Autoillen ympäri Barbadosta

Hei,

Tässä tämän päivän kuvasaldoa. Tänään olemme kierrelleet saarta vuokra-autolla ja olihan hauskaa, joskin kaikki tiekartan tiet eivät aivan näytä sellaisilta teiltä joilla olet tottunut ajelemaan kotona (kuten kuvista näkyy). Nyt olen niin uupunut päivän seikkailusta, että laitan nukkumaan, mutta huomenna luvassa uusi autoilupäivä ja kirjoittelen vaikka sitten lisää :)

Hyvää yötä ja lämpimiä tuulahduksia sinne pohjolaan kuvien kautta tällä kertaa!

Palaillaan!

Barbados Yacht Club

Hiphei!

Tänään aamusta Itävaltalaissyntyinen tuttavamme haki lapset ja Sannan vierailulle luokseen, jonka jälkeen sovimme näkevämme toisemme Barbadoksen Yacht Clubilla. Aikaa tapaamiseen meille veneelle jääneille annettiin kaksi tuntia. Miten käyttää aika mahdollisimman tehokkaasti? Heti alkuun aloimme pohtimaan, että sana Yacht Club ei oikein sovi meidän vaatevarastollemme :) yleensä näissä paikoissa pakataan pukeutumaan hieman siistimmin ja pojilla, kun kaikki siistit paidat olivat jääneet Suomeen. Minä itse pakatessani vaatteita, jätin kaikki siistimmät vaatteeni pois matkasta siltä varalta, että ne homehtuisivat täällä vallitsevassa kosteudessa (vielä ei tätä vaaraa ole ollut).

No siis...kaksi tuntia tulisi sisältämään siistimmän paidan etsintää pojille ;) no mitä muuta? No koska venettäkin olisi hyvä laittaa voisimme vähän hipaista kyljen ruosteläikkiä ja laittaa maalia päälle. Tämän jälkeen tieten pitää vielä käydä suihkussa. Töihin siis. Markku edellä porakoneen kanssa, Tomi perässä teräsharjalla ja viimeisenä minä toisessa kädessäni pyyhe ja toisessa maalitela :) Sitten suihkuun. Homma hoidettiin niin, että yksi suihkuun, yksi veneelle pakkaamaan ja pukemaan ja yksi porisi vuorollaan uteliaiden ihmisten kanssa, jotka kärpäsparven tavoin kiertelevät venettä, koputtelevat pohjaan ja pohtivat tämän jälkeen mitähän mahtaa olla valmistusmateriaali. Tämän hienon järjestelmän jälkeen (joka muuten syntyi ihan luonnostaa) lähdimme kiiruhtamaan kaupungille.

Kaupungissa ensimmäisen liikkeen Luis Vuittonin 20 paikallisdollarin hintaiset paidat (tosi aidot ;) ) eivät miellyttäneet ostajia ja jatkoimme matkaa kohti ostoskatua ohi turisteille rakennetun ostoskadun. Täältä liikkeestä numero kaksi löytyi rakentavan hintaneuvottelun jälkeen kaksi silmää miellyttävää paitaa miehille.

Tämän jälkeen hyppäsimme paikallisbussiin, joilla olemme kahden paikallisdollarin hintaan tottuneet matkustelemaan ympäri saarta. Kyyti on kovaa ja musiikki soi lujaa... Rytmi on jo kaikille tuttu "ke-bab-bi-kop-pi, ke-bab-bi-kop-pi", joka on tämän maailmankolkan tunnetuin rytmi... Ja jota soitetaan niin mahtavalla voimalla, että munuaiset tuntuvan tärisevän basson voimasta :)

Clubille kerkesimme 20 minuuttia myöhässä tavoiteaikataulusta, mutta onneksi myös toiset myöhästyivät hiukkasen jolloin kerkesimme hetken hengähtää.

