Ps. Kukkakuvat on suunnattu Sodankylään kiitoksena erinomaisesta ruisleivästä -> kyllä Aatoksen suu oli yhtä hymyä saadessaan ruisleipää masun täpötäyteen!
tiistai 20. marraskuuta 2012
Kuvia Lanzarotelta osa 1
Osa 2 seuraa, kunhan saamme kuvat Ruusun puhelimesta ulos :)
Ps. Kukkakuvat on suunnattu Sodankylään kiitoksena erinomaisesta ruisleivästä -> kyllä Aatoksen suu oli yhtä hymyä saadessaan ruisleipää masun täpötäyteen!
Ps. Kukkakuvat on suunnattu Sodankylään kiitoksena erinomaisesta ruisleivästä -> kyllä Aatoksen suu oli yhtä hymyä saadessaan ruisleipää masun täpötäyteen!
Viimeiset päivät Lanzarotella
Hiphei!
Mitä tekisit viiden pienen lapsen kanssa? Lähtisitkö kaupunkiin kiertelemään kauppoja, vai nauttimaan kookoksen puolikkaassa tarjottavasta kylmästä juomasta... Me olemme testailujen jälkeen päätyneet ratkaisuun, jossa paras paikka on hiekkaranta :) Hiekkarannan edut ovat a)pehmeä kaatumisalusta b)matala ranta (ei äkkisyvä uima-allas) c)hiekkaa kaivettavaksi ja d)meteli ei häiritse ketään (jos häiritsee, vaihtakoon häiritty paikkaa).
Rannalla me olemme siis olleet...ja paljon! Pari päivää sitten iltapimeällä käpyttelin suihkusta veneelle ja tapasin matkalla tuttavaveneemme Talismanin kipparin ja hän ihmetteli missä olimme koko päivän luuhanneet. Kyllä Arin ilme oli mainio, kun ilmoitin, että rannallahan me: "rannalla!"..."juu-u, mutta kyllä me vaihdettiin välillä rantaa" :)
Upeasti on Tervaskantojen ja Ylinivojen arvi mennyt yhteen. Meillä on todella mukavaa yhdessä. Olemme tieten herättäneet hilpeyttä kävelemällä vaalean viisihenkisen alle kuusivuotiaan katraamme kanssa kaupungilla. Ihmiset ovat joko hymyilleet, tai äimistyneenä pyöritelleet päätään :) Eilen Tervaskantojen perhe otti hoitaakseen koko katraan, jotta me voisimme valmistautua tämän päiväiseen lähtöönme. Olivat ihmiset ihmetelleet kuulemma vielä enemmän, jopa niin paljon, että ohi käveltyään olivat vielä kääntyneet jonossa kulkevaa katrasta perään katsomaan :)
Vaikka olemme nauttineet rantahiekan ja meren lämmöstä, olemme nauttineet myös herkullisesta ruoasta. Kysyimme Ruusun kanssa respasta, että mikä täällä on hyvä, edullinen ja ennen kaikkea paikallinen ravintola ja saimme ohjeen mennä vanhan sataman ravintolaan nimeltä El Galleon. Kun saimme katraamme liikkeelle huomasimme, että kartta paikalle unohtui veneelle, samoin kuin paikan nimikin. Suunnistimme kuitenkin alueelle ja mielestämme oikeaan ravintolaan... Muuten hyvä, mutta hinta ei ihan luvattu alhainen, mutta ei tolkuttoman kalliskaan (12 euroa iso salaattilautanen, viini, pihvilautanen ja jälkiruoka)...ja lapset saivat ihmetellä tarjoitinta joka pullisteli paikallisista kalaherkuista....ja veneellä huomasimme, että ravintola oli väärä, ei El Galleon :)
Ruokailun jälkeen lähdimme suunnistamaan takaisin veneelle. Matkahan ei onnistunut ilman pysähdyksiä, joista yhden aiheutti myös naisten jalkahoito ja sepä olikin mielenkiintoinen jalkahoito, sillä siinä jalat upotettiin altaaseen, jossa itse jalkahoidon hoitivat pienet kalat! Siis pienet kalat! Välittömästi upotettuani jalat altaaseen, kalat hyökkäsivät niiden kimppuun ja aloittivat "jyrsivän" työskentelyn joka lähinnä kutitti (etenkin jalkapohjan alueella). No oliko tehoa? En tiedä, mutta ainakin tämä 7,5 euroa maksanut 20 minuuttia + jalkahieronta 10 minuuttia sen jälkeen, rentoutti kummasti pitkän ja välillä hyvin kuumankin päivän jälkeen.
