolestaan perehtynyt lattianalaisiin säilytystiloihin rakentamalla sinne hyviä lokeroita esimerkiksi vesipullojen säilytystä varten. Näitä lattian alla olevia tiloja meillä on paljon ja myös nämä arsenaalit joudumme valjastamaan käyttöön Atlantin ylitystä ajatellen.

Touhuilujen lisäksi olemme myös nautiskelleet...Olemme tutustuneet uusiin makuelämyksiin esim. paikallisiin juustoihin, makkaroihin jne. ja nämä ovat myös pienten suosiossa. Tänään aamupalapöydässä käytiin kiivasta keskustelua siitä kumpi lapsista saa viimeisen homejuustopalan :) Jotain olemme kyllä jättäneet rauhaankin, nimittäin kalatiskin limaiset mustekalat, joita on tarjolla useaa eri kokoa ja väriäkin. Jonkun mielestä se on varmasti silkkaa tyhmyyttä, mutta joo...kyllä minä suon mustekalailon vielä tässä vaiheessa jollekulle toiselle kuin itselleni. Eilen kyllä kaupassa pyörittelin pitkäänkin käsissäni rasiaa, joka oli oikeastaan todellinen merikimara, sisältäen kaikenlaisia ahdin antimia, mutta niin se vain jäi vielä kauppaan...eipä kyllä Markkukaan moittinut päätöstäni ;)

Eilen lähdimmekin hieman eri suuntaan iltaiselle kävelyreissullemme. Päätimme parkkeerata Aatun pyörän portaiden välitasanteelle ja jatkaa matkaa kävellen, sillä mäkistähän täällä suunnassa Epsanjaa on! Kävelimme tuttua katua yhä kauemmas alueille joilla emme olleet vielä käyneet. Ensimmäisenä eksyimme kiinakauppaan joka myi kaikkea maasta taivaaseen "made in HongKong" -leimalla. Täällä ihmiset käyttävät kauppaostoissaan sellaista kassia, jossa on rullat alla. Meillä Suomessa lähinnä vanhemman ikäpolven ihmiset käyttävät näitä. Pitkään taistelin ostoa vastaan, mutta nyt luovutin, sillä olkapäät kovilla olen kantanut vesipulloja mäkiä ylös ja alas kohti venettä. Tästä kiinakaupasta löysin halvalla 9,80 itselleni kärrykauppakassin ja olin tyytyväinen.

Kiinakaupasta suuntasimmekin suureen ruokakauppaan, jossa sain uuden kärryn, mutta myös olkapääni täyteen ruokatavaroita. Hieno sininen ruokakassikärryni toimi mainiosti. Veneelle matkatessamme pysähdyimme leikkikentälle levähtämään ja lapset ilakoivat, hyppivät, juoksivat ja kiljuivat :)

Kotimatkalla me tytöt suuntasimme kauppaostoksien kanssa kohti venettä ja miehet menivät kipaisemaan pyörän portaiden luota. Kipaisuun menikin odotettua enemmän aikaa ja tytöt kerkesivät painolasteineen sataman portille ihmettelemään minne pojat ovat jääneet. Kävi ilmi, että Aatun pyörä ei ollutkaan enään siinä mihin sen jätimme. Markku ei kuiten ollut luovuttanut, vaan pojat olivat menneet lähiliikkeisiin tiedustelemaan pyörää. Ja niinhän etsinnät tuottivat tulosta. Pyörä löytyi erään bubin takahuoneesta????!!! Baarin omistaja oli ilmeisesti Markulle sanonut, että ei jättämällemme paikalle voinut jättää pyörää, vaikka pyörä ei kyllä ollut kenenkään tiellä (vaikea tietää, kun ei Markkukaan puhu Espanjaa :) ). Oli niin tai näin...hyvä, että pyörä löytyi!

