No niih...
Yöllä aloin jo näkemään karhean kurkun värittämiä unia ja herääminen ensimmäisen nielaisun jälkeen oli suorastaan karmaisevaa... Kurkkukivun täydensi tottahan toki dukkoinen nenä, joka pakotti hengittämään suun kautta nenätipoista huolimatta...nämä kun tarjosivat ainoastaan hetkellisen helpotuksen nenän tipotteluun...
Eli tämmöisiä tuliaisia sitten Suomesta ;)
Aamulla nukuskelin suht. pitkään kunnes maalarin ja Markun ulkoa kantautuvat äänet herättivät minut. Jossakin vaiheessa Markku tuli hoputtamaan minut Jose Manuelin (ainoa englantia puhuva) ja maalarin luo, jotta pystyisimme valitsemaan raidan veneeseen. Markun valitsemassa raitavärissä ei kuulemma ollut tarpeeksi kontrastia... Minua ei valitettavasti olotilastani johtuen kontrastit paljoa kiinnostaneet ja ehkä minulla on lisäksi huono värisilmä, sillä Markun valitsema väri näytti minusta aivan hyvältä :) ...siispä tyydyin tukka pystössä, nenä punaisena ja vielä yöpaita päälläni mukisematta maalarin ehdottomaan väriin...se on varmasti oikein hyvä :) Miehet valittelivat olotilaani kohteliaasti (varmaan ulkonäöstäni johtuen) ja pohtivat, että kyllä täällä onkin jo kylmä ilma... Tänään toden totta on ollut suorastaan kylmä ilma (+20), eli toppi päällä on tarjennut auringossa melkeimpä kuumasti ;)
Illasta kävimme vielä koko perheen voimin kaupassa ja leikkikentällä. Mukavaa oli lasten leikkiessä nauttia lämmintä patonkia juustokimaralla ja aikuisten mehulla :)...vielä jos olisi ollut makuaisti täydellisesti tallessa, olisi hetki ollut entistä parempi.
Nyt nukuttaa, päätä kolottaa, nokkaa tukottaa ja kurkkua karhentaa, mutta silti hyvä mieli. Nautiskelimme leikkikentällä auringonlaskusta ja maisemista kaupungin yli, sekä kaukana vilkkuvan Herkuleksen tornin valosta, jonka välke on kautta historiansa antanut helpotuksen useille veneilijöille ja hyvän mielen ainakin tänä iltana yhdelle Suomalaiselle nuhanenällä, joka havahtui taas ajattelemaan kuluneita kuukausia ja jo nyt edettyä matkaa...
Näihin ajatuksiin suljen nyt silmäni ja toivotan myös sinulle iloista mieltä ja hyviä ajatuksia huomiseen työpäivään!
Palaillaan!
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
tiistai 18. syyskuuta 2012
Hitsausta, rälläköintiä ja hyviä hetkiä
Heips,
Tänään ennen kuin aurinko ehti kunnolla nousta Markku oli jo ylhäällä työvaatteet päällään. Minä yritin epätoivoisesti kääntää kylkeä ja tukkia korviani korvatulpilla ja tyynyillä. Aluksi onnistuinkin tehtävässä oikein hyvin kunnes ulkona rälläkkä käynnistyi ja vasaran iskut tärisyttivät venettä. Tässä vaiheessa korvatulpista ja pään päällä olevista tyynyistä huolimatta meteli tunkeutui pään sisään ja totesin, että oli pakko luovuttaa...
Markun tavoitteena oli tänään hitsata kaikki perähuoneemme ikkunat umpeen maalausta varten. Me otamme veneestä perähuoneen sivuikkunat pois, sillä net on vähän kehnot ja ikkunoihin liittyy aina vuotovaara, joka ymmärrettävästi ei ole mukavaa suurella merellä. Muistutuksena vielä, että Atlantin vesi on paljon suolaisempaa kuin Perämeren lähes makea vesi. Suolaisen veden kastelemat vaatteet ja patjat eivät kuivu, vaan tuntuvat aina kosteilta ja nihkeiltä.
