Matka jatkuu kohta! (Barbados)

Hiphei!

Nyt kohtapuolin jatkamme matkaamme etipäin. Barbados on antanut meille paljon. Ihmiset ovat iloisia, ajattelevaisia ja ennen kaikkea auttavaisia. Täällä on ollut helppo meidän aikaamme viettää!

Luonto on upeaa ja kulttuurin erilaisuus on kiehtovaa ja mielenkiintoista. Töitä täällä ei niin tykätä tehdä, mutta juhlia osataan :)

Olemme viihtyneet, mutta nyt tuntuu, että on aika vaihtaa maisemaa ja samalla saatella lasten rakas Sanna-serkku kotimatkalle. Starttaamme kohti Trinidadia ja Tobacoa. Siellä meitä vastassa ovat uudet haasteet :) Barbadoksen valkoiset hiekkarannat jäävät toivottamaan nyt seuraavat matkailijat tervetulleiksi saarelle!

Seuratkaa mukana! En tiedä koska pääsen nettiin seuraavan kerran, mutta Spot-lähetin on päällä!

"Party all day and night"
BARBADOS

Autoilua, rantoja, elämyksiä ja yhteisiä hetkiä

Hiphei!

Huh, kun taas on vierähtänyt aikaa... Sitä on joka ilta hokenut itselleen, että tänään kirjoita blogi, mutta veneelle tullessa olo on ollut enemmän kuin poikki ja aina kirjoitus on jäänyt :) no nyt sitten...

Vuokrasimme siis auton...no jostainhan juttu on aloitettava ja siitä se on helppo aloittaa, mutta itse auton vuokraus ei ollutkaan niin yksinkertainen projekti. Ensinnäkin vuokrahinnat ovat täällä todella kovat. Jos Kanarialla vuokrasimme pikkuauton 23 euron päivähintaan, niin täällä hinta oli 100 usd/vrk, eli valtava! Toisekseen kalliilla hinnalla olettaa saavansa hyvää, mutta täällä autot näyttivät olevan loppuun ajettuja, joskin kyllähän rahalla, siis pinolla rahaa, olisi voinut saada uudemmankin auton käyttöönsä :)

No auto alle ja menoksi. Ensimmäisenä päivänä lähdimme kiertelemään länsirannikkoa. Pysähtelimme rannoille, kävimme uimassa ja syömässä. Se muuten pitää vielä väliin sanoa, että saarella on muutama hyväkuntoinen päätie, mutta pääosin tiestö muistuttaa hyvin heikkokuntoista (joskin asfaltoitua) metsätietä. Ja tiekartassa teiksi on merkitty myös teitä, joissa me ihmettelimme keskellä peltoa pohjan juuttuessa kiinni ruohotuppeen, että "eihän tämä nyt voi olla tie" :), mutta paikalliset sokeriruokoa niittävät herrasmiehet kuiten viittoivat meitä jatkamaan ja neuvoivat kääntymään risteyksestä oikealle... Niin no...

Ensimmäisenä päivänä siis kiertelimme ja kaartelimme länsirannikkoa. Toisena päivänä teimme suunnitelman seuraavan: ensin suuntaamme St Nicholas Abbeyn rommitislaamolle. Tämän jälkeen kukkatarhalle ja sieltä Bottom bayn-rannalle aaltoja katsomaan. Tislaamolle pääsimmekin, mutta vasta kello kolme iltapäivällä, sillä sitä ennen vierailimme matkan varrella eteemme putkahtaneessa "viidakossa". Täältä viidakosta Markku ja Sanna kantoivat hymyissäsuin ämpärillisen savea, jota he aikoivat käyttää rannalla ihonhoitoon (tästä tarinaa myöhemmin). Mutta nyt takaisin aiheeseen tislaamo.

Saint Nicholas Abbey oli siis kohteemme. Tämä tislaamo (vuoden 2012 tislaamo) tuottaa saaren kalleinta rommia. Rommi tehdään alusta loppuun perinteisin menetelmin käsin. Rommia pullotetaan singneerattuihin pulloihin, jotka suljetaan omasta metsästä saatavilla mahonkisilla korkeilla. Hinta rommilla oli makia, ilmeisesti myös makukin, mutta lohdutuksena ostajille voimme kertoa, että pullon saa täyttää käytön jälkeen uudelleen ja hei!!, puoleen hintaan :) Tislaamo on ainoita tislaamoita ja rommin ostopisteitä, joista asiakas joutuu maksamaan (aikuinen 20 barbaaridollaria) päästäkseen ostamaan rommia. Tästä syystä osa autoilijoista jäi autoon :) rommin ostaja joutuu todella venyttämään kukkaronsa nyörejä, sillä alle 100 barbaaridollarin, et rommia ulos liikkeestä saa :)

Tislaamon jälkeen saimme todeta, että emme ehdi kukkatarhalle, vaan suuntaamme suoraan rannalle. Matkalla näimme kuiten paikan jossa oli aivan mahdottaman suuret aallot... Siis niin suuret aallot, että en ollut eläessäni nähnyt vastaavia... Tämä nyt voisi olla myös minun liioitteluani (ns. "Lapin lisää"), mutta kyllä aaltoja päivitteli takapenkiltä normaalisti hyvin tyyni Tomikin...niin, että kyllä aallot olivat valtavia. Meri suorastaan kuohui valkoisena vaahtona aaltojen vyöryessä rantaan.