Me tytöt siis odottelimme poikia sataman portilla ilman avainta ja olimmekin iloisia, kun kuulimme Aatoksen kilkatusta mutkan takaa. Kaikki meni siis hyvin... Huomasimme ainoastaan, että minun hienosta kauppakassista oli pudonnut matkalla rengas...sen pituinen taisi olla sen kiinakassin tarina, sillä tänään maidonhakureissulla en onnistunut tippunutta rengasta löytämään... Ehkä rengas oli löytänyt paikkansa jonkun toisen omistajan kiinakassista :(

Muuten kaikki hyvin.... Suorastaan erinomaisesti! Huomenna, tai oikeastaan jo tänään suuntaamme heti aamusta venetarvikekauppaan ja ikeaan.

Palaillaan!

Atlantin ylitykseen mukaan tuleville tiedoksi!

Heips,

Hieman infoa Atlantin ylitykseen mukaamme tuleville (Välitäthän Sanna tiedot myös ystävällesi, jos hän on tulossa mukaan)

Atlantin ylitykseen mukaan tulevista iso osa on varannut matkan Oulusta Las Palmasiin 28.11.2012. Mahdollisimman lähelle tätä ajankohtaa myös muiden mukaan tulevien olisi hyvä tähdätä. Tämä siksi, että saisimme jouluksi maata näkyviin :)

Lentolipun lisäksi huolehdithan rokotukset kuntoon. Rokotuksista saat tarkemman tiedon terveydenhuollonammattilaisilta, mutta meillä itsellämme on perusrokotteiden lisäksi ainoastaan hepatiittirokotukset sekä keltakuumerokotus. Keltakuumepiikin tarvitset, jos suuntaat kanssamme Trinidadin ja Topagon saarille sambakarnevaaleille (Keltakuumerokotteesta olisi hyvä olla ilmeisesti rokotustodistus, jotta pääset saarilta vielä poiskin). ;) Tarkoituksemme ei ole mennä saarille, joissa on malariavaara.

Jos teillä on vielä jotain muuta kysyttävää, voitte kysyä suoraan tämän blogin kautta, tai sitten sähköpostitse osoitteesta
markku.yliniva( )maritech.fi
tai
marika.yliniva( )maritech.fi

Näkemisiin!

Neljäs nuhapäivä (La Coruna)

Heips,

Tänään olemme viettäneet aivan vain kotipäivää veneellämme. Englannissa lukemani Tuntematon sotilas on nyt siirtynyt Markun käsiin ja minä puolestani olen aamun vain köllötellyt.

Iltapäivästä jatkoin omaa perähuoneprojektiani. Maalasin valkoisella loputkin entisistä ikkuna-aukoista ja tämän jälkeen aloin siivoilemaan. Olin eilen ehdottanut Markulle, että otetaan perähuoneen seiniltä pois kaikki rumat vanhat peitemuovit ja maalataan kaikki valkoisella. Hän ei siinä vaiheessa kommentoinut asiaa, mutta juuri kun olin aloittamassa siivousta Markku innostuikin ideasta ja niinpä perähuoneprojektini on edelleen kesken ja odottaa huomista :)

Viime yönä naapuriravintolassa juhlittiin oikein kunnolla, sillä vielä neljältä yöllä heräsin unissani laulamaan taustalla soivan Loreenin "Euphorian" tahdissa. Jossain vaiheessa yötä heräsin taputukseen jota tehtiin veneen pohjaan. Ilmeisesti joiillekin juhlijoista oli tullut tinka veneemme materiaslista ja asiaa oltiin tultu kokeilemaan pohjaa taputtamalla...juu-u, terästä se on. No toivottavasti tämä yö on hieman rauhallisempi, vaan eipä nuot lapset häiriintyneet musiikista lainkaan. Itse ainoastaan heräsin, jos korvatulppa tipahti, tai joku paukutti veneen pohjaa ;)