Nyt on siis hyvä hetki poistaa ikkunat ja jättää jäljelle ainoastaan perän avattavat ikkunat ja kattoluukku. Markku siis hitsaili ja rälläköi ulkopuolelta ja minä koitin suojailla perähuonetta epätoivoisesti syttymästä tuleen :) Yhteistuumin hitsaus eteni vauhdikkaasti. Marina Secan työmiehet kävivät vuoronperään ihmettelemässä Markun työvauhtia ja hyvää jälkeä sekä ehdottelivat toinen toisen perään kahvitaukoa. Markku tähän tuumasi aina, että työt ensin ja lepo sitten...ja jatkoi hitsausta...ja minä sieraimet mustana varjelin omaisuuttamme ja naureskelin, että kattoluukkumme muistutti pahimpina savuhetkinä suorastaan savupiippua :)
Markku oli ahkera ja seitsemältä aloitettu työ oli valmiina kello neljältä. Kiirehdimme nälkäisinä suihkuun ja lähdimme viereiseen ravintolaan syömään. Syöminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä kokki oli ilmeisesti siestaa viettämässä ja jouduinme mahat kurnien palaamaan veneelle. Onneksi jääkaapista löytyi pizza ,"Pollo Rosso" , jonka työnsin uuniin ja pyöräytin samalla sämpylätaikinan. Taikinan noustessa mutustelimme pizzan ja tämän jälkeen laitoin sämpylät uuniin ja lähdin kävelemään Corte Inglese tavaratalolle ruokaostoksille ja muuten vain ihailemaan kaikkea pientä ja kivaa...ihailu on onneksi edullista ;)
Reissu meni mukavasti. Tavaratalolle pääsee kävelemällä upeaa uutta rantatietä pitkin. Onnistuin jälleen ahnehtimaan ruokaa niin paljon, että hartiat mutkalla sain kantaa niitä takaisin veneelle. Onneksi levähdyspisteitä oli runsaasti ja sain samalla ihailla uusia maisemia ja nauttia elämästä...nauttiminen on kuitenkin iltaa kohden hieman vaikeutunut, sillä ilmeisesti Suomesta tuliaisina saamani flunssa alkaa ottamaan ylivallan kehostani. Olen koittanut lääkitä itseäni buranalla, valkosipulilla, kuumalla juomalla ja hyvillä ajatuksilla. Nyt vuorossa on lepo -> "uni paras voitehista".....ainakin toivon niin :)
Hyvää yötä
Tänään ennen kuin aurinko ehti kunnolla nousta Markku oli jo ylhäällä työvaatteet päällään. Minä yritin epätoivoisesti kääntää kylkeä ja tukkia korviani korvatulpilla ja tyynyillä. Aluksi onnistuinkin tehtävässä oikein hyvin kunnes ulkona rälläkkä käynnistyi ja vasaran iskut tärisyttivät venettä. Tässä vaiheessa korvatulpista ja pään päällä olevista tyynyistä huolimatta meteli tunkeutui pään sisään ja totesin, että oli pakko luovuttaa...
Markun tavoitteena oli tänään hitsata kaikki perähuoneemme ikkunat umpeen maalausta varten. Me otamme veneestä perähuoneen sivuikkunat pois, sillä net on vähän kehnot ja ikkunoihin liittyy aina vuotovaara, joka ymmärrettävästi ei ole mukavaa suurella merellä. Muistutuksena vielä, että Atlantin vesi on paljon suolaisempaa kuin Perämeren lähes makea vesi. Suolaisen veden kastelemat vaatteet ja patjat eivät kuivu, vaan tuntuvat aina kosteilta ja nihkeiltä.