Clubille tullessa Markku kirjautui sisään kipparina ja saimme oikeuden oleskella Clubin alueella. Clubilta löytyi mm. hieno ravintola, tenniskenttä sekä minulle mahtavana yllätyksenä hienot suihkut.

Isabella (ystävättäremme) kestitsi meitä päivän ja saimme nauttia tarinoista Barbadokselta. Minua erityisesti kiinnostuvat jutut Barbadoksen luonnosta. Barbados on ainoa korallisaari muiden saarten ollessa tuliperäisiä. Tästä on saarelle hyötyä esimerkiksi sitä kautta, että saarta ympäröivät koralliriutat ohjaavat merivirtoja ja sitä kautta mm. hurrikaanien kulkureittejä, jolloin ne eivät yleensä iske saarelle, vaan kulkevat joko saaren ete-, tai pohjoispuolen kautta ohi.

Korallista johtuen saaren hiekka on vaaleaa ja hiekka puolestaan mahdollistaa veden suodattumisen ja säilööntymisen, jolloin saari on makeavesivarantojen kautta poikkeuksellinen saari ja esimerkiksi juuri veden edullisuuden vuoksi satamassa pyörähtää lähes päivittäin megaluokan karibianristeilijöitä vesitankkejaan täydentämässä.

Saaren ohi virtaavat merivirrat ovat myös mielenkiintoisia. Merivirrat johdattavat suoraan Atlantin ylittäjät Barbadokselle. Isabella kertoi, että ilman peräsintäkin olisimme ajatuneet saarelle :) Hän kertoi, että muutama vuosi sitten ryhmä Atlantin ylittäneitä oli joutunut hylkäämään veneensä. Kävi kuiten niin, että vene saapui kolme päivää ennen heitä saaren eräälle rannelle. Rannoille huuhtoutuu muutakin mielenkiintoista. Pari viikkoa sitten rannoille oli ilmestynyt alumiinin palasia ja näiden alkuperäksi oli selvinnyt tarkastuksissa Ranskan Guiana ja ESA, jonka avaruusromusta oli kysymys :) Toisinaan virtojen mukana tulee ikäviäkin yllätyksiä. Muutama vuosi sitten saarelle ajautui alus sisältäen kyydissään kuusi kuollutta matkustajaa. Vene oli lähtenyt Afrikasta kohti Kanariansaaria pääsemättä ikinä perille moottoririkon vuoksi. Näin tämä laitonkuljetus päätyi surullisesti Atlantin toiselle laidalle Barbadokselle.

No mutta siinäpä muutama tarina...

Päivä meni erinomaisesti. Lapset leikkivät innoissaan uusien ystäviensä kanssa ja aikuiset nauttivat lämmöstä ja mm. Barbadoksen omista herkuista, kuten friteeratuista lentokaloista sekä hyvästä seurasta.

Kiitos Isabellalle, joka totesi jossain keskustelun vaiheessa Barbadoksen olevan yksi paratiisi maan päällä :)

Yhdymme tähän...

Nyt nukkumaan!

"Mount Gay Rum, rum that invented rum" (Barbados)

Lasten kanssa olemme lueskelleet Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo-kirjaa (kiitos joulupukin) ja laulelleet siinä olevaa laulua joka sopii hyvin tämän kirjoituksen teemaan:

"kaksitoista miestä arkulla vainaan, huh, hah, hei ja rommia pullo!"

Jos olet maassa jossa viljellään, ja viljeltiin muinoin vielä enemmän, sokeriruokoa niin mitä muuta voisit alueelta löytää?...muinaiset sokeruokoviljelijät äkkäsivät sen, että sokerin valmistusprosessissa ylijäävästä melassista voitiin valmistaa jotain joka sai jopa merirosvojenkin kasvot punoittamaan, nimittäin rommia.

Niin...rommihan on tunnetusti kotoisin Karibialta ja sitähän täältä päädyimme etsimään. Etsintää ei kuitenkaan tarvinnut tehdä pitkään, vaan löysimme itsemme, hyvin vaatimattomasti, maailman vanhimman tunnetun rommivalmistajan, Mount Gay Rum, Visitors Centerin kierrokselta.