Nyt tavallinen tallaaja ajattelisi, että olisimme ihailleet aaltoja turvallisen etäisyyden päästä, mutta mitä se semmoinen olisi ollut. Siis oletus siitä, että nämä muut autoilijat olisivat pysyneet autossa...ehei...minä pysyin turvallisen matkan päässä kuten myös lapset, mutta kaikki muut kirmailivatkin onnellisena juosten aaltoja pakoon :)

Illalla kävimme vielä Oistinsin mukavalla kalatorilla syömässä erinomaisen kalaillallisen. Näin siis autoilupäivä numero kaksi.

Kolmas autoilupäivä. Kuulostaapas hienolta, mutta todellisuudessa päivä päättyi lähestulkoon kirjaimellisesti pellolle. Ei kuitenkaan niin, että olisimme kolaroineet. Ei suikaan. Auto vain sanoi sopimuksensa irti kohdalla, jossa ympärillämme näkyi ainoastaan sokeriruokopeltoja. Soitimme vuokraisännelle joka toimitti meille uuden auton. Tämän jälkeen jatkoimme matkaamme rannalle, jonne olimme luvanneet lapsille mennä.

Rantaa ennen parkkeerasimme automme vanhan raunioituneen komian rakennuksen viereen. Kävimme uimassa, jonka jälkeen suihkuttelimme itsemme retkisuihkun avulla raunioituneen autiotalon kuistilla puhtaaksi suolavedestä. Suihkun aikana rakennuksen ohi käveli paikallinen herrasmies joka hymyili suihkuhetkellemme. Kysäisin häneltä, että mikä mahtanee olla rakennuksen historia ja hän kertoi, että rakennus oli toiminut satoja vuosia sitten Afrikasta (lähinnä Gamibiasta) tuotujen orjien vastaanottokeskuksena. Tämän tiedon jälkeen rakennusta katsoi aivan uusin silmin...hurjat ovat mahtaneet olla tunnelmat näillä ihmisillä, jotka ovat jonossa odottaneet vuoroaan mahdollisesti samaisen kuistin portailla...

Mutta nyt...voi vitsi...uni korjaa jälleen tämän blogistin :) Tänään olemme nostaneet veneemme laskuvalmiuteen. Huomasimme nimittäin, että itse peräsimme oli skegin löystymisestä johtuen hieman vääntynyt ja nyt irroitimme itse peräsimmekin ja Markku on vääntänyt sen suoraan. Juhliaksemme tätä yhteistä lomaamme Barbadoksella, meidät kutsuttiin viereiseen ravintolaan juhlimaan ja tulimme juuri sieltä tanssimasta. Olemme kovasti Sannan kanssa harjoitelleet tätä paikallista tanssityyliä ja vähän voisin sanoa, että kyllä se sieltä alkaa pikkuhiljaa löytymään :) Piakkoin suuntaamme kohti Trinidadia, mutta sitä ennen palailemme vielä asiaan :)

Hyvää yötä ja huomenta :)

Autoillen ympäri Barbadosta

Hei,

Tässä tämän päivän kuvasaldoa. Tänään olemme kierrelleet saarta vuokra-autolla ja olihan hauskaa, joskin kaikki tiekartan tiet eivät aivan näytä sellaisilta teiltä joilla olet tottunut ajelemaan kotona (kuten kuvista näkyy). Nyt olen niin uupunut päivän seikkailusta, että laitan nukkumaan, mutta huomenna luvassa uusi autoilupäivä ja kirjoittelen vaikka sitten lisää :)

Hyvää yötä ja lämpimiä tuulahduksia sinne pohjolaan kuvien kautta tällä kertaa!

Palaillaan!

Barbados Yacht Club

Hiphei!

Tänään aamusta Itävaltalaissyntyinen tuttavamme haki lapset ja Sannan vierailulle luokseen, jonka jälkeen sovimme näkevämme toisemme Barbadoksen Yacht Clubilla. Aikaa tapaamiseen meille veneelle jääneille annettiin kaksi tuntia. Miten käyttää aika mahdollisimman tehokkaasti? Heti alkuun aloimme pohtimaan, että sana Yacht Club ei oikein sovi meidän vaatevarastollemme :) yleensä näissä paikoissa pakataan pukeutumaan hieman siistimmin ja pojilla, kun kaikki siistit paidat olivat jääneet Suomeen. Minä itse pakatessani vaatteita, jätin kaikki siistimmät vaatteeni pois matkasta siltä varalta, että ne homehtuisivat täällä vallitsevassa kosteudessa (vielä ei tätä vaaraa ole ollut).