Ilon hetkiä päivissämme on olut paljon. Olemme nauraneet välillä konkkaronkkamme toilailuja ja välillä hilpeyttä väsyneen iltaan on tarjonnut pienet asiat, kun paikallinen kauneudenhoitomerkki Lola, jonka tuotteiden tarjoajan, voit katsoa kuvasta ;) Hilpeyttä herätti myös bikiniliike (joka löytyy myös kuvana), joka sijaitsee ihan laiturimme vieressä. Täältä lähdimme katsomaan bikineitä, jotka olivat jopa 70% alennuksessa ("eihän niille voi käädä paljoakaan hintaa")! Pah! Arvaas kuinka paljon bikinien verran kangasta voikaan maksaa????? Vastaus: 1000 euroa!!! Luit aivan oikein...1000 euroa. Kyllä hintaa 70% alennuksenkin oli ihan hyvin ja jätimme bikinit kauppaan! Itseäni oli aikaisemmin päivällä harmittanut huono rasvaosto, jossa liike huijasi minulta neljä euroa enkä ollut huomannut sitä. Kuitenkin tämän bikinikaupan jälkeen pohdin, että kyllä sitä ostajaa harmittaa joka ostaa bikinit 500-1000 eurolla jonka jälkeen naapuri ostaa samat bikinit -70%. Näissä summissa tuollaisetalennukset jo tuntuvat :)
Mutta nyt lähdetää jatkamaan matkaa! Kuvat seuraavat perästä! Matkan suuntana ankkuripaikka vastatannalla Fuertefenturalla.
Hei hei Palaillaan!
Mitä tekisit viiden pienen lapsen kanssa? Lähtisitkö kaupunkiin kiertelemään kauppoja, vai nauttimaan kookoksen puolikkaassa tarjottavasta kylmästä juomasta... Me olemme testailujen jälkeen päätyneet ratkaisuun, jossa paras paikka on hiekkaranta :) Hiekkarannan edut ovat a)pehmeä kaatumisalusta b)matala ranta (ei äkkisyvä uima-allas) c)hiekkaa kaivettavaksi ja d)meteli ei häiritse ketään (jos häiritsee, vaihtakoon häiritty paikkaa).
Rannalla me olemme siis olleet...ja paljon! Pari päivää sitten iltapimeällä käpyttelin suihkusta veneelle ja tapasin matkalla tuttavaveneemme Talismanin kipparin ja hän ihmetteli missä olimme koko päivän luuhanneet. Kyllä Arin ilme oli mainio, kun ilmoitin, että rannallahan me: "rannalla!"..."juu-u, mutta kyllä me vaihdettiin välillä rantaa" :)
Upeasti on Tervaskantojen ja Ylinivojen arvi mennyt yhteen. Meillä on todella mukavaa yhdessä. Olemme tieten herättäneet hilpeyttä kävelemällä vaalean viisihenkisen alle kuusivuotiaan katraamme kanssa kaupungilla. Ihmiset ovat joko hymyilleet, tai äimistyneenä pyöritelleet päätään :) Eilen Tervaskantojen perhe otti hoitaakseen koko katraan, jotta me voisimme valmistautua tämän päiväiseen lähtöönme. Olivat ihmiset ihmetelleet kuulemma vielä enemmän, jopa niin paljon, että ohi käveltyään olivat vielä kääntyneet jonossa kulkevaa katrasta perään katsomaan :)
Vaikka olemme nauttineet rantahiekan ja meren lämmöstä, olemme nauttineet myös herkullisesta ruoasta. Kysyimme Ruusun kanssa respasta, että mikä täällä on hyvä, edullinen ja ennen kaikkea paikallinen ravintola ja saimme ohjeen mennä vanhan sataman ravintolaan nimeltä El Galleon. Kun saimme katraamme liikkeelle huomasimme, että kartta paikalle unohtui veneelle, samoin kuin paikan nimikin. Suunnistimme kuitenkin alueelle ja mielestämme oikeaan ravintolaan... Muuten hyvä, mutta hinta ei ihan luvattu alhainen, mutta ei tolkuttoman kalliskaan (12 euroa iso salaattilautanen, viini, pihvilautanen ja jälkiruoka)...ja lapset saivat ihmetellä tarjoitinta joka pullisteli paikallisista kalaherkuista....ja veneellä huomasimme, että ravintola oli väärä, ei El Galleon :)