Nyt on siis hyvä hetki poistaa ikkunat ja jättää jäljelle ainoastaan perän avattavat ikkunat ja kattoluukku. Markku siis hitsaili ja rälläköi ulkopuolelta ja minä koitin suojailla perähuonetta epätoivoisesti syttymästä tuleen :) Yhteistuumin hitsaus eteni vauhdikkaasti. Marina Secan työmiehet kävivät vuoronperään ihmettelemässä Markun työvauhtia ja hyvää jälkeä sekä ehdottelivat toinen toisen perään kahvitaukoa. Markku tähän tuumasi aina, että työt ensin ja lepo sitten...ja jatkoi hitsausta...ja minä sieraimet mustana varjelin omaisuuttamme ja naureskelin, että kattoluukkumme muistutti pahimpina savuhetkinä suorastaan savupiippua :)
Markku oli ahkera ja seitsemältä aloitettu työ oli valmiina kello neljältä. Kiirehdimme nälkäisinä suihkuun ja lähdimme viereiseen ravintolaan syömään. Syöminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä kokki oli ilmeisesti siestaa viettämässä ja jouduinme mahat kurnien palaamaan veneelle. Onneksi jääkaapista löytyi pizza ,"Pollo Rosso" , jonka työnsin uuniin ja pyöräytin samalla sämpylätaikinan. Taikinan noustessa mutustelimme pizzan ja tämän jälkeen laitoin sämpylät uuniin ja lähdin kävelemään Corte Inglese tavaratalolle ruokaostoksille ja muuten vain ihailemaan kaikkea pientä ja kivaa...ihailu on onneksi edullista ;)
Reissu meni mukavasti. Tavaratalolle pääsee kävelemällä upeaa uutta rantatietä pitkin. Onnistuin jälleen ahnehtimaan ruokaa niin paljon, että hartiat mutkalla sain kantaa niitä takaisin veneelle. Onneksi levähdyspisteitä oli runsaasti ja sain samalla ihailla uusia maisemia ja nauttia elämästä...nauttiminen on kuitenkin iltaa kohden hieman vaikeutunut, sillä ilmeisesti Suomesta tuliaisina saamani flunssa alkaa ottamaan ylivallan kehostani. Olen koittanut lääkitä itseäni buranalla, valkosipulilla, kuumalla juomalla ja hyvillä ajatuksilla. Nyt vuorossa on lepo -> "uni paras voitehista".....ainakin toivon niin :)
Hyvää yötä
maanantai 17. syyskuuta 2012
Elämää, koulua ja uusia kokemuksia (La Coruna)
Heips,
Kylläpä matkan jälkeen uni omassa sängyssä maistui hyvälle, joskin vene oli sama, mutta sänky eri... Eilen nimittäin olin liian väsynyt ajattelemaan hionnasta pölyttyneen perähuoneen siivousta ja niinpä päädyin tekemään meille pedin veneen keulapiikkiin.
Aamulla odottelin reippaiden työmiesten aloittavan veneen hiomisen, mutta eipäs pojilla ollut mikään kiire.. Vasta kymmenen aikoihin kannelta kuului kolinaa ja työn ääniä. Näihin ääniin liittyi myös Markku oman projektinsa kera -> tänään vuorossa oli uimatason irroitus maalaamista varten. Markun työt kestivätkin koko päivän. Muut työmiehet lopettivatkin hommansa hyvissä ajoin, ilmeisesti keretäkseen siestan viettoon ;)
Itse kurkkasin jossakin vaiheessa ihmeissäni pihalle, kun veneessä ei ollut kuuma, vaikka oli jo puoli päivä. Jes! Pilvinen päivä pitkästä aikaan. Päätin lähteä lasten kanssa seikkailemaan ja etsimään muonakauppaa, jotta saisimme vesipullojen lisäksi jääkaappiin jotain syötävääkin. Puin itseni ja lapset lämpimästi (ehkä Suomen syksy oli vielä jäänyt mieleen liiankin hyvin) ja köyden avulla laskimme yhteistuumin Aatoksen pyörän veneestä alas ja lähdimme matkaan. Matka eteni mukavasti...300 metriä...jonka jälkeen aurinko päätti tulla esiin pilvien takaa... "Mulla on buuma" kuului Suvin suusta minuutin jälkeen. Jahas ja vaatetta pois. Aatos, joka inhoaa niin pukemista kuin riisumistakin, päätti, että nyt kun vaatteet on saatu päälle, niin ei niitä heti oteta pois. Ja niin Aatos polki urheasti hikitippa nenänpäässä, kysellen onko kaupalle vielä pitkä matka..."jaa-a, vaikea sanoa, kun en tiedä missä kauppa on..."
Onneksi suunnistimme ilmeisesti hyvään suuntaan, sillä saavuimme suht nopeasti pienelle kaupalle. Siellä teimme pikaostokset ja lähdimme takaisin veneelle joka olikin helppoa, sillä saimme kulkea lähes koko matkan alamäkeä.
Veneelle saavuttuamme Markku puheli sataman työmiesten kanssa. Täällä on oikeastaan yksi ainoa henkilö jonka kanssa pystymme puhumaan Englantia ja tottahan toki Markku juuri hänen kanssaan keskusteli Espanjan taloustilanteesta (bailout) :) Hose vain naureskeli ja nosteli olkapäitään...minne lie ovat rahat hävinneet? No joo.. Ja toisten työmiesten kanssa Markku puhuu Suomea ja net puhuu Markulle puolestaan Espanjaa...hyvin tuo näyttää jo sujuvan ;)
Kauppareissun jälkeen pidimme Aatun kanssa oppitunnin Suvin päiväunien aikaan. Opettelimme hieman kirjaimia, piirtelimme ja kirjoitimme sadun (löytyy kuvana). Tehtävänä oli keksiä tekstit kuviin. Aatos oli heti mukana:
1 kuva. "ihminen ajaa formula-autolla",
2 kuva. "autosta irtoaa rengas",
3 kuva. "ihminen korjaa renkaan liimalla...oikeasti se pitäisi korjata ruuvimeisselillä, sillä liimattu rengashan ei pyöri"...