Rommiahan valmistetaan Karibialla joka saarella ja useaa eri laatua, eli mikä niistä on sitten parasta...?? Niin sitähän ei meikäläinen osaa sanoa eikä kyllä paikallisetkaan, sillä luonnollisesti parhainta on rommi, jota saa omalta saarelta :) Mount Gay -rommi on kuitenkin jossain mittakaavoissa pärjännytkin, sillä onhan rommi maailman vanhin tunnetuin rommi, mutta myös voittanut useita palkintoja arvostetuissa kilpailuissa. No tämä riitti meille :)

Mount Gay -rommi ei suinkaan tarkoita "vuoristohomoa", kuten me voisimme nimen hymyssäsuin kääntää, vaan tämän nimen taustalta löytyy herra nimeltään Sir John Gay Alleney, joka pyynnöstä suostui rommitehtaan johtajaksi ja hoiti tehtävän tiettävästi niin kiitettävästi, että rommi tuli tunnetuksi myös ulkomailla.

Vierailulle siis. Kierros rommitehtaalla maksoi 20 dollaria paikallista valuuttaa ja hinta sisälsi kolme rommipaukkua jotka alkoivat nuoremmasta vanhimpaan. Vanhinta ("kalleinta") laatua olisi saanut maistaa 25 usd:n hintaan :) kierroksen lopuksi sai vielä ilmaiseksi juoda rommista tehdyn "shotin". Tyytyväiseltä näyttivät kierrostelijat kierroksen jälkeen :) minä, kun jäin lasten kanssa oleskelutilaan, niin jäin ilman näitä rommisia ilmaisia makuelämyksiä.

Oli tosi hauska tilanne, kun Aatos lähti aluksi innoissaan isänsä kanssa kierrokselle. Hetken päästä opas talutti Aatoksen luokseni ja ilmoitti, että Aatos ei halunnutkaan kierrokselle. Tähän kysymään Aatokselta, että "noh! Mikäs tuli?" Aatos tähän tyynesti: "siellä oli niin jäätävän kylmä". Kyllä Suomi-poikaakin voi siis todistetusti palella Barbadoksella :) Odotellessamme kierroksen päättymistä kävin oleskelutilan baaritiskiltä pyytämässä lasillisen vettä ja baarimikko oli aivan ihmeissään "siis täh!...sinä olet rommin maassa ja pyydät lasin vettä" "....niin...nooh... olisko mahdollisuus saada siihen vielä jäitä mukaan :)?".

Kassit kilisten kävelimme tislaamolta veneelle... Nyt siellä koto-Suomessa voikin sukulaiset aloittaa lauluharjoitukset lasten suosikki-lorulaulua hieman uusiin sanoihin muotoillen "kuka saa?, kuka saa?, tuliaispussiin kurkistaa...tillin tallin tömpsis" :)

Ps. Kuva rommin logosta otettu muovipussista :)

"Skegi" kiinnitetty (Barbados)

Heips,

Täällä olemme viettäneet meille jo niin tuttua varikkoelämää pari päivää. Toissa päivänä Sanna oli vauhdikkaana ja soitti aamusta saaren ainoan nostomahdollisuuden omaavan yrityksen pomolle. Tämä ilmoitti noston tapahtuvan 45 minuutin päästä. Sanna ryntäsi makuhuoneemme ovelle ja tuumasi, että "nyt mennään!" ja niin sitä mentiin. Puhelimessa Sanna oli vielä varmistanut, että nosto todella tapahtuu 45 minuutin päästä eikä kahden tunnin päästä, mutta niinhän siinä kävi, että nosturista oli vaijeri poikki ja jouduimme odottamaan nostoa pari tuntia. :)

Eipä siinä... Noston jälkeen kaikki onkin tapahtunut vauhdilla ja nyt "skegimme" on hitsattu ja maalattu ja se näyttää todella hyvältä! (jos nyt skegi voi hyvältä näyttää)...