Ruokailun jälkeen lähdimme suunnistamaan takaisin veneelle. Matkahan ei onnistunut ilman pysähdyksiä, joista yhden aiheutti myös naisten jalkahoito ja sepä olikin mielenkiintoinen jalkahoito, sillä siinä jalat upotettiin altaaseen, jossa itse jalkahoidon hoitivat pienet kalat! Siis pienet kalat! Välittömästi upotettuani jalat altaaseen, kalat hyökkäsivät niiden kimppuun ja aloittivat "jyrsivän" työskentelyn joka lähinnä kutitti (etenkin jalkapohjan alueella). No oliko tehoa? En tiedä, mutta ainakin tämä 7,5 euroa maksanut 20 minuuttia + jalkahieronta 10 minuuttia sen jälkeen, rentoutti kummasti pitkän ja välillä hyvin kuumankin päivän jälkeen.
Ilon hetkiä päivissämme on olut paljon. Olemme nauraneet välillä konkkaronkkamme toilailuja ja välillä hilpeyttä väsyneen iltaan on tarjonnut pienet asiat, kun paikallinen kauneudenhoitomerkki Lola, jonka tuotteiden tarjoajan, voit katsoa kuvasta ;) Hilpeyttä herätti myös bikiniliike (joka löytyy myös kuvana), joka sijaitsee ihan laiturimme vieressä. Täältä lähdimme katsomaan bikineitä, jotka olivat jopa 70% alennuksessa ("eihän niille voi käädä paljoakaan hintaa")! Pah! Arvaas kuinka paljon bikinien verran kangasta voikaan maksaa????? Vastaus: 1000 euroa!!! Luit aivan oikein...1000 euroa. Kyllä hintaa 70% alennuksenkin oli ihan hyvin ja jätimme bikinit kauppaan! Itseäni oli aikaisemmin päivällä harmittanut huono rasvaosto, jossa liike huijasi minulta neljä euroa enkä ollut huomannut sitä. Kuitenkin tämän bikinikaupan jälkeen pohdin, että kyllä sitä ostajaa harmittaa joka ostaa bikinit 500-1000 eurolla jonka jälkeen naapuri ostaa samat bikinit -70%. Näissä summissa tuollaisetalennukset jo tuntuvat :)
Mutta nyt lähdetää jatkamaan matkaa! Kuvat seuraavat perästä! Matkan suuntana ankkuripaikka vastatannalla Fuertefenturalla.
Hei hei Palaillaan!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Lanzarote autoillen (kuvat osa 1)
Heips,
Täällä sitä ollaan ja touhutaan :)
Kirjoitin eilen pitkän tekstin, jonka kuitenkin väsyneenä jätin kohtaan, jossa vastaamme tuli lauma kameleita. Nyt aamulla jatkaessani kirjoitusta sain kuitenkin huomata, että kaikki aikaisempi kirjoitus oli jostain syystä nollaantunut! Äh!
No ei itku markkinoilla auta...
Niin...vuokrasimme tosiaan koko konkkaronkka autot ja lähdimme seikkailemaan Lanzaroten saarelle.. Vuokraustilanne meni mainiosti. Tervaskannon suurperhe sai tilaihmeen viisipaikkaisen Opel Corsan ja meidän hieman pienempi perhe seitsenpaikkaisen Opel Zafiran niin ja samalla hinnalla tottakai! No hieman siinä aluksi säädimme ja lopputuoksinassa autossamme istui kaksi omaa lasta ja ekstralasten määrä vaihteli yhden ja kahden välillä matkamme edetessä :)
Lanzaroten aavikkomainen maisema avautui silmiemme eteen välittömästi Blaya Blancan takana. Minne suunta? ...no siitä ei onneksi minun tarvinut murehtia, sillä miehet olivat suunnitelleet koko päivän!