4 kuva. "mutta miten ihminen voi olla noin iloinen, vaikka sen rengas ei pyöri?"
Äidin mielestä Aatoksen satu oli oikein hyvä ja oivaltava :)
Illalla miehet kävivät vielä seikkailuillaan. Meille ei reissusra kerrottu muuta kuin se, että matkaan liittyi sushien ja juustojen syöntiä ja jotain puhuttiin myös leikkikentästä. Tässä blogia kirjoitellessa löytyi myös yksi kuva todisteena poikien retkestä :)
Nyt nukkumaan ja yön ääniä kuuntelemaan...
Hyvää yötä!
Kylläpä matkan jälkeen uni omassa sängyssä maistui hyvälle, joskin vene oli sama, mutta sänky eri... Eilen nimittäin olin liian väsynyt ajattelemaan hionnasta pölyttyneen perähuoneen siivousta ja niinpä päädyin tekemään meille pedin veneen keulapiikkiin.
Aamulla odottelin reippaiden työmiesten aloittavan veneen hiomisen, mutta eipäs pojilla ollut mikään kiire.. Vasta kymmenen aikoihin kannelta kuului kolinaa ja työn ääniä. Näihin ääniin liittyi myös Markku oman projektinsa kera -> tänään vuorossa oli uimatason irroitus maalaamista varten. Markun työt kestivätkin koko päivän. Muut työmiehet lopettivatkin hommansa hyvissä ajoin, ilmeisesti keretäkseen siestan viettoon ;)
Itse kurkkasin jossakin vaiheessa ihmeissäni pihalle, kun veneessä ei ollut kuuma, vaikka oli jo puoli päivä. Jes! Pilvinen päivä pitkästä aikaan. Päätin lähteä lasten kanssa seikkailemaan ja etsimään muonakauppaa, jotta saisimme vesipullojen lisäksi jääkaappiin jotain syötävääkin. Puin itseni ja lapset lämpimästi (ehkä Suomen syksy oli vielä jäänyt mieleen liiankin hyvin) ja köyden avulla laskimme yhteistuumin Aatoksen pyörän veneestä alas ja lähdimme matkaan. Matka eteni mukavasti...300 metriä...jonka jälkeen aurinko päätti tulla esiin pilvien takaa... "Mulla on buuma" kuului Suvin suusta minuutin jälkeen. Jahas ja vaatetta pois. Aatos, joka inhoaa niin pukemista kuin riisumistakin, päätti, että nyt kun vaatteet on saatu päälle, niin ei niitä heti oteta pois. Ja niin Aatos polki urheasti hikitippa nenänpäässä, kysellen onko kaupalle vielä pitkä matka..."jaa-a, vaikea sanoa, kun en tiedä missä kauppa on..."
Onneksi suunnistimme ilmeisesti hyvään suuntaan, sillä saavuimme suht nopeasti pienelle kaupalle. Siellä teimme pikaostokset ja lähdimme takaisin veneelle joka olikin helppoa, sillä saimme kulkea lähes koko matkan alamäkeä.
Veneelle saavuttuamme Markku puheli sataman työmiesten kanssa. Täällä on oikeastaan yksi ainoa henkilö jonka kanssa pystymme puhumaan Englantia ja tottahan toki Markku juuri hänen kanssaan keskusteli Espanjan taloustilanteesta (bailout) :) Hose vain naureskeli ja nosteli olkapäitään...minne lie ovat rahat hävinneet? No joo.. Ja toisten työmiesten kanssa Markku puhuu Suomea ja net puhuu Markulle puolestaan Espanjaa...hyvin tuo näyttää jo sujuvan ;)
Kauppareissun jälkeen pidimme Aatun kanssa oppitunnin Suvin päiväunien aikaan. Opettelimme hieman kirjaimia, piirtelimme ja kirjoitimme sadun (löytyy kuvana). Tehtävänä oli keksiä tekstit kuviin. Aatos oli heti mukana:
1 kuva. "ihminen ajaa formula-autolla",
2 kuva. "autosta irtoaa rengas",
3 kuva. "ihminen korjaa renkaan liimalla...oikeasti se pitäisi korjata ruuvimeisselillä, sillä liimattu rengashan ei pyöri"...