Kävimme perhepesulla pihalla. Nyt kun vene on täällä ylhäällä kaikki perustoiminnot ovat hieman vaativia. Emme pääse viikonloppuna Marina Secaan suihkuun, sillä paikka on kiinni, joten homma täytyy hoitaa ulkoilmassa. Niin kannoimme veneestä ämpäritolkulla lämmintä vettä, istutimme lapset vahingossa mukaan ottamaani punkkaan (onnellinen vahinko, josta on jo ollut paljon hyötyä) ja vaahdotimme saippualla. Lapsista oli mukavaa ja hymyt olivat herkässä. Lasten jälkeen oli vanhempien vuoro. Emme met sentään punkkaan yhdessä, tai edes yksistään ängenneet, vaan siirryimme hieman syrjemmälle (tarkemmin sanottuna veneen kölin taakse). Tottahan toki juuri sillä hetkellä, kun minä häveliäs olin saanut itseni vaahdotettua, saapui satamaan veneellään paikallinen sukellusporukka ja heitä vastaan rymisteli hallin kulman takaan kunnon vastaanottojoukot :) Pikavirutus käyntiin, eli kauhalla vettä päälle, samalla kun päässäni soi Irwin Goodmanin kipaleen "viuhahdus" kertosäkeistö. Hyvin selvisin...ainakin luulen niin...nyt on harjoiteltu, joten huominen suihkuttelu menee jo toivottavasti rutiinilla ;)

Sisällä veneessä Markku moitti yllättäen, että häntä palelee. Nyt hän kuitenkin itse huomasi, että jos ei nyt laittais puhallintaan päälle, kun veneen lämpömittarit näyttävät joka puolella +27 astetta :) Kävi hän kuiten esittelemässä minulle takamustaan, joka oli kylmä, eli häntä paleli lämpötilasta huolimatta...näin hän ainakin tuumi kömpiessään keulaan peiton alle :)

Iltapalaksi söimme possupihvejä ja perunoita kreikkalaisella jogurttikastikkeella joka oli maustettu Göteborgin sukulaisteni (Sainin ja Erkin) ohjeiden mukaan piparjuurella. Olipas hyvää ja maistui kaikille. Suvi söi ja totesi: "tuji on yt iitos, tuji ähtee ukkumaan" ja niin me pesimme hampaat ja Suvi kömpi sänkyyn Simo Siili ("Timo Tiili", kuten Suvi itse sanoo) kainalossaan ja väittäisin, että minuutti tästä ja piiku nukkui.

Suvi sai Simo Siilen serkultani Sinikalta Göteborgissa ja siitä lähtien "Timo Tiili" on ollut mukana menossa. Eräs parivaljakon rankimmista erohetkistä on ollut Lontoon lentokentällä, kun "Timo" piti laittaa läpivalaisulaitteeseen. Siellä piiku odotti silmäkovana, että koska laatikko joka pitää "Timo Tiiltä" sisällään saapuu masiinasta ulos ja suuri oli halaus jonka Simo sai, kun pääsi jälleen Suvin syliin. Myös tullivirkailijat huomasivat asian vakavuuden hymyssä suin ja toiminta oli ripeää. Tästä eroepisodista lähtien parivaljakko onkin ollut erottamaton :)

Että tämmöistä tarinaa tänään... Jokohan huomenna saan oman perähuoneprojektini valmiiksi, niin asiat täällä veneen sisällä voisivat palautua ennalleen.

Mutta se onkin jo sitten uusi juttu ja palataan siihen huomenna :)

Hyvää yötä kaikille!

Maalausta ja niiskutusta... (La Coruna)

Hiphei nuhaisesta Espanjasta!

Eilen koko perhe sairasti, tai oikeastaan minä ja Markku sairastettiin ja lapset olivat hengessä mukana :) kyllä sitä on tullut vanhaksi, kun pieni nuha kaataa sängynpohjalle. Lapsilla näyttäisi jylläävän ihan sama tauti, mutta liikettä se ei näytä hidastavan lainkaan!

Toissailtana kävin apteekista ostamassa kurkkukipuuni "jotain" helpotusta. "Jotain" helpotusta sillä, että en oikein tiennyt mitä ostin, sillä yllättäen apteekkari ei puhunut Englantia ;) minä menin tiskin taakse ja viittoilin kurkkuni suuntaan kipeän näköisesti ja vähän kröhin päälle ja nainen tiskin takana nyökkäsi ymmärtäväisesti ja kaivoi lääkepakkauksen edestään olevasta laatikosta. Lääkepakkauksessa ei ollut yhtään englannin sanaa, mutta ymmärsin, että yksi tabletti neljästi päivässä toisi helpotuksen vaivaani.