Ensimmäisenä suuntasimme Timanfayan kansallispuistoon, jossa kaikki muu paitsi autotiellä ajaminen tuntui olevan kiellettyä...kaikkea muuta sait tehdä, kun hieman hölläsit kukkaronnyörejä. No onneksi kaiken ihaileminen kuului ilmaisten asioiden joukkoon ja niinpä maisemia matkalla ihailtuamme parkkeerasimme kamelikaravaanin viereen ihailemaan kameleita. Lapset tykkäsivät ja niin...kameleitahan ne tosiaan olivat kaikkine ilmeineen ja hajuineen.
Kamelikaravaanin vierestä löysimme todella hienot fasiliteettitilat, joissa vierailleessaan myös Markku oli avautunut ilmeisesti toiselle tilojen käyttäjällle pohdinnoissaan siitä, että mikähän mahtaisi olla hyvä lapsikohde aavikolla. Ehdotettuaan Markulle ensin hyvin maksullista kohdetta ja saadessaan mieheltäni vastauksena hengenhaukkomista oli karttaan ilmestynyt muutama sana ja nuolia paikalle, josta löytyisi mielekäs ja ilmainen tulivuori valloitettavaksi. Kartta kädessään mieheni saapui autoille esittelemään kohdetta ja ei kait siinä..Sinne siis!
Ilmainen näkemisenarvoinen tulivuori oli houkutellut paikalle myös muita ihmettelijöitä. Valitsimme kuiten ilmeisesti vahingossa reitin jonka saimme vaellella yli laavakivitasangon ilman muita ihmettelijöitä. Tulivuori oli todella hieno ja sopevankokoinen näin lasten valloitettavaksi. Myös Suvi oli ennakko oletuksistaan tulivuoren valloitusta kohtaan luopunut ja lähti innokkaasti mukaamme kapuamaan vuorelle. Vuoren sivukraaterista saimme joukollemme sopivan välipalakohteen. Miehet kävivät vielä kapuamassa huipulle ja totesivat, että valitsemamme kohde oli juuri hyvä! Ylhäällä kävivät sitten vuorotelleen lapset ja toinen puolisko naisista (en minä) ihmettelemässä jyrkkääkin jyrkempää pudotusta suoraan tulivuoren kalderaan.
Retki tulivuorelle oli oikein hyvä ja nyt ainakin meidän ja Tervaskantojen lapset tietävät mikä on laavakivi :) "mikä tämä kivi on?" "se on laavakivi"..."no mikä tämä kivi on?" "no sekin on laavakivi"...ja aikamme tätä ketjua jatkettuamme kysymysten muoto muuttui... "onko tämäkin laavakin?", "onko tämä laavakivi harvinainen?" jne.
No minne seuraavaksi? Naiset jo ehdottelivat menoa pääkaupunkiin kenkäostoksille, mutta miehillä oli muuta mielessä. Lähdimme viinitilalle! Viinitilalla saimme ihailla viinitilamiljöötä ja myös maistella ja haistella viinitilan antimia. Tarttui mukaan myös pullo kartuttamaan paikallisviinikokoelmaakin.
Parkkipaikalla jälleen naiset ilmaisivat miehille tarpeensa pääkaupungin kenkätarjontaa ihailemaan, mutta miehillä oli edelleen jatkosuunnitelmia. Nyt suuntasimme autojemme keulat kohti saarten pohjoisosaa ja siellä sijaitsevia laavakivitunneleita, joilla pituutta kokonaisuudessaan noin kuusi kilometriä osan matkasta ollessa kokonaisuudessaan veden alla! Kohtuullisen summan (8e/aikuinen) maksettuamme (huomatkaa kyseessä olevan ensimmäinen kohde, josta maksoimme) pääsimme ihailemaan tunneleita, tai tarkemmin sanottuna hyvin pientä osaa siitä. Olihan siellä todella kaunista. Saimme ihailla suuria (siis suorastaan pensasmaisia) joulutähtiä, peikonlehtä, valkoisia pieniä luolarapuja (jotka elivät vedessä), vesiputouksia jne. Paikalta löytyi myös konserttisali, johon Ruusulla oli välittömästi käyttöehdotuksia paikallisille.