4 kuva. "mutta miten ihminen voi olla noin iloinen, vaikka sen rengas ei pyöri?"
Äidin mielestä Aatoksen satu oli oikein hyvä ja oivaltava :)
Illalla miehet kävivät vielä seikkailuillaan. Meille ei reissusra kerrottu muuta kuin se, että matkaan liittyi sushien ja juustojen syöntiä ja jotain puhuttiin myös leikkikentästä. Tässä blogia kirjoitellessa löytyi myös yksi kuva todisteena poikien retkestä :)
Nyt nukkumaan ja yön ääniä kuuntelemaan...
Hyvää yötä!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Hiphei, jälleen Espanjassa!
Hei kaikille pitkän tauon jälkeen!
Olemme juuri pari tuntia sitten kotoutuneet takaisin veneellemme, joka on muuten jo maalauksen suhteen hyvällä mallilla.
Torniossa oli jo vilpoinen, Göteborgissa oli vielä ihan lämmin ja täällä on puolestaan edelleen todella lämmin. Istuskelemme para-aikaa uimarannalla, kello on kohta viisi ja lapset pulikoivat aalloissa. Markku lukee Suomesta ostamaamme mainiota kirjaa "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi" ja myhäilee itsekseen. Ja minä puolestani raapustan blogia ja vahdin pieniä vesipetojamme, jotka vailla kielimuurin häivääkään leikkivät vesisotaa paikallisten vesipetojen kanssa :) Meillä on juuri nyt ympärillämme kuusi paikallista vesipetoa, jotka ovat hyvin kiinnostuneita elämästämme... Suomi....missä se on? Paistaako siellä aurinko? jne... Ja nämä kaikki vain, jos olen ymmärtänyt oikein kaikki heidän kysymykset ;)
Oli ihanaa käydä kotona ja nähdä sukulaisia ja muita läheisiä ihmisiä. Vierailimme niin päiväkodilla kuin kouluympäristössäkin unohtamatta meille tärkeää
Perämerta, jonka syksyisillä aalloilla kävimme myös liplattelemassa ruskan värejä ihailemassa.
Matka meni kaikin puolin hyvin. Lensimme kotiin Ryanairilla, joka oikestaan tarjosi meille ainoat sykettä nostattavat hetket, ei niinkään ilmassa, vaan ihan maan päällä pakkauttamalla ja purkamalla laukkujemme sisältöjä joka kentällä ;) "Fly "easy", fly Ryanair". Huomaatkos mille kohdalle slogania lisäsimme heittomerkit? Ei siinä... Mainiota oli myös Briteissä, kun ottivat Göteborgista ostamistani piparjuuri- ja wasabitahnoista pumpulilla näytteitä koneeseen, joka ei onneksi reagoinut tahnoihin mitenkään ;)
Yksi mieltäni suuresti lämmittävä seikka oli se, että niin moni on seurannut matkamme etenemistä ja elänyt sitä kautta mukana unelmamme toteuttamisessa :) Silloin, kun lähdimme matkaan, en olisi ikinä ikinä uskonut, että näin moni blogiamme seuraa, mutta juu-u...tämä luulo karisi kotireissullamme nopeasti... Niin tutut kuin tuntemattomatkin tulivat kyselemään matkastamme ja toivoivat lisää lukemista blogille...
Ja nyt olemme täällä!
...eli blogi saa jatkoa :)
Olemme juuri pari tuntia sitten kotoutuneet takaisin veneellemme, joka on muuten jo maalauksen suhteen hyvällä mallilla.
Torniossa oli jo vilpoinen, Göteborgissa oli vielä ihan lämmin ja täällä on puolestaan edelleen todella lämmin. Istuskelemme para-aikaa uimarannalla, kello on kohta viisi ja lapset pulikoivat aalloissa. Markku lukee Suomesta ostamaamme mainiota kirjaa "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi" ja myhäilee itsekseen. Ja minä puolestani raapustan blogia ja vahdin pieniä vesipetojamme, jotka vailla kielimuurin häivääkään leikkivät vesisotaa paikallisten vesipetojen kanssa :) Meillä on juuri nyt ympärillämme kuusi paikallista vesipetoa, jotka ovat hyvin kiinnostuneita elämästämme... Suomi....missä se on? Paistaako siellä aurinko? jne... Ja nämä kaikki vain, jos olen ymmärtänyt oikein kaikki heidän kysymykset ;)
Oli ihanaa käydä kotona ja nähdä sukulaisia ja muita läheisiä ihmisiä. Vierailimme niin päiväkodilla kuin kouluympäristössäkin unohtamatta meille tärkeää
Perämerta, jonka syksyisillä aalloilla kävimme myös liplattelemassa ruskan värejä ihailemassa.