Ihmiset täällä ovat enemmän kuin ystävällisiä. Markku kerkesi mainitsemaan, että hän voisi myös vähän maalailla ja "tsap", maalit olivat jo vieressä. Maaleista muuten sen verran, että kun nostimme rouvan vedestä, oli pohja kasvillisuuden ja eliöstön peittämä, vaikkakin olimme pohjan maalanneet kotimaisella "myrkkymaalilla" viellä Corunassa noston yhteydessä uudelleen eli noin 4kk sitten. Ihmettelimme, kun nostoja tehtiin kuitenkin sarjatuotantona, että miksi muiden veneiden pohjat olivat lähes puhtaat ja siihen omistaja meille tuumasi, että "me emme täälä välitä kuten Euroopassa ja veneiden pohjiin laitetaan kunnon maalit". Niin no... Puolensa kaikella...

Ystävällisyydestä vielä muutama sana...Tänään ja eilen olen pessyt veneen mattoja ihan käsipelillä hankamaalla ja koko ajan on vierelläni käynyt joku ystävällisesti kysymyssä tarvitsenko jotain. Ei hetken rauhaa.. Aidan toiselle puolelle vilkaistessasi saat nähdä pusuhuuliaan töröttäviä tummaihoisia miehiä ja, kun katsot toiseen suuntaan saat kuulla kuinka mukavaa on nähdä valkoinen nainen pesemässä mattoja.... "Tervetuloa Suomeen mattolaiturille" :)

Päivällä Sannan ja Katan eilen tapaama rouvashenkilö kävi tuomassa lapsille kassillisen uusia lelujaja sekä omille lapsilleen pieneksi käyneitä uimapukuja! Suvi sai viisi uutta uimapukua!! Ei siis Ruusu mitään hätää, vaikka Suvin uimahousut lähtivät mukaanne Rovaniemelle :) Näitä uimapukuja neitimme onkin päivän sovitellut ja ollut oikein tyytyväinen... :)

Tämä ihmisten ajattelevaisuus on kyllä silmiin pistävää ja lämmittää todella sydäntä. Kerroin tänään nostofirman omistajalle kuinka minua hieman hurjistutti ajatus Barbadoksesta ja veneen pakollisesta nostosta, kun en tiennyt maasta mitään, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Ensimmäisenä iltana omistaja esimerkiksi kysyi joskos haluaisimme käydä kaupassa, että hän voi käyttää :) Eilen tämä Itävaltalaissyntyinen rouva käytti Sannaa ja Kataa kaupassa ja tänään hän lelujen tuonnin jälkeen vei lastillisen pyykkejämme kotiinsa pestäväksi. Siis käsittämätöntä!

Mikäs se täällä.. Huomenna pesen pilssin suolavedestä muiden hääräillessä muissa hommissaan! Täällä kaikki hyvin!

Kuvia Atlantilta osa 2.

Heips,

Tässäpä loppuosa lupaamistani kuvista :) huomasin tuossa itsekseni, että suurin osa kuvistani liittyi kalastamiseen, kalastamiseen ja kalastamiseen.... Ne nyt ilmeisesti olivat niitä meidän tähtihetkiä ;) Videoista räpsin muutaman kuvan, joissa nyt vilahtaa delfiineitäkin...niitä, kun on lähes mahdotonta tallentaa kuvalle siinä hetkessä, kun ne vieressä hyppelevät.

Niklaksen sormi on puolestaan parantunut hyvin. Kuvassa ei mielestäni näy niin hyvin kuinka fiksulta haava näytti näin meikäläisen silmin. Siellä nyt varmaan lääkärisihmiset nielaisevat aamukahvinsa väärään kurkkuun kuvaa katsellessaan, mutta ei hätää. Pipi näyttää oikein fiksulta. Tuntoa haavan alueella ei vielä kuulemma ole, mutta eikhän se siitä ajan kanssa ainakin pikkuisen helpota...