Hieno paikka, mutta kieltämättä tyyris tarjontaan nähden. Joko nyt kenkäostoksille? Jee! Saimme myöntävän vastauksen ja niin kohti Arrecifea. Päästyämme perille ja väistellessämme hetken kalliita "parkkiruutuunheittäjiä" löysimme autoille parkit ilman kiivaasti viittovaa sisäänheittäjää. Suuntasimme ensimmäiseksi ruokailemaan hyväksi jo aikaisemmin matkallamme todettuun ravintolaan ja siitä kenkäostoksille! Nyt täytyy paljastaa, että kenkäostosten kohteena oli tällä kertaa Suvi (lenkkareissa vain pahvipohjat jäljellä), Aatos (jonka viisi kuukautta yhtäjaksoisesti käytetyt sandaalit alkoivat vetelemään viimeisiää) ja Lilja (jonka lenkkarit olivat auttamatta käyneet ahtaaksi). Nyt siis kaikki, jotka kerkesivät pohtimaan naisten turhuutta, voivat nielaista ajatuksensa (kyllähän me saimme tieten siinä ihan vain sivusilmillä ihailla paikallista kenkätarjontaa).
Kenkaupassa saimme kyllä ihmetellä. Nahkaiset lastenkengät 12 euroa jne. Valitsimme kuiten omillemme lenkkarit, joilla tulevien haasteiden saavuttaminen on helponpaa kuin täysnahkaisilla kauniilla kaupunkikengillä. Lilja puolestaan sai upaet vaalensiniset (5euroa maksaneet) lomakengät ja hienot siniset nahkakengät kotiin vietäväkseen!
Kenkäostojen ja kauppareissun jälkeen suunnistimme kotiin veneellemme. Autoista löytyi muistona päivästämme ainoastaan yksi pissa, yksi oksennus ja yksi suklaapatukka penkkiin liiskaantuneena. Näistä selvittiin uuden ystäväni Ajax Pure House:n avulla ja kukaan seuraavista asiakkaista ei huomaa mitään :)
Todella hyvä päivä! ...jonka iltanukutus onnistui myös vaivattomasti, sillä saimme kantaa väsyneet gastimme suoraan omiin pehkuihinsa.
Täällä sitä ollaan ja touhutaan :)
Kirjoitin eilen pitkän tekstin, jonka kuitenkin väsyneenä jätin kohtaan, jossa vastaamme tuli lauma kameleita. Nyt aamulla jatkaessani kirjoitusta sain kuitenkin huomata, että kaikki aikaisempi kirjoitus oli jostain syystä nollaantunut! Äh!
No ei itku markkinoilla auta...
Niin...vuokrasimme tosiaan koko konkkaronkka autot ja lähdimme seikkailemaan Lanzaroten saarelle.. Vuokraustilanne meni mainiosti. Tervaskannon suurperhe sai tilaihmeen viisipaikkaisen Opel Corsan ja meidän hieman pienempi perhe seitsenpaikkaisen Opel Zafiran niin ja samalla hinnalla tottakai! No hieman siinä aluksi säädimme ja lopputuoksinassa autossamme istui kaksi omaa lasta ja ekstralasten määrä vaihteli yhden ja kahden välillä matkamme edetessä :)
Lanzaroten aavikkomainen maisema avautui silmiemme eteen välittömästi Blaya Blancan takana. Minne suunta? ...no siitä ei onneksi minun tarvinut murehtia, sillä miehet olivat suunnitelleet koko päivän!
Ensimmäisenä suuntasimme Timanfayan kansallispuistoon, jossa kaikki muu paitsi autotiellä ajaminen tuntui olevan kiellettyä...kaikkea muuta sait tehdä, kun hieman hölläsit kukkaronnyörejä. No onneksi kaiken ihaileminen kuului ilmaisten asioiden joukkoon ja niinpä maisemia matkalla ihailtuamme parkkeerasimme kamelikaravaanin viereen ihailemaan kameleita. Lapset tykkäsivät ja niin...kameleitahan ne tosiaan olivat kaikkine ilmeineen ja hajuineen.