Näitä tabulettoksia olen sitten imeskellyt poskeni lommoilla ja tarjonnut helpotusta myös Markulle...niin...no joo...helpotusta ei tableteista tosiaankaan tullut ja eilen aloinkin kaikkitietävän internetin avulla selvittämään, että mitäs sitä tuleekaan imeskeltyä. Hetken etsittyäni selvisikin, että närästyslääkkeitähän sitä ollaan posket lommolla vedelty!....nooh..ei tässä ainakaan mahahapot pääse yllättämään ja ehkä lääkkeellä jotain lumevaikutusta on voinut olla myös kurkkukipuun :) Mitä jälleen opimme? Älä syö lääkkeitä joiden vaikutusta et tiedä.....ja mitä ilmeisemmin minun pitää prepata myös omia ilmaisutaidon kykyjäni (näytinkö tosissaan siltä, että oksentaisin ja oksennus polttaisi kurkkuani) ;)!

Kuumeisina olemme siis olleet, mutta onneksi sää on tarjonnut ilmaista lämpöä veneeseen, ehkä jopa liikaakin. Torniossa eräs kysymys oli yleisesti ihmisten mielessä (asiaa pohdittiin ja asiasta vitsailtiin). Kuinka me jaksamme toisiamme pienessä veneessä, kun ei pääse toista karkuun sitten millään. Juu-u, ainahan sitä kinataan jostain pienestä ja oikeasti mitättömästä asiasta. Tällä hetkellä meidän perheen suurimmaksi parisuhdemurheeksi on tullut valkoinen pieni ja kaikin puolin mitättömän näköinen lämpöpuhallin. Minä hikoilen ja Markku viluisempana kuin minä, kantelee tätä puhallinta mukanaan veneen päästä toiseen kuin omaa aarrettaan, tai vähintään kuin parasta kaveriaan. Eihän siinä mitään (pysyy paikatkin kuivina kosteudelta), mutta puhallin kun lämmittää koko veneen ja minä hikoilen entistä enemmän...Rytmi on yleensä se, että minä väännän puhaltimen kiinni ja Markku tämän huomatessaa vääntää puhaltimen auki ja tätä siis jatkuu äänettömästi aina niin kauon, että toinen unohtaa... Voimme siis todeta, että pieniä ovat parisuhdemurheemme tässä vaiheessa matkaamme ;)

No mitä kuuluu veneellemme tänään?

Voisin melkein taudin suhteen nähdä valoa tunnelin päässä nimittäin makuaistini on tullut takaisin, mutta hajuaistin kanssa on vielä pientä parantamisen varaa ;). Aamulla Markku meni Titon kanssa pihalle, joka hyvin päättäväisesti kelmutti veneemme maalausta varten.Tänään vuorossa oli pohjamaalaus (alla on kuva ennen maalausta ja pohjamaalauksen jälkeen). Minusta vene näyttää pohjamaalattuna jo oikein hyvältä! Ulkona miehet maalasivat. Tito maalasi laitoja ja Markku paikkamaalasi pohjaa. Meille oli tullut uuteen pohjamaalaukseen ihmeellisiä vesikellukoita jotka poistimme ja maalasimme uuden maalin päälle.

Itse rymysin päivän perähuoneessa, jossa aluksi rälläköin ja hioin poistetut ikkunakohdat. Tämän jälkeen laitoin pakkelin päälle, hioin ja maalasin. Tässä jälleen huomataan hajuaistin tärkeys, sillä Markun tultua sisälle veneeseen, hän komensi kaikki pihalle, Sisällä tuoksahti kuulemma niin voimakas maali. Enhän minä haista sitä lainkaan....harmilista että näin pääsi käymään....

Aamulla huomasin myös, että kuukauden nettikorttimme on tullut tiensä päähän ja on aika lähteä päivittämään sitä...eli, jos tämä teksti ilmestyy tänään perjantaina nettiin olen mitä ilmeisemmin onnistunut tehtävässäni, vaan tällä kertaa taidamme lähteä seikkailemaan koko perheen voimin ja sillä välin tuuletamme kotiamme :)

Ja hei! Tänäänhän on perjantai, eli mukavaa viikonloppua kaikille jotka saavat viettää sen kotonaan ja lämmintä lomaa Turkkiin lentäville sukulaisillemme!

Palaillaan!