Matka meni kaikin puolin hyvin. Lensimme kotiin Ryanairilla, joka oikestaan tarjosi meille ainoat sykettä nostattavat hetket, ei niinkään ilmassa, vaan ihan maan päällä pakkauttamalla ja purkamalla laukkujemme sisältöjä joka kentällä ;) "Fly "easy", fly Ryanair". Huomaatkos mille kohdalle slogania lisäsimme heittomerkit? Ei siinä... Mainiota oli myös Briteissä, kun ottivat Göteborgista ostamistani piparjuuri- ja wasabitahnoista pumpulilla näytteitä koneeseen, joka ei onneksi reagoinut tahnoihin mitenkään ;)
Yksi mieltäni suuresti lämmittävä seikka oli se, että niin moni on seurannut matkamme etenemistä ja elänyt sitä kautta mukana unelmamme toteuttamisessa :) Silloin, kun lähdimme matkaan, en olisi ikinä ikinä uskonut, että näin moni blogiamme seuraa, mutta juu-u...tämä luulo karisi kotireissullamme nopeasti... Niin tutut kuin tuntemattomatkin tulivat kyselemään matkastamme ja toivoivat lisää lukemista blogille...
Ja nyt olemme täällä!
...eli blogi saa jatkoa :)
lauantai 8. syyskuuta 2012
Vierailulla Torniossa
Hei kaikille,
Nyt on mennyt ennätyspitkä tovi viimeisestä päivityksestä. Olemme tulleet vierailemaan Torniossa ja palaamme veneelleemme ensi viikon lopulla. Tämän jälkeen katsotaan mitä veneelleemme on tapahtunut tänä aikana ja palaan blogiarkeen kirjoittamalla kuulumisistamme säännöllisesti :)
Tänään lähdemme Letolle Venetsialaisiin iltaa viettämään ja tapaamaan tuttuja kasvoja :) on leppoisaa olla täällä.
Nyt on mennyt ennätyspitkä tovi viimeisestä päivityksestä. Olemme tulleet vierailemaan Torniossa ja palaamme veneelleemme ensi viikon lopulla. Tämän jälkeen katsotaan mitä veneelleemme on tapahtunut tänä aikana ja palaan blogiarkeen kirjoittamalla kuulumisistamme säännöllisesti :)
Tänään lähdemme Letolle Venetsialaisiin iltaa viettämään ja tapaamaan tuttuja kasvoja :) on leppoisaa olla täällä.
maanantai 3. syyskuuta 2012
Marina Seca (La Coruna)
Heips,
Nyt on villiä. En olisi ikinä uskonut olevani Espanjassa veneellä, mutta vieläpä mailla! Tänään aamun pesimme pyykkiä ja vierailimme sukellustarvikeliikkeessä ja yritimme sukeltaa pohjasta niitä "plums"-juttuja (niitä plums-juttuja ei löytynyt, mutta muutama meritähti, haavi, kotilo, letkun pätkä ja merivuokko löysivät tiensä laiturille lasten ihmeteltäviksi) Marina Corunassa ja kolmen aikoihin siirsimme veneemme tänne Secalle.
Kuudelta sataman miehet tulivat sanomaan, että nyt lapset ja naiset rannalle, kolme miestä hyppäsi veneeseen, kaksi jäi rannalle ja yksi haki "pilottiveneen". Tämän jälkeen Markku hankalassa tuulessa leipoi rouvamme nostoaukkoon. Ei tainnut lapinpoika keretä edes nielaista, kun rouvamme nytkähti kohti ilmoja... Olivat tätä hommaa selvästi harjoitelleet ja tästä ripeydestä tuli minulle hyvä mieli ja toivonkipinä siitä, että kaikki tulee onnistumaan aivan hyvin.
Nyt rouvamme on parkkeerattu sataman todelliselle ottipaikalle (ei ehkä nopeaa lähtöä ajatellen, mutta maisemallisesti kyllä) ja saamme täältä yläilmoista nauttia tämän puolen kaupungin maisemista. Ihan ovat minun mieleen tuon kaupungin melun ja hälinän jälkeen.
Nyt lähdemme viettämään iltaa mukavan Ruotsalais-perheen veneelle. Molemmat heistä on myös ammatiltan opettajia...ainoa ero meihin on vain se, että he irtisanoutuivat töistään voidakseen lähteä kolmen vuoden maailmanympärimatkalleen kahden lapsensa (8v ja 6v) kanssa! Ja jotkut pitivät tätä meidän matkaa hurjana toteutuksena :)
Mutta hei!, me olemme Espanjassa, meillä on kaikki hyvin ja kaikilla näyttää olevan erinomaisen hyvä mieli. Mitä sitä ihmismieli voisi enempää toivoa kuin onnellisuutta ja nyt sitä mieli on pullollaan. Toivottavasti saamme sitä lähetettyä hieman myös teille :)
Palaillaan!
Nyt on villiä. En olisi ikinä uskonut olevani Espanjassa veneellä, mutta vieläpä mailla! Tänään aamun pesimme pyykkiä ja vierailimme sukellustarvikeliikkeessä ja yritimme sukeltaa pohjasta niitä "plums"-juttuja (niitä plums-juttuja ei löytynyt, mutta muutama meritähti, haavi, kotilo, letkun pätkä ja merivuokko löysivät tiensä laiturille lasten ihmeteltäviksi) Marina Corunassa ja kolmen aikoihin siirsimme veneemme tänne Secalle.
Kuudelta sataman miehet tulivat sanomaan, että nyt lapset ja naiset rannalle, kolme miestä hyppäsi veneeseen, kaksi jäi rannalle ja yksi haki "pilottiveneen". Tämän jälkeen Markku hankalassa tuulessa leipoi rouvamme nostoaukkoon. Ei tainnut lapinpoika keretä edes nielaista, kun rouvamme nytkähti kohti ilmoja... Olivat tätä hommaa selvästi harjoitelleet ja tästä ripeydestä tuli minulle hyvä mieli ja toivonkipinä siitä, että kaikki tulee onnistumaan aivan hyvin.
Nyt rouvamme on parkkeerattu sataman todelliselle ottipaikalle (ei ehkä nopeaa lähtöä ajatellen, mutta maisemallisesti kyllä) ja saamme täältä yläilmoista nauttia tämän puolen kaupungin maisemista. Ihan ovat minun mieleen tuon kaupungin melun ja hälinän jälkeen.
Nyt lähdemme viettämään iltaa mukavan Ruotsalais-perheen veneelle. Molemmat heistä on myös ammatiltan opettajia...ainoa ero meihin on vain se, että he irtisanoutuivat töistään voidakseen lähteä kolmen vuoden maailmanympärimatkalleen kahden lapsensa (8v ja 6v) kanssa! Ja jotkut pitivät tätä meidän matkaa hurjana toteutuksena :)
Mutta hei!, me olemme Espanjassa, meillä on kaikki hyvin ja kaikilla näyttää olevan erinomaisen hyvä mieli. Mitä sitä ihmismieli voisi enempää toivoa kuin onnellisuutta ja nyt sitä mieli on pullollaan. Toivottavasti saamme sitä lähetettyä hieman myös teille :)
Palaillaan!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Hellettä, huoltoa ja lepoa
Heips,
Täällä on kuuma... Turhahan sitä on valitella. Kukaan ei nimittäin uskoisi, jos väittäisin, että en tiennyt sitä etukäteen :) Hetkellisiä helpotuksia helteeseen antaa tuulenpuuskat, jotka voivat kyllä olla välillä niin rajujakin, että tuulettumassa olevat petivaatteet lentelevät elleivät ne ole hyvin kiinnitettyjä (nim. kokemusta on juoksulenkistä vastalaiturille kelluvaa tyynyä noutamaan).
Helteestä ja uhkaavasta nestehukasta huolimatta, olemme painineet veneen kimpussa päivät koko perheen voimin :) Illat olemme puolestaan kuljailleet kaupungilla tutkien uusia ja vanhojakin paikkoja (leikkikentän ohi ei pääse harhautusyrityksistämme huolimatta).
Eihän huolto ilman kommelluksia olisi huoltoa lainkaan meidän perheessä:) Eilen kippari lähti niin vauhdilla huoltohommiin, että jotain taisi unohtua siinä huoltovauhdin huumassa. Alla oleva kuva kertoo kaiken :) ilta on rasvailtu ja aamu jatkettu.
Lapset ovat myös olleet touhuissa mukana. Kun koko perhe touhuaa yhdessä, on mitä oletettavinta, että jotain voi sattua. Välillä on vierestä esimerkiksi kuulunut tuttu "plums" ja "oho". Tämän jälkeen on vain voinut toivoa, että veteen ei tippunut muuta kuin irroitettu ruosteinen mutteri, sillä vettä veneemme alla on 20-25 metriä (riippuen vuorovedestä).
Nyt alkaa näyttämään jo maalausvalmiilta. Vielä rälläkkä soi kannella, mutta muuten minusta tuntuu, että voiton puolella ollaan :) on Markku kyllä töitä tehnytkin.
Huomenna lähdemme Marina Secaan. Katsotaan mitä siellä sanotaan ;)
Palaillaan!
Ps. Ostin Brightonista itelleni kuulemma "fiinejä" brittikeksejä, sillä halusin tutustua johonkin maan erikoiseen hyvään. Hintaa keksipaketilla oli hyvin siihen nähden, että keksipaketti oli Marie-keksipaketin luokkaa. Unohdin paketin kaapin syövereihin ja löysin sen juuri. Hymyhän siinä tuli, kun haukkasin tätä vuodesta 1670 samalla reseptillä valmistettu erikoisuutta, nimittäin pipariahan se oli ruotsalaisittain makeasta taikinasta tehtynä. Myyjän mukaan keksit suosittua herkkua... Ei muuta kuin pipareita viemään britteihin. Niillä voisi vaikka tienata, kun tästäkin pikkupaketista piti pulittaa melkein viisi puntaa...mutta on makiaa, hyvää ja brittileimasta huolimatta, kotoisaa :)
Täällä on kuuma... Turhahan sitä on valitella. Kukaan ei nimittäin uskoisi, jos väittäisin, että en tiennyt sitä etukäteen :) Hetkellisiä helpotuksia helteeseen antaa tuulenpuuskat, jotka voivat kyllä olla välillä niin rajujakin, että tuulettumassa olevat petivaatteet lentelevät elleivät ne ole hyvin kiinnitettyjä (nim. kokemusta on juoksulenkistä vastalaiturille kelluvaa tyynyä noutamaan).
Helteestä ja uhkaavasta nestehukasta huolimatta, olemme painineet veneen kimpussa päivät koko perheen voimin :) Illat olemme puolestaan kuljailleet kaupungilla tutkien uusia ja vanhojakin paikkoja (leikkikentän ohi ei pääse harhautusyrityksistämme huolimatta).
Eihän huolto ilman kommelluksia olisi huoltoa lainkaan meidän perheessä:) Eilen kippari lähti niin vauhdilla huoltohommiin, että jotain taisi unohtua siinä huoltovauhdin huumassa. Alla oleva kuva kertoo kaiken :) ilta on rasvailtu ja aamu jatkettu.
Lapset ovat myös olleet touhuissa mukana. Kun koko perhe touhuaa yhdessä, on mitä oletettavinta, että jotain voi sattua. Välillä on vierestä esimerkiksi kuulunut tuttu "plums" ja "oho". Tämän jälkeen on vain voinut toivoa, että veteen ei tippunut muuta kuin irroitettu ruosteinen mutteri, sillä vettä veneemme alla on 20-25 metriä (riippuen vuorovedestä).
Nyt alkaa näyttämään jo maalausvalmiilta. Vielä rälläkkä soi kannella, mutta muuten minusta tuntuu, että voiton puolella ollaan :) on Markku kyllä töitä tehnytkin.
Huomenna lähdemme Marina Secaan. Katsotaan mitä siellä sanotaan ;)
Palaillaan!
Ps. Ostin Brightonista itelleni kuulemma "fiinejä" brittikeksejä, sillä halusin tutustua johonkin maan erikoiseen hyvään. Hintaa keksipaketilla oli hyvin siihen nähden, että keksipaketti oli Marie-keksipaketin luokkaa. Unohdin paketin kaapin syövereihin ja löysin sen juuri. Hymyhän siinä tuli, kun haukkasin tätä vuodesta 1670 samalla reseptillä valmistettu erikoisuutta, nimittäin pipariahan se oli ruotsalaisittain makeasta taikinasta tehtynä. Myyjän mukaan keksit suosittua herkkua... Ei muuta kuin pipareita viemään britteihin. Niillä voisi vaikka tienata, kun tästäkin pikkupaketista piti pulittaa melkein viisi puntaa...mutta on makiaa, hyvää ja brittileimasta huolimatta, kotoisaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)