Kamelikaravaanin vierestä löysimme todella hienot fasiliteettitilat, joissa vierailleessaan myös Markku oli avautunut ilmeisesti toiselle tilojen käyttäjällle pohdinnoissaan siitä, että mikähän mahtaisi olla hyvä lapsikohde aavikolla. Ehdotettuaan Markulle ensin hyvin maksullista kohdetta ja saadessaan mieheltäni vastauksena hengenhaukkomista oli karttaan ilmestynyt muutama sana ja nuolia paikalle, josta löytyisi mielekäs ja ilmainen tulivuori valloitettavaksi. Kartta kädessään mieheni saapui autoille esittelemään kohdetta ja ei kait siinä..Sinne siis!
Ilmainen näkemisenarvoinen tulivuori oli houkutellut paikalle myös muita ihmettelijöitä. Valitsimme kuiten ilmeisesti vahingossa reitin jonka saimme vaellella yli laavakivitasangon ilman muita ihmettelijöitä. Tulivuori oli todella hieno ja sopevankokoinen näin lasten valloitettavaksi. Myös Suvi oli ennakko oletuksistaan tulivuoren valloitusta kohtaan luopunut ja lähti innokkaasti mukaamme kapuamaan vuorelle. Vuoren sivukraaterista saimme joukollemme sopivan välipalakohteen. Miehet kävivät vielä kapuamassa huipulle ja totesivat, että valitsemamme kohde oli juuri hyvä! Ylhäällä kävivät sitten vuorotelleen lapset ja toinen puolisko naisista (en minä) ihmettelemässä jyrkkääkin jyrkempää pudotusta suoraan tulivuoren kalderaan.
Retki tulivuorelle oli oikein hyvä ja nyt ainakin meidän ja Tervaskantojen lapset tietävät mikä on laavakivi :) "mikä tämä kivi on?" "se on laavakivi"..."no mikä tämä kivi on?" "no sekin on laavakivi"...ja aikamme tätä ketjua jatkettuamme kysymysten muoto muuttui... "onko tämäkin laavakin?", "onko tämä laavakivi harvinainen?" jne.
No minne seuraavaksi? Naiset jo ehdottelivat menoa pääkaupunkiin kenkäostoksille, mutta miehillä oli muuta mielessä. Lähdimme viinitilalle! Viinitilalla saimme ihailla viinitilamiljöötä ja myös maistella ja haistella viinitilan antimia. Tarttui mukaan myös pullo kartuttamaan paikallisviinikokoelmaakin.
Parkkipaikalla jälleen naiset ilmaisivat miehille tarpeensa pääkaupungin kenkätarjontaa ihailemaan, mutta miehillä oli edelleen jatkosuunnitelmia. Nyt suuntasimme autojemme keulat kohti saarten pohjoisosaa ja siellä sijaitsevia laavakivitunneleita, joilla pituutta kokonaisuudessaan noin kuusi kilometriä osan matkasta ollessa kokonaisuudessaan veden alla! Kohtuullisen summan (8e/aikuinen) maksettuamme (huomatkaa kyseessä olevan ensimmäinen kohde, josta maksoimme) pääsimme ihailemaan tunneleita, tai tarkemmin sanottuna hyvin pientä osaa siitä. Olihan siellä todella kaunista. Saimme ihailla suuria (siis suorastaan pensasmaisia) joulutähtiä, peikonlehtä, valkoisia pieniä luolarapuja (jotka elivät vedessä), vesiputouksia jne. Paikalta löytyi myös konserttisali, johon Ruusulla oli välittömästi käyttöehdotuksia paikallisille.
Hieno paikka, mutta kieltämättä tyyris tarjontaan nähden. Joko nyt kenkäostoksille? Jee! Saimme myöntävän vastauksen ja niin kohti Arrecifea. Päästyämme perille ja väistellessämme hetken kalliita "parkkiruutuunheittäjiä" löysimme autoille parkit ilman kiivaasti viittovaa sisäänheittäjää. Suuntasimme ensimmäiseksi ruokailemaan hyväksi jo aikaisemmin matkallamme todettuun ravintolaan ja siitä kenkäostoksille! Nyt täytyy paljastaa, että kenkäostosten kohteena oli tällä kertaa Suvi (lenkkareissa vain pahvipohjat jäljellä), Aatos (jonka viisi kuukautta yhtäjaksoisesti käytetyt sandaalit alkoivat vetelemään viimeisiää) ja Lilja (jonka lenkkarit olivat auttamatta käyneet ahtaaksi). Nyt siis kaikki, jotka kerkesivät pohtimaan naisten turhuutta, voivat nielaista ajatuksensa (kyllähän me saimme tieten siinä ihan vain sivusilmillä ihailla paikallista kenkätarjontaa).