Tarkkaaville katsojille vielä tiedoksi, että lasten kylpykuvissa näyttää kuin lapset olisivat keikkuneet takakannella ilman liivejä, ja juu-u, niin net keikkuivatkin, mutta haaroistaan net olivat kyllä kiinni veneessä :) ei siis hätää....

Pelikuva ei sinällään kerro koko hauskaa totuutta tilanteesta, sillä pelitilanteessa oli oikeasti aikas keikuttava keli ja pelinappulat on kiinnitetty pelilautaan milläs muulla kuin purkan palasilla. Ennen peliä pelaajille jaettiin mäykytettäväksi purkkapalat, joista sitten pelin edetessä napsaistiin palaset ukkojen pidikkeeksi. Kannella Katariina vielä ilmoitteli ohjatessaan tulevista kallistuksista huutelemalla "hoi!!", jolloin kaikki pitivät kiinni nappuloistaan :)

Kuva Markusta näytön kanssa kertoo loppumatkasta, jolloin meillä oli vedenalaisen kameran kautta live-yhteys peräsimeen ja sitä tukeviin haruksiin. Kipparin suosikkipaikka tuntui olevan viinikaapin edessä, jonne hän oli virittänyt Ipad:n ja josta hän seurasi suuntaa ja vauhtia sekä näytön, josta hän seurasi peräsimen heiluntaa. Sieltä saimme ohjausvuorossa kuulla vuoron perään vuorollamme ohjeistusta; "Suunta!!", "otahan parempi suunta", "minnes olet matkalla..Grönlantiinko...ei ei...nyt menee Brasiliaan...keskityhän?", "näyttäis, että tätä vauhtia olemme perillä loppiaisena...trimmatkaa..","no nyt näyttää hyvältä!" jne. Toisinaan kipparin pää ilmeistyi perähuoneemme kattoluukusta, jos meno yön tunteina kävi kovaksi "...mitäs täällä tapahtuu??" Luonnollisesti minä ja Sanna saimme sukulaiskortilla aina suoran ohjeistuksen :) Yhteisellä vuorollamme pohdimmekin aina, että kuulukohan ohjeistus viinikaapin edestä, vai kattoluukusta, jos jotain onnistuimme säheltämään :) Ja kaikki nämä ohjeet ja neuvot otettiin vastaa positiivisesti koko matkan ajan, mikä mielestäni oli tosi hieno juttu. Matkalla opimme myös, että aina ei riitä, että tekee parhaansa "te pystytte vielä parempaan!!......nyt näyttää hyvältä!!"

Kyllähän suuri kiitos siitä, että olemme täällä ehjinä ja kaikki hyvin, kuuluu kipparille Markulle, joka koko matkan vietti huomattavasti vähempiunisia hetkiä kuin muu venekunta. Minä näin vierestä katsoneena olen hyvin ylpeä kipparistani, jolle vielä ei ole tullut vastaan hetkeä jolloin hän nostaisi kädet ylös ja toteaisi, että asialle ei voi tehdä mitään....aina voi tehdä jotain :) Kipparin mottoja ovatkin jo vuosia olleet seuraavat lauseet: "se joka luovuttaa kerran, luovuttaa aina" ja "hiki säästää verta" ja nämä piirteet myös muu venekunta minun ohellani on matkan aikana oppinut tunnistamaan :)

Mutta nyt nukkumaan! Pyykit saimme pyykkituvasta pestyinä, kuivattuina ja viikattuina...olipas ihanaa arjen pientä luksusta! Muu venekunta lähti vielä hummailemaan ja minä jäin tyytyväisenä veneelle ankkurivahdiksi kahden vieressätuhisijan kanssa :)

Hyvää yötä, tai teillähen suurimmalle osalle lukijoista voi melkeinpä sanoa jo hyvää huomenta ja mukavaa loppiaista!

Barbados kiittää ja kumartaa!

Palaillaan!