Miehet olivat vuokranneet edellisenä päivänä auton käydäkseen kiipeilemässä Petangurian alueelta löydettävällä kallioesiintymällä (kuvia myös sieltä alla). Miesten matka oli mennyt hyvin, mutta auton he olivat saaneet vasta yhdeltätoista ja kaiken lisäksi hieman kalliimman auton ilmastointi ei ollut toiminut. Nyt miehet aamutuimasta pähkäilivät, että koska auton sai niin myöhään, ei sitä tarvitse palauttaakaan kuin vasta yhdeltätoista...
Vuokratädin tavattuamme saimme kuitenkin kuulla, että auto olisi kuitenkin pitänyt palauttaa vioistaan ja myöhästymisistään huolimatta jo kahdeksalta, ja koska emme olleet autoa ajallaan tuoneet oli meille täksi päiväksi varattu auto annettu etiäpäin!! Siis täh! No siinä hetken mukavan vuokratädin kanssa keskusteltuamme saimme kuin saimmekin jo käytössämme olevan viallisen auton halvemman auton hinnalla käyttöön myös päivämme ajaksi. Näin siis päivämme pääsi käyntiin ja varsinaisia tavoitteita päivällemme oli kokonaista kaksi: a) ostaa lisää hiekkaleluja b) löytää leija jota voisimme lennättää windy beachillä :) ..
Cruisailimme ensin läheiseen saaren pääkaupunkiin ilman mitään hajua mistään. Parkissa aloimme hieman hymyillen pohtimaan, että no niin...nyt olemme täällä...mistä leijat???? Jukka aloitti google-etsinnän ja minä pyörähdin ympäri ja näin takanani alueelle hyvinkin tyypillisen China-storen, joista löytää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Juoksin liikkeseen ja kysyin lonkalta, että sattuisiko heillä olemaan leijoja ja siihen he välittömästi, että "joo!, seuraa perästä" ja niin me saimme leijat + ämpärit ja lapiot.... Ja halvalla!
Kaikki olivat tyytyväisiä ja jatkoimme matkaamme kohti rantaa. Pienen välipalapysähdyksen jälkeen saavuimme tälle tunnetulle 9 kilometriä pitkälle hiekkarannalle, josta saimme valita halutun kohdan itsellemme. Lennätimme hetken leijoja, jotka muuten lensivät upeasti, ja tämän jälkeen jatkoimme ihan rannan tuntumaanra.
Rannalle kävellessämme huomasimme, että vastaamme alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän hyvin vähäpukeista väkeä. Vasta, kun vierestämme nousi eräs täysin Aataminasussa oleva herra keskeltä aavikkoa olevasta heinäkasasta, totesimme, että "niin...no joo..." Näimme kuitenkin, että rannalla oli myös väkeä, jolla oli jotain pientä päälläkin, joten jatkoimme innokkaiden lastemme (hehän eivät ihmetelleet tilannetta lainkaan) perässä matkaamme rannalle... Tämä vaatteet päällä-käsite osoittautui kuitenkin pääosin vääräksi, sillä bikinit ja uimahousut eivät oikein virallisesti olleet kovinkaan usean henkilön päällä, sillä ihmiset tuntuivat vain varjostavan niillä osiaan paahtavalta auringolta ja, kun hiekasta noustiin ylös mennäkseen uimaan, uimavaateet napattiin pois.... :) --> tästä syystä rannan kuvat pääosin vain aalloista, sillä lasten kuvaaminen ilman ympärillä näkyviä aataminasuja olisi ollut mahdotonta.
Aallot rannalla olivat upeat ja siellä me nautimme ja ihmettelimme muutaman tunnin sinistä taivasta (uima-asut tiukasti päällämme) ja näitä Aatamisasussa tallustelevia ja köllötteleviä ihmisiä (edelleen uima-asut tiukasti päällämme). :) Tämän jälkeen hyppäsimme tilaihmeisiimme ja jatkoimme matkaa kohti Ajuyn pienen kalastajakylän upeiksi mainittuja luolia (joista kuulimme aamulla hotellin respassa saksalaisturisteilta)....ja kenen suunnistamana...no minun!...ja olenko ikinä väittänyt osaavani suunnistaa?
Matkaan siis! Kiemurtelimme pieniä teitä läpi alueiden joissa miehet olivat edellisenä päivänä kiipeilleet. Tiet kulkivat yhä korkeampana vuoristossa ja ne muuttuivat välillä jopa hyvin kapeiksikin :) mikäs siinä matka jatkui, mutta muuttui vähitellen kilpailuksi aurinkoa vastaan, sillä luoliin ei olisi mukava mennä ilman aurinkoa edes luolan suulla. Vaikka vuoristotiet mutkittelivat ja ne olivat kapeahkoja, täytyy kyllä myöntää niiden näyttäneen paremmilta kuin Norjassa, sillä roudasta ei täällä ole tietoakaan ja teitä reinustivat metallikaiteiden sijaan kunnon betoniporsaat, jotka antoivat ainakin mielikuvan turvallisesta tiestä :).
Saavuttuamme perille (noin kahden tunnin maisema-ajelun jälkeen) pieneen kalastajakylään, pystyimme välittömästi löytämään luolille, sillä kylässä oli kokonaista kolme poikkitietä. Luolat näyttivät olevan paikan päänähtävyys ja nähtävyydeksi voidaan myös luokitella mahtavat mainingit, jotka löivät jylhinä luolille johtavan reitin kallioihin (reitti kulki ylhäällä).
Luolat näimme (jotka suuaukolta katsottuina näyttivät todella hienoilta) ja sinne päästyämme Ruusun kanssa totesimmekin, että koska reitti luolille oli niin hurja, lähtisinme nuorimpien kanssa takaisin kylälle etsimään mukavaa ruokapaikkaa ennen pimeyden laskeutumista. Miehet ja vanhimmat pojat tutkivat vielä aikansa luolia, jonka jälkeen hekin saapuivat illan pimeydessä ruokailemaan kanssamme.
Ruokailun jälkeen Markku otti suunnistuksen huoltaakseen (mietin että miksiköhän?? :) ) ja päivän kahden tunnin maisemareitin sijaan olimme perillä 45 minuutissa lähes lähtöpaikassamme. Tervaskannot suuntasivat nukkuman ja me kävimme vielä ruokakaupassa hieman täydentämässä ruokavarastojamme seuraavan päivän purjehdukselle. Tämän jälkeen säädimme vielä hetken automme tankkauksen kanssa ja jutustelimme suomalaisen, kymmenen vuotta Fuertella, asuneen hotellin vastaanottonaisen kanssa, joka antoi meidän pitkän päivän jälkeen käyttää hotellin suihkuja peseytymiseen oman satamamme torakkasuihkun sijaan!!! Mahtava juttu ja kiitoksia vain sinne!
Unisina kömmimme veneelle kellon ollessa jo puoli yksi...Hyvä ja tapahtumarikas päivä takanamme :)
Palaillaan!
Ps. Kuvat miesten kiipeilyreissulta harmillisesti sekottuvat ohjelman johdosta...yritän perillä Las Palmasissa hieman säätää kuvia vielä erilleen autoreisduluvistamme.