Kenkaupassa saimme kyllä ihmetellä. Nahkaiset lastenkengät 12 euroa jne. Valitsimme kuiten omillemme lenkkarit, joilla tulevien haasteiden saavuttaminen on helponpaa kuin täysnahkaisilla kauniilla kaupunkikengillä. Lilja puolestaan sai upaet vaalensiniset (5euroa maksaneet) lomakengät ja hienot siniset nahkakengät kotiin vietäväkseen!
Kenkäostojen ja kauppareissun jälkeen suunnistimme kotiin veneellemme. Autoista löytyi muistona päivästämme ainoastaan yksi pissa, yksi oksennus ja yksi suklaapatukka penkkiin liiskaantuneena. Näistä selvittiin uuden ystäväni Ajax Pure House:n avulla ja kukaan seuraavista asiakkaista ei huomaa mitään :)
Todella hyvä päivä! ...jonka iltanukutus onnistui myös vaivattomasti, sillä saimme kantaa väsyneet gastimme suoraan omiin pehkuihinsa.
torstai 15. marraskuuta 2012
Päivät Lanzarotella
Hip hei!
Täällä sitä ollaan auringon alla. Päivät Lanzarotella ovat kuluneet kuin siivillä (jälleen aika kuluu aivan liian nopeasti). Maksoimme satamassa viiden päivän oleskelusta (sama hinta kuin Corunassa, eli ~50e/yö) ja nyt aika on kulunut umpeen.
Perillä...milloin olemme perillä? Sitä on meiltä kysytty paljon. Perillä missä? Itse ajattelen, että olemme perillä silloin, kun lähdemme takaisin. Tämäkään ei pidä täysin paikkaansa, sillä matkan kannalta uusia paikkoja meille on aina Azoreille asti, joten olemmeko perillä vasta siellä, vai olemmeko oikeasti perillä vasta sitten, kun nenämme nähdään Tornion Prisman kauppajonossa? Niin no...tätä viimeistä vaihtoehtoa en haluaisi vielä ajatella (hui!).
En tiedä milloin olemme perillä, mutta nyt nämä viisi päivää ovat tuntuneet siltä kuin olisimme perillä. Tämä siksi, että ensimmäisen kerran koko matkan aikana minulla ei ole niskavilloissani olo, että pitäisi edetä. Tästä pisteestä meidän tulee kuun loppuun mennessä siirtyä ainoastaan noin 100 mailia Las Palmasiin ja tuo matka tuntuu nyt käytyihin maileihin nähden hyvin ääpättömältä...Nyt on siis ollut hyvä olla. Todella hyvä.
Mitä olemme saaneet aikaiseksi? Lepoa, seikkailua, lepoa ja herkuttelua (kamenlinmaitojuustosta lihakimariin)...ja totaalista rentoutumista.. .huomasin juuri, että en tiedä mikä viikonpäivä on tänään. Tätä ei ole aikoihin minulle tapahtunut. Koitin myös pohtia, että mitä oikeasti olemme tehneet täällä ja ainoa asia mikä tulee mieleeni on se, että yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme hieman saarta..eli rentoutunut on ilmapiiri :)
No jotain minulla on tästä ympäristöstä, jossa olelemme.
Satama on upea (siis turistimielessä) ja täältä löytyy vähintäänkin kaikki se jota turistina kaipaat. Löytyy matkamme siisteimmät suihkutilat, pesutupa jne. ja plussana oma uima-allas veneilijöitä varten ja kirkkokin (jos sen palveluita kaipaat).
Blaya Blanca Marina Rubicon ympärillä on tehty juuri sinulle joka pidät Aurinkomatkojen lomalennoista ympäristöön joka on tehty palvelemaan juuri sinua. On ravintoloita, myymälöitä, uimarantoja ja jäätelöbaareja...Ja miten on hintataso? No kovahan se on, jos olet käynyt esim. Corunassa...mutta menettelee...