No siis...kaksi tuntia tulisi sisältämään siistimmän paidan etsintää pojille ;) no mitä muuta? No koska venettäkin olisi hyvä laittaa voisimme vähän hipaista kyljen ruosteläikkiä ja laittaa maalia päälle. Tämän jälkeen tieten pitää vielä käydä suihkussa. Töihin siis. Markku edellä porakoneen kanssa, Tomi perässä teräsharjalla ja viimeisenä minä toisessa kädessäni pyyhe ja toisessa maalitela :) Sitten suihkuun. Homma hoidettiin niin, että yksi suihkuun, yksi veneelle pakkaamaan ja pukemaan ja yksi porisi vuorollaan uteliaiden ihmisten kanssa, jotka kärpäsparven tavoin kiertelevät venettä, koputtelevat pohjaan ja pohtivat tämän jälkeen mitähän mahtaa olla valmistusmateriaali. Tämän hienon järjestelmän jälkeen (joka muuten syntyi ihan luonnostaa) lähdimme kiiruhtamaan kaupungille.

Kaupungissa ensimmäisen liikkeen Luis Vuittonin 20 paikallisdollarin hintaiset paidat (tosi aidot ;) ) eivät miellyttäneet ostajia ja jatkoimme matkaa kohti ostoskatua ohi turisteille rakennetun ostoskadun. Täältä liikkeestä numero kaksi löytyi rakentavan hintaneuvottelun jälkeen kaksi silmää miellyttävää paitaa miehille.

Tämän jälkeen hyppäsimme paikallisbussiin, joilla olemme kahden paikallisdollarin hintaan tottuneet matkustelemaan ympäri saarta. Kyyti on kovaa ja musiikki soi lujaa... Rytmi on jo kaikille tuttu "ke-bab-bi-kop-pi, ke-bab-bi-kop-pi", joka on tämän maailmankolkan tunnetuin rytmi... Ja jota soitetaan niin mahtavalla voimalla, että munuaiset tuntuvan tärisevän basson voimasta :)

Clubille kerkesimme 20 minuuttia myöhässä tavoiteaikataulusta, mutta onneksi myös toiset myöhästyivät hiukkasen jolloin kerkesimme hetken hengähtää.

Clubille tullessa Markku kirjautui sisään kipparina ja saimme oikeuden oleskella Clubin alueella. Clubilta löytyi mm. hieno ravintola, tenniskenttä sekä minulle mahtavana yllätyksenä hienot suihkut.

Isabella (ystävättäremme) kestitsi meitä päivän ja saimme nauttia tarinoista Barbadokselta. Minua erityisesti kiinnostuvat jutut Barbadoksen luonnosta. Barbados on ainoa korallisaari muiden saarten ollessa tuliperäisiä. Tästä on saarelle hyötyä esimerkiksi sitä kautta, että saarta ympäröivät koralliriutat ohjaavat merivirtoja ja sitä kautta mm. hurrikaanien kulkureittejä, jolloin ne eivät yleensä iske saarelle, vaan kulkevat joko saaren ete-, tai pohjoispuolen kautta ohi.

Korallista johtuen saaren hiekka on vaaleaa ja hiekka puolestaan mahdollistaa veden suodattumisen ja säilööntymisen, jolloin saari on makeavesivarantojen kautta poikkeuksellinen saari ja esimerkiksi juuri veden edullisuuden vuoksi satamassa pyörähtää lähes päivittäin megaluokan karibianristeilijöitä vesitankkejaan täydentämässä.

Saaren ohi virtaavat merivirrat ovat myös mielenkiintoisia. Merivirrat johdattavat suoraan Atlantin ylittäjät Barbadokselle. Isabella kertoi, että ilman peräsintäkin olisimme ajatuneet saarelle :) Hän kertoi, että muutama vuosi sitten ryhmä Atlantin ylittäneitä oli joutunut hylkäämään veneensä. Kävi kuiten niin, että vene saapui kolme päivää ennen heitä saaren eräälle rannelle. Rannoille huuhtoutuu muutakin mielenkiintoista. Pari viikkoa sitten rannoille oli ilmestynyt alumiinin palasia ja näiden alkuperäksi oli selvinnyt tarkastuksissa Ranskan Guiana ja ESA, jonka avaruusromusta oli kysymys :) Toisinaan virtojen mukana tulee ikäviäkin yllätyksiä. Muutama vuosi sitten saarelle ajautui alus sisältäen kyydissään kuusi kuollutta matkustajaa. Vene oli lähtenyt Afrikasta kohti Kanariansaaria pääsemättä ikinä perille moottoririkon vuoksi. Näin tämä laitonkuljetus päätyi surullisesti Atlantin toiselle laidalle Barbadokselle.

No mutta siinäpä muutama tarina...

Päivä meni erinomaisesti. Lapset leikkivät innoissaan uusien ystäviensä kanssa ja aikuiset nauttivat lämmöstä ja mm. Barbadoksen omista herkuista, kuten friteeratuista lentokaloista sekä hyvästä seurasta.

Kiitos Isabellalle, joka totesi jossain keskustelun vaiheessa Barbadoksen olevan yksi paratiisi maan päällä :)

Yhdymme tähän...

Nyt nukkumaan!

"Mount Gay Rum, rum that invented rum" (Barbados)

Lasten kanssa olemme lueskelleet Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo-kirjaa (kiitos joulupukin) ja laulelleet siinä olevaa laulua joka sopii hyvin tämän kirjoituksen teemaan:

"kaksitoista miestä arkulla vainaan, huh, hah, hei ja rommia pullo!"

Jos olet maassa jossa viljellään, ja viljeltiin muinoin vielä enemmän, sokeriruokoa niin mitä muuta voisit alueelta löytää?...muinaiset sokeruokoviljelijät äkkäsivät sen, että sokerin valmistusprosessissa ylijäävästä melassista voitiin valmistaa jotain joka sai jopa merirosvojenkin kasvot punoittamaan, nimittäin rommia.

Niin...rommihan on tunnetusti kotoisin Karibialta ja sitähän täältä päädyimme etsimään. Etsintää ei kuitenkaan tarvinnut tehdä pitkään, vaan löysimme itsemme, hyvin vaatimattomasti, maailman vanhimman tunnetun rommivalmistajan, Mount Gay Rum, Visitors Centerin kierrokselta.

Rommiahan valmistetaan Karibialla joka saarella ja useaa eri laatua, eli mikä niistä on sitten parasta...?? Niin sitähän ei meikäläinen osaa sanoa eikä kyllä paikallisetkaan, sillä luonnollisesti parhainta on rommi, jota saa omalta saarelta :) Mount Gay -rommi on kuitenkin jossain mittakaavoissa pärjännytkin, sillä onhan rommi maailman vanhin tunnetuin rommi, mutta myös voittanut useita palkintoja arvostetuissa kilpailuissa. No tämä riitti meille :)

Mount Gay -rommi ei suinkaan tarkoita "vuoristohomoa", kuten me voisimme nimen hymyssäsuin kääntää, vaan tämän nimen taustalta löytyy herra nimeltään Sir John Gay Alleney, joka pyynnöstä suostui rommitehtaan johtajaksi ja hoiti tehtävän tiettävästi niin kiitettävästi, että rommi tuli tunnetuksi myös ulkomailla.

Vierailulle siis. Kierros rommitehtaalla maksoi 20 dollaria paikallista valuuttaa ja hinta sisälsi kolme rommipaukkua jotka alkoivat nuoremmasta vanhimpaan. Vanhinta ("kalleinta") laatua olisi saanut maistaa 25 usd:n hintaan :) kierroksen lopuksi sai vielä ilmaiseksi juoda rommista tehdyn "shotin". Tyytyväiseltä näyttivät kierrostelijat kierroksen jälkeen :) minä, kun jäin lasten kanssa oleskelutilaan, niin jäin ilman näitä rommisia ilmaisia makuelämyksiä.

Oli tosi hauska tilanne, kun Aatos lähti aluksi innoissaan isänsä kanssa kierrokselle. Hetken päästä opas talutti Aatoksen luokseni ja ilmoitti, että Aatos ei halunnutkaan kierrokselle. Tähän kysymään Aatokselta, että "noh! Mikäs tuli?" Aatos tähän tyynesti: "siellä oli niin jäätävän kylmä". Kyllä Suomi-poikaakin voi siis todistetusti palella Barbadoksella :) Odotellessamme kierroksen päättymistä kävin oleskelutilan baaritiskiltä pyytämässä lasillisen vettä ja baarimikko oli aivan ihmeissään "siis täh!...sinä olet rommin maassa ja pyydät lasin vettä" "....niin...nooh... olisko mahdollisuus saada siihen vielä jäitä mukaan :)?".

Kassit kilisten kävelimme tislaamolta veneelle... Nyt siellä koto-Suomessa voikin sukulaiset aloittaa lauluharjoitukset lasten suosikki-lorulaulua hieman uusiin sanoihin muotoillen "kuka saa?, kuka saa?, tuliaispussiin kurkistaa...tillin tallin tömpsis" :)

Ps. Kuva rommin logosta otettu muovipussista :)