Kaikista näistä päivistä joita olemme täällä viettäneet tämä päivä on ollut se odotetuin, sillä tänään saimme rakkaat ystävämme (Tervaskantojen perhe) vierailulle luoksemme. Tänään vuorossa oli nauttimista rannasta, aalloista ja auringosta. Huomenna hyppäämme autoihin ja lähdemme tutustumaan tulivuorisaareen tarkemmin. Miten seikkailumme onnistuu? Siitä huomenna lisää :)
Ps. Piiku sairastui viime yönä pieneen vatsatautiin (josta ei tänään ole näkynyt enää jälkeäkään) ja saimme siivoilla "ossennusta" ja "ipulia" useaan otteeseen. Huomasimpas vain, että aika rutiinilla menee meillä jo nämä siivoushommat...jotain hyötyä siis matkapahoinvoinnistakin on ollut :)
Täällä sitä ollaan auringon alla. Päivät Lanzarotella ovat kuluneet kuin siivillä (jälleen aika kuluu aivan liian nopeasti). Maksoimme satamassa viiden päivän oleskelusta (sama hinta kuin Corunassa, eli ~50e/yö) ja nyt aika on kulunut umpeen.
Perillä...milloin olemme perillä? Sitä on meiltä kysytty paljon. Perillä missä? Itse ajattelen, että olemme perillä silloin, kun lähdemme takaisin. Tämäkään ei pidä täysin paikkaansa, sillä matkan kannalta uusia paikkoja meille on aina Azoreille asti, joten olemmeko perillä vasta siellä, vai olemmeko oikeasti perillä vasta sitten, kun nenämme nähdään Tornion Prisman kauppajonossa? Niin no...tätä viimeistä vaihtoehtoa en haluaisi vielä ajatella (hui!).
En tiedä milloin olemme perillä, mutta nyt nämä viisi päivää ovat tuntuneet siltä kuin olisimme perillä. Tämä siksi, että ensimmäisen kerran koko matkan aikana minulla ei ole niskavilloissani olo, että pitäisi edetä. Tästä pisteestä meidän tulee kuun loppuun mennessä siirtyä ainoastaan noin 100 mailia Las Palmasiin ja tuo matka tuntuu nyt käytyihin maileihin nähden hyvin ääpättömältä...Nyt on siis ollut hyvä olla. Todella hyvä.
Mitä olemme saaneet aikaiseksi? Lepoa, seikkailua, lepoa ja herkuttelua (kamenlinmaitojuustosta lihakimariin)...ja totaalista rentoutumista.. .huomasin juuri, että en tiedä mikä viikonpäivä on tänään. Tätä ei ole aikoihin minulle tapahtunut. Koitin myös pohtia, että mitä oikeasti olemme tehneet täällä ja ainoa asia mikä tulee mieleeni on se, että yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme hieman saarta..eli rentoutunut on ilmapiiri :)
No jotain minulla on tästä ympäristöstä, jossa olelemme.
Satama on upea (siis turistimielessä) ja täältä löytyy vähintäänkin kaikki se jota turistina kaipaat. Löytyy matkamme siisteimmät suihkutilat, pesutupa jne. ja plussana oma uima-allas veneilijöitä varten ja kirkkokin (jos sen palveluita kaipaat).
Blaya Blanca Marina Rubicon ympärillä on tehty juuri sinulle joka pidät Aurinkomatkojen lomalennoista ympäristöön joka on tehty palvelemaan juuri sinua. On ravintoloita, myymälöitä, uimarantoja ja jäätelöbaareja...Ja miten on hintataso? No kovahan se on, jos olet käynyt esim. Corunassa...mutta menettelee...
Kaikista näistä päivistä joita olemme täällä viettäneet tämä päivä on ollut se odotetuin, sillä tänään saimme rakkaat ystävämme (Tervaskantojen perhe) vierailulle luoksemme. Tänään vuorossa oli nauttimista rannasta, aalloista ja auringosta. Huomenna hyppäämme autoihin ja lähdemme tutustumaan tulivuorisaareen tarkemmin. Miten seikkailumme onnistuu? Siitä huomenna lisää :)
Ps. Piiku sairastui viime yönä pieneen vatsatautiin (josta ei tänään ole näkynyt enää jälkeäkään) ja saimme siivoilla "ossennusta" ja "ipulia" useaan otteeseen. Huomasimpas vain, että aika rutiinilla menee meillä jo nämä siivoushommat...jotain hyötyä siis matkapahoinvoinnistakin on ollut :)